Vieraat miehet kiinnostavat ravintolassa -huono itsetuntoko?

Olen parisuhteessa elävä yhden 2 vuotiaan lapsen äiti. Parisuhteemme on mielestäni ihan kunnossa, mitä nyt normaaleja arkisia yhteenottoja on silloin tällöin.

Itseäni ihmetyttää käyttäytymiseni ravintolassa/juhlissa, joihin menen ilman miestäni. Tajusin viimeisimmän ravintolakäyntini (ravintolassa käyn todella harvoin!) yllätyksekseni toistavani samaa kaavaa eli minulle ei riitä, että menisin vain pitämään hauskaa kavereideni kanssa, vaan minun on saatava joku mies kiinnostumaan itsestäni. Ennen kuin se tapahtuu olo on levoton, enkä malta oikein keskittyä hauskan pitoon ystävieni kanssa. Ja kun mies on kiinnostunut minusta juttelen ja tanssin hänen kanssaan mutta en mene sen pidemmälle. Ja vaikka en mene sen pidemmälle, minulle tulee jonkin asteinen morkkis seuraavana päivänä. Koen että teen jotain väärin.

Olen alkanut miettiä, miksi toistan samaa kuviota, vaikka olen mielestäni onnellisesti naimisissa. Voisikohan johtua huonosta itsetunnosta, sillä kaipaan muutenkin hyväksyntää, kehuja ym. muilta ihmisiltä ja varsinkin mieheltäni? Hölmöä vaan sikäli, että jälkikäteen tulee morkkis ja tunne että on tehnyt jotain väärää. Onko kohtalotovereita???

 

:wave: Kohtalotoveri täällä.......
Minä menen vielä astetta pidemmälle.Nimittäin pussailua ym.Ei sänkyyn sentäs...morkkista on.Mutta yritän unohtaa illat.Se mitä ei toinen tiedä ei sitä voi satuttaa.Mulla liittyy alkomahooli tähän/kun otan olen flirttihullu...aina ollut näin.Mieheni rakastaa minua/minä häntä.2lastakinEroamassa emme ole.jne.kaikki siinämielessä ok.Haen hyväksynää...osasyy joo..ja koen etten saa hellyyttä ,kehumista tarpeeksi omalta mieheltäni.Itsetuntoni suht hyvä kuitenkin.Tämmöstä elämä välillä on ,kukaan meistä eip ole TÄYDELLINEN. :kieh:

 

Mun mies puolinen kaveri oli patologinen pettäjä pitkään. 7 vuoden ajan meni kaiken aikaa ja pakko oli aina saada joku sänkyyn. Puhuttiinn juuri jokuaika sitten tästä. Nyt sillä on tilanne menny just tohon, että ei tarvii ees sänkyyn mennä, kunhan saa vaan huomioo. Käy terapiassakin kun haluaisi pois piirteen itsestään.

Kaveri on koulukiusattu ja kotona on viileet välit kammarissa. Huono itsetunto ja liiian vähän huomioo.

Tunnusta kans vähän tätä piirrettä itsessäni. Rakastan flirtata. Mutta en kuitenkaan petä.

 

minulla sama juttu.. vaikka mies on mukana niin on SAATAVA huomiota muualta... onko tuo sitten huono itsetunto vai mikä..
ja ilman miestä olen pitemmällekin mennyt..

 

hyvä.. tai paha kuulla että muillakin sama "ongelma". itsellä kaksi pientä lasta ja mies. hyvä mies. osallistuu kodinhoitoon, lastenhoitoon ja vieläpä haluaa minua. yhteisiä rientoja, illanistujaisia, hellyyttä ja seksiä.
ja silti minä käyttäytdyn epäsopivasti. varsinkin baarissa, pienssä sievässä. miksi?? en teidä.
itsetuntoni pitäisi olla kohdillaaan. enkö rakasta miestäni? ketä voin koskaan rakastaa? mies on paras ystävänä, mutta se ei näemmä riitä.
itsellä tällähetkellä olo, että en kaiketi voi ketään koskaan tarpeeksi edes rakastaa kun en pysty olemaan kunnolla. sen pitäisi riittää kun kaikki arkiasiat hyvin. en usko, että haihattelu elämää on olemassakaan; aina rakastaa, haluaa jotain intohimoisesti. mutta jos sittenki..

 

Hei,

Ensimmäisen lapsen jälkeen suht samanoloista tarvetta oli. Saada huomioita vastakkaiselta sukupuolelta. Paljon oli kotona niin jotenkin sitä kaipasi saada vakuuttelua siitä että oli vielä haluttu nainen. Oma mies oli puolueellinen joten se huomio ei jotenkin vakuuttanut.

Jälkikäteen olen huomannut, että saman asian ilman morkkista saavuttaisi huolehtimalla itsestään hyvin ja käymällä ulkona selvinpäin laitettuna kaupoilla tms päiväsaikaan. On vaan tarkkana että ketkä katsovat pidempään! Eipä tule morkkista. Kun itse tuntee itsensä haluttavuuden arvoiseksi ei mielestäni tarvitse sitä huomiota muualta. Ja voisihan sitä saman energian suunnata omaan mieheensä - miten hyvää se tekisikään omalle parisuhteelle! erilailla vipinää kotona..

 

luulet että ihastuit....kun kerrankin sait eritavalla huomiota,mies näytti parastaan sinulle.Sanoo teistä kummastakin aika lailla että kumpikin varattuja ja tuommoista teette.....en näkisi minkään arvoisena.

 

\

luulet että ihastuit....kun kerrankin sait eritavalla huomiota,mies näytti parastaan sinulle.Sanoo teistä kummastakin aika lailla että kumpikin varattuja ja tuommoista teette.....en näkisi minkään arvoisena.

SIIS TÄMÄ OLI KOMMENTTI "MORKKIS"NIMIMERKILLE!!!

 

Morkkis,

ruoho on AINA vihreämpää aidan takana..

silloin kun tiedät järjellä että että jokin asia ei ole oikein. Pidä järki kädessä ja tietoisesti käsittele ne syyt miksi "tunteet" sanovat muuta. Pääset eroon ihastumisesta. Etsi elämääsi jotain muuta uutta mutta vaaratonta. Uusi työ, uusi asunto, auto, lomamatka tms? vaihtelua voi hakea muutenkin.

 

Heips taas!

Olipas "mukava" huomata, että en ole ainoa joka kärsii omasta hieman epäloogisesta käytöksestään. Myös minulla tuohon käyttäytymiseen vaikuttaa alkoholi. Eli huomaan nykyään ulos mennessäni, että haluan saavuttaa mukavan humalatilan ja ikään kuin nollata pääni kaikesta arkisista asioista. Ja tähän sitten liittyy huomiohakuisuutta muilta miehiltä.

Olen pohtinut kovasti sitä, mitä tekisin, jos tietäisin että mieheni toimii samalla tavalla ulkona ollessaan. Tai oikeastaan tiedän jo vastauksen...en voisi sitä hyväksyä ja minun olisi hyvin vaikea päästä asiasta yli, jos hän kertoisi keskustelleen ja tanssineen jonkun mukavan naisen kanssa. Mielestäni tämä olisi sevä osoitus, että minä en riitä hänelle tai että hän ei rakasta minua tarpeeksi. Miksi sitten itse toimin kuten toimin??? Voihan se herättää myös miehessäni epäluuloisia ajatuksia!!

vm-70 olen itsekin painiskellut samojen pohdintojen kanssa - eli enkö rakasta tarpeeksi miestäni tai enkö ylipäätään pysty/osaa rakastaa oikealla tavalla. Mielestäni ei pitäisi olla niin,että jos rakastaa miestään tarvitsee ihailua ja hyväksyntää myös muilta miehiltä. Etsinkö koko ajan jotain parempaa, enkä luota siihen, että nykyinen mieheni on tarpeeksi hyvä??Tai onko se sitten niin, että vaikka rakastankin miestäni ja haluan elää hänen kanssaan, olen luonteeltani sellainen että tarvitsen pieniä omia seikkailuja??

Morkkis ymmärrän sinua paremmin kuin uskotkaan. Sekoilin itse viime keväänä yhden työkaverin kanssa (oli ainut kerta kun tein jotain muutakin kuin vain tanssin ja juttelin...tosin sänkyyn menemättä) ja kävin läpi hyvin samanlaisia ajatuksia kuin sinäkin. Vaikka kotona oli kaikki ok, tuntui, että tuo mies oli mielessä koko ajan. Kirjoittelimme sähköposteja ja myös tapasimme, sillä olimme samassa työpaikassa. Ja koko ajan minulla oli ihan käsittämätön morkkis. Olen myös itse aivan yli rehellinen ihminen ja kerroin miehelleni illasta (en tosin kaikkia yksityiskohtia) ja sanoin hänelle että minulla on aivan kauhean huono fiilis ja morkkis. Mieheni otti asian yllättävän hyvin.

Tajusin ajan kuluessa, että vastuu siitä, mitä teen tai olen tehnyt on yksinomaan minulla itselläni. Tavallaan tuntui hyvältä, että olin kertonut illasta rehellisesti miehelleni, mutta sitten taas tuntui tosi kurjalta pitää yhteyttä tähän toiseen mieheen mieheni selän takana. En luonnollisestikaan kertonut miehelleni pitäväni yhteyttä häneen, mitä nyt mainitsin, että olen häntä töissä nähnyt. ajan kuluessa minulle selkiytyi, että on liian riskipitoista jatkaa minkäänlaista yhteydenpitoa. Tajusin myös että en ollut millään lailla ihstunut / kiinnostunut tästä toisesta, vaan haluin vain ihailua, kauniita sanoja, ymmärrystä ym. häneltä. Niinpä tein päätöksen, että en enää vastaa hänen viesteihinsä. Ja tämä päätös on pitänyt.

 

Minä tunnustan :wave:
Kun menen ulos, odotan saavani huomiota joltakin mieheltä. Jos näin ei käy, koen illan jotenkin "epäonnistuneen". Huomiota on minulle juttelu ja tanssiminen ja tietty kiinnostuksen osoitus minua kohtaan. Koskaan en ole suudellut vierasta miestä, kädestä olen pitänyt kiinni, sänkyyn en ole mennyt enkä menisi. Ja minä olen tällainen jopa selvänä, en tarvitse käytökseeni alkoholia.
Itse ajattelen tämän johtuvan huonosta itsetunnosta. Haluan nähdä, kelpaanko kenellekään ja vertaan itseäni toisiin naisiin ja siihen, miten toisia haetaan tanssimaan etc. Olen todella epävarma omasta ulkonäöstäni ja varmaan kiinnitänkin aivan liikaa huomiota ulkoisiin seikkoihin, niin itsessäni kuin muissa.