vauva ei viihdy muualla kuin sylissä mitä tehdä?

vauvani on nyt kuukauden ikäinen ja ongelmaksi on muodostunut se että se ei suostu nukkumaan omassa sängyssä ja valveilla ollesaan tahtoo olla vaan sylissä. onko jo myöhäistä tehdä jotain? jos vauva nukahtaa syliin se herää heti kun siirrän sen omaan sänkyyn..pitäisikö vaan vauvan antaa kitistä sängyssä sen sijaan että otan sen pois sieltä?voi kuullostaa avuttomalta mutta en oikeesti tiedä mitä tehdä kun on vasta ensimmäinen lapsi...apua kaivataan pikaisesti kiitos!

 

Anna olla sylissä tai hommaa kantoliina. Meillä oli samanlainen tää toinen. Ei sille voi tehdä mitään, lapsi vaan haluaa olla lähellä. (Onhan hän ollut 9kk sun mahassakin juuri)

 

Jotkut lapset tarvitsevat vain enemmän syliä kuin toiset lapset. Unikoulua suositellaan aloitettavan vasta noin ½ vuoden iässä, itse en todellakaan antaisi pienen lapsen kitistä yksin sängyssä . Laita peitto/harso tmv. lapsen ympärille sylissä ja laske sen kanssa sänkyyn. Ei herää niin helposti kun on jo valmiiksi "lämmitetty" harso tmv. ympärillä (varsinkin pää tuntuu olevan kylmemmälle pinnalle herkkä).

 

Meidän tyttö on aina ollut ERITTÄIN huono viihtymään missään muualla kuin sylissä. Ensimmäiset 4kk nukkui vain sylissä, kantoliinassa tai vaunuissa jos oltiin liikenteessä. Mutta missään sitterissä tai lattialla ei koskaan viihtynyt, että sylissä vain. Kantoliina on kieltämättä hyvä

Mikään ei ole noin pienen kanssa peruuttamatona. Vauvalla on erilaisia kausia ja tavat muuttuva kasvaessa. Tyttö nukkui öisin vieressäni sängyssä 3kk asti. Monet minulle sanoivat, että tyttö ei koskaan opi nukkumaan omassa sängyssä. Ja kappas, nykyään pikkuneiti nukkuu 10h unia omassa sängyssä. 4kk päiväunet alkoivat pikkuhiljaa maistua sängyssä ja nyt nukkuu usean tunnin unet sängyssä...

Tee juuri niin miten teille on parasta. Jos itse jaksta ja haluat, ei ole mitään haittaa siitäettä noin pieni nukkuu sylissä. Toiset ovat eri mieltä.. mutta lapset kasvavat ja heidän tapansa muuttuvat.

Onnea vauvasta :heart:

 

Koskaan ei ole liian myöhäistä korjata "virheitä" lasten kanssa. Mut eipä tuossa oikein mitään väärää ole. Meillä poika oli ihan samanlainen. Asui sylissä 2-3kk. Ja piti vielä olla liikkeessä koko ajan! Sohvalla sylissä ei suostunut olemaan. Mut se rauhoittuu ajan kanssa. Suosittelisin vain kantamaan vauvaa. Sit 3-4kk iässä poika alkoi jotenkin luottamaan kaikkiin ja viihtyi lattialla pitkiäkin aikoja. Luulen, et se perusturva oli hankittu just tuolla kantelemisella. =)
Sit 6kk iässä jos ei ala rauhoittuun omaan sänkyyn niin kannattaa ehdottomasti aloittaa unikoulu. Meillä poika oppi 2vkossa nukahtamaan itse sänkyyn ja nukkui sen jälkeen 12h putkeen. Niitä on paljon tosi lempeitä unikouluja, joissa ei huudateta vauvaa sängyssä yksin. Ja vaikka lapsi huutaisikin viikon sängyssä, niin ei sille millään mitään traumoja voi niin lyhyestä ajasta jäädä, mut eihän se kivaa kellekään ole!
Se ei haittaa et lapsi nukkuu sylissä, mut pääasia on et se herää aina samasta paikasta mihin on nukutettu. Muuten vauva säikähtää ihan hirmuisesti kun herää. Kannattaa myös kokeilla vaunuja Meillä kesti useampi viikko ennen kuin vauveli sinnekin tottui, mut sen jälkeen oli helpompaa.

 

Yhdyn edellisiin..
Vaikka omat "taistelut" tuntuu unohtuvan ajan kanssa ( )nii kyl mä nukutin miljoonat kerrrat tytön syliin, nukuin tyttö käsivarsillani enkä uskaltanu liikahtaakaan. Sit vaan homma alkoi muuttua ja sittenpä nukkuukin omassa sängyssään paremmin ku muualla, kainalossa ei nuku suurin surminkaan Eli älä huoli, kunhan ajoittain sitten jossain vaiheessa välillä kokeilee eri nukkumis/nukutus juttuja nii yks kerta huomaatkin että vauva nukahtikin omaan sänkyyn Mut ei sun aktiivisesti tarvii pakottaa vielä mihinkää

 

Mun poika on nyt 2 kk ja ihan samanlainen. Tosin tilanne on jo helpottanut huomattavasti (heti nimen saannin jälkeen ) ja suostuu jo vähän olla sitterissäkin. Toivon, että jatkossakin helpottaa, kun nyt jo näin paljon iän lisää tulon myötä helpottanut.

Apuna kantelussa on kantoliina ja Manduca. Ja mies ja kaikki kylässä käyvät, jotka haluavat kantaa

Ensimmäinen oli ihan päinvastainen; viihtyi melekin paremmin sitterissä ja nukkui mielellään omassa sängyssä ja nukahtikin itse (ei tosin enää nyt 2-vuotiaana :kieh: ).

 

Meillä tyttö oli ensimmäiset 2kk varsinainen sylissä olija. Ei viihtynyt oikeastaan missään muualla hetkeäkään, onneksi oli kantoliina ja myöhemmin Manduca. Nykyisin tyttö viihtyy pitkiäkin aikoja itsekseen puuhamatolla ja lattialla ja nukahtaakin välillä itsekseen sänkyyn, eli tilanne voi korjaantua hyvinkin nopeasti. Toiset vaan tarvitsee enempi syliä ja läheisyyttä, ja mä yritin vaan ajatella, että vaikka oliskin raskasta, niin jos tyttö tarvitsee syliä, mun tehtäväni on antaa sitä. Voimia alkutaipaleelle! :hug:

 

Samaa mieltä kuin edellisetkin, että anna nukkua sylissä, kyllä se siitä vielä ehtii muuttua. Oma poika on nyt reilu 7kk joten vain tämän yhden kokemuksen perusteella puhun, mutta ainakin meillä ekat 3kk oli sellaista, että poika käytännöllisesti katsoen oli kaiken aikaa sylissä tai kantoliinassa. Nukkui satunnaisesti pieniä pätkiä sängyssä ja oli sitterissä n 5min hyvällä tuurilla. Silloin luulin itsekin, että se on aina sellaista, mutta kummasti tuo kuitenkin kasvaessaan tykkääkin olla muualla kuin sylissä. Jos itse vaan jaksaa, niin mun mielestä alle 3kk vauvalle paras paikka on syli, ja sen ikäisen kanssa mikään ei ole peruuttamatonta, silloin mennään siten miten itselle tuintuu helpommailta. Nyt tämän puolivuotiaan kanssa huomaan, että hän jo "oppii pahoille tavoille" eli olen miettinyt jonkinlaista unikoulutusta tms, mutta en edelleenkään jätä poikaa yksin itkemään sänkyyn. Poika nukkuu meidän sängyssä ja on n 5kk ikäisestä nukkunut syömättä ja heräämättä 8 tunnin yöunet.

Nauti vauva-ajasta. Tee kuten itsellesi helpoimmalta ja mukavimmalta tuntuu. "kouluta vauvaa" myöhemmin jos tarpeen.

 

rengasliina on noin pienelle hyväpaikka nukkua päivätirsoja ja olla lähellä, siinä jää itselle kädet vapaaksi vaikkapa juoda kahvia ja syödä suklaata. tai lukea kirjaa.
tai viikata pyykkiä/imuroida.. jos kahta jälkimmäisetä jaksaa tehdä.

 

Meillä tyttö viihtyi kanssa ekat 1,5kk ainoastaan sylissä. Kaikki päiväunet meni sylissä, illalla kanniskeltiin monta tuntia että saatiin niin hyvään uneen että pystyi siirtämään sänkyyn ja olin jo ihan tuskastunut kun ei ehtinyt/ voinut tehdä mitään. Sänkyyn kuitenkin aina säännöllisesti yritettiin laittaa mutta ei huudatettu vaan otettiin takaisin syliin jos parku alkoi. Ihan yhtäkkiä tyttö alkoi nukahtamaan sänkyynsä iltaisin, muutama päivä siitä myös päiväunille ja samoihin aikoihin puuhamatot, sitteri, vaunut ja lattialla makoilukin alkoi maittaa. Nykyisin ei nukahda syliin ollenkaan vaan alkaa kiukkuamaan jos tulee väsy sylissä ja vaatii pääsyä sänkyyn. Tilanne saattaa muuttua siis ihan yhtäkkiä. Musta tuntui kanssa samalta kuin Palezzu kirjoitti, että perusturvallisuuden tunne hankittiin kanniskelulla. Meille ainakin neuvolastakin sanottiin että noin pieni ei totu syliin nukkumiseen vaan on ohimenevä vaihe, joten huolissaan ei kannata olla siitä että jäisi pysyväksi tavaksi. Mun mielestä kannattaa kuitenkin aina koittaa laittaa sänkyyn, lattialle ym. mutta jos ei onnistu niin suosiolla takaisin syliin.
Ja samat vinkit kuin muiltakin, hyödynnä kantoliinaa ja Manducaa. Tsemppiä ja jaksamista.

 

Niin ja meillä tilanne siis muuttui täysin ennenkuin tyttö täytti 2kk.