Lainaus:
14.03.2007 klo 16:29 Yodottaja66x kirjoitti
Edellisen kirjoittajan ajatuksissa se on kohdallaan - että ihmisten väliset kemiat toimivat eri suhteissa eri tavoin. Joku saa paremmin esiin meissä hyviä puolia , joku huonoja. Tai sitten tosiaan opimme elämästä siinä välissä jotain , itsestämmekin.
Jokaisen ihmisen olisi syytä katsoa peiliin ja tutkiskella itseänsä ja miten toimii parisuhteessa. Kyllä omaa käyttäytymistään VOI MUUTTAA, JOS HALUAA! Jos arvostaa puolisoansa, niin pystyy itseään muuttamaan. Eli ei voi toisen ihmisen vastuulle jättää sitä, että ero tuli ja hei syy oli se , että sait minussa näkyviin enemmän huonoja puolia. Ei voi yksin miestä syyttää, kyllä se vika on molemmissa.
Ennemmin uskon tähän kemiaan ihmisten välillä!
Tänään klo 10:33
Blue
Vieras Otsikko: VS: Vika ittessä
Eiköhän jokaiseen avioeroon tarvita kaksi osapuolta. Ei ole myöskään tyytymättömiä vaimoja, jos on täydellisiä miehiä - tai päinvastoin.
Eipä se syyllisen etsiminen mitään hyödytä. Parempi erota, jos ei yhdessä osaa elää! Voi etsiä paremman. Eipä ne yh-isätkään niin haluttua "kamaa" ole. Ei kukaan lapseton nainen kovin innokkaasti yh-isää itselleen halua, mieluummin ottaa ilman lapsia. Luepa noita uusperheellisten palstoja, niin näet mitä mieltä uusioäipät on miehensä lapsista. Ei kaunista katsottavaa/luettavaa!
Tänään klo 10:57
TOTTA;
tuttavana hyvin hyvin läheinen nuori nainen, joka seurusteli N:n kanssa. Rajuja riitoja, N kävi käsiksi tyttöön , vaikka kotoaan ei mitään väkivallan merkkejä ollut oppinut. Eron jälkeen riitaa julkisella paikalla, bussissa, huorittelia, tyttö kävi päälle.
Palasivat yhteen, kaikki annettu anteeksi, eihän siitä mitään tullut, erosivat taas.
Ymmärrän N:ää, tyttö osaa tehdä käytöksellään hulluksi muut ihmiset, mutta nuori hän vasta olikin, ei edes täysi-ikäinen.
Tyttö löysi uuden kaverin, K:n. Oi onnea. Mutta kun piti muuttaa yhteen, ja saman tien alkoi aivan järjettömät ja typerät riidat. K oli tarkka reviiristään: kirjahyllystäkin hyllymitat mitattiin millimetrimitalla, että kummallakin on yhtä paljon, ettei tyttö saa enemmän, sitä paitsi kirjahylly on hänen ja vaikka tyttö sitä inhosi syvästi, ei vaihtoon suostunut.
Sama risojen sohvakalustojen ja risan olohuoneen pöydän kanssa.
K kontrolloi mitä tyttö saa syödä: koska K inhosi ruokalajia X ja tyttö sitä rakasti, tyttö ei sitä saanut syödä - vaikka K oli terveysintoilija ja ruoka oli mielettömän terveellinen. Makeiset lensi pitkin seiniä, ne oli kiellettyä. Tyttö puputti salaa.
Riitoja, itkuja, eripuraa, K jyräsi, tyttö yritti keskustella, sovitella, K ei suostunut, hän oli oikeassa.
Lopulta ero, K:lle kova pala. Tyttö helpottunut, pohti perusteellisesti alisteista suhdettaan.
Nuori nainen tapasi E:n. Ja muuttui täysin. Valoisa, optimistinen, iloinen, avoin, tasapainossa - sellainen kuin tyttö todellisuudessa on.
Temperamettinen ja itsepäinen tyttö on edelleen, E näkee hänessä kuitenkin pelkkää hyvää, puuttuu enemmänkin toimintaan ja tekemiseen kuin perusluonteeseen (miksi teit noin - EIKÄ: miksi olet tommonen) ja hokee: upea nainen.
Miten tämä sama ihminen voi olla niin erilainen nyt? Ei hän olekaan. Hän on löytänyt itselleen sopivan kumppanin. Ei "se on ihan samanlainen kuin minä" koska kaksi samaa palapelin palaa ei käy yhteen, ei vaikka miten runnot.
He ovat sopivasti samanlaisia ja silti sopivasti erilaisia, toisiinsa kloksahtavat palaset.
