Viihdytkö asuinpaikkakunnallasi?

  • Viestiketjun aloittaja yksinäinen
  • Ensimmäinen viesti
Viihdyn erinomaisesti. Olemme asuneet täällä pikkukaupungissa nyt reilun vuoden emmekä pois muuta -ainakaan lasten ollessa kouluiässä, jos silloinkaan.

Meillä homma on pitkälti asenteesta kiinni: tänne muuttaessamme halusimme pitää seudusta, puhuimme paljon alueen hyvistä puolista, juttelimme ihmisille, olimme/olemme aktiivisia. Koska tiesimme, että tänne jäämme pidemmäksi aikaa (rakennamme taloa), etsimme enemmän hyviä puolia ja jätimme pienempään arvonsa pienet pulmat (esim. kaikki sukulaiset jäivät kauemmas).
 
En viihdy, asumme maalla pikkukylässä, lähin kyläkauppa 3 km:n päässä. Siellä on myös tuleva ala-aste lapselle, mutta itse kaipaisin isompaa paikkakuntaa lähemmäksi, kun kirkonkylälle on 25 km matkaa. Siellä käy mies töissä, mutta täältä kotipaikaltaan ei halua muuttaa pois.
 
Suoraan sanottuna en viihdy. Ja silti tänne on tarkoitus jäädä.

Kaipaan lapsuuden maisemia, avaruutta ja tilaa ja puhdasta luontoa ja hiljaisuutta. Ja pienempää paikkakuntaa, pienempiä päiväkoteja ja kouluja ja ihmisläheisyyttä.

Ja toinen toisistaan välittämistä. Täällä kyllä varmaan välitetään tutuista, mutta ei oudoista.
 
Tuhatjalkainen
Viihdyn tosi hyvin, ollaan 3 vuotta asuttu täällä, rauhallisessa, pienessä kylässä, jossa on paljon lapsiperheitä ja kaupunkiin on kuitenkin vaan 10km. Pois en muuta varmaan millonkaan!
 
elämääni eksynyt
Ikävä kyllä en voi sanoa viihtyväni täällä, vaiika olemme tällä kylällä asustelleet jo viitisen vuotta. Aikuiskontakteja ei ole syntynyt ollenkaan ja lapsillakaan ei ole juuri kavereita:( Mies vaan ei suostu muuttamaan koska haluaa asua maalla:(
 
Juu,viihdyn. Tälläinen pieni kylä, jossa on luonto lähellä ja kaikki tarvittavat palvelutkin löytyy.
Isoon kaupunkiin on matkaa vartti ja se riittää miulle. Lapset tykkäävät ja mies on täältä kotoisin. Pois en vaihtais. Mihin sitä ihminen kotoaan lähtee! :xmas:
 
Greyn anatomia
No nyt viihdyn, kauan se ottikin! Kohta 7v. ollaan asuttu tässä kaupungissa. Miehen kotipitäjä, minä en mistään kotoisin. Mutta silti kaipasin monta vuotta täältä pois. Jonnekkin....
Lapset ja minä olemme saaneet ystäviä,joten se kai vaikuttaa että viihtyy. En tiedä minne aikanaan lapset lähtevät opiskelemaan tai jos "erotaan" muutanko minä sinne jonnekkin sitten...
Välillä on ollut tosi yksinäistä, kun ei ole omia sukulaisia sadan km säteellä. Mutta olen itsenäistynyt! On ollut pakko tutustua, olla avoin ja saada tukiverkkoa ympärilleen jotta pärjää ja pää kestää täysjärkisenä.
Koska välillä tuntui ettei kukaan paikallinen halunnut tutustua, kun niillä oli jo verkostot ja mummolat valmiina.
Ja vieläkin olen vähän kateellinen, kun toiset saa arkeen apua mummoilta ja sukulaisilta. Minä joudun ja saan pärjätä yksin! (Miehen suku pieni ja vaivainen, niistä ei apua ole..) Mutta tiedänpähän pärjääväni ja tunnen olevani välillä "Niskavuoren Heta" !
 
En viihdy. Seitsemän vuotta olen asunut miehen kotitilalla enkä edelleenkään pidä tätä kotinani. Mies ei ikinä suostu muuttamaan täältä mihinkään, joten jos aion tämän perheen yhdessä pitää täytyy vaan kestää :( Täällä kaikki tietää omat asiat paremmin kuin itse, mutta uusiin asukkaisiin ei niin vaan ystävystytä... tiukasti pidetään kiinni omista vanhoista kuvioista. Jotta yksin täällä muksun kanssa päivät pitkät pyörin ja elukoita hoidan. nimimerkillä kyllä maalla on ihanaa...
 
vihtiläinen
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.12.2006 klo 11:04 vihti kirjoitti:
kyllä ja en.kaunista seutua ja rauhaisa olo.hiljaisuutta ja ihan mukavia ihmisiä. se miksi en viihdy on tämä jatkuva kunnan säästäminen lapsissa, ei ole pieniä tarhoja ja isotkin keskuksissa.koulut muuttuneet suuriksi-kyläkoulut historiaa.neuvolat yhdistetään ja kunnassa tulee olemaan vain yksi neuvola(outoa??? kun välimatkat pitkiä), paikallisliikenne on tuntematon käsite. sairaalaan pitkä matka ja lääkäriin ei saa aikoja..........
Itse olen kotiutunut vihtiin oikein hyvin, enkä haluaisi täältä pois muuttaa. Mutta mainitsemasi epäkohdat ovat tosia -ikävä kyllä :( . Siinä vaiheessa kun omat lapset menevät kouluun, aion kykyjeni mukaan VAATIA parempia oloja kuin nykyään on. Ja vanhempien kannattaisi yhtenä rintamana puuttua päiväkotien ja koulujen säästöihin. painostaa ja painostaa ja vielä kerran painostaa päättäjiä ja kirjoittaa hesariin päivä toisensa jälkeen, mustamaalata koko vihdin päättäjistö näissä lapsiasioissa, keksiä kaikki keinot vaikuttaa. Jokainen kun tietää tilanteen ja valittaa siitä kaupan kassajonossa ja kerhoissa, mutta pitäisi kai valittaa jossain muualla jollekin muulle ja tehdä jotain. :x
 
En viihdy :/ Miehen "perässä" muutin tänne enkä oo kotiutunut vaikka yli 2v olen täällä asunut :ashamed: Tunnen muutaman miehen kaverin puolison, mutta ne on sellaisia hyvän päivän tuttuja, eli yksinäistä täällä on.
Kotipaikkakunnalle haluaisin takaisin, mutta mies ei suostu edes harkitsemaan asiaa :(
 

Yhteistyössä