Kirjoitin alla olevan tekstin "lemmikit" palstalle mutta ajattelin myos taalla olevan koira-vauva ihmisia silla tarvitsen apua ja neuvoja seuraavaan ongelmaan:
Hei, Meilla on 7,5 vuotias sekarotuinen koira (labradoria, boxeria ja pit-bullia) joka on luonteeltaan aina ollut kultainen (ei taida tietaa etta hanessa on pit-bullia ) ja ihana lemmikki kaikilta osin. Han ei ole ikina purrut ketaan, on aina iloinen ja hyvantuulinen ja olen vain kerran nahnyt hanen hampaansa kun han murisi yhdelle miehelle joka ilmestyi taakseni puistossa, taisi vahan suojella... Tosin han on aina ollut hieman pelokas siina mielessa etta han ei anna uusien ihmisten hanta koskea vaan hanelle taytyy antaa aikaa totuttautua heihin.
Nyt kuitenkin hanen kaytoksensa on muuttunut aika radikaalisti sen jalkeen kun perheeseen on 3,5 kk sitten syntynyt vauva joka tietenkin vie suurimman osan ajasta ja huomiosta. Han tulee vauvan kanssa hyvin toimeen ja antaa pikkuisia "pusuja" kun tulemme kotiin, ihan niin kun han tekee myos meille, eli ei mitaan huolestuttavaa tai kummallista.
Hanesta on kuitenkin tullut ihan viime aikoina vetaytynyt, menee johonkin nurkkaan nukkumaan (ikaan kuin piiloon) tai pihalle eika tahdo tulla sisaan vaikka vetta tulisi kaatamalla. Kerran han oli kellarissa "omassa piilossaan" ja kun koitin saada hanta ylos, murisi han kovaan aaneen, nayttaen hampaat ja tietenkin pelastyin. Hanen kaytos on alkanut olla yha enemman valinpitamaton meita kohtaan ja nayttanyt enemman agressiivisuutta. Han oli hoidossa viikonlopun yli ja oli tehnyt saman hoitotatille kun han pyysi koiraa vaistymaan...
Rakastamme koiraa yha yhta paljon kun ennen mutta vauva tulee ensin joten koiran on sopeuduttava, tavalla tai toisella!
Onko tama siis koiran depressiota vai joudummeko lopettamaan agressiivisen kaytoksen vuoksi (ennen kuin pahempaa sattuu). Onko kenellakaan muulla samanlaisia kokemuksia ja jos on, miten olette asian hoitanut?
Hei, Meilla on 7,5 vuotias sekarotuinen koira (labradoria, boxeria ja pit-bullia) joka on luonteeltaan aina ollut kultainen (ei taida tietaa etta hanessa on pit-bullia ) ja ihana lemmikki kaikilta osin. Han ei ole ikina purrut ketaan, on aina iloinen ja hyvantuulinen ja olen vain kerran nahnyt hanen hampaansa kun han murisi yhdelle miehelle joka ilmestyi taakseni puistossa, taisi vahan suojella... Tosin han on aina ollut hieman pelokas siina mielessa etta han ei anna uusien ihmisten hanta koskea vaan hanelle taytyy antaa aikaa totuttautua heihin.
Nyt kuitenkin hanen kaytoksensa on muuttunut aika radikaalisti sen jalkeen kun perheeseen on 3,5 kk sitten syntynyt vauva joka tietenkin vie suurimman osan ajasta ja huomiosta. Han tulee vauvan kanssa hyvin toimeen ja antaa pikkuisia "pusuja" kun tulemme kotiin, ihan niin kun han tekee myos meille, eli ei mitaan huolestuttavaa tai kummallista.
Hanesta on kuitenkin tullut ihan viime aikoina vetaytynyt, menee johonkin nurkkaan nukkumaan (ikaan kuin piiloon) tai pihalle eika tahdo tulla sisaan vaikka vetta tulisi kaatamalla. Kerran han oli kellarissa "omassa piilossaan" ja kun koitin saada hanta ylos, murisi han kovaan aaneen, nayttaen hampaat ja tietenkin pelastyin. Hanen kaytos on alkanut olla yha enemman valinpitamaton meita kohtaan ja nayttanyt enemman agressiivisuutta. Han oli hoidossa viikonlopun yli ja oli tehnyt saman hoitotatille kun han pyysi koiraa vaistymaan...
Rakastamme koiraa yha yhta paljon kun ennen mutta vauva tulee ensin joten koiran on sopeuduttava, tavalla tai toisella!
Onko tama siis koiran depressiota vai joudummeko lopettamaan agressiivisen kaytoksen vuoksi (ennen kuin pahempaa sattuu). Onko kenellakaan muulla samanlaisia kokemuksia ja jos on, miten olette asian hoitanut?