Vauvalla uskollinen kaveri <3

Meidän vauvasta ja rottweilerista on tullut mahdottoman hyvät kaverit. Kun vauva nukkuu, rottweiler nukkuu lähellä, unta vartioi. Ohimennen lipaisee kättä tai päätä ja häntä heiluu.
Vauva hihkuu ja nauraa, kun iso pää ilmestyy viereen. Ojentaa käden ja "hiplaa" korvaa, päätä.
Mä uskon, että näistä kahdesta tulee aikamoinen kaksikko
Parempaa koiraa saada voi, tää koirakaveri on viisas <3

 

Ja jonain päivänä tai yönä se rottis repii siltä vauvalta naaman auki ja kaulavaltimot poikki. Näitä tapauksia on maailma täynnä "ei meidän koira tekisi ikinä vauvalle pahaa". Huoh.

 

[QUOTE="vieras";22864774]Ja jonain päivänä tai yönä se rottis repii siltä vauvalta naaman auki ja kaulavaltimot poikki. Näitä tapauksia on maailma täynnä "ei meidän koira tekisi ikinä vauvalle pahaa". Huoh.[/QUOTE]

jep, niitä uutisia kauhulla odottaessa

 

<3 ihana. meillä on chihu ja whippet ja lapset 3 ja 1v ja kyllä noista eläimistä on niin paljon iloa ja lohtua, vanhempi lapsikin jos kiukkuaa mulle tms niin saattaa sit mennä halimaan ja silittelemään koiria kun harmittaa. siitä se mielikin sitten paranee. ja kyllä,halin lastani yms mutta joskus se äiti vaan on niin kertakaikkisen tyhmä että sen haleja ei oteta vastaan...

 

Kuinka monen narttu rotikan olette kuulleet raadelleen? Noi kaikki tapaukset on ollu urosten tekosia.
Toi on avoin, rohkea, reipas ja ystävällinen. Ei mikään raatelija.

 

No eipä ole tuo meidän nyt jo reippaat 12 vuotias rotikka koskaan ikinä mitään muksuille tehnyt, mutta tuleppas vaikka sinä jotakin niille mussuttamaan ja uhkailemaan, niin etpä mussuta toista kertaa.

Samalla tavalla meillä on koira ollut varsinkin nyt tämän kuopuksen kohdalla varsin kärppänä, jos itki vauva-aikana, etkä just sillä sekunnilla ehtinyt hätiin, olin esim veskissä, niin alkoi sen valtakunnan edes takaisin ramppaaminen ja minun mulkkaaminen, kun toisella on hätä. Kävi vauvan luona nuuskasemassa ja taas tuli mua tuijottamaan ja haukkumaan.

Edellinen rottis toimi meillä varmemmin kuin itkuhälytin, koskaan ei tullut turhaan, mutta aina tuli jo ennen kuin hälytin rupesi päästämään ääntä läpi, koira vaan reagoi heti kun alkoi pientäkin tuhinaa vaunuista kuulumaan, ja joo koira oli pihalla vauvan kanssa ja ovet oli auki.

Tämä vanhs vaan on niin symppis noiden meidän muksujen kanssa, leikeissäkin mukana, jos muksut leikkii vaikka brazeilla, on meidän herra siellä mukana ja lelujen keskellä, muksut on yleensä antanutkin koiran leuan alle oman bratzin

Tietää tasan tarkasti kumpaa noista isommista muksuista kannattaa liehitellä jos vaikka haluaa ulos.

Niin ja nämä meidän koiruudet on uroksia, narttu taas ei meillä muksuista välittänyt pätkääkään, tosin ei myöskään niille pärissyt, pysyi vaan omissa oloissaan, eikä sitä kiinnostanut muksut lainkaan.

 

noissa raatelu tapauksissakaan ei kukaan tiedä asioiden taustoja ja tapahtumien kulkua...muuta kun sen mitä lehdet kirjottaa...ja niihin nyt ei pidä täysin luottaa. Hyvin,hyvin harvoin mikään koira on luonnevikanen ihan oikeesti,lähes aina se on se ihminen joka sen koiran on pilannu ja monessa maassa tuntuu olevan tapana ottaa koira vaan sinne takapihan perälle narunjatkoksi...hyvin harvoin niitä lenkitetään taikka niiden kanssa harrastetaan,siinä sekoo kyllä aktiivisen rodun pääkoppa väkisinkin. Harvoin myös tiedetään koiran taustoista muutakaan taikka sitä onko lapset tai aikuiset esimerkiks kiusannu koiraa.

Ja yleensä noi rotikat,bitbullit yms korkean kipukynnyksen omaavat koirat on luotettavempia lasten kanssa kun esimerkiks pikkukoirat,lasten otteet on rajut ja se voi olla pienelle ja herkälle koiralle liikaa,toki vauriot on eri kokoluokkaa jos vertaa chihun ja rotikan puremaa.

 

No kyllähän se on harvinaista, että rotikka raatelee, mutta ne päätyykin kaikki sitten lehteen. Useammin tikataan pikkukoirien puremia, ilman iltalehtien otsikoita.

Ja monella ystävälläni on rotikkatai rotikoita, niin uroksia kuin narttuja lapsiperheessä, eikä ongelmia ole ollut.

 

Katsoisin kuitenkin perään kun vauva kasvaa ja voi kohta käydä koiran hermoille. Meillä poika oli samanlainen erään sukulaisen koiran kanssa, kunnes oppi nyhtämään turkista ja korvista ja hännästä. Ennätti tehdä tämän ja kiellettiin kyllä, mutta koira oppi mitä lapsi tekee. Ei koira mitään tehnyt, mutta pakeni aina sen jälkeen jos läheni hereillä ollessaan. Kun poika nukkui saattoi mennä sen viereen nukkumaan.

 

Tottakai täytyy katsoa perään. Se on aikuisen vastuu! Koira on koira ja lapsi on lapsi,ei lapset ymmärrä vauva/taapero aikana et mitä saa tehdä ja mitä ei ja uhmis aikana ne tahallaan tekee just sen mitä kielletään,eli usein kiusaa koiraa. koiralle on tarjottava mahdollisuus vetäytyä omiin oloihinsa ja lapselle on kerta toisensa jälkeen tehtävä selväksi että koiran kanssa ollaan nätisti.

 

Tottakai täytyy katsoa perään. Se on aikuisen vastuu! Koira on koira ja lapsi on lapsi,ei lapset ymmärrä vauva/taapero aikana et mitä saa tehdä ja mitä ei ja uhmis aikana ne tahallaan tekee just sen mitä kielletään,eli usein kiusaa koiraa. koiralle on tarjottava mahdollisuus vetäytyä omiin oloihinsa ja lapselle on kerta toisensa jälkeen tehtävä selväksi että koiran kanssa ollaan nätisti.

Veit sanat suustani

 

Kyllä meilläkin on vieressä vahdittu kun muksu ensimmäisiä kertoja on itsenäisesti pääsyt liikkeelle ja koira on ollut kohteena. Varovasti on koira noussut pois os on tuntunut siltä, että nyt mulle riittää.

Muksuille myös on pienestä pitäen opetettu miten ja mihin koiraa saa koskea (käytänössä munat, kassit ja silmät semmoisia off alueita) samoin on meillä ruokarauha, koirallakin.
Tosin meillä pääasiassa muksut ruokkii koiran. Pieninkin vie koiralle kippoon, mitä mahdollisesti lautaselle jää ja koira tietää, että odottaa pitää, ja jos ei meinaa koira malttaa, kyllä osaa 4 vuotiaskin täräyttää koiralle ISTU, eikä laita kippoon mitään ennen kuin koira istuu, siitä ei sitten enää lähde ilman lupaa, joka sekin tulee muksulta.

Meillä myös koira tietää, että on tässä laumassa alin, ilman mitään kiemuroita.

 

Niin sen pitää ollakin, että yhteiselo onnistuu ongelmitta. Selvät säännöt niin lapsille, kuin koirille

 

Mä olen niin onnellinen että meidän laumis on kakkosen myötä vähän rentoutunut, sillä kun oli ihan liiallinen vahtivietti vauvaa kohtaan päällä kun esikoinen oli pieni, ei päästänyt ketään lähelle ja oli koko ajan vähän turhankin valppaana, alkoi reppana melkein stressaantua vastuustaan

Kuopus on viime aikoina löytänyt ihan uuden ilon hauvasta, konttaa luokse, hihkuu ja nauraa koiralle, silittää kuonosta ja taputtelee päätä ja mahaa, ojentelee käsiä koiralle että ota syliin Ja toinen niin nauttii huomiosta, hänen pennut :heart:

 

Niin ja nämä meidän koiruudet on uroksia, narttu taas ei meillä muksuista välittänyt pätkääkään, tosin ei myöskään niille pärissyt, pysyi vaan omissa oloissaan, eikä sitä kiinnostanut muksut lainkaan.

Meillä kans uros ja narttu (saksanpaimenkoiria) ja se on kyllä jännä ettei tuota narttua tuo vauva niinkään kiinnosta. Kyllä se sitä katsomaan tulee ja nuolasee kädestä jne, mut ei sitä pahemmin kiinnosta vaikka ajattelis et narttua just kiinnostaa. Tuo uros sit taas on "ihan hulluna" tuohon vauvaan. Aina pitää olla siellä missä vauva on, jostain kun tullaan niin ekana tarkistetaan et vauva on mukana, itkut ilmoittaa, vahtii, kulkee perässä ja siivoa jos tulee puklua jne. Vauva kans tykkää, aina nauraa koirille ja tykkää kosketella kuonoa ja turkkia. Etenki tosta uroksesta ja vauvasta taitaa tulla parhaat kaverit.

 

[QUOTE="Harmaana";22865208]Meillä kans uros ja narttu (saksanpaimenkoiria) ja se on kyllä jännä ettei tuota narttua tuo vauva niinkään kiinnosta. Kyllä se sitä katsomaan tulee ja nuolasee kädestä jne, mut ei sitä pahemmin kiinnosta vaikka ajattelis et narttua just kiinnostaa. Tuo uros sit taas on "ihan hulluna" tuohon vauvaan. Aina pitää olla siellä missä vauva on, jostain kun tullaan niin ekana tarkistetaan et vauva on mukana, itkut ilmoittaa, vahtii, kulkee perässä ja siivoa jos tulee puklua jne. Vauva kans tykkää, aina nauraa koirille ja tykkää kosketella kuonoa ja turkkia. Etenki tosta uroksesta ja vauvasta taitaa tulla parhaat kaverit. [/QUOTE]

Joo kyllä meidän vanhalle herralle on noi muksut maailman napa, ja sama toisin päin. Oikein etukäteen tässä jo olen murehtinut sitä hetkeä kun tuosta aika jättää, tulee olemaan muksuille kova paikka, kun kuitenkin koko niiden elämän ajanon tuossa ollut. Eikä meillä enää ole edes muita koiria. Nyt mennään jo laina-ajalla, jos näin voi sanoa. Onneksi on nyt päästy taas joulun yli. Koira ei siis ole mitenkään sairas tmv, mutta siitä näkee, että on jo aika väsynyt ja kompuroi välillä.

Miten me edes osataan olla ilman koiraa, ei ole koskaan ennen sellaistatilannetta edes ollut.

Toi meidän koira on semmoinen lällykkä, että väistää jopa koppakuoriaista, kyllä ihan tosi
Ei pärise toisille koirille, leikkis kaikkien kanssa, tosin kyllä se puolensa pitää ja ilmoittaa kyllä nopeasti, että mun niskaan ei könytä jos toinen koira semmoista meinaa yrittää.
Monasti on kysyttykkin vähän ihmeissään kun se asuntovaunun renkaassa on kiinni, että ai sekö ei rähisekkään??
Mies on vastannut muutaman kerran, että se on niin hölmö, ettei se edes osaa rähjätä
No joo, nyt joku tunnistaa varmaan mistä porukasta n kyse

 

Toi meidän koira on semmoinen lällykkä, että väistää jopa koppakuoriaista, kyllä ihan tosi

Mä taas jouduin tänään lopettamaan päästäisen kun tää meidän yli-innokas höseltäjä halusi vähän leikkiä sen kanssa lenkillä |O

Tulisko teidän hauva opettamaan tolle meidän neidille vähän tapoja? :saint:

 

Meillä on pieni vauva ja pitbullin ja amstaffin sekoitus uroskoira.
Kaikki oli ennen vauvan syntymää satavarmoja että koira raatelee vauvan heti alkujaan, koska tappaja koirahan se on...
Päinvastoin, koira suojelee vauvaa kaikelta, tulee heti ilmoittamaan jos vauva herää, itkee ym. Vartioi unta ja leikkejä.
Joka aamu kun vauva näkee koiran ojentaa heti käden hymyssä suin ja odottaa että koira tulee tervehtimään ja toinenhan tulee häntä heiluen.
Koira ei ole ikinä edes murissut meille, antaa tehdä kaiken, uskoo kaiken mitä sanotaan ym. Kun taas pienempi rotuiset aiemmat koirani ovat olleet pienemmästäkin hampaat irvessä ja usein sai käydä valtataistelua että tiesivät paikkansa.
Mutta jos joku meidän perhettä ja varsinkin vauvaa uhkaisi niin ei epäilystäkään kuka meitä suojelisi viimeiseen asti..