Vauva ja koira

Hei,

miten olette totuttaneet koiran perheen uuteen tulokkaaseen? Meillä on 12v koira, ja tulossa on ensimmäinen lapsi. Koira on kyllä tosi kiltti ja rauhallinen. Hiukan vaan mietityttää, ettei vaan iske vanhalle koiralle mustasukkaisuus...

 

Täällä on suunnitelmana se, että mies tuo laitokselta harson tai muun rätin, joka ollut lähellä vauvaa ennen kotiutumista, jotta saavat koiruudet haistella uutta tulokasta.
Sitte tietty laitokselta kotiutuessa mä meen ekana sisälle ja tervehdin elukat ja sitte vasta tulee mies vauvan kera, jotta saavat multa sen kaipaamansa huomion.

Muuten nuo on kyllä hyvin rauhallisia ja lapsirakkaita ja kun koiriakin kaksi, niin tuskin tulee mustasukkasuutta, kun ovat keskenäänki oppineet jakamaan asiat.

 

Meil tehty kaikkien 3 kanssa niin,että kun sairaalasta kotiudutaan nii käyn vauva sylis istuu lattialle ja koira/koirat saa haistella tulokasta nii kaua ku haluuvavat.
Nyt kesällä sama juttu kun tää mei nelone syntyy...sit onki jo 4koiraa vauvaa vastaanottamassa

 

Meillä on nyt 3kk vanha pohjanpystykorva narttupentu.

Pitää sitten muita kokeilla tota rätti-juttua,kun meillekki pikkunen joskus tulee

 

Meillä on tuollainen terrieri, joka luonteeltaan melkoisen kovapäinen. On kuitenkin koulutettu parhaiden taitojemme mukaan ja on tottelevainen. Vähän kuitenkin arveluttaa, miten mahtaa tulokkaaseen reagoida Jos tuolle koiralle tuumaakaan antaa periksi, se alkaa pyörittää ihmisiä ympärillään ihan 1-0. On esim. murissut minulle ja jopa joskus yrittänyt näykkäistä. Lapsien kanssa on ollut tekemisissä, mutta ei pahemmin niistä perusta. Väistää mieluiten. Silmät supertarkkana täytyy tilannetta seurata kun laitokselta joskus vihdoin tulen vauvelin kanssa kotiin... :/

Snuupi ja dude 41+2

 

Esikoinen ku synty niin mies toi harson kotia, sai sitä haistella. Hyvin on suhtautunu poikaan.
Toisen kans tehdään samoin.

 

Kahden terrierin taloudessa mä oon aatellu että kunhan laitokselta tullaan, niin mä meen ekaksi sisälle ja moikkaan koirat. Mies tulee sit perässä vauvan kanssa. Vauva turvakaukalossa laitetaan vissiin ihan ekaksi korkeammalle koska noi koirat saa taatusti hepuli jossa vauva ois vaan tiellä..
Sit joko vauva mun syliin ja mä meen lattialle tai sit vauva turvakaukalossa lattialle ja koirat saa haistella ja ihmetellä uutta lauman jäsentä.. Meidän koirista nuorempi kestää lapsia mutta vanhempi ei niistä perusta ja on aika tarkka omasta tilastaan. Koirat ei saa koskaan näykkiä saati purra vauvaa eikä vauva/lapsi saa koskaan kiusata koiria. Oma rauha pitää antaa kummallekin osapuolelle jos sitä toinen haluaa.

Mun pyrkimyksenä on olla ehdoton tietyissä asioissa, oli kyse sit koirista tai lapsesta. Jos kiusataan, joutuu jäähylle (myös siis lapsi). Ruokahetkiä ei häiritä eikä suusta oteta mitään.

Pienellä jännityksellä odottelen silti, vielä ois 5 viikkoa laskettuun aikaan..

 

Meilläkin tuotiin sairaalasta lapsen peittoa välillä kotiin, että sai koirat (silloin 2kpl) haistella tulokkaan hajuja. Kotona sitten laitettiin vauva pinnasänkyyn, missä koirat sai käydä tulokasta ihmettelemässä ja myöhemmin sylistä ja lattialta.
Muistan yhä vanhemman koirani pöllästyneen ilmeen, kun tulin vauvan kanssa kotiin, kun tämä koetti epätoivoisesti etsiä lisää vauvoja, ei millään uskonut, että niitä tuli vain yksi =)

 

Muistan yhä vanhemman koirani pöllästyneen ilmeen, kun tulin vauvan kanssa kotiin, kun tämä koetti epätoivoisesti etsiä lisää vauvoja, ei millään uskonut, että niitä tuli vain yksi =)

Ihana

 

Harvoin pikkuvauvan kanssa on ongelmia koiraperheessäkään. Jos koiralla yhtään palikat kohdallaan, niin ei tee tuhisevalle nyytille mitään. Vasta sitten alkaa haasteet, kun vauva lähtee liikkeelle... Silloin pitää oikeasti olla tarkkana. Säännöt kannattaa miettiä etukäteen tarkkaan.

 

Harvoin pikkuvauvan kanssa on ongelmia koiraperheessäkään. Jos koiralla yhtään palikat kohdallaan, niin ei tee tuhisevalle nyytille mitään. Vasta sitten alkaa haasteet, kun vauva lähtee liikkeelle... Silloin pitää oikeasti olla tarkkana. Säännöt kannattaa miettiä etukäteen tarkkaan.

Sepä tässä juuri arveluttaakin. Tuo meidän terrieri on ihan totaalisen hullu lelujen perään. Meillä ei pentuajan jälkeen ole enää ollut yhtään lelua sisällä näkyvissä. Ulkona on kyllä leikitetty pallojen ja lelujen kanssa tai käytetty niitä palkkiona. Mutta mitäs sitten kun vauvan lelut on ympäri lattiaa... :/ Saas nähdä miten saan opetettua pysymään niistä erossa...
Toisekseen koiru suojelee omaa paikkaansa tosi tarkkaan. Kun torkkuu omalla tyynyllään, ei todella kannata mennä häiritsemään (täähän nyt on itsestäänselvyys), tai voi napata kiinni. Ei myöskään anna vieraiden kajota luihinsa tai muihin "aarteisiinsa", me miehen kanssa kyllä saadaan otettua ne vaikka suusta pois ilman rähinää. Näitä kyllä täytyy funtsia, kun vaavi lähtee liikkeelle... Koulutusvinkkejä otan mielelläni vastaan.

 

Meillä on vilkas spanieli 2-v., esikoinen 1-v. ja pikkukakkonen tulossa kesällä. Ja siis koira on todella vilkas...ihan hyvällä tavalla kuitenkin =) .

Synnäriltä mies toi pari harsoa koiralle haisteltavaksi ja niitä olikin nuuskutellut ahkerasti. Kotiin tullessamme vauva oli isällään ja mä morjenstin ensin koiraa yksin, olin kuitenkin ollut 4 päivää poissa ja se oli jo shokki sille. No sitten se varsinainen shokki eli vauvan tulo...koira sai varovaisesti nuuhkia vauvaa mun sylissä ja ihmetys oli kyllä suuri.

Meillä oli silloin käytössä koiraportti keittiön ja makkareihin johtavan käytävän välillä, koira nukkui keittiössä. MUTTA sehän ulisi ja rämpytti sitä porttia niin, ettei kukaan saanut nukutuksi. Ja kun sen päästi makkarin puolelle, niin suoraan meidän sänkyyn (jonne sillä ei ole mitään asiaa) ja vauvaa nuuhkimaan. Loppujen lopuksi mies nukkui sen kanssa olkkarissa pari yötä kunnes se rauhoittui.

Hyvin on sujunut tämä ensimmäinen vuosi. Vaikka koiralla on paha tapa ryntäillä ja jopa hyppiä innostuneena, niin vauvan kanssa on tosi varovainen. Mitään aggressiivisuutta tai puolustustaipumusta ei ole ilmennyt, ne on ne ainoat asiat, joita mä pidän arveluttavina. Toki koko ajan joutuu sivusilmällä tarkkailemaan, mitä ne puuhaa, mutta ihan kärppänä ei tarvi olla.

Luita annan kuitenkin koiralle vain silloin, kun tyttö ei pääse koiran luo. Mua on aikoinaan (lapsena) purrut koira aika pahastikin, kun silitin sitä nätisti samalla kun se jyrsi luutaan. Vaikka tähän meidän koiraan luotankin täysillä, niin silti tuosta jäi aikamoinen kammo.

 

Meikäläistä jännitti aikalailla että mitenkä englanninspringerspanielimme suhtautuu vauvaan, kun koiruus on aika leikkisä ja vähän höntti. Hienosti on kuitenkin mennyt, koira osaa olla varovainen vauvan kanssa, ja antaa meille tilaa toimia enemmän kuin ennen. On kyllä kiinnostunut lapsesta, ja aika ajoin tulee tekemään lähempää tuttavuutta vauvaan esim. imetettäessä.

 

Itse tunnet koirasi parhaiten, joten kannattaa toimia sen mukaan miten odotat sen reakoivan Meillä on toimittu hiukan toisin kuin yllä olevien luona.

Meidän koira on nuori, vuoden vanha ja äärimmäisen energinen. Innostuu lapsista ja vieraista aina liikaa ja alkaa käymään ylikierroksilla. Meillä kävi lisäksi niin, että itse olin vielä kotiutuessa siinä kunnossa, että viihdyin vain sängyssä vauva kainalossa (je en oikein jaksanut energistä koiraa lähelläni). Ekana päivänä koira sai tulla makkariin, muttei sänkyyn tai haistelemaan vauvaan. Eihän koiraemokaan päästä muita laumanjäseniä heti nuuhkimaan pentujaan. Tehtiin selväksi koiralle, että tulokas on minun ja siihen ei kosketa. Vasta toisena päivänä sai nuuhkia lasta, kun oman kodin hajutkin oli tarttunut vauvaan ja näin tuoksui enempi 'meidän' laumalta.

Nykyään saa nuuskia poikaa (ikää 8vkoa) ja loikoilla vieressä päivisin. Meillä tälläinen alku oli hyvä. Rauhoitti koiraa ymmärtämään, että vauvan lähellä ollaan nätisti ja siihen ei kosketa.

 

Meillä hieman sama linja kun Hipkukalla.
Koira on saanut tervehtiä tulokasta kun kotiin ollaan tultu ja välillä muutenkin olla lähellä. Tosin monesti koiraa on myös komennettu menemään pois, jos on innokkaasti ollut nuolemassa tms..vauvaa.
Hyvin koira on sopeutunut ja rakastaa lapsia.
Tärkeää on että koira tietää paikkansa, sehän on siellä lauman alinmaisena.

 

Tämä hiukan jännittää myös minua. Meillä on vasta viimekesänä otettu samojedinpentu, nyt siis reilun 8kk. Kokoa siis riittää, ja koiruus on todella energinen ja innostuu lasten kanssa vöyhöttämään hyvinkin herkästi. Kesällä olisi vauva tulossa, ja mietinkin miten mahtaa koiruus asian ottaa. Varsinkin kun minä olen sille laumanjohtaja, niin miten mahtaa suhtautua mun poissaoloon, ja sitten kaiken ajan vievään tulokkaaseen?! Kaikki konstit ja keinot otan mielelläni vastaan, millä rankkaa muutosta koiralle pehmentää!

Tuo ainakin pitää muistaa tuo harso, josta saa haistella vauvan hajuja etukäteen, ja se että itse tervehdin koiran ensiksi (samoin muut lapset!). Mitä muuta pitäis ottaa huomioon??

 

Terrierit on siitä "pahoja", että ovat kyllä tosi kovapäisiä (siihenhän ne on jalostettu) ja kouluttaminen voi olla vaikeaa.

Meillä oli vauva-aikana tämmöisiä sääntöjä: Vauvan viltille ei koira saa mennä. Jos tassu osui vilttiin, kiellettiin selvästi (kiellon kovuus riippuu sitten koiran kovuudesta). Vauvaa saa nuuskia, sitä saa kohtuullisesti nuolla (jossain kohtaa sanottiin sitten "riittää..." ja estettiin nuoleminen.)

Koira ei saa koskea vauvan leluihin (taas kiellon kovuus riippuu koiran kovuudesta ja kyllä ne koirat erottaa hajusta, että mitkä on vauvan).

Koiralle rakennettiin semmoinen paikka makoiluun, jonne lapsi ei pääse (meillä yhteen huoneeseen laitettiin matala kaappi oven suulle, josta koira pääsee yli, mutta lapsi ei), jotta saa olla halutessaan ihan rauhassa.

Meillä on koiralla myös häkki (aina ollut), joka siis koiran oma pesä. Sinne vauvalla/lapsella ei ole mitään asiaa, ikinä, vaikka ovi onkin aina auki. Lapsi ei saa myöskään leikkiä koiran leluilla.

Koiran annettiin olla paljon mukana touhuissa, mutta tarvittaessa käskettiin myös pois paikalta. Alkuun koira oli tosi kummissaan esim kakkavaipoista ja olisi varmasti mielellään syönyt ne.. .

Pitää yrittää muistaa, että pinnaa pitäisi riittää myös koiralle, kun se pyörii mukana "hoitamassa". Eikä se lapsi kuole siihen koiran nuolemiseen vaan saa hyvän vastutuskyvyn, jos vähän tassuja imeskelee. .

Meillä lapsi ei saa myöskään kiivetä koiran päälle eikä koiraa saa muutenkaan repiä tai tökkiä. Yhdessä ollaan opeteltu kuinka koiraa silitetään. Rapsutuksen onkin sitten oppinut matkimalla.

Koiraa on myös toruttu, jos sähläämisellään kaataa/tööttää lapsen. Pitää malttaa.

Koiran ruoka/vesikupeille lapsella ei ole mitään asiaa ja varsinkin toi vesikuppi onkin ollut todella haasteellinen (ruuan koira syö heti, muuten kuppi tyhjä)... Kun koira syö, niin pidetään huolta, ettei lapsi pääse häiritsemään.

Tässä joitain meidän sääntöjä.

 

Kiitos! :flower: Tuossa oli oikein kattavia ja hyviä vinkkejä! Tuon häkin menen heti ostamaan, kun tästä masusta ensin pääsen eroon. Nyt 42. viikolla ei oikein shoppailu enää innosta

Meillä on siis tuollainen parson-narttu, joka on toooosi kovapäinen. Verrattuna jopa rotutovereihinsa tämä on äärimmäisen haastava tapaus. Ikää nelisen vuotta. Kovalla tahdolla ja työllä ollaan saatu koulutettua ihan kelpo koiraksi, mutta sääntöjä täytyy yhä koko ajan takoa koiran päähän; ruokaa ei oteta ennen kuin lupa on saatu, ovesta ei mennä ennen ulkoiluttajaa, ei MITÄÄN leluja sisällä, kerjääminen kielletty, ruokailun ajaksi pois keittiöstä... Mm. näillä ollaan pönkitetty omaa johtajuutta.

 

Räpätäti Meillä, jos koira intoutu esim. hyppimään minua vasten, kun vauva oli sylissä, minä kerran kielsin ja jos hyppiminen jatkui poistuin makkariin ja ovi kiinni. Ja kun koira rauhoittui tulin takaisin. Meillä ainakin koira inhosi ylikaiken sitä, että vain sitä kiinnostavan asian pois ja se ei päässyt mukaan.
Samaten jos koira muuten vouhotti ja hössäsi, kerran sanottiin jäähy ja jos homma jatkui se vietiin jäähylle pedilleen, josta sai kuitenkin poistua halutessaan vaikka heti. Meillä on sen verran pehmeä luonteinen tuo koira, ettei tuon kummempia rankaisuja tarvita. Meillä, koira inhoaa laumasta pois joutumista ja se onkin kaikista pahin rangaistus sille aina kun vouhottaa.

Kun vain muistaa itse pysyä rauhallisena joka tilanteessa, sujuu elo koiran ja vauvan kanssakin hyvin

 

Pidetäänpä tätä pinoa esillä, aihe varmasti kiinnostaa monia.

Meillä ainakin on suunnitelmana, kuten niin kovin monella muullakin, toimittaa koiralle vauvan tuoksuisia rättejä sairaalasta. Kotiin tullessa minä tulen ensin ja koira saa rauhassa tervehtiä minut ja sen jälkeen vasta mies ja vauva tulevat sisälle. Mitä sen jälkeen tapahtuu on suuri kysymysmerkki, meillä tuo koira on hyperaktiivinen ja kiihtyy nanosekuntissa nollasta sataan. Koskaan se ei ole kelleen pahaa tehnyt, mutta minusta se on ihan älyttömän mustasukkainen.
Jännityksellä odotan jo sitä miten koira suhtautuu siihen että olen poissa kotoa kolme jopa neljäkin päivää ja tulen sen jälkeen kotiin vauvelin kanssa.