Vauva syntyi ja isoveli 1,5 v koettelee - muita?

Haluaisin kysellä vähän neuvoja, että miten tilanteissa kannattaisi toimia. Kerron vähän taustoja. Olen ollut esikoisella kotiäitinä tuon 1,5 vuotta ja olemme päivät olleet kaksin. Jo ennen kuopuksen syntymää on alkanut esikoisella ilmetä pientä "uhmaamista" kuten puree, potkii ja kaataa esim. maidot pöydälle ja sotkee. Nyt, kun vauva syntyi, on käytös pahentunut ehkä kymmenkertaiseksi. Siis nähtävästi hakee huomiota?

Olemme miehen kanssa antaneet tasaisesti huomiota molemmille lapsille ja joka päivä molemmat viettävät aikaa kaksin esikoisen kanssa. Toki minä joudun olemaan enemmän vauvassa kiinni kuin mies, sillä imetän. Mutta vauva nukkuu pitkiä päikkäreitä, jolloin jää hyvin aikaa touhuta esikoisen kanssa. Käytänkin mielummin ajan esikoisen kanssa touhuamiseen kuin nukkumiseen.

Mies on ollut kotona nyt isyysvapaalla ja hän tietysti enemmän esikoisen kanssa kulkee ulkona jne. kun minä en vielä synnytyksen päätteeksi jaksa lenkkeillä ja riehua leikkipuistossa. Leikin kuitenkin päivittäin esikoisen kanssa kotona, käymme joskus lähikaupassa kaksin jne.

Onko muilla ilmennyt tälläistä käytöstä isommalla sisaruksella? Millä käytös on saatu loppumaan? Vauvamme on vasta reilun viikon, joten ihan uusi asiahan tämä on. Yritämme mahdollisimman pitkälle ymmärtää esikoistamme, mutta jotkut asiat vain ovat kiellettyjä kuten tuo pureminen. Jos tekee jotain sellaista, että haluaa vain huomiota, esim. menee koiran petille jonne ei saa mennä, emme kiinnitä huomiota häneen kun on siellä ja tuleekin nopeasti pois. Sitten kun tilanne on ohi, saa paljon huomiota. Ihan leikitään, halitaan, hypitään, sylitellään, pusutellaan.

Kaikki neuvot ottaisin vastaan mitä on! Haluaisin olla mahdollisimman hyvä äiti molemmille lapsilleni. Haluaisin, että molemmat oppisivat ymmärtämään, että ovat minulle tosi tärkeitä! Mies lähtee kuitenkin pian töihin ja jään lasten kanssa päiviksi kolmisin, joten kaikki hyvät neuvot ovat kalliit

En tarvitse ilkeitä kommentteja tai niitä, jossa sanotaan, että mitäs hankit lapsia. Olisi kiva saada kuulla muiden kokemuksia ja vinkkejä

 

Meillä syntyi lapset 1v1kk ikäerolla.

Ihan alkuun isompi oli selvästi vihainen mulle siitä, että olin kadonnut kotoota 4 päiväksi ja kotiin tullessani toin jonkun känisevän käärön. Ja tämä alkoi siis jo silloin, kun nousin autosta pois ja hain lapsen mummolasta kotiin...ei suostunut tulemaan syliini, vaan piti tiukasti mummosta kiinni ja suostui siirtymään vain isän syliin. Kun hänelle näytettiin vauva, tilanne ei todellakaan helpottunut.

Iltaan mennessä lapsi oli jo sujut mun kanssani (tuli syliin, suukotteli jne.) mutta vauvaa hän ei suvainnut. Kyllä siinä se pari-kolme viikkoa meni, kun isompi kävi vauvaa rutistelemassa ja nipistelemässä siinä toivossa, että siitä päästäisiin eroon, mutta lopulta hän tottui vauvaan ja siihen, ettei vauva ole lähdössä pois.

Kun vauva oli pari kk, oli vauva isommalle jo todella tärkeä. Ja tänä päivänä (3v ja 4v) tytöt ovat kuin paita ja peppu. Toki he riitelevätkin paljon, mutta ensimmäisenä aamulla kysellään sen siskon perään ja aina muutoinkin huolehtivat toinen toisistaan.

Menee siis ohi ajallaan tuo lapsen käytös.

 

Ystävälläni oli samaa vikaa, tuolla ikäerolla kun tuli lapset. Isosisko tuppasi kiusaamaan pikkuveljeä hieman liian rankasti ja siihen ei kyllä auttanut oikein mikään muu kuin aika. Vieläkin tosin saattaa jotain tönimistä ilmetä kun pikkuveli on kohta vuoden, mutta paljon parempana nyt.

 

Kiitos vastauksista!

Nostan ja odottelen vielä lisää kokemuksia ja vinkkejä, että miten tästä selvittäisiin

 

Meillä ikäeroa lapsilla 1v8kk. Alussa oli samanlaisia vinkeitä esikoisella kuin sinun esikoisellasi ap. Ei tosin yrittänyt purra vauvaa, mutta olisi sormilla tökkinyt silmiä ja suuta. Omaa tahtoa tuli muutenkin lisää ja sellaista "minä itse" yritystä, joten touhua riitti esikoisella ja kiukkuamista muutenkin. Meillä otettiin jäähypiste käyttöön ja sillä ollaan nyt saatu meno rauhoittumaan mukavan leppoisaksi. Esikoinen on nyt 2-vee ja kuopus 4,5 kk. Esikoinen ymmärsi jäähyn idean jo alusta ja nykyisin pyytää nätisti anteeksi ja harvemmin toistaa enää jotain erikoisempaa tempausta, josta on jäähylle joutunut.. Toki näitä perusjuttuja toistetaan päivästä toiseen.

Esikoinen on minulla mukana ruoanlaitossa ja leivonnassa.. Pestään pyykkiä yhdessä ja siivotaan. Otan siis kaikkiin kotihommiin mukaan mihin vain haluaa osallistua. Osaa siivota lelunsa lattialta nykyisin jo itsenäisesti, vaikka en aina sitä pyydäkkään. Ulkona ollaan paljon nyt kesällä.. Tänäänkin 8 tuntia Esikoinen pääsee purkamaan pihalla energiaa paremmin ja muualle kuin kuopukseen.

Siitä ne angstit kuopusta kohtaan laimenevat vähitellen.. Kärsivällisyyttä se vaatii ja sadoittain kieltoja ja toistoja (näillä näkymin koko loppu iän)

Meillä muuten esikoinen rakastaa tällä hetkellä sitä, että kun olen päässyt vauvan nukutus imetyksessä vauhtiin niin silloin menee keittiöön lusikkalootalle ja alkaa sekoittaa siellä kaikkia sekaisin. Minä sihisen ja sähisen lopettamaan (ettei kuopus vaan herää) ja yritän uhkailulla, kiristyksellä, lahjonnalla ja huomion muualle suuntaamisella saada touhua loppumaan.. Esikoinen katsoo minua silmiin sellaisella ähäkutti -ilmeellä ja on kuin ei kuulisikaan minua. Aaaaaargh! Ja toinen tempaus on se kun kuopus nukahtaa rinnalle niin esikoinen tulee hellästi katsomaan vauvaa viereeni ja yhtäkkiä karjaisee: "HERRRÄÄÄÄTYYYYS!!!". Ja ei kun alusta koko nukutus sillä aikaa kun isompi ihmettelee jäähypisteen mattoa.

että näihin menee hermot, mutta ovat silti rakkaimpua asioita tässä maailmassa.

Niin ja vauva on todella symppis luonne.. Seuraa jo ahkerasti isosiskoaan ja naureskelee koko ajan. Eikä oikeastaan itke yhtään.. Todella helppo luonne. helpolla siis olen päässyt pikku jäpikän kanssa, vaikka yöllä herää rinnalle 3-5 kertaa syömään.

 

Ymmärräthän, että molempien lasten huomioiminen tasapuolisesti ei riitä? Esikoista pitää huomioida paljon enemmän kuin vauvaa. Minä esim. pyysin kaikkia vieraita huomioimaan nimenomaan esikoista käydessään, että tulevat käymään, "koska esikoisesta on tullut isosisko/veli", eikä siksi, että vauva on tullut taloon. Lahjoja mieluummin esikoiselle, vauva ei niitä tarvitse... ja muutenkin toiminta tuolla perusajatuksella niin paljon kuin mahdollista.

 

Meillä 3. ja 4. lapsi 1v 5kk ikäerolla. Puolitoistavuotias on tosi pieni, että kokeilee silmiä ja meinaa istua päälle ja paijaa vauvaa niin että äitiä hirvittää, mutta voi silti rakastaa vauvaa tosissaan. Pidä vauva turvassa alussa omassa sängyssään tai sitterissä tai kantoliinassa ja puuhaile isomman kanssa niin paljon ja niin tavallisia asioita kuin voit. Silloin esikoinen huomaa, että koko maailma ei mullistu vauvan mukana ja voi alkaa oikeasti tutustumaan uuteen perheenjäseneen. Ja pian olettekin siinä vaiheessa, että iso osaa huvittaa vauvaa ja vauvan kikatus on maailman parsta lääkettä mustasukkaisuuteen. Tsemppiä!

 

Meillä ikäeroa oli 1v6kk ja alku oli hyvin mustasukkaista "isoveljeltä". Eipä siinä paljon muu auttanut, kuin juurikin sen ajan ja huomion antaminen esikoiselle, mukaan vauvan ´hoitoon ottaminen ja tiukka kielto puremisiin jne. Onneksi ajan kanssa rauhoittui.

 

[QUOTE="kahden äiti";28485191]Ymmärräthän, että molempien lasten huomioiminen tasapuolisesti ei riitä? Esikoista pitää huomioida paljon enemmän kuin vauvaa. Minä esim. pyysin kaikkia vieraita huomioimaan nimenomaan esikoista käydessään, että tulevat käymään, "koska esikoisesta on tullut isosisko/veli", eikä siksi, että vauva on tullut taloon. Lahjoja mieluummin esikoiselle, vauva ei niitä tarvitse... ja muutenkin toiminta tuolla perusajatuksella niin paljon kuin mahdollista.[/QUOTE]

Totta! Me tehtiin sama. Ikäeroa 1v7kk. Esikoiselle paljon huomiota ja mukaan vauvan hoitotoimiin (antamaan vaippa/tutti/puhdistuspyyhe jne.) Helpommaksi käy, kun molemmat kasvavat, päivä päivältä

 

Ja hanki ihmeessä esim. Ikeasta laatikoiden sisään asennettavat laatikkostopparit! Helpottivat arkea valtavasti!

 

Meillä kanssa esikoisella ja keskimmäisellä ikäeroa 1,5v Alkuun poika ei ollut ollenkaan mustasukkainen siskolleen kun isäkin oli kotona,mutta sitten tilanne muuttui kun isä meni töihin..Leikkipuistossa käyttiin pojan kanssa kahdestaan kun isä oli vauvan kanssa sisällä.Toinen ulkoilukeikka heitettiin sitten kun vauva nukkui vaunuissa,silloinkin ehtii hyvin touhuta esikoisen kanssa.Ehkäpä joku harrastus esikoisen kanssa?Vaikka iltaisin kun isä on kotona?Perhekerhot/kahvilat on kanssa kivoja,sieltä esikoinen saa leikkiseuraa ja sinä tapaat samankaltaisessa tilanteessa olevia äitejä.Tilanne kyllä helpottaa vuoden päästä,kun isompi saa pienestä seuraa.

 

No ensinnäkin, tuo käytös on ihan normaalia 1,5 vuotiaalle, oli vauvaa tai ei. Muista että 1,5v on liian pieni odottamaan äidin huomiota tai syliä siihen saakka että vauva nukkuu. Jos lapsi haluaa syliin niin sitten syliin vaan pitää mahtua kaks lasta. Ota lapsi mukaan vauvanhoitoon niin saa sitä huomiota samalla kun hoidat vauvaa. Laita vaipanvaihtopiste olkkarin lattialle niin esikoinen voi availla vaippoja ja laittas teippejä kiinni, pyyhkiä wet wipesilla tai laittaa vauvalle rasvaa. Sillä tavalla pääset myös kehumaan ja lasten kedkinäin suhde pääsee kehittymään(oi hienoa vauva tykkää kun veikka laittaa rasvas jne)

Tuon ikäisen puremista meillä on käsitelty niin että on sanottu ai, ei saa purra äitiä sattuu, anna pusu siihen, siitä äiti tykkää. Jolloin taas pääsee kehumaan lasta siitä pususta. Jos lapsi läpsii niin pyydetään silittämän, tarvittaessa kädestä pitäen ohjaten.

 

Mutta kyllä se äidin hermoja raastaa....

 

Älä sano, että äiti ei voi nyt tehdä jotain koska vauva sitä tai tätä. Vetoa johonkin muuhun jos pakko. Imetä siellä missä leikitte siinä sivussa. Vauva ei mene rikki vaikka et aina heti sitä huomioisi. Isommalle tekee hyvää huomata, että joskus hänetkin huomioidaan ekana.

 

Meillä lasten ikäero 1v7kk. Ihan samanlaista käytöstä oli alkuun kun tuo mitä ap kuvailit. Esikoinen selvästi halusi juuri minun huomiota, rämpytti valokatkaisijoita, nousi sohvan selkänojalle seisomaan, repi verhoja, tiputti tavaroita pöydältä jne... Ei auttanut, vaikka kuinka kävin koko isyysloman ajan hänen kanssaan kaksin joka päivä jossain, puistossa, perhekahvilassa, kaupassa vaan tuo huomionhaku jatkui vaan. Ja siis oli nimenomaan suunnattu meille aikuisille, vauvaa esikoinen ei yrittänyt satuttaa (tahallaan, vahtia piti tietenkin koska ei tuon ikäinen oikein ymmärrä ettei silmää voi koskea ym..) Imetin myös ja ja alkuunhan tuo imetyssessio tosiaankin kestää kauan, kuten varmaan jokaisen vauvan osalla joten pitkiä aikoja olin tietenkin myös vauvan kanssa.

Kiinnitettiin todella paljon huomiota esikoisen positiiviseen huomioimiseen, siihen ettemme sano olevamme kiireisiä vauvan takia, vieraita pyydettiin huomioimaan esikoinen ensin, päivärytmikin rakennettiin hänen tarpeitaan ajatellen ja vauva vaan meni siinä sivussa.

Hirveä käytös jatkui koko isyysloman ajan, muistan itkeneeni miehen töihin palaamista edellisenä iltana että en pärjää, mies ei voi mennä töihin. Sitten kuitenkin kaikki vaan loksahti kohdilleen ja pärjättiin ihan hyvin. Syöttöajat lyhenivät siinä kolmen viikon kohdalla, esikoinen ilmeisesti jollain tavalla huomasi myös, että kun olin yksin en voinut huomioida häntä vaikka hän tuhmailisi. Ei siis enää turhia tuhmaillut, ainakaan samaan malliin kun silloin kun mies oli kotona.

Siitä se rytmi vaan sitten rakentui päivään, vauva alkoi noudattaa esikoisen päivän ympärille rakennettua rytmiä ja aina sain molemmat syötettyä ja vaihdettua kuiviin, jossain vaiheessa. Välillä jompikumpi joutui odottelemaan palvelua, mutta niin joutuvat vieläkin jotain saamisiaan odottelemaan Neidit ovat nyt 4v ja 2,5v ja ihan toistensa parhaita ystäviä ovat. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Pakko kuitenkin rehellisyyden nimissä sanoa, etten ole suositellut tätä ikäeroa tutuille, tämä kuitenkin vain oman jaksamisen (vai pitäisikö sanoa jaksamattomuuden!) vuoksi. Meillä nuorempi oli erittäin huono nukkuja ja olimme aika kovilla hänen ollessa n.4kk - 1v4kk. Mutta siitäkin on selvitty! Tekin selviätte! Onnea matkaan

 

Veljen lapsilla ikäeroa 1v7kk ja kuullostaa todella tutulta tuo käytös. Isompi alkoi lyödä, purra, heittää lruokalautaset ruokineen lattiallle, lopetti päiväunien nukkumisen yms pikkusiskon synnyttyä. Selkäänsä ei uskaltanut kääntää isommalle kun ei tiennyt mitä sai päähänsä. Heillä vauva olikin ekat 2kk yleensä eri huoneessa portin takana niin ettei isompi päässyt käsiksi häneen.

Nyt kun vauva pian 4kk on isompikin alkanut jo rauhoittua, uskaltaa esim pitää vauvaa jo samassa tilassa isomman kanssa. 1,5v on vielä todella pieni kasvamaan isoksi ns. yhdessä yössä, melkein vauva vielä itsekin. Joskin tuossa iässä alkaa rajojen kokeilu ja uhma jo joillakin muutenkin.

 

Ensi kerralla väh 5vuoden ikäero

 

Up

 

Joo, ei tosiaan mitään tasapuolisuutta kannata harjoittaa. Niinhän sitä sanotaan, että sisaruksen syntymä tuntuu esikoisesta samalta, kuin miltä äidistä tuntuisi, jos isä toisi toisen vaimon kotiin. Kaikkein elämä helpottuu, jos esikoista hemmotellaan tavallista enemmän niin kauan, kun vauva vielä viettää aikansa lähinnä nukkuen. Tasapuolinen kohtelu tulee ajankohtaiseksi sitten vähitellen.

 

Miksi, voi miksi teette lapsia noin pienellä ikäerolla? Esikoinen on vauva vielä itsekin. Miltä teistä tuntuisi, jos miehenne häviäisi selittämättä pariksi viikoksi ja toisi tullessaan uuden nuoremman vaimon, josta sinun odotettaisiin pitävän, antavan hänelle vaatteesi jne. Onneksi olkoon, olette saaneet aikaan jälleen yhden ihmisen, joka aikuisena parisuhteissaan tulee kärsimään sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja menettämisen pelosta.

 

Miksi, voi miksi teette lapsia noin pienellä ikäerolla? Esikoinen on vauva vielä itsekin. Miltä teistä tuntuisi, jos miehenne häviäisi selittämättä pariksi viikoksi ja toisi tullessaan uuden nuoremman vaimon, josta sinun odotettaisiin pitävän, antavan hänelle vaatteesi jne. Onneksi olkoon, olette saaneet aikaan jälleen yhden ihmisen, joka aikuisena parisuhteissaan tulee kärsimään sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja menettämisen pelosta.

Vähempi mustasukkasuutta noilla on kun esikoinen ei muista aikaa ilman vauvaa(paitsi ehkä ekan viikon) 2-3 v iläero on kyllä tuon mustasukkaisuuden kannalta selvästi pahempi. Toki minulla on kokemusta vain tuosta pienestä ikäerosta, joten vähän vaikea verrata. Toki kahden pienen hoitaminen vaatii kovasti panostusta molemmilta vanhemmilta, jos esim mies ois reissutyössä ri oltais tähän ryhdytty.

 

Kiitos asiallisisya vastauksista

Jännä vaikka kuinka pyytää ettei tule noita "miksi hankit lapsia"-kommentteja, niin niitä tulee aina.

 

Miksi, voi miksi teette lapsia noin pienellä ikäerolla? Esikoinen on vauva vielä itsekin. Miltä teistä tuntuisi, jos miehenne häviäisi selittämättä pariksi viikoksi ja toisi tullessaan uuden nuoremman vaimon, josta sinun odotettaisiin pitävän, antavan hänelle vaatteesi jne. Onneksi olkoon, olette saaneet aikaan jälleen yhden ihmisen, joka aikuisena parisuhteissaan tulee kärsimään sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja menettämisen pelosta.

*räkänaurua*