Vauvan itku

Oon laittanut nyt kuopuksen syntymän myötä merkille, että ulkopuolisten suhtautuminen vauvan itkuun on ärsyttävää. Olipa sitten kyseessä mummo tai joku tuntematon, niin heti kun vauva alkaa itkeä alkaa hirmu touhottaminen että vauva hiljenisi. Meidän vauva ei syö tuttia, joten itkua sillon tällön on yleensä kun vauvaa väsyttää, mutta sitä ei kauan kestä ku vauva sit jo nukahtaa... Ihan kun vauvan itkua ei yhtään siedettäisi. Vai onko sit itellä itkunsietokynnys noussut?

Mitä mieltä ootte?

 

ärsyttää muakin kun ihmiset tulee kökkimään ja sössöttämään kun vauva itkee. en rupee edes enää jutustelemaan vaan sanon vastaukseksi vaan että joo kyllä vauva itkee.vauva on väsynyt. en selittele enempää ja meen pois jos pääsen...

 

En oo kyllä niin pistänyt merkille ulkopuolisten suhtautumista..täytyypä tarkkailla tarkemmin. Meillä kans tyttö välillä huutaa jonkun aikaa kun pitäisi vaan olla sylissä koko ajan kun on hereillä. Sit kun laittaa sitteriin tai sänkyyn kun yrittää tehdä jotain niin huuto alkaa välittömästi.

 

Mie olen huomannu saman. Myös isomman lapsen kohdalla. Eli esim. tuon meidän kaksi vuotiaan kanssa vaikka ruokapöydässä jos tulee jotain "sanomista", ni siihen haalataan heti kaiken maailman leluja ja kirjoja ja muuta viihdykettä, että neiti ois tyytyväinen.

Toisaalta minuu ärsyttää se, koska mie en ite ratkase asiaa viihdyttämällä vaan juuri vaikka siinä ruokapöydässä ei meillä rähistä, se tehdään lattialla ja kun rähinä on ohi, jatketaan syömistä. Toisaalta taas mie ymmärrän asian niin, että mummi ja (varsinkin isomummo) "rakastaa" lasta sillä lailla "höösäämällä". Ei tahdota, että lapsella on paha mieli juuri nyt, hänen kanssa.

Eli kyllä se miustakin on ärsyttävää, mutta mie yhdistän sen enemmänkin vaan sen "höösääjän" haluun tuntea ittensä hyödylliseksi (ja tapaan välittää ja ilmaista "huoltansa"), kun varsinaisesti itkunsietokynnyksen laskuun. <br><br>

 

Niin... Jos on kyse pienestä vauvasta yritän itse vaimentaa itkun heti. En siksi, että hermo ei itkua kestäisi vaan haluan helpottaa toista oli kyse nälästä,märästä vaipasta tai väsystä. Tulee vaan semmonen 'hätä', kädet hikoo. Jopa toisen vauvan itku saa tämän vaiston pelaamaan ja jos kaveri ei reagoi vauvansa itkuun on minun 'pakko' tehdä jotain.

Noin olen toiminut aina. Edes viides lapsi ei ole itkenyt ilman syliä.

Isomman lapsen kiukuttelut osaan kyllä sivuuttaa enkä edes periaatteessa niitä kuule, eivät häiritse minua ollenkaan.