Eli olen 99,9 % varma, että kun vauva syntyy alan vuolaasti itkemään onnesta, ja hormoneiden sekoittamana en saa itkua sitten ihan heti loppumaan... Nyt jo itkettää helposti jos näkee esim. televisiosta synnytyksen. Ennen raskautta en ollut mikään tällainen itkupilli.
Vauvan perspektiivistä ajatellen: olet ollut äidin vatsan sisällä ehkä juuri sen 9 kk ja tulet ulos ehkä stressaantuneena, joka tapauksessa pienenä ja avuttomana ja kaipaat varmasti äidin lämpöä ja rauhallista syliä. Vauva ei siis varmaan toivo, että joutuu itkusta tärisevän äidin syliin ... ainakaan jos tätä itkuista tärinää jatkuu kauan
Haluaisin pysyä rauhallisena koko synnytyksen ajan enkä halua itkeä kun vauva syntyy (vaikka tämä on siis täysin luonnollinen reaktio). Omalla kohdalla onneani vauvan syntymästä ei voida mitata kyynelten määrällä. Haluaisin kovasti olla itkemättä synnytyksessä- onko kellään käytännön 'niksejä tai neuvoja' miten hillitä oma hormoniryöppy ja tolkuton itku kun vauva tupsahtaa maailmaan?
Vauvan perspektiivistä ajatellen: olet ollut äidin vatsan sisällä ehkä juuri sen 9 kk ja tulet ulos ehkä stressaantuneena, joka tapauksessa pienenä ja avuttomana ja kaipaat varmasti äidin lämpöä ja rauhallista syliä. Vauva ei siis varmaan toivo, että joutuu itkusta tärisevän äidin syliin ... ainakaan jos tätä itkuista tärinää jatkuu kauan
Haluaisin pysyä rauhallisena koko synnytyksen ajan enkä halua itkeä kun vauva syntyy (vaikka tämä on siis täysin luonnollinen reaktio). Omalla kohdalla onneani vauvan syntymästä ei voida mitata kyynelten määrällä. Haluaisin kovasti olla itkemättä synnytyksessä- onko kellään käytännön 'niksejä tai neuvoja' miten hillitä oma hormoniryöppy ja tolkuton itku kun vauva tupsahtaa maailmaan?