Vauva perätilassa, kaikki vinkit ja neuvot kehiin!

Eli antaisitteko te yrittää ulkokäännöstä, mitä riskejä tähän liittyy? Miten ulkokäännös tehdään?
Onko perätilaan aina jokin syy?
Onko kotikonsteja saada vauva kääntymään?

Täällä rv 35 ja epätoivo alkaa vaivata. Pelkään sektiota kuollakseni. Siitäkin saa kertoa mikäli on kokemuksia.

 

Itse en olisi suostunut ulkokäännökseen, jos olisin saanut valita. Kukaan vaan ei kysynyt minulta. Voisihan esim. napanuora olla kaulan ympärillä tai niin lyhyt, jonka vuoksi kääntyminen ei onnistu. Vauvasi voi sitäpaitsi kääntyä vielä luonnollisesti. Itseäni runnottiin siinä käännösyrityksessä niin, että piti lopettaa vauvan korkean pulssin vuoksi. Sen jälkeen vauva ei rauhoittunut, potki ja potki, minua supisteli usean päivän ja jouduin sektioon. Lapsi ei ole terve, vaan omaa monenlaista neurologista vammaa. Lisäksi kaula oli revähtänyt ja päästä tuli epäsymmetrinen, koska ei voinut pienenä pitää päätä kuin toiseen suuntaan. Epäilen hapenpuutettakin, koska minut laitettiin puoleksi tunniksi pää alaspäin ennen kääntöyritystä (jotta vauva irtoaisi lantiosta) ja oli itselläkin tosi paha olla ja vauva potki hulluna. Oksetti ja pyörrytti ja en olisi muutenkaan voinut olla selällään enää loppuraskaudessa. Olin siivouskomerossa tilanpuutteen vuoksi pää alaspäin ja ei mitään "hätänappia" edes, mistä olisi voinut kutsua hoitajan.

Ystävällä vauvaa yritettiin kääntää selkäydinpuudutuksessa. Jos olisi tullut komplikaatioita, olisivat saaneet vauvan heti ulos. Kun ei kääntynyt, tekivät sitten samantien sektion. Kuulemma harvinaista, että tekevät noin ja ainakaan tuo lääkäri ei ollut aiemmin kokeillut tuota...

 

Niin ja sektio oli miellyttävä, sitä ei todellakaan kannata pelätä. Itselle ei jäänyt edes havaittavia arpia tuosta. Karvoituksen seassa on aavistuksen erottuva vaalea viiva, jos valon kanssa tiirailee.

 

Minulla yritettiin kääntää hellästi mutta vauva oli lujasti perätilassa joten lääkäri luovutti aika pian yrittämisen. Välttämättä perätilalle ei ole mitään syytä. Sattuman kauppaa. Itse synnytin alakautta vauvani ja meni erinomaisen hyvin.

 

Perätilan käännökseen liittyy sikiön kuolema 1/1000 - 1/5000 tapausta. Hätäsektioon joudutaan ulkokäännöksen jälkeen 0.5 % tapauksista.

 

Minulle sanoivat koska olen ensisynnyttäjä että sektio olisi vain vaihtoehtona.
Perätila synnytykseenkin liittynee isot riskit.

 

Mielelläni kuulisin lisää kokemuksia!

 

Ei mitään kotikonsteja. Tai siis on olemassa, mutta en itse yrittäisi juurikin sen vuoks kun pelkäisin ett napanuora menee kaulan ympäri.

Kevyeen kääntöyritykseen voisin sairaalassa suostua, kun kuitenkin seuraavat vauvan vointia siellä.

...Mikä sektiossa pelottaa? Itse jouduin hätäsektioon esikoisen kanssa, ja hyvin meni tilanteeseen nähden. Hätäsektion jälkeen laitettu epiduraali vei leikkauskivutkin pois ja pääsin kävelemään ongelmitta.

Sektion suhteen suosittelen katsomaan vaikka netistä videoita. Aika helppo juttu kaikkiaan. Ja nykyään vauvankin saa heti hetkeks siihen poski poskea vasten jos kaikki menee hyvin. Sen jälkeen isä menee pitää vauvaa hyvänä, itse saa ottaa pikku torkut sillä aikaa kun laittavat ompeleet vatsalle.

Itse pidän tärkeimpänä että ottaa etukäteen selvää asioista. Silloin on jotenkin turvallisempi olo, eikä tarvitse ihmetellä mitä tapahtuu ja miksi jos yhtäkkiä alkaa tapahtua jotain.. Ja ymmärtää sen. Että yleensä jokaiseen synnytykseen kuuluu jotain odottamatonta.

 

Itselläni oli tilanne, että vatsassa kasvoi lähemmäs 5kg vauva ja minä itse olen erittäin pienikokoinen. Niinpä oli kamalaa kuulla, että mukula oli humpsahtanut perätilaan rv36 (muistaakseni).

Lähdettiin sitten synnärille kääntämään ja minua "peloteltiin" mustelmilla, kivulla ja synnytyksen käynnistyksellä, kyseessä kun oli vielä isokokoinen lapsi. Käännös sujui kuitenkin vaivattomasti ka kivuttomasti. Koko operaatio valvottiin ultralla ja oli hetkessä ohi. Tarkkailussa olin muistaakseni tunnin-pari ja sitten kotiin. Liikkeitä muistaakseni piti vähän enemmän kuulostella, tai voi olla että kuulostelin vain oman mielenrauhani takia.

Synnytys käynnistettiin vasta viikolla 42, joten ei auttanut käännös siinäkään.

 

Olen vuosia sitten kuullut luomutavasta kääntää lapsi: jossain kohtaa varpaissa (olikohan pikkuvarvas?) olisi piste, jota hieromalla vauva lähtee kääntymään itsekseen. Tätä tapaa oli käyttänyt noin 20 vuotta sitten (jo silloin) kokenut kätilö ja ystävälläni homma toimi (puoliso hieroi kuulemma varpaita vielä saman päivän illan). Kannattaisiko kokeilla löytyykö lisää aiheesta netistä?

 

En suostuis pakkokääntöyrityksiin. Jokainen raskaus on erilainen eikä aina päädy alatiesynnytykseen. Mulla eka alatie. Toka sektio. Nyt kolmas ja mahdollisesti alatie jos kaikki hyvin menee. Lapsen terveys ennen kaikkea. Sektio ollu kipee juttu toipua, mutta operaationa nopea. Toisaalta ei tullu repeämiä ja alapää säily itelläkin paremmin. Pieni huomaamaton haamuviiva jäi sektiosta. Tärkeintä oli kuutenkin vauvan hyvinvointi.

 

Mulla ei kääntynyt. Eikä kääntöyritys ollut mitenkäänepämiellyttävä, lääkäri vain varoen paineli vatsaa.

Lapsi syntyi sitten myöhemmin ongelmitta alateitse.

 

Mulla oli vauva pitkään perätilassa, mutta viimesessä kontrollissa ennen käännösyritystä vauva olikin itestään kääntyny oikein päin. Ja seuraava vauva oli ihan loppuun asti poikittain mahassa, viimesillä viikoilla käänty. Joten on sekin vielä mahdollista.

 

Mulla perätila huomattiin vasta niin loppuvaiheessa, ettei asialle enää voitu tehdä mitään. Napanuora oli pari kertaa kaulan ympärillä, joten varmaan siksi ei ollut kääntynyt.
Sektio oli hyvin rauhallinen ja suht kivuton kokemus. Menin tiettyyn aikaan päivästä sairaalalle. Vaihdoin vaatteet. Leikkaussalissa laitettiin sermi rinnuksen korkeudelle, niin en nähnyt mitään. Enkä kyllä juuri tuntenutkaan. Sain vauvan syliin joksikin aikaan ja oltuani heräämössä (yksin valitettavasti) pääsin osastolle jossa isä odotteli vauvan kanssa. Toipuminen lähti hyvin käyntiin kun lähdin rohkeasti liikkeelle heti kun antoivat luvan. Kipua oli lähinnä sänkyyn kiivetessä, koska se oli hieman hankalaa. Maitokin nousi ihan normaalisti.

 

Minua pelottaa sektiossa se, että siinä ei olla nukutettuna. Pelkään, että menen paniikkiin ja yritän nousta sängystä kesken kaiken. Voisiko sitä tehdä nukutuksessa, humautettuna, jos pyytää?

 

Mulla käännettiin kolmonen. Pelkäsin etukäteen hirveesti, koska yhdellä tutulla kääntöyritys ei onnistunu ja homma päättyi sektioon. Mutta mulla oli ihan huippu lekuri, se vaan "silitti" mun mahaa ja vauva oli oikein päin.

Sektioon silti lopulta aikanaan päädyttiin, isopäinen vauva ja yritti tulla naama edellä. Tosin sektion jälkeen lääkäri sanoi ettei se olis sieltä mahtunu tulemaan missään asennossa.

Ei siinä kesken sektion pysty nousta vaikka haluaiskin. Kun ei kroppa on tissien alapuolelta tunnoton, ei voi liikuttaa ku käsiä ja päätä. Ennen kolmatta sektiota pelkäsin kauheesti, tärisin siinä petillä holtittomasti. Mutta kun puudutus oli laitettu niin rauhoituin ja en tiedä sainko jotain muutakin lääkettä. Mutta itse sektion aikana olin ihan rauhallinen.

 

Esikoiseni oli perätilassa. Yrittivät kääntää, mutta neiti oli sitä mieltä että on mukavampi istua. Painoarvio meni yli 4kg joten tuli suunnitellusti sektiolla maailmaan. Kääntöyritys koski ja jälkeenpäin olin n.1h tarkkailussa. Sektio meni hyvin, kaikki oli salissa rauhallisia ja selittivät asiat jos oli jotain kysyttävää. Jos on pelkoja kannattaa niistä mainita neuvolassa.

 

Synnytin esikoiseni alakautta perätilassa. Lantio kuvattiin etukäteen ja varmistettiin, ettei se ole liian pieni. Synnytys meni hyvin ammattitaitoisen henkilökunnan avulla.
Kääntäminen ei onnistunut.

 

Raskauden aikaiseen hoitoon perehtynyt osteopaatti (saavat koulutuksensa terveydenhuolto-oppilaitoksessa ja ovat Valviran rekisterissä) sai kääntymään esikoiseni ja keskimmäisen. Kannattaa ainakin yrittää näitä lempeämpiä keinoja ensin.

Itsellä kokemus yhdestä kiireellisestä sektiosta muusta syystä kuin perätilasta pikkukolmosen kohdalla ja täytyy sanoa, että alatiesynnytyksistä oli huomattavasti helpompi toipua, mutta ei tuosta sektiostakaan mitään kammoa jäänyt. Henkilökunta oli vähän tympeää, etenkin leikkaava lääkäri, ei edes onnitellut vauvasta eikä sanonut mitään muutakaan poistuessaan salista. Onneksi anestesialääkäri oli ihana. Oli toki yö ja varmasti heitä väsytti, mutta siitä käyttäytymisestä tai käytöstapojen puutoksesta jäi ikävä olo, jonka kyllä muistan varmasti aina. Itselle oli kuitenkin ainutlaatuinen tilanne, pari ystävällistä sanaa ei liene olisi paljon rasittanut.

 

Minulla oli keskimmäinen perätilassa rv 36 ultrassa. Lääkäri oli sitä mieltä,että luultavasti kääntyy vielä itse,jos ei niin mietitään sitten uudestaan. Rv 39 olisi ollut neuvola-aika ja siitä olisi sitten lähdetty joko kääntöyritykseen tai selvittämään mahtuuko tulemaan perätilassa. Rv 38+5 makasin illalla sohvalla ja vauva melskasi aivan kamalasti,tuntui että koko maha kääntyi ympäri. Neuvolassa sitten varmistui se mitä jo epäilinkin,eli oli kääntynyt itse

Älä stressaa,hyvin on vielä aikaa siis kääntyä. Ystävälläni kääntyi vasta supistusten alettua, meni sairaalaan perätilasynnytykseen,mutta kätilön tutkiessa vauva muljahtikin ympäri

 

Esikoinen oli perätilassa vk35. Neuvolassa aiottiin varata aikaa vauvan kääntämiselle ja lievän paniikkini vuoksi kävin vielä ultrassa 36vk:lla ja olipas sitten kääntynyt oikein päin. Ilmeisesti eräänä yönä oli jumpannut vauva, kun niin tavattomasti veti suonta jalasta ja koko oikea puoli vatsasta oli aamulla arkana.

Kuopus majaili myös vk35 peppu ovea kohti ja pelko jäyti hieman mieltä. Olimme kaupassa tekemässä ostoksia pidemmän kaavan mukaan ja silloin vauva päätti kääntyä. Luulin pyörtyväni kipuihin ja istuin penkillä hetken hyvin raskaana olevan naisen näköisenä. Kyljessä näkyi paidan kohoilevan hieman ja käteen tuntui valtaisat muljahdukset. Olin iloinen, että heitti voltit viime metreillä. En olisi suostunut kääntöyritykseen vaan suosiolla sektioon.

Kääntö on aina kajoamista luonnottomalla tavalla ja miettisin sektion mahdollisuutta joka ei sekään niin luonnollinen ole, mutta paremmin hallittavissa. Käännön jälkeen ollaan hetki tarkkailussa, mutta itse pelkäisin myöhemmin tapahtuvia komplikaatioita joita itse ei välttämättä huomasi ajoissa.

Joitakin ohjeita on kerrottukin ja oman voinnin mukaan niitä voisi kokeilla. Mutta kahden kääntyjän perusteella, uskon että vauva kääntyy jos on kääntyäkseen.

 

Kiitos tuhannesti kun olette kaikki jakaneet kokemuksia ja vinkkejä. On ollut suuri apu tähän huoleen.