Vauva,haaveissani sä oot mun.

Hei vaan kaikki! :hug:
Jospas minäkin uskaltaisn sen ääneen nyt myöntää kuume on ja kova, mutta valitettavasti yksipuolinen! Meillä esikoinen -05 ja kakkonen -07, pienellä erolla ja kauheella kiirellä. Aina olen halunnut ison perheen, mutta mies panee vastaan kyllä niin kovalla jarrulla että ei ole sietoa. Tällähetkellä ei edes ole varaa tehdä kolmatta saatikaan oikea hateki. Alotan Elokuussa vakituisessa työssä ja en todellakaan kehtaisi jäädä heti pois ja ehkäsy on vielä 3,5 vuotta voimassa.
Synnytys unia olen nähnyt viimeaikoina kovasti, ihana pienen pieni neiti tullut joka kerta! Ennestään siis kaksi poikaa ja tyttö olisi toiveissa minun puolesta! :heart:

 

Oon viettäny hiljaiseloa ja miettiny tätä vauvakuumetta!ihan kun se miettimisellä muuttus minnekkään Vauvakuume vaan kovenee, vaikka ite koettaa järkeä takoa päähänsä,ettei ihan heti sitä vauvaa hommais tähän huusholliin Meillä on se hyvä puoli,ettei oo mitään hormonaalista ehkäisyä käytössä vaan isäntä huolehtii kumiukoista.. ettei se ehkäsystä huolehtiminen jää minulle...

Kuopus on sen verta hankala tapaus uhmiksensa kanssa,että seki auttaa vauvakuumeeseen. Lähisuvussa on yksi ihan pieni vauva,ja toisellekki on tulossa ens vuoden puolella vauva,että saapi vauvoja tuoksutella,mutta sehän vaan nostaa vauvakuumetta, huh...

kohta on taas ovulaationaika, jos oikeeseen vaiheeseen oltas ilman ehkäsyä..ois se raskaus mahdollinen...mutta niin hullua.. Viime kierrossakin oltiin oviksen jälkeen muutama kerta ilman ehkäsyä..mäkun oon alkanu tuntea milloin ovulaatio on.

 

Mie näin unta viime yönä, että olin synnyttämässä! Juuri ennen ponnistusta vielä ulrtasivat, koska olin niin kipeä. Mitään muuta ei näkynyt vauvasta kuin pimpero. (Joo "pientä" tyttöhaavetta on. ) Ja ultrassa selvisi, että olen vasta puolivälissä, että tämä ei ole kuin tavallinen kakkahätä. Arvatkaas vaan naurattiko miestä aamulla, kun kerroin.

 

Oltiin tiputtu jo toiselle sivulle.
Mulla on tällä hetkellä kuume tosi kova. Voi mitenkähän tuon miehen saisin suostutelluksi?! Se on niin jääräpää!

Meilläkin on tuolla kuopuksella ihan kamala uhma tai jokuikäkausi - menee ja riehuu ja tekee pahojansa! Ja nauraa vaan, kun kieltää. Sitten se itkee, että en minä enään ja samantien on pahanteossa! On se kyllä toisaalta niin lutunen, söpönen, ihana. Äitin pikkuinen ilopilleri! Se on sitten niin hellyttävä, kun se illalla tulee syliin, ottaa kaulasta kiinni ja sanoo ai. Monesti nukahtaakin sitten illalla syliin, kun me muut katsotaan tv:tä. Mutta miksi pitää välillä pienen olla niin mahdoton riiviö!

Minä oon mielessäni sisustanut jo lasten huoneet niin, että neljäskin sopisi. Ostanut isomman auton (merkin ja mallinkin olen jo suunnitellut), uudet lastenvaunut jne. Työasioitakin olen miettinyt, kuinka ne järjestyisi, jos lapsi tulisi (en voi jäädä äitiyslomalle, olen perheyrityksessä töissä, eikä ketään olisi mun tilalle, mutta järjestelykysymyshän se on yhdistää työ ja vauva).

Kun vain olisi jokin taikakeino, jolla mieskin innostuisi vauvahaaveesta!

 

Heikunkeikun!!

Kiirettä piisaa edelleen..
Hassua että itseään tulee tarkkailtua kaikeasta huolimatta edelleen,tällä viikolla oli todella todella vahva oireinen ovis aika, no tietääpähän että kroppa ainakin vielä toimii

Lilianne aika samanlaisessa tilanteessa ollaan molemmat eli meilläkin perheyritys, esikoisen aikaan tilallani ei ollut sijaista vaan kävi tekemässä hommia milloin pojan nukkuessa ja muuten järjestellen,nyt kuoppuksen aikaan oli 1,5v sijainen ja tässä kolmannessa projektissa en todellakaan tiedä kuinka saisi asiat järjestymään, olen kuitenkin sen verta yltiö positiivinen ihminen että olen ajatellut että kyllä asiat järjestyy sitten kun niiden aiak on järjestyä :kieh:

Sitä taikakeinoa miettikäämme yhdessä jolla näitä miehiä saataisiin "projektiin" mukaan :saint:

~~ B) :flower: B) :flower: ~~

 

Kun löytäisi ensin sen miehenkin... Tai ei mulla varsinaisesti mikään haku ole päällä, olen ajatellut, että mies saa sitten tulla vastaan, kun on tullakseen.

Oltiin taas tiputtu toiselle sivulle. Minä tuossa luin juuri eilen Enni Mustosen uusimman kirjan Morsiuskesä. Siinä päähenkilö tulee lopussa raskaaksi. Epäreilua :/ Ensi viikko me ollaan tytön kanssa maalla, lähdetään yhdelle tilalle lypsämään lehmiä. :heart: Siellä on tytöllä samanikäistä seuraa ja minä saan nauttia maatilan töistä. Emäntä kun on aina sitä mieltä, että saat koska vain tulla lypsämään näitä meidän ammuja. Hän taitaa saada tehdä sitä muuten ihan tarpeeksi asti...

Yritän täällä mennä vähän tavaroita läpi ja heittää kaikki turha roina pois. Vaikken olekaan mikään hamstraaja, kummasti sitä tavaraa on kertynyt neljässä vuodessa, minkä ajan tässä ollaan asuttu. Ettei sitten juuri muuton alla tarvitse kaikkea tehdä.

Onkohan tuolla tytöllä kovakin halu päästä isosiskoksi? Aina kun jossain mainoksessa näkyy joku pikkuinen tai ulkona tulee vastaan äiti vaunujen kanssa, mua nykäistään kädestä: "Äiti, äiti, tuolla on ihan pieni vauva!" Ja kuulemma jos mun masussa alkaa joskus vielä kasvaa vauva, niin hänkin haluaa sitten hoitaa sitä. :heart:

 

Mitäpäs teille kuuluu tyttöset? :wave:

Täällä samassa tilanteessa edelleen, vaikka jo hetken verran kerkesin kuvitella, että mieheni olisi hieman lämmennyt neljännelle lapsukaiselle... Eilen otin asian puheeksi ja takapakkia otettiin oikein kunnolla. Saa nähdä onnistuuko taivuttelu koskaan. :/ Käännyttämisen puutteesta ei ainakaan jää kiinni.

Mites teillä, jotka pudotatte painoa on paino lähteny tippumaan? Mulla on tippunu noin 2.5kg kahteen viikkoon. Olen tyytyväinen ja jatkan itseni piiskaamista. :kieh:

 

Heippa :wave:

Täällä edelleen kiirettä piisaa.on remonttia,työ kiirettä ja kuopus vielä sairaana..

Harm, ninninuppunen että miehesi ei vielä ole lämmennyt vauva ajatukseen,
meillä ei asiaa ole sen kummemin ruodittu nytten mutta kun lopetin ehkäisyrenkaan käytön ei mies ole ehdottanut mitään muutakaan tilalle,siis pieni kipinä jo päällä,ehkä?

Mulla meinasi tulla uskon puute tämän painin pudotuksen suhteen kun vaaka ruperi näyttämään mitä sattuu mutta viikonloppuna kyläilessä keväisin vaaalla ja se näytti 86 kg jee ja toukokuun alussa painoa oli vielä 92kg eli ihan kivasti on tipahtanut.
Tsemppiä myös kovasti muille kilo pudotukseen.

Nyt töitä jatkamaan
:wave: :wave:

 

Me täällä tytön kanssa nautitaan maaseudun rauhasta (vaikka nyt onkin sadepäivä ) =) Täällä olisi ihana kasvattaa suurperhettä...

Kaksi kiloa lähtenyt. Hitaasti hyvä tulee, jos sitten myös pysyisi poissa. Mulla vain on aiemminkin ollut jojo-ilmiötä havaittavissa. Millä sen estäisi tällä kertaa?

Olen tässä miettinyt nimiehdotuksia lapsille - siis niille, joita ei vielä pitkään aikaan edes voisi olla tulossakaan. Hienoa, tällä tavallahan se vauvakuume helpottaa :headwall:

Palailen taas palstalle iltalypsyn jälkeen... Päivänjatkoja teille kaikille! :wave:

 

Elinda: Mä mietin kanssa noita nimiehdotuksia... :ashamed:

 

Ilkeä ilkeä "akka" varoittelee jo kylään saapumisestaan... :headwall:

Vielä viikko töitä ja sitten koittaisi loma,jes =)

Täällä myös noita nimi vaihto ehtoja miltein päivittäin mielessäni miettinyt.., taas tuntuu vaan kaikki jotenkin niin haikealta jos sitä kolmosta ei suotaisikaan tai tuo mies pistäisi täyden stopin asian suhteen, jotain positiivistä huomasin miehen asenteessa tässä viikolla kun remontin yhteydessä löytyi vauvan vesilämpö mittari niin sitäpä ei heitettykään roskiin vaikka aika ronskilla kädellä turhaa kamaa menikin pois.

Pariviikkoa on ollut aika tiukkaa eloa remontin keskellä ja kun lasten hoito jäi sillä ajalla melkein kokonaan minun vastuulle kerkesi jo mielessä käymään että ei tähän orkesteriin enää enempää lapsia,no nyt remontti hässäkästä selvitty ja uutta voimaa arkeen saatu ei moinen ajatus enää mielessä pyöri.

Kätilöt ohjelmaa piti viikolla katsoa ja tietäähän sen mitä se mielen syövereihin aiheutti,kai sitä on jotenkin "hullu" kun pitää itseään kiusata..

Viikonloppuja!!!

 

Tätä itsensä kiusaamista on havaittavissa täälläkin. :ashamed: Kaikki mahdolliset vauva-jutut pitää katsoa ja fiilistellä edellisiä raskauksia... Kaveri lisäksi raskaana, reilussa puolessa välissä ja heillekin tulossa neljäs. Se pistää pään ehkä eniten sekaisin. Mä lasken jo, että jos nyt tärppäisi milloin vauva syntyisi ja millainen ikäero tulisi isompien kanssa... :headwall: :ashamed: Miten tuon miehen saisi aivopestyä..?

 

Hyvä että muitakin itsensä kiusaajia... näin myöhään oleskelen täällä kun vieraat läksivät eikä uni koittanut silmään,
Juu täälläkin nytkin koitan pitää tsemppiä yllä että jos vaikka olis tärppi käynyt vaikka se todenn. 150% ei mahdollista, :headwall: :headwall: voi paukapää.
Täti on kurvaamassaviim heti maanantain kunnaksi kylään että näin..

Ninninuppunen jos nyt oikein olen käsittänyt kun olen nimesi muualta pogannut niin olemme samoilta suunnilta kotoisin.
Jos haluat niin siitä aiheesta voinemme yk.viestien kautta jutustella?
tai täälläkin...
Nyt ötyjä!!!

 

Täällä kans yksi itsensä kiduttaja.. vauvalehtiä sun muita tulee lueskeltua ja muisteltua raskausaikoja ja vauva-aikoja. Nyt erityisesti on mielessä ajat, kun esikoista odottelin viimeisillään. On syntymäpäivät pian.

Meillä puhaltaa töissä nyt muutoksen tuulet -sellaiset, jotka pitemmän päälle mahdollistaisivat hyvinkin mun vauvaloman!!! =)
Voi kun tuo mies sulaisi vielä, eikä näkisi enää esteitä vauvalle!!!

Ja tiedättekö mitä huomasin viimeviikolla, kun kaupassa kävin? Melkein kaikilla vastaantulevilla oli vauva! :| Ja vähintään joka kolmas oli raskaana! :| Minäkin tahdon!

 

onlydream: Vai samoilta suunnilta ollaan kotoisin? Kerrohan lisää täällä tai yv:nä.

Mies sanoi eilen harkitsevansa neljän harkintaa. Pykälän verran ollaan siis taas lähempänä tavoitetta. :kieh:

 

(hitsi, otti päähän, kun sain äsken kirjoitettua tämän jo, ja sit painoin vahingossa jotain nappia ja kirjoitus hävisi ja koko sivu vaihtui ihan oudoksi. Osataan käyttää läppäriä ja silleen... uusi yritys siis... )

Minä olen myös "hullu". Aina on pakko katsoa Kätilöt- sarjaa. Sairaalaa katsoin myös usein, kun siinä näytettiin synnytyksiä melkein joka jaksossa. Kaksplus- ja Vauva- lehtiä ostan aina, kun niissä on jotain mielenkiintoista. Eli en minä ainakaan helpota oloani yhtään.

Ollaan taas palattu maalta kaupunkiin, eikä nyt inspiroi oikein mikään. Kun on kouluttautunut maatalousalalle ja haluaisi elää maalla, eikä se muutto sinne ole vielä onnistunut, se vetää mielen välillä matalaksi. Ei tuo tyttökään lehmiä pelkää - enemmän vierastaa koiria. Pikemminkin pitää muistuttaa, ettei tule liian lähelle, koska lehmä voi potkaista, jos pelästyy. Asennekasvatus on tainnut kuitenkin mennä perille... No, ei pidä periksi antaa. Eiköhän me vielä jonain päivänä saada elää maaseudulla. Kyllä me täältä vielä noustaan!

Aloitan ensi viikolla neljän viikon kesälomatuurauksen. 3päivää/vko siivoan yhdessä tehtaassa toimistoja ja pukuhuoneita ym. Eihän siinä mitään hohdokasta ole, kun siivoaa työmiesten vessoja, mut palkka on hyvä, ja on tässä tulossa muutamia rahanreikiä lähiaikoina. Eikä nyt muutama vessa mitään ole, kun mieluusti lapan sitä lehmänp*askaa navetassa. Sitten tuleekin muutto eteen, jonka jälkeen alkaakin jo se opiskelu. Jospa se mieliala tästä taas hieman nousisi, kun ei ehdi turhia mietiskellä...

Ihan lähipiirissä ei ole nyt tulossa vauvoja ( ainakaan tietääkseni ) , mutta liikunpa tosiaan missä tahansa, tuntuu siltä, että joka toinen nainen on odottava äiti! Eli juuri sama kuin mitä Lilianne kirjoitti.

Noh, maa kutsuu taas. Täytyy jatkaa tavaroiden läpikäymistä. Aurinkoa ja lämpöä teille muille!

 

Löysinpäs ihanan pinon ja sopisi minulle passelisti =) Kiitos vaan pinkan aloittajalle!

Täällä kolmenkympin iän ohittanut äiti haaveilee toisesta lapsesta. Poika syntyi vajaa vuosi sitten eli kohta vietetään iloisia 1-vee synttäreitä Vauvakuumetta on ollut jo jonkin aikaa ja pikkukakkosista haaveilevien pinoon olen muutaman kerran kirjoittanut. Mutta yritys ei ole vielä oikeastaan alkanut, kun tuota miestä joutuu vielä pehmittään. Hänellä ikää jo yli 40 ja kovasti on huolissaan, että lapsi saisi sitten kärsiä iäkkäästä isästään. Ja omaa jaksamistaan myös miettii. Toisaalta hänellä jo melkein aikuiset lapset aiemmasta liitosta, joten ymmärrän kyllä ettei niin kuumeile kuin minä. Minulla kun vain tämä ainokainen poika. Minä kyllä jaksaisin toisenkin hoitaa, vaikka pojan vauva-aika on ollut aika raskasta. Alussa olin aika masentunut ja järkyttynyt, kuinka sitovaa vauvan hoitaminen on. Vieläkin poika heräilee useita kertoja yössä ja minä vain haaveilen pitkistä yöunista. Noh, unikoulu lähestyy

Mutta siis, mielestäni minulla on oikeus toiseenkin lapseen ja kovin ymmärtäväinen mies kyllä on ollut asian suhteen. Vielä vaan ei olla vaihdetta laitettu päälle... Pitäisi puhua asiat selviksi. Vauva-lehtiä oon kirpparilta ostellut ja huokaus, kyllä niitä vauvajuttuja on niin ihana lukea ja kuvia katsella pienistä nyyteistä :heart: Ja paljon pyörii mielessä pojan synnytys ja alkuajat... Synnytys oli maailman ihanin asia, mitä koskaan olen kokenut. Vaikka tietysti supistukset oli kamalia, mutta kummasti niistäkin selvisi. Ja se uskomaton tunnelma synnytyssalissa koko aika ja erityisesti, kun pienokainen syntyi :heart: :heart:

Tämmöisiä ajatuksia! Luen teidän muitten aikaisempia kirjoituksia ajan kanssa, toivottavasti tullaan tutuiksi B)

 

Eilen taas juteltiin miehen kanssa vauvasta. Ei se kuulemma jaksa enää..
Mitä senkin tarvii jaksaa, kun minähän nuo olen muutkin hoitanut..

Kaupassa kävin taas tänään. Nyt ei ollut vauvoja niin paljon liikenteessä, mutta raskaana olevia oli kyllä todella paljon.
Voi kun tapahtuis joku ihme, joka sais miehen mielen muuttuun! Kädet ristissä ja peukut pystyssä täällä haaveilen..

Toisaalta nyt kun tuo sikainfluenssa on iskemässä päälle Suomessakin, taitaa ollakkin parempi, ettei vielä raskaudu. Kun se voi olla hengenvaarallinen raskaanaoleville. Toisaalta en tahtoisi odottaa!
Tahtoisin saada tehdä testin ja nähdä siinä kaksi viivaa. Tahtoisin tuntea, kun maha alkaa kasvamaan, ja pikkuinen liikkumaan. Tahtoisin saada ostaa pienelle pikkuriikkisiä vaatteita, ja itselle äitiysvaatteita. Tahtoisin saada jännittää, milloin saa lähteä synnyttämään. Tahtoisin kokea vielä sen ihanan ihmeen, kun vauva on juuri syntynyt ja kipu on poissa ja tutustellaan pienen kanssa. Tahtoisin nuuskutella pientä maidon hajuista nyyttiä ja silitellä sen samettisen pehmeää ja lämmintä päätä. Tahtoisin saada katsella pienen ihmisen taimen liikkumista, kasvamista ja uuden oppimista. Enkö näitä saa enää kokea?

 

Lilianne :hug: Tuo tunne on varmasti meillä kaikilla sen kovin kaivattu asia... Toivottavasti miehesi mieli vielä muuttuisi.

Heippa riinastiina ja tervetuloa mukaan! :wave: Mahtuuhan meitä tänne. Omat vanhempani ovat muuten saaneet nuorimman veljeni reilusti päälle nelikymppisinä, isäni oli melkein viidenkymmenen. Ei pikkuveli ole siitä tuntunut kärsineen. =)

Tänään oli harvinainen päivä, en juuri vauvoja ehtinyt miettiä. Yksi vuokra-asuntotarjous saapui postissa ja sit yrittelin saada sen nykyistä asukasta kiinni annetusta numerosta, jotta pääsisin katsomaan asuntoa. Vastaajaankin jätin viestin, mut vielä ei mitään tapahtunut. Perjantaihin mennessä pitää vain jo ilmoittaa, otanko sen vastaan. Huomenna pitää sit soittaa suoraan sinne asuntovälitykseen... Sitten lopunpäivää vain löhösin ja nuljuin sängyssä ja katselin dvd:iltä Aliaksia. Jes, kun oli järkevää toimintaa.

Hmmph, niin minä, jonka tarkoitus on laihtua, söin eilen yhden kokonaisen suklaalevyn tuosta noin vain (taas) :ashamed: Siksipä en niitä itse kotiin ostakaan, mut kun sain sen... Se häiritsi mua siellä kaapissa pelkällä olemassaolollaan, joten lopulta söin sen tietenkin pois. Kokonaan. Vartissa. Että näin.

Tämän kuun Kaksplus oli taas tietysti ihana mun mielestä. :heart: Varsinkin kun siinä puhuttiin siitä lypsykarjatilan elämästä. Tahtoo kans...

Mihin muuten täältä ovat muutamat haavelijat kadonneet...?

*muoks.* Ai ne onkin jotkut jo siirtyneet muihin pinoihin, joissa ehkäisy ollaan jättämässä pois... Onnea vain heille!

 

Ennen tuntui että vauvan saaminen on liian kaukana, mutta eipäs olekkaan, ihan pian "saa" jättää ehkäisyn pois. Yhdessä päätettiin tehdä näin. Ihanaa tämä elämä nyt. Melkein halkean onnesta.

 

=) :flower: (haikea huokaus kylläkin) Mukava kuulla, Huisi hippu , että voitte kohta alkaa odottaa pikkuista tuhisijaa.

 

Täällä aivan KAMALA vauvakuume päällä. Haluan jännäillä tärppäämistä ja kasvatella masua. Tuntuu, että pää leviää kohta.

Miten ne vastasyntyneet vauvat muuten voivatkin tuoksua niin ihanilta..? :heart:

 

Elinda olipas lohduttavaa kuulla, että ei ne lapset välttämättä kärsi hieman iäkkäämmistä vanhemmistaan... Täytyykin tuota miestä vielä pehmitellä =) Ja luulenpa, että pienet lapset vaan pitää miehenkin nuorekkaana ja virkeänä

Onpa ihanaa, että joku pääsee jo kohta yrittämään (nimet vielä hakusessa)! Onnea! Ja harmi kun jollekin tulee takapakkia. Mutta ei kannata luovuttaa! Musta myös tuntuu, että melkein yksin hoidan pojan (no, tekeehän se mies paljon muuta työtä kodin eteen). Pääosin siis minun vastuulla. Mites muilla on työjako? Osallistuuko miehet lastenhoitoon aktiivisesti?

Oisko kellään mitään hyviä vinkkejä kirjoista, jotka käsittelis esim. raskautta, vauva-aikaa, lapsettomuutta tms.? Siis kaunokirjallisuutta tarkoitan, ei mitään oppikirjoja. Mukava ois lueskella jotain pitkästä aikaa.

Jaksamisia kaikille kuumeilijoille! On tää kyl ihana "tauti" :heart:

 

riinastiina: Meillä minä olen ollut kotiäitinä esikoisen syntymästä asti eli reilu 4½ vuotta. Pääasiassa minä siivoan, pesen pyykit, hoidan ruoanlaiton yms. Samalla se menee tässä kotona ollessa. Sitten miehen lomilla ja viikonloppuina asia erikseen, mies osallistuu ihan samalla tavalla. Lastenhoitoon osallistuu aina, kun on kotona. Miehen "vastuulla" on pääasiallisesti poikien sänkyyn peittelyt ja iltasadun lukeminen, joskus kyllä minäkin hoidan nämä, mutta yleensä mies. Pidän miestäni hyvin osallistuvana, mutta mulle vaikeaa on se, että hän ei tee asioita samalla tavalla kuin minä ja joskus koen sitten tämän huonona asiana. :ashamed: :/ Mutta mielestäni meillä on hyvä työnjako ja tasapuolinen. Molemmat ovat tyytyväisiä "rooleihinsa". =)

 

Heippa kaikille ja tervetuloa uusille!!

Huh huh mikä viikko takana mutta palkintona siitä loma, joka alkaa TÄNÄÄN B)

riinastiina taidamme olla aika samanlaisessa tilanteessa tämän ikäkriisin suhteen,meillä myös mies ++40v ja itse 36v.Kuopuksen syntyessä mies oli 46v ja oli ihan sinut asian kanssa mutta nyt tämän kolmosen haaveilun aikana on tullut ikäkriisi vastaan.
Minä en ainakaan usko siihen että lapset kärsisi hieman vanhemmista vanhemmistaan,itsestähän se on kiinni kuinka vanha sitä loppujen lopuksi on numerot on numeroita ja elämä elämää.Meillä onkin sitten varsin "yhteinen"projekti näiden meidän "ukki" ikäisten miesten pehmittämiseen.. heh heh

Liliannesinä kirjoitit niin kauniisti ja osuvasti kaiken edellisellä sivulla,siinä myös kaikki mitä minä tahdon..

Työssäni joudun kohtaamaan elämän kaaren toista puolta niin se on tässä pistänyt miettimään tätä omaankin rajallisuutta täällä maan päällä, kaipuu vielä kerran päästä äidiksi on todella vahva, sitä olen myös miettinyt että nyt minkä jättää tekemättä on turha sitten kiikkus tuolissa murehtia .

Eilen näin kaupassa olisiko ollu n 1kk ikäinen vauva niin pala nousi oikein kurkkuun kun sitä ohimennen ihastelin huoh, että pitääkin olla vaikeaa,olisi plajon helpompaa tämä elämä ilman tätä kuumeilun" riippakiveä", MUTTA toivotaan että meille kaikille vielä suodaan odottamisen ja äitiyden uusi onni.

Meillä myös enimmäkseen lasten hoito ollut minun vastuulla mutta on mies ihan kiitettävästi iltaisn osallistunut ja kotitöitä tekee kiitettävän paljon, muutamia hetkiä on ollut että omaa aikaa pitäisi saada enemmän mutta hyvin on kuitenkin jaksettu.
Minä olin kotona 2 1/2 ja nyt töissä toukokuun alusta.

:attn: kolmen tunnin päästä kesälaitumille :wave: