Hei kaikille!
Vauvahaaveet alkoi heräillä aika lailla vuosi sitten. Luultiin, että kun pillerit jättää pois niin vauvoja alkaa tulla. Tietona oli lapsen saamisen vaikeudet lähipiirin ongelmien kautta, mutta ei sitä ajatellut että se meillä olisi sellaista..
Kiertoja tuli ja meni, kunnes toukokuussa ovulaation aikoihin tuli tunne, että nyt tärppää ja niinhän se teki.
Terveydenhoitajalle varattiin aika 7. vkon alussa, ja ennen 7. viikon loppua raskaus meni kesken. Ei sitä voinut uskoa todeksi että miksi minulle, miksi meille.
Viikon verran meni toipuessa, kunnes ajatus vauvasta jälleen heräsi. Kierto palasi normaaliksi 5 vkoa km:n jälkeen.
Nyt, kolmas kierto km:n jälkeen menossa, kp 35/28 ja Sofi-liuskatesti näyttää haaleasti että raskaana olisin.
Miksi en osaa iloita asiasta vaan etsin netistä oireita keskenmenon tunnistamiseen, kohdunulkopuoliseen raskauteen, tuulimunaan.. Usko on jotenkin mennyt siihen että elävää lasta tuskin koskaan saan..
Oireina mulla on nyt siis lievästi etova olo, mitä ei ekassa raskaudessa ollut, rintoja aristaa vähän, ja lisäksi on sellainen pyörryttävä olo, ihan kuin leijuisin.. heh. Ja mahoton väsymys. Tuntuu kuin nukkua voisi kellon ympäri.
Pähkäilen tässä nyt, että pitäisikö varata aikaa yksityiselle ultraa varten niin saisi jotain varmuutta itselle siitä että raskaana kenties ollaan.
Pitää vaan todeta että kyllä on ihmisen elämän alkaminen vaikeaa..
Vauvahaaveet alkoi heräillä aika lailla vuosi sitten. Luultiin, että kun pillerit jättää pois niin vauvoja alkaa tulla. Tietona oli lapsen saamisen vaikeudet lähipiirin ongelmien kautta, mutta ei sitä ajatellut että se meillä olisi sellaista..
Kiertoja tuli ja meni, kunnes toukokuussa ovulaation aikoihin tuli tunne, että nyt tärppää ja niinhän se teki.
Terveydenhoitajalle varattiin aika 7. vkon alussa, ja ennen 7. viikon loppua raskaus meni kesken. Ei sitä voinut uskoa todeksi että miksi minulle, miksi meille.
Viikon verran meni toipuessa, kunnes ajatus vauvasta jälleen heräsi. Kierto palasi normaaliksi 5 vkoa km:n jälkeen.
Nyt, kolmas kierto km:n jälkeen menossa, kp 35/28 ja Sofi-liuskatesti näyttää haaleasti että raskaana olisin.
Miksi en osaa iloita asiasta vaan etsin netistä oireita keskenmenon tunnistamiseen, kohdunulkopuoliseen raskauteen, tuulimunaan.. Usko on jotenkin mennyt siihen että elävää lasta tuskin koskaan saan..
Oireina mulla on nyt siis lievästi etova olo, mitä ei ekassa raskaudessa ollut, rintoja aristaa vähän, ja lisäksi on sellainen pyörryttävä olo, ihan kuin leijuisin.. heh. Ja mahoton väsymys. Tuntuu kuin nukkua voisi kellon ympäri.
Pähkäilen tässä nyt, että pitäisikö varata aikaa yksityiselle ultraa varten niin saisi jotain varmuutta itselle siitä että raskaana kenties ollaan.
Pitää vaan todeta että kyllä on ihmisen elämän alkaminen vaikeaa..