vertaistukea kyselyikäisten vanhemmilta

meneekö kenelläkään muulla ikinä hermot siihen JATKUVAAN "mikä toi on? miksi? mutta MIKSI? ym... " jankutukseen?? kun meillä ainakin kysellään samojakin asioita MONTA kertaa.... vai oonko vaan maailmankaikkeuden huonoin äiti, kun välillä pinna palaa tyystin

 

Meneehän se... Oon alkanut esittää muksulle vastakysymyksiä. Kolmannen kerran kun kysyy jotain samaa asiaa, niin kysyn siltä, että "no mitäs luulet ite?" Sillä saa usein hetkeks katkastua sen kyselykierteen ja ohjattua keskustelun esim. siihen, että kyllähän muksu jo itsekin tietää tämän asian jne.

Mutta mielelläni otan vastaan muitakin toimintavinkkejä!

 

Täällä myös välillä koetellaan mun hermoja. Nyt on pinnalla erityisesti se mistä mikäkin asia tulee. Mistä kengät tulevat? Mistä matto tulee? Mistä puut tulevat? Ja samoja asioita kysytään tosiaan monta kertaa.

Toinen ärsyttävä asia on että yleensä kun tytöltä kysyy jotain vastaus on en tiedä/ muista. Vaikka pienen keskustelun avulla kyllä selviää että ihan hyvin muistaa jonkun jutun.

 

Lapsen mielikuvitusta tuet parhaiten niin että kannustat lasta itse keksimään selityksiä ja vastauksia kysymyksilleen.

 

käytän kanssa tota, no mitä luulisit? tai no mikäs se oli? mutta silti välillä tympii se jatkuva jankutus... mutta helpottavaa kuulla, että muillakin menee välillä hermot