Vihaanko lastani?

Minulla 3-vuotias tyttö, joka on kuin kauhukakara.Tiedän että tämä on uhmaa,mutta en jaksaisi tätä enää, tätä on kestänyt kohta 2 vuotta,ja minun hermot meinaa loppua.Huudan lapselleni,välillä annan luunappeja.Tuntuu kuin vihaisin lastani hänen käytöksen takia.Ei sanaa hänelle ei saisi sanoa,silloin alkaa riehuminen.Hän lyö minua,ja joskus pikkuveljeään.Kinuaa koko aika jotakin.En jaksa olla hänelle kiva koska hän on minulle niin inhottava.Mies ihmettelee miksi aina olen niin kiukkuinen,koska hän ei ymmärrä kuinka raskasta tämän lapsen kanssa on olla.Onko muita äitejä joilla on lapsi kuin kauhukakara?

 

Meillä oli myös tuollaista meininkiä, kun meidän poika oli 1.5-2.5 vuotias. Tosin kävin töissä, joten se ei ollut mitään koko päiväistä. Ei enää ole hirveän hyvin muistissa, kun herra on nyt 4 vuotias ja hyvinkäyttäytyvä.

Minusta se lastenhoito-ohjelma, jossa on niitä ongelma-tapauksia on tosi hyvä, ehkä sun kannattais vilkaista sitä. Siinä mun mielestä on selkeesti annettu seuraavia ohjeita:
1. Kun lapsi käyttäytyy hyvin, niin anna silloin positiivista palautetta, pidä sylissä, osallistu leikkiin, osoita että pidät, kehu ym.
2. Kun lapsi hermostuu, niin ÄLÄ anna periksi asiassa jota lapsi vaatii. Jos annat periksi, seuraava taistelu on entistä pahempi. Yritä pysyä itse rauhallisena. Tosin tämä ei todellakaan aina onnistu. Anna perusteluja, että miksi jotain ei saa tehdä ym. Jos et keksi mitään, niin sanot vain että sinä määräät koska olet äiti, ja vastuussa lapsesta. Älä koskaan yritä huijata, koska lapsi vaistoaa sen.
3. Älä salli lyömistä. Sido kädet ym. Älä vahingoita lastasi, se vain antaa ymmärtää, että lyöminen on ok. Lisäksi siitä tulee itselle tosi paha ja syyllinen olo.
4. Keksi sopiva rangaistus. Jos heittelee leluja, korjaa lelut pois ja laita komeroon. Uhkaile, että et anna karkkia/herkkuja. Pidä uhkaukset, näin lapsi oppi, että sinun sanaan voi luottaa. Lisäksi voi käyttää jotain paikkaa, jossa täytyy istua niin kauan, että lapsi rauhoittuu. Tämä ei toiminut minulla... En saanut pysymään paikoillaan. Siksi en sitä juuri yrittänyt käyttää. Lisäksi voi käyttää palkitsemiseen tarroja. Vastaavasti tulee johonkin tauluun merkintä, jos käyttäytyy huonosti.
5. Pidä huoli, että lapsella ei ole nälkä, ja sitä ei väsytä. n. 90 % kiukkukohtauksista, johtuu alhaisesta verensokerista. (Tiedät varmaan omastakin kokemuksesta Kannattaa syödä muutenkin terveellisesti. Sokeri/makeiset/limsat/mehut johtavat verensokerin heittelyyn. Ensin tulee hervoton sokerihumala ja tämän jälkeen kiukku. Ei siis epäterveellisiä välipaloja! Anna herkkuja lounaan tai päivällisen jälkeen välittömästi, jolloin seuraukset eivät ole kohtalokkaita!
6. Pidä huoli itsestäsi. Harrasta liikuntaa/ulkoilua.

No tässä minun oma subjektiivinen mielipide. Niin kuin sanoin jo alussa, nyt kaikki sujuu hyvin. Toivottavasti teilläkin pian!

 

olen sitä mielta, että jos huudat, lapsikin huutaa - jos annat luunappeja, saat samalla mitalla takaisin.....
lapsi kopioi käytöksensä sinulta. uhmakas lapsi tarvitsee rauhallisen aikuisen ja paljon syliä. hän on itsensä kanssa kovin eksyksissä ja jos aikuinen ei saa itseään kasaan, niin miten lapsi sitten. en ole itsekään aina siihen kyennyt, mutta yritän kolmivuotiaani kanssa joka päivä uudelleen. vihantunteita on ollut täälläkin...mutta olen oppinut, ettei huuto ainakaan auta - pitäisi rakastaa, vaikka vaikeaa olisi...

 

\

olen sitä mielta, että jos huudat, lapsikin huutaa - jos annat luunappeja, saat samalla mitalla takaisin.....
lapsi kopioi käytöksensä sinulta. uhmakas lapsi tarvitsee rauhallisen aikuisen ja paljon syliä. hän on itsensä kanssa kovin eksyksissä ja jos aikuinen ei saa itseään kasaan, niin miten lapsi sitten. en ole itsekään aina siihen kyennyt, mutta yritän kolmivuotiaani kanssa joka päivä uudelleen. vihantunteita on ollut täälläkin...mutta olen oppinut, ettei huuto ainakaan auta - pitäisi rakastaa, vaikka vaikeaa olisi...

tuo on totta joka sana.mä kasvatin pari ensimmäistä kovalla kurilla joka oli tukkapöllyt tai läimäytys jos ei toteltu,no ei ne silti totellu.kun sitten tuli uusi vauva päätin että tätä ei läpsitä eikä tukistella sitten ku se aika koittaa. aina kun lapsi on tuhma komennan omaanhuoneeseen rauhoittumaan,kohta menen perässä juttelemaan ja selvitetään asia päälle halataan ja pusitaan siinä se ei tartte väkivaltaa vaan rakkautta. enää en läimäyttele lapsiani silti ne tottelee...melkein aina.halailkaa lapsianne paljon, on ihanaa kun saa vasta halit ihan yllätyksenä, voisko olla mitään ihanampaa. :hug:

 

\

Minulla 3-vuotias tyttö, joka on kuin kauhukakara.Tiedän että tämä on uhmaa,mutta en jaksaisi tätä enää, tätä on kestänyt kohta 2 vuotta,ja minun hermot meinaa loppua.Huudan lapselleni,välillä annan luunappeja.Tuntuu kuin vihaisin lastani hänen käytöksen takia.Ei sanaa hänelle ei saisi sanoa,silloin alkaa riehuminen.Hän lyö minua,ja joskus pikkuveljeään.Kinuaa koko aika jotakin.En jaksa olla hänelle kiva koska hän on minulle niin inhottava.Mies ihmettelee miksi aina olen niin kiukkuinen,koska hän ei ymmärrä kuinka raskasta tämän lapsen kanssa on olla.Onko muita äitejä joilla on lapsi kuin kauhukakara?

Lapsi on sinulle inhottava, koska sinä olet hänelle inhottava. Se menee näin päin. Lapsi kokee, ettet välitä hänestä, hän haluaa huomiosi, ja hakee sen rieumalla ja huonolla käytöksellä koska ei sitä muuten saa, ja koska näin sen huomion taatusti saa. Ja koska hän ei enää muuta osaa.
Kierre on siis myös lapsen suunnalla.

Peli pitäisi puhaltaa nyt poikki kokonaan.
Sinä kuulostat uupuneelta koko tilanteeseen ja tarvitsisi apua ja tukea ja kannustusta siihen, että uuden tyylin ja uuden suunnan voisi ottaa vaikka heti tästä päivästä lähtien käyttöön. Mutta miten se käytännössä toteuttaa, kun omat voimat on loppu, ja on aika yksin asian kanssa?? Siinäpä se.

Ehkä kannattaisi jutella asiasta ja tilanteesta miehen kanssa ?
Hän antaisi sulle iltavapaita, voi vetää henkeä. Tai hankitte lastenhoitajan, menette yhdessä jonnekin. Vaikka leffaan, autoajelulle, kävelylle, katsotte kahden telkkaria kotona ja lapse on mummolassa, ihan mitä vaan, mutta ilman lapsia. Vaikka kerran kuussa.
Juttele lapsen kanssa. Sano, miltä sinusta tuntuu ja mitä sinä haluaisit ja mitä itse aiot, haluat, mihin ryhdyt. Eli että nyt on loputtava tilanteen, et aio enää antaa luunappeja etkä karjua, on toteltava sanomisella ja jos ei, sitten joutuu arestiin. Ei lapsikaan pidä riitelystä tai luunapeista!
Lapsi testaa moneen kertaan uuden tilanteen, ja kun luunappi ja huuto tulee, pyydä anteeksi.
Kiitä ja kehu kun on tarvetta, ihan "pienestäkin": vaikka vain siitä kun lautanen on syöty tyhjäksi (vaikka vähän vitkutellen ja "pahaa ruokaa"), tai kun on puettu / riistuttu tms. tavallista, halaa paljon, pidä sylissä, vaikka lapsi käyttäyisi miten = suo lapelle tunne, että hän on hyvä ja rakastettu joka hetkenä.

Vietä 3-vuotiaan kanssa kahdenkeskeistä aikaa, niin ettei muita lapsia ole paikalla. Onhan lapsilla isäkin, ei sinun tehtävä ole yksin vastasta kaikista lapsista koko ajan tai koko huushollista, vaikka isä on työssä, on sinullakin työmaa niissä lapsissa, kun mies tulee kotiin alkaa yhteinen perhe-elämän aika..

Itselläni oli todella vaativa ja vaikea tytär, hänen kanssaan olin aivan hukassa ja olisin tarvinnut apua. Nyt jälkeenpäin tiedän missä tein väärin, mutta eihän tehtyä saa tekemättömäksi. Enää. Minäkin huusin ja karjuin, olimme negatiivisen kierteessä, annoin luunappeja ja tukkapöllyjä, koska en jaksanut, ei ollut muuhun keinoja. Tiesin, että se on väärin, mutten tiennyt miten päästä tilanteesta ulos enkä tiennyt miten muutenkaan toimia...
'samalla muutoksen tekeminen oli jotenkin vaikeaa: mitä se lapsikin ajattelee, jos minä yhtäkkiä alan lässyttää.. mutta 3 v on vielä hurhan pieni, isommankin kanssa voi ottaa keskustelutuokion että olen miettinyt, tyyli muuttuu nyt... jne.

Hae siis vinkkejä siitä, miten jatkossa toimia. Kysy reilusti vaikkapa neuvolasta. Konkreettisia, käytönnön ideoita. Mutta mielestäni tarvitset miehesi tukea ja apua asiaan. Se helpottaisi omaa osuuttaan ja omaa jaksamista.

 

samassa veneessä:

mietipä maalaispsykologi seuraavan kerran neuvoja jakaessasi tuota ensimmäistä lausetta: jos haluat että ihminen kuuntelee sinun neuvojasi, niin älä ihmeessä aloita "lapsi on sinulle inhottava kun sinäkin olet sille!"

muuten hyviä neuvoja, samaa mieltä.

kärsivällisyyttä toivottelen

 

\

samassa veneessä:

mietipä maalaispsykologi seuraavan kerran neuvoja jakaessasi tuota ensimmäistä lausetta: jos haluat että ihminen kuuntelee sinun neuvojasi, niin älä ihmeessä aloita "lapsi on sinulle inhottava kun sinäkin olet sille!"

muuten hyviä neuvoja, samaa mieltä.

kärsivällisyyttä toivottelen

Sinä vieras se sitten osaat olla ilkeä ! Olen huomannut sen ennenkin.
Mietipä miten itse asettelet sanasi. Vähättelevästi ja ilkeästi.

Enkä muuten edes kirjoittanut että "lapsi on sinulla inhottava kun sinäkin olet sille". En käytä noin karkeaa kielioppivirhettä, vaikka näppivirheitä tuleekin. Kirjoitin: lapsi on sinulle inhottava, koska sinäkin .. jne..
Ja jatkoin: se menee näin päin.
Näin päin se meneekin silloin kun kyseessä on aikuisen ja lapsen välinen suhde ja jos se sinusta on maalaispsykologiaa, niin siten koko psykologia on keittiönpöytä- ja maalaispsykologiaa, ei siis mitään "oikeaa" tai asiantuntija-tason tietoa.

Miksi puutut juuri minun sanoihini, kun kaikki muut tässä ketjussa vastanneet ovat vain ilman ensimmäistäkään käytännön neuvoa moittineet tai sanoneet, että väärin teet ja plaaplaa.

Aikuisen ja lapsen välisessä kiistatilanteesa lapsi on aina heikommassa asemassa oleva, ja keinot selviytyä tai toimia ovat aikuisella, ei lapsella.

 

Äityli 80 :wave:

Älä pelkää hakea apua. Ammattilaiset eivät tuomitse äitiä, kuten äitipalstoilla helposti pääsee käymään. Täällä useimmat ovat pätemisen tarpeesta kuten hyvin huomaa...

Kerro neuvolassa tilanteestasi, lasta syyllistämättä ja itseäsi alas painamatta. Kerro arkitilanteista niinkuin ne teillä sujuvat. Neuvola ohjaa eteenpäin.

Hakemalla apua tilanteeseen autat paitsi itseäsi niin myös lastasi ja koko perhettänne. Saat ohjeita kuinka hillitä koko perheen tunteita ja ohjata lapsen kehitystä oikeaan suuntaan.