Vaunuraivarit

Meidän poika, 3,5kk, on tähän asti nukkunu tosi hienosti päikkäreitä vaunuissa. Sisällä on nukuttu vaan puolen tunnin pätkiä mut vaunuissa saattanu unta riittä 2-3h. No nyt on jo kolmas päivä ku ei olla päästy vaunulenkille ollenkaan. Poitsu on saanut hirveet raivarit joka kerta kun oon laittanu vaunuihin. Tämä siis ihan yhtäkkiä! Tuskin tää nyt mitään vaarallista on mut kiinnostais tietää, onko jollakin samanlaisia kokemuksia? Liittyykö kenties hampaiden tuloon kun ei saa tumpussa olevia käsiään suuhun?
 
Meillä ainakin oli kausia, jolloin ei ollut vaunuissa kuin 5 minsaa ja sitten alkoi itku. Siis ekan kuukauden ajan nukkui oikeastaan missä vaan, mutta sitten kun alkoi tajuta ulkomaailmasta jotakin, ei vaunut enää olleetkaan kivat, auton turvaistuimesta puhumattakaan. Mä luulen, ettei vain tykännyt olla yksin, on aina ollut melkoinen sylivauva tämä meidän neitonen.
Käytännössä vauva olikin kantoliinassa ekat 6kk, ja ihan vasta nyt ehkä kuukauden (nyt n.10kk) on voinut luottaa, että jaksaa siellä olla, harvoin sinne enää nukahtaa, mutta valveilla jaksaa tunnin, pari matkustella tyytyväisenä, riippuu mitä kivaa nähtävää on. Oikein ihmettelin, kun näin muita vauvoja vaunuissa, kun meidän typy matkusteli vaan liinassa :eek: Eli en nyt osaa auttaa muuten, kuin että meillä oli ihan normaalia tuo ne ekat 6kk ja tosiaan vaunut lojuikin käyttämättöminä monta kuukautta.
 
Kuulostaa tutulta, samaa oli aikoinaan meidän pojalla. Huuto loppui heti, kun pääsi pois vaunuista ja alkoi, kun sinne laittoi. Toisinaan huuto alkoi jo kotipihassa, joskus kesken lenkin. Olikin todella kiva kannella lasta ja koti ties kuinka pitkän matkan takana. :/ Annoin välillä kyllä ihan huutaa vaunuissa, tosin en tietenkään niin, että huuto alkoi olla jo hätäitkua.
Itse ajattelin asian niin, et lapsi alkaa tuohon ikään olla enemmän kiinnostunut ympäristöstään, haluaa olla enemmän pystyasennossa ym. Sieltä vaunuista ei tietenkään mitään makuuasennosta näe. Meillä helpotti, kun ikää alkoi tulla ja selkänojaa saattoi nostaa puoli-istuvaan asentoon, eli muistaakseni siinä n.5kk:n iässä. Mulla ei tullut mieleenkään jättää vaunulenkkejä väliin, vaikka tottahan ne alkoi jännittää, et selviääkö niistä ilman raivareita. Vastaavan ongelman kanssa painiessani oli loppukevät, joten välillä istuskeltiin kesken lenkkiä puiston penkillä huilaamassa, olihan siinä kanniskellessa äidin käsilihakset kovilla. Joskus pidin kantoreppua mukana ja sain laittaa lapsen siihen, jos vaunuissa olo oli kestämätöntä.
Mutta kyllä se siitä, kun ikää karttuu. :hug: Meillä on ainakin nyt 10kk ikäinen innokas vaunuilija, joka erityisesti nauttii siitä, kun saa matkustaa naama menosuuntaan. :)
 
Ihan tuttua minullekin! Siinä vaiheessa, kun muu maailma alkoi avautua neitoselle (pari-kolmekuisena), on vaunuissa viihdytty vaihtelevalla menestyksellä... Enimmäkseen meilläkin on ulkoiltu kantorepun kanssa, siinä kun ei itkuja ole tullut. Nyt ollaan taas innostuttu vaunuilemaan, kun siellä vaunuissa olisi tuolta napakalta ilmalta vähän paremmin suojassa. Typy on nyt 6kk, joten virkeänä ollessaan vaunuissa viihtymistä on helpottanut puoli-istuva asento. Olen minäkin ottanut syliin, jos on pikkuista oikein kunnolla alkanut vaunuissa olo harmittaa, ja kantoreppua olen myös pitänyt mukana varmuuden vuoksi, sillä toisessa kädessä on koira ja toisella pitäisi sitten työntää niitä vaunuja... Pienet protestoinnit tulee joskus vaunuihin laittaessa, mutta liikkeelle lähtö helpottaa asiaa. Yleensä olen ajoittanut lenkit siten, että typy joko valmiiksi nukkuu tai on sen verran valmista kauraa, että nukahtaa alkulenkistä. Tsemppiä vaan, ulkoilu tekee molemmille hyvää, eikä tosiaan kannata ajatella, että "muut vauvat" tykkäisivät vaunuiluista jotenkin enemmän (näin minäkin aluksi luulin).
 
Vaunuboikotti on toistaiseks ohi ja taas maistuu unet vaunuissa :) Kyllä se niin taitaa olla, että siitä pienestä avuttomasta kääröstä on kasvanu maailmaa innokkaasti tutkiva pieni miehenalku, jolla on ilmiselvästi vahva oma tahto. Tää oli varmaan vaan alkusoittoa pikkumieheltä... :heart:
 
Täällä olis kaksi vaunuraivoajaa... Oli tosi mieltäylentävää ulkoiluttaa kaksosia, jotka ekat 8kk huusi aina aivan raivopäänä vaunuissa ollessaan. Olivat tyytyväisiä, kun otti rintareppuun, nenä menosuuntaan, niin että näki maailmaa. Mutta kun kyytiin sai vain yhden kerrallaan, niin toinen sitten huusi ja huusi ja huusi... Vieläkin nousee iho kananlihalle kun muistelen. Homma helpottui, kun oppivat istumaan kunnolla. Nostettiin rattaissa selkänoja pystyyn ja käännettiin kasvot eteenpäin ja nyt menee paljon paremmin. Toki edelleen hyvin usein toista joutuu kantamaan lonkalla (10kg) ja toisella kädellä työntämään tuplavaunuissa toista... Anyway, meillä herrat on megauteliaita ja innokkaita, joten varmaan siitä vain oli kyse. Harvoin enää vaunulenkkejä yritänkään, vaan mennään suosiolla puistoon riehumaan.
 

Yhteistyössä