Vauva + mies, isyys, yh ?

Eli mitä mieltä olette lapsen pitämisestä ilman isää? Tai mitä tekisitte siinä tilanteessa kun kertoisitte raskaudesta ja kumppani sanoisi että se on oma päätös mutta jos lapsen pidät niin hän (eli mies) lähtee kävelemään.
Vai päättäisitkö tehdä abortin jossei lapsella isää olisi? Tai jos toinen painostaisi aborttiin?

Itse aikoinani olin sitä mieltä että en pidä lasta jossei isää ole, tai kumppani uhkaa jättää, lapsellista ajattelua kai sillon (olinkin tosi lapsi) Mutta nykyään kyllä sitä mieltä että pidän lapsen vaikka mies uhkaisi lähteä, en aborttia sen takia kyllä tee että pitää alkaa valita miehen ja lapsen väliltä. =)
Keskenmeno saanut ajattelemaan asioita monelta eri kantilta ja miettimään mitä jos mies lähtee tai jää, kun ei enää jaksa vaan olla isä, tai kun erotaan jne.

Toivottavasti ymmärsitte mitä yritin teiltä kysellä tässä, ja toivottavasti vastaatte. Eli miten ehdottomana "isä" on lapsen hankkimis kohdassa mielestänne (muutenkin kun sperman tuottajana) ? =)

 

ite oon tehny lapsen yksin, isä kyllä näki lapsensa muutaman kerran syntymän jälkeen mutta ei kovin innostunu lapsesta ollu. nykyään kun poika 4,5 vee niin tapaa isäänsä silloin tällöin, muutaman kerran ollu yökylässä yms mut mitään virallisia tapaamisia ei oo sovittu. meistä on hyvä näin koska mun aviomies on ollu kuvioissa niin kauan et poika pitää sitä isänään. tosin tietää et on se toinenkin isä mut on liian pieni vielä käsittämään koko asiaa. myöhemmin sitte kerrotaan enempi. mut sun kysymykseen mun vastaus on että isä ei mun mielestä oo mikään ehdoton vaan äiti pärjää kyllä lapsen kanssa kaksistaankin ja miehen malleja löytyy kyllä varmaan muualtakin esim isovanhempi tai muu sukulainen. ja myös mahdollinen uusi kumppani voi olla lapsen elämässä se miehen malli tai isä. ikinä en suosittele miehen enkä kenenkään painostuksesta tekemään aborttia koska se kummittelee mielessä koko loppuelämän ja jättää traumat. tietenkin olisi ihanne jos isä olisi kuvioissa alusta loppuun koska yksinodottajana ei aina oo helppoa ja myös lapsen hoitaminen yksin on välillä rankkaa mut aina kun se tilanne ei oo sellanen niin kyllä yksinkin pärjää varsin hyvin, varsinkin jos on hyvät tukiverkot mutta ilmankin kyllä. nykyään on yksinodottajille paljon myös ulkopuolista apua ja tukea, sillon kun mä odotin yksin niin ei vielä ollu mitään mut silti pärjäsin varsin hyvin =)

 

Kyllä mulle on ainakin tärkeää, että olisi joku kumppani elämässä jakamassa arkea. Ei sen välttämättä tarvitse olla lapsen isä, mutta mielellään lähtisin lapsia tekemään niin että kuviot ovat selvät. Joillakinhan kyllä mielipiteet muuttuu, mutta pyrkisin siis ennaltaehkäisyyn tavallansa..että teen lapsia sellaisen kanssa, joka tuntuu vakaalta ja on sitoutunut.

Jos sitten yhtäkkiä mies päättäiskin lähteä, niin tietysti sen pitäisin jos raskaana olisin. Mutta hankkisin sopimuksiin kyllä mahdollisimman hyvät kohdat itselleni, jos toinen yhtäkkiä jänistääkin törkeästi. Varsinkin jos se nimenomaan liittyy siihen isyyteen, jota kyllä on meillä puitu kuten muitakin.

Muutaman tiedän sellaisia, joilla on tullut aika nopeasti yllätysraskaus ja kyllä heillä on hyvin mieskin tohon sopeutunut. Sitten osalla on lähtenyt nopeasti, mutta ovat silti pärjänneet hyvin ja löytäneet nopeasti uuden kumppanin. Eihän kaikille niin käy tai kaikki eivät ehkä jaksa, kun eivät jaksa parisuhteessakaan lapsenhoitoa, mutta suurin osa varmaan pärjää. Muistaa ajoissa pyytää apua :heart:

Lyhyesti: Siis joo, pitäisin lapsen jos mies yhtäkkiä päättäis ottaa avioeron ja olisin raskaana =)