Vapaa kasvatus,mitä se on teidän mielestä?

Mun vanhemmat sanoivat vasta että mulle on annettu vapaa kasvatus.Täh?En mä semmosta halunnu,jos siitä kerran NÄIIIIIN paljon tulee ongelmia!!!Olen 24v kahen pienen lapsen äiti,käyn traumaterapissa joka viikko 1,5h ja olen korvia myöten veloissa.Nuorena olen kokenut melkein kaiken pahan,sen takia kun vanhemmat ei pistänyt rajoja.isä ollut aina vaan töissä tai siis työpaikalla.jne...Nyt vasta terapian kautta ja myös mieheni kautta alan päästä oikeaan elämään kiinni ja tajuta asioita.Diagnoosissa luki pitkäaikainen masennus,lapsesta asti.En mä semmosta tiennyt!

 

Vapaa kasvatus on aika hämärä käsitys nykyään. Minä olen myös saanut vapaan kasvatuksen mutta se ei silti tarkoita että minut olisi kasvatettu ilman rajoja, päin vastoin. Meillä oli rajat ja mihin ne oli määritelty, ne myöspiti. Mutta siellä rajojen sisällä sai kyllä sitten rauhassa oppia kokeilun ja erehdyksen kautta. Ja jos homma meni pään hakkaamiseksi seinään, sitten vasta vanhemmat tulivat näyttämään vähän tietä. Eli meille ei pureskeltu asioita valmiiksi, erehtyminen suotiin ja oikeastaan ainoa asia mistä koskaan tuli rangaistus oli se että teki jotain typeryyksiä syyttä suotta ajattelematta. Kokeilunhalu ei ollut rangaistavaa mutta se että ei vaivautunut miettimään hiukan edes etukäteen, se oli.

Minä olen kyllä ihan tasapainoinen ja muutenkin kunnollinen kansalainen, en tokikaan mikään täydellisyys -kuka meistä olisi? Sen sijaan melko nuoresta saakka olen osannut ottaa vastuun omista tekemisistäni ja ymmärtänyt omien valintojen kauskantoisuuden ja vaikutuksen muihin.

 

vapaa kasvatustyyli

Lapsi on perheen pomo, joka sanelee tekemiset. Lapsi saa vapauden toimia haluamallaan tavalla. Lapselle ei koskaan esitetä vaatimuksia, vaan toivomuksia, ehdotuksia ja kysymyksiä.

Vanhemmat voivat päätyä tällaiseen kasvatustapaan halutessaan kuunnella lastaan, arvostaa häntä ja antaa hänelle mahdollisuuden toteuttaa itseään. Vapaa kasvatusilmasto oli osin Suomessakin vallalla 1960-1970-luvuilla. Vanhemmat halusivat irti vanhempien valtaan perustuvasta kasvatustyylistä, jossa tottelevaisuus oli hyve ja aikuinen ilman neuvotteluja tai perusteluja määräsi kaapin paikan.

Tällainen toiseen ääripäähän menevä kasvatustyyli tuo kuitenkin nykytiedon valossa lapselle ongelmia. Lapsen perustarve on turvautua itseään kokeneempaan ja vahvempaan. Vapaa kasvatus näyttäytyy lapsen silmin välinpitämättömyytenä ja laiminlyöntinä. Lapsi jää yksin päättämään liian suurista asioista: milloin menen nukkumaan, mitä syön, lähteekö perhe kauppaan ja kuinka käyttäydyn. Lapsi myös joutuu kantamaan vastuun päätöstensä seurauksista, vaikka hänellä ei ole siihen tarvittavaa kypsyyttä.

Tässä kasvatustyylissä lapsi ei saa osakseen vanhempiensa elämänkokemukseen pohjautuvaa turvallista opastusta, ohjausta ja rajoja, aikuisen vastuunottoa. Lapsi joutuu yksin yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilemaan mitä kotona ja kodin ulkopuolisessa maailmassa sallitaan ja edellytetään. Lapsi saatetaan kodin ulkopuolella leimata huonotapaiseksi. Hän ei ehkä osaa hoitaa velvollisuuksiaan. Hänen voi olla vaikea tulla muiden kanssa toimeen: jakaminen, odottaminen ja muiden huomioon ottaminen on mahdotonta.

Lapsi vaistoaa vanhemman käytöksestä, että hänen oma käytöksensä ei ole sopivaa tai toivottua, vaikka vanhempi ei sitä lapselleen sanoisi. Kun vanhempi yrittää peitellä ärtymystään, hän tosiasiallisesti ilmaisee peitellysti ja epäsuorasti lapselleen, että tämän käytös ärsyttää. On luonnollista, että saadessaan vapaat kädet toimia oman mielensä mukaan lapsi tekee sitä, mikä tuo eniten mielihyvää: valvoo, syö karkkia, hyppii sohvalla, ottaa toisen kädestä, piirtää seinään jne.

Periaatteessa vapaat kädet, mutta tosiasiassa peitelty paheksunta tuntuu lapsesta hämmentävältä: "Toimin parhaaksi katsomallani tavalla » siihen minulla on lupa » vanhempi osoittaa epäsuorasti paheksuvansa minua » en osannutkaan valita oikein » olen huono ja paha lapsi, en vanhempieni toiveiden mukainen." Tästä ketjusta voi seurata syyllinen ja masentunut olo. Lapsi voi tarkkailla ympäristöään ja olla jatkuvasti hieman huterolla maaperällä: toiminko oikein, olenko hyväksytty?

On reilua lasta kohtaan kertoa hänelle minkälainen käytös ei ole hyväksyttävää tai mitä häneltä odotetaan. Tärkeää on tuomita vain teko, ei lasta ihmisenä. Lapsi saa protestoida ja syyllistää kurjan aikuisen ja kurjat rajat ja vaatimukset, eikä hänen tarvitse syyllistää itseään - aikuisen on helpompi kantaa syyllisyyden taakkaa kuin lapsen.

 

\

Vapaa kasvatus on aika hämärä käsitys nykyään. Minä olen myös saanut vapaan kasvatuksen mutta se ei silti tarkoita että minut olisi kasvatettu ilman rajoja, päin vastoin. Meillä oli rajat ja mihin ne oli määritelty, ne myöspiti. Mutta siellä rajojen sisällä sai kyllä sitten rauhassa oppia kokeilun ja erehdyksen kautta. Ja jos homma meni pään hakkaamiseksi seinään, sitten vasta vanhemmat tulivat näyttämään vähän tietä. Eli meille ei pureskeltu asioita valmiiksi, erehtyminen suotiin ja oikeastaan ainoa asia mistä koskaan tuli rangaistus oli se että teki jotain typeryyksiä syyttä suotta ajattelematta. Kokeilunhalu ei ollut rangaistavaa mutta se että ei vaivautunut miettimään hiukan edes etukäteen, se oli.

Minä olen kyllä ihan tasapainoinen ja muutenkin kunnollinen kansalainen, en tokikaan mikään täydellisyys -kuka meistä olisi? Sen sijaan melko nuoresta saakka olen osannut ottaa vastuun omista tekemisistäni ja ymmärtänyt omien valintojen kauskantoisuuden ja vaikutuksen muihin.

:attn: kaukana vapaastakasvatuksesta.

 

\

Vapaa kasvatus on aika hämärä käsitys nykyään. Minä olen myös saanut vapaan kasvatuksen mutta se ei silti tarkoita että minut olisi kasvatettu ilman rajoja, päin vastoin. Meillä oli rajat ja mihin ne oli määritelty, ne myöspiti. Mutta siellä rajojen sisällä sai kyllä sitten rauhassa oppia kokeilun ja erehdyksen kautta. Ja jos homma meni pään hakkaamiseksi seinään, sitten vasta vanhemmat tulivat näyttämään vähän tietä. Eli meille ei pureskeltu asioita valmiiksi, erehtyminen suotiin ja oikeastaan ainoa asia mistä koskaan tuli rangaistus oli se että teki jotain typeryyksiä syyttä suotta ajattelematta. Kokeilunhalu ei ollut rangaistavaa mutta se että ei vaivautunut miettimään hiukan edes etukäteen, se oli.

Minä olen kyllä ihan tasapainoinen ja muutenkin kunnollinen kansalainen, en tokikaan mikään täydellisyys -kuka meistä olisi? Sen sijaan melko nuoresta saakka olen osannut ottaa vastuun omista tekemisistäni ja ymmärtänyt omien valintojen kauskantoisuuden ja vaikutuksen muihin.

Ei tämä kyllä tosiaan ole vapaata kasvatusta - päinvastoin!

Vapaa kasvatus on sitä ettei aseteta lapselle minkäänlaisia rajoja vaan lapsi saa määritellä ne itse.