Vinkkejä kokoon,kun lapsi raivoaa!

Kaipailen vinkkejä,miten toimia,kun taapero raivoaa.Varsinkin sellaisia joitten koettu toimivan.HIENOA olisi myös saada vinkkejä esim.neuvolassa ym.lasten parissa työskenteleviltä,jos täällä sellaisia on.Minulla pahempi masennusvaihe,ja jaksamiseni vähäisempää,+raivoamisen johdosta kuuluva kiljunta usein laukaisee säryn,ja sitten helpommin itsekin olen ärtynyt. :'( Tytär torstaina täyttää 2,5 vuotta.Vauvasta asti hänellä ollut "naisen ääni":kirkas ja kiljuva.Aikoinaan perhekahvilassa huomasin,että hän sai sen takia hiukan enemmän katseita muilta osakseen,kuin joku hiljaisempi ääninen lapsi. :ashamed: PALJON voimia ja kärsivällisyyttä kanssasisarilleni!!! :hug: :heart:

 

:attn: Lisäys:kiljunta laukaisee päänsäryn,josta raskauden jälk.olen useammin kärsinyt.

 

En ole mikään konkariäiti, mutta mielestäni vahvat määrätietoiset otteet ja sylissäpito pahimman raivon yli ja samalla rauhallisesti kertominen lapselle, että nyt sinua harmittaa tosi paljon, mutta silti äiti ei voi antaa periksi mikä se asia nyt milloinkin on. Johdonmukaisuus siinä, että mikä on sallittua on sallittua, mutta mikä on kiellettyä, ei muutu sallituksi raivokohtauksen aikana.

 

Kirjoittamaasi konstia käytän kyllä.Ulkona raivarit kamalampia.En jaksa tyttöä kauaa kantaa,ja rattaat yleensä juuri siksi mukana.Paitsi jos ollaan pihalla,tai mennään lähi puistoon.Minkä ikäinen lapsi sinulla jouluntähti on?

 

Mun esikoistyttöni, reilu 3 v, on tosi temperamenttinen ja halutessaan saa sellaisia megaraivareita että oksat pois. Mä olen oppinut enimmäkseen ohittamaan ne tilanteet joissa se raivari on tulossa, kun tyttö alkaa tietyllä asenteella inttämään jostain asiasta suu mutrussa niin totean vain rauhalliseen mutta ehdottomaan sävyyn "tänään ei syödä karkkia" ja sitten samaan lauseeseen käännän puheen muuhun, johonkin tyttöä kiinnostavaan asiaan, vaikkapa "tänään ei syödä karkkia. Arvaa mitä, huomenna on kerhopäivä!" Tai jotain sinnepäin. Ei siis auta jäädä takertumaan siihen kiukkua tuottavaan aiheeseen. Myös jäähypenkki on meillä ahkerassa käytössä päivittäin. Mutta ei niitä kiukkutilanteita aina voi ohittaa ja välillä tyttö sitten raivoaa vaikka tunnin niin halutessaan, silloin mä yritän jotenkin selittää tytölle esim. "tiedän että suututtaa, mutta tänään ei ole karkkipäivä" ja sitten en kiinnitä pahemmin huomiota raivoamiseen, ellei ala menemään ihan yli, jolloin rauhoittelen. Periksi ei kuitenkaan parane antaa, jos jostain alkaa tytön kanssa kättä vääntämään, viimeinen virhe on näyttää sille että saa raivoamalla tahtonsa läpi. Parempi sitten antaa heti periksi ja antaa vaikka sitä karkkia, mutta jos kerran kieltää, niin sitten siinä täytyy pysyä.

Näin menee siis kun kaikki sujuu kuin oppikirjoissa, välillä väsyneenä tahtoo hihat palaa itseltäkin ja siinä sitten äiti ja tytär kinaa keskenään kuin kaksi kolmevuotiasta. :snotty:

Ei varmaan mitään yleispäteviä keinoja ole nämäkään, mutta meillä on käytäntö osoittautunut toimivimmiksi tuon tytön suhteen.

 

Yksi juttu tuli vielä mieleen mitä käytän paljon, eli muotoilla kielto myönteiseen muotoon. Siis jos tyttö vaikka illalla sänkyyn laittaessa haluaa vaikka mennä leikkimään jollain lelulla niin en suoraan kiellä vaan vastaan tyyliin että "joo, aamulla voit taas leikkiä piirustustaululla." =)

 

Ja mulla pienempi ipana - 1v 4kk - mutta huomaan , että vaikkapa ruokapöydässä paljaasta jalasta kutkuttaminen tai sively vie huomion ihan muualle kiukusta.
Eli joku fyysinen veto kuitenkin - vie lapsen huomion muualle alkuperäisestä kiukusta hyvin konkreettisella tavalla...
Saapa nähdä miten jatkossa, tahtoa saattaapi meilläkin löytyä.

 

Kiitos vastauksista!Hyviä,ja meilläkin käytettyjä vinkkejä kaikki.Meillä kyllä hommaa vaikeuttaa,kun tytär oireilee isän lisääntyneeseen poissaoloon.Kait se tästä hiljalleen....