vauva kuumeiliat joiden elämän tilanteeseen ei sovi lapsen hankkiminen

:attn: jeps täällä kuumeiltu pian 2 vuotta!! Alkaa olla tuskallinen olo :ashamed: . Mies löytyy mutta opiskelut yms. kesken. Melkoisen ikävää katsella kun tuttavapiirissä kaikki on joko raskaana tai heillä on vauva/lapsi. Ennen siedin joten kuten tätä oloa mutta.. mutta.. nyt alkaa olla jo muutakin kuin pikku vauvakuume, nyt on järkyttävä KUUME, VAUVAKUUME, LAPSIKUUME. Kumpa pääsis pian yrittämään.
 
an-gelina
tässä olen miettinyt kun mulla on kierron pituus niin pitkä (38p) niin että tuleeko mulla edes ovulaatiota ollenkaan kuhan vaan vauvaa voidaan rueta yrittämään niin pitäis varmaan sitä ennen saada tuo kierto lyhyemmäksi....??? onko muilla vastaavaa???
 
Alkuperäinen kirjoittaja an-gelina:
tässä olen miettinyt kun mulla on kierron pituus niin pitkä (38p) niin että tuleeko mulla edes ovulaatiota ollenkaan kuhan vaan vauvaa voidaan rueta yrittämään niin pitäis varmaan sitä ennen saada tuo kierto lyhyemmäksi....??? onko muilla vastaavaa???
Ei sitä kiertoa ole syytä muuttaa, jos ei ole mitään ongelmia. Ja ongelmathan oviksessa tms. selviää usein vasta sitten, kun lasta yritetään.

Onko ne lääkärissä/gynellä koskaan kommentoineet mitään tuosta kierrosta?

Ei tuo minusta niin pitkä kierto ole, etteikö ovis olisi mahdollinen. Onko sulla muuten ihan säännölliset jne. menkat? Mulla kierto oli joskus 32-37 ja ovuloin.

Mulla on ollut vähän epäsäännölliset menkat nykyään ja kierto vaihtelee :|

Voithan kysyä asiaa esim. gyneltä jos haluat mielen rauhan? Minä uskon,että ovuloit :)
 
No löytyhän täältä mullekin sopiva paikka :) Tosin vissiin aika hiljasta ollu täällä jo pitemmän aikaa... Tuossa lueskelin nuita teijän juttuja läpi, nii mites siinä nii lene nyt sattu käymään? :) Onnea kuitenki kovasti!

Mulla on nyt semmonen tilanne, et ite oon tässä pitempään kuumeillu jo, mut mies vielä vähä on ajatusta vastaan. Tai ei ehkä ihan täysin vastaan, ku välissä puhuu et on se lapsi tervetullu sitte ku on tullakseen, mut kummasti meki sitten vaan aina välissä ehkäsyäki käytetään. Mää valmistuin vasta, mut jatkan nyt opintoja etiä päin. Minnuu ei kyllä haittais vaikka tähän kaiken keskelle tupsahtais vauva, mut miehellä on vielä vuojen opinnot kesken, nii hän halluu oottaa ainaski sinne asti... Oottavan aika on nii pitkä!
 
Mites nyt lene sillai? Onnea paljon! :heart:

Mä tuskailen täällä.. mulle on jo ihan sama että mikä elämäntilanne on mutta mies ei näytä kovin vihreää valoa :( Ei siis puske vastaankaan kovasti mut hänen mielestä pitää odotella. Turhauttavaa, surullista, ärsyttävää ja vaikka mitä. paska olo :(
 
kuu-me sama juttu mullaki. Jotenki nii kauhia tuo vauvakuume, et tuntuu siltä ettei millää jaksa oottaa ja ku mies vielä vatvoo raha-asioita ja muuta, nii tuntuu et iha sama, kyllä sitä aina jotenki pärjää... minnuuki masentaa ja turhauttaa iha älyttömästi! :(
 
Henuliini. Munki mies vaan vatvoo rahajuttuja ja miettii et millon olisi järkevää saada lapsi. Masentavaa :'( kun kuume on jo niin paha ja eihän sitä lasta voi vain järjellä miettiä... eikä sitä välttämättä edes helpolla saa. Esikoinen meillä siis olisi kyseessä. Minäki aattelen että kyllä sitä jotenki pärjää, pärjää ne muutkin. Mutta ei taida mies olla samaa mieltä :(
 
ootkos minkä aikaa koittanu puhua miehelle? Mää oon kans yrittäny sanoa, et siihenhän menee se 9kk et se syntyy, eikä tiiä kans ees et millon se tärppää, et kyllä me pärjätään... Toisaalta en halua mitenkää sitä ahistaa tai painostaakaan. Se on vaan ite muutenki välissä ollu vähä ristiriitanen ku on sanonu et lapsi on tervetullu kun on tullakseen, mut sitte se taas kuitenki haluaaki käyttää kumia... meilläkin siis esikko kyseessä. Menee vaan itellä pää iha sekasin, ku ei oikeen ymmärrä mitä se mies millonki haluaa... Oon nyt yrittäny antaa asian vaan olla, mut ku itellä on nii kova kuume, nii tuntuu et siitä tulee puhuttua kuitenki ainaki jossaki yhteydessä...
 
Huoh, täällä kans yks tuskaileva vauvakuumeilija..Meillä yrityksen aloittaminen on siirtynyt mun töiden takia. Oon siis tällä hetkellä määräaikasessa työsuhteessa ja aika varmasti paikka vakinaistetaan ensi vuoden alussa, joten sitä nyt eka tässä odotellaan..Sitten näytetään vihreää valoa..

Mutta tosiaan tuntuu että joka puolella mä nään vauvoja ja rattaita ja mahoja.. Ja koko ajan pieni pelko mahassa että mitä jos sitä pikkuista ei meille suoda ikinä.. En pysty olla ajattelematta sitä vaikka yritystä ei edes olla aloitettu..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Henuliini:
ootkos minkä aikaa koittanu puhua miehelle? Mää oon kans yrittäny sanoa, et siihenhän menee se 9kk et se syntyy, eikä tiiä kans ees et millon se tärppää, et kyllä me pärjätään... Toisaalta en halua mitenkää sitä ahistaa tai painostaakaan. Se on vaan ite muutenki välissä ollu vähä ristiriitanen ku on sanonu et lapsi on tervetullu kun on tullakseen, mut sitte se taas kuitenki haluaaki käyttää kumia... meilläkin siis esikko kyseessä. Menee vaan itellä pää iha sekasin, ku ei oikeen ymmärrä mitä se mies millonki haluaa... Oon nyt yrittäny antaa asian vaan olla, mut ku itellä on nii kova kuume, nii tuntuu et siitä tulee puhuttua kuitenki ainaki jossaki yhteydessä...

Yli vuoden oon puhunut suht vakavasti asiasta. Viimeset puoli vuotta olen puhunut tosi ahkerasti. Eli kuume siis pahentunut äärimmilleen.
Pitäs yrittää olla puhumatta, etten painosta mitenkää mutta vaikeaa se on. vauvat vaan mielessä joka päivä :|

Tuntuu myös että suht ristiriitaista juttua tulee joskus miehen suusta.. välillä näytetään vihreää sille,että vois jo pian alkaa yrittämään mutta sitten taas näytetään punaista :/

ei noist miehistä ota erkkikään selvää :kieh: =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Henuliini:
Sama fiilis mullaki kalvaa mieltä, et entäpä jos ei sitten saakaan lapsia. Ite haluaisin lapset tehdä vielä suht nuorena. Oon nyt kohta 24.
sama täällä.. pelottaa ihan hitosti, että tässä ku nyt ootellaan sitä yritystä ja "täydellistä" ajoitusta lapselle niin käyki niin ettei vauvaa näy eikä kuulu.
Oon siitäkin sanonu miehelle mut eipä sen(kään) sanominen vaikuta mitenkään. Oon ite yli 24, eli alle 25 vuotiaana en lapsia saa ja oisin halunnut niitä kuiteskin suht nuorena, reilusti alle kolmikymppisenä. Toive oli että alta kaksvitosena oisin edes esikoisen saanut mutta vissiin haaveeksi jäi :/ Ellei mies sitten saa päähänsä että voidaan alkaa yrittämään ja tärppi käy heti (voi kun saiskin päähänsä mutta turha toive, kai).

Tulipas surkua negatiivista tekstiä :ashamed:

Toivotaan, että miehiimme iskisi valtaisa vauvakuume ja päästäisiin tositoimiin :D
 
kuu-me no minä ite otin asian puheeksi eka kerran joskus viime vuoden puolella. Sillon vaan alko tuntua et oma vauveli ois mukava juttu ja tähän meijän perheeseen tervetullu. Mies nimittäin joskus vuosi takaperin oli puhunu, et joskus sitte vuoden, parin päästä vois itekki kuvitella lasta. No nyt sitte mulla on tuo sama et asia pyörii iha jatkuvasti mielessä ja vaikka kui sitä yrittää ja päättää et nyt en ennää puhu koko asiasta nii eiköhän se aina nouse jostai esille. :ashamed: Tuntuu vaan siltä ettei tästä oikee pääse yli eikä ympäri. Nyt ku mies sai töitä vielä toiselta paikkakunnalta ja ollaan viikot aina erossa, nii meille tuo lapsen saaminen ei nyt ois mitenkää kerralla selvä tärppi vaikkei se nyt varmasti kellekään koskaa sitä olekaan. Sitä kai se mies kans miettii, et miten sitte ku vauva syntyis nii tämä meijän kaukosuhde toimis, mut mää olin heti sitä mieltä et voisin muuttaa sinne missä mieski kyllä, et sen jälkeen ei mitää kaukosuhdetta oiskaan. Ite sitä vaan ois nii valmis uhraamaan monia asioita iha et pääsis yrittään ja ees haaveileen nyt siitä lapsen mahdollisuudesta. Mut kaippa se joskus sieltä sitte sopiva aikaki löytyy... Toivossa on hyvä elää, vaikka välissä se tuntuuki iha toivottomalta! :|
 
Meki ollaan erossa aikas paljon eli voisi mennä aikaa senkin takia ennen ku tärppää. Koska todellakaan ei ole mahdollista harrastaa seksiä joka toinen päivä tai edes joka kolmas ku mies töissä toisessa kaupungissa. Tosin tää on vain väliaikaista mutta kuitenki. Eli muutto edessä joka tapauksessa jossakin vaiheessa.

Ootteko te henuliini miettinyt muuttoa joka tapauksessa, että kaukosuhde päätyisi?

Mutta nyt on loma ja lähden pikkureissulle. Veikkaan, että vauvakuume vaan pahenee jos menen johonkin paikkoihin mitkä pursuaa raskaana olevia ja vauvoja :|
Ja niitähän näen joka paikassa :)

Mäki lähetän miehillemme +++++++++++++++++++++ :whistle:

Pitäkää pinoa pystyssä, palailen sitten reissujen jälkeen taas tänne. Hyviä kesän jatkoja kaikille! B)
 
No tuo mun miehenki työpaikka on nyt vaan väliaikanen varmasti, kun sillä on opinnotki vielä kesken. Kunhan se valmistuu nii sitte varmaan parempia töitä alkaa ettimään. :) Mut kyllä mie oon asennoitunu nii et oon valmis muuttamaan sen perässä sitte jonnekki tuonne etelämmäs. Ei sillä oikeen täällä pohjosessa taija töitä ollakaan.. Me käytiin eilen kattomassa just miehen kummityttöä, joka täyttää kohta 2 vee. Vähäkö mie olin tukahtua onnesta sen kanssa touhutessa, mut sitte taas illalla iski kauhee masennus ku haluais nii kovasti oman pikkusen kans... Mut mukavaa lomareissua sulle! :) Mulla pitäis vielä ens viikko töissä jaksaa, et sitte pääsis itekki loman viettoon. :)
 
Täällähän sitä ollaan.
Biologinen kello käy. Lapset jo isoja. Mutta kun ei ole sitä sopivaa miestä.
Yks hoito olis, mutta meillä ei tulevaisuutta ja ilman suostumusta en sitä vauvaa hänenkään kanssa tee. Reilupeli pitää olla. Jotenkin vaan, sitä ei halua siitä vauvahaaveesta luopuakaan. :ashamed: Eli mitäs sitten??
 
noh oli ihan yhen illan juttu ja suojauksen kanssa niin pääsi käymään. olen kyllä iloinen :D ja tämä mies on yhteyksiä pitänyt ja sanonut et jos vaan sen kans kippaan haluun niin kyllä se isiks sit ryhtyis :). oli nyt 9 viikko menossa =) ja teille jotka viellä kuumeilette asiat vaan loksahtaa paikalleen kun se vaavi on masussa :)
 
jep, täällä aivan yli kova vauvakuume vaikka meidän esikoinen on 2½kk, mutta meillä esteenä on hätäsektio haava, eli vasta helmikuussa otan kuparikierukan pois, niin sitten alkaa toisen vauvan yritys..
Tämä vauvakuume vain yltyi kun sain kuulla eilen että serkkuni on raskaana ja he ovat olleet yhdessä 6kk, ja menivät viime kuussa kihloihin.
Heidän laskettu aika on huhtikuussa.
Mun täytyy siis nyt nauttia serkkuni raskaudesta ja olla hänen tukenaan, on muuten heidän eka...ja nauttia meidän esikoisen vauva iästä kun viel vauva on, kyllä se aika sit menee.

En kannata raskautumista yhdenillan jutun perusteella, tunnen yhden jolla yksi lapsi(yht 3lasta) ja sanoi mulle että jos hän sais vääntää kelloa taakse päin niin tekisi kaikki toisella tavalla. Kun hän nyt löytäny sen oikean miehen, jonka kanssa hänellä yksi siis yhteinen, ja haluis siis nyt toisen yhteisen...Meinaan että katumus saattaa olla suuri kun se oikea mies sattuu kohdalle..
 

Yhteistyössä