Vinkkejä kurinpitoon

Tuota kuritus-ketjua seuratessani ajattelin, että joku käytännön "kuritus"-vinkkien pino olisi hyödyllinen. Miten teillä on siis toimittu, jos lapsi ei tottele? Minä olen ehdoton luunappien ja tukistusten vastustaja ja hämmentyneenä olen lueskellut näitä kurituskeinoja puolustelevia viestejä. Kaipaisin kuitenkin konkreettisia neuvoja tilanteisiin, joissa "sana ei kuulu".

 

No meillä ainakin tuon kaksivuotiaan kanssa otetaan syliin ja kiinitetään huomio johonkin muuhun taijos on kunnon raivo päällä, niin anna raivota enkä kiinnitä huomiota sen kummemmin paitsi tietenkin katson ettei hän satuta itseään tai tuhoa mitään. Ja kun on rauhottunut niin sitten jutellaan lyhyesti ja ytimekkäästi, että miksi ei mikäkin juttu käy. =)
Pistorasiatkin lapselta unohtuu, kun äiti ei tee siitä suurta numeroa, vaan siirtää lapsen pois ja keksii uuden mielenkiinnon kohteen. Jos vanhempi reagoi aina kaikkeen vaaralliseen hyvin voimakkaasti, niin lapsi oppii, että tällä saa aikuiseen eloa ja itsella huomiota vaikka kakku palaisikin uunissa =)

Ja kaupassa käydessä kaikki tavarat siellä ovat "tädin" ja niini ei voi koskea tai niitä ei voi ottaa silloin omaksi ja on tuo tenava sen jo oppinut. Sanoo itse että:"tädin, ei voi ottaa"

 

Kiitti vinkeistä!
Täällä pohjois-suomen lestadiolaisalueella on tullut mietittyä, että mitenkehän he saavat isot lapsilaumansa tottelemaan? Ainaski oman kokemuksen mukaan lestadiolaisten lapsetnäyttäisivät tottelevan muita vekaroita paremmin. Eiks tälläkin palstalla kirjoittele lestadiolaisäitejä? Oisin oikeesti kiinnostunut, että mitä konsteja teillä on.

 

Meillä 2-vuotias jos ei tottele tai on muuten tuhma niin joutuu nurkkaan vähäksi aikaa miettimään mitä teki. Kun viedään nurkkaan niin kerrotaan pojalle, että miksi sinne joutui. Otin mallia lapsityrannit-ohjelmasta ja ainakin tähän asti on auttanu. Kesällä oli semmonen vaihe,että kokeili tosissaan mitä saa tehdä ja kuka määrää. Ja tuosta nurkka-touhusta oppi, että mitä saa tehdä ja mitä ei.

 

Eipä ole ollut tarvetta ennen paljon kysellä, mutta tänään on mennyt äidin hermo sen seitsemän kertaa... 2,5-vuotias ei tänään ole totellut MITÄÄN ja ensin otin huumorilla, mutta viimeisen tunnin olen vain HUUTANUT ja lapsi itkee nyt eteisen lattialla ja äiti tässä koneella... :ashamed:

Meillä on poika kerran aiemmin joutunut jäähylle (istumaan olohuoneen nurkkaan) ja se kyllä silloin auttoi. Fyysisesti kiinni käymistä en itse hyväksy, ehkä siksikin, että mä pelkään itseäni: jos käyn kerran kiinni, saatan käydä toisen kerran helpommin - ja kovemmin...?

Eli mielelläni kanssa kuulisin vinkkejä, miten toimia, jos lapselta on "kuulo kokonaan pois päältä". Joskus näemmä tulee näitä päiviä, kun puhe ei kerta kaikkiaan enää tunnu auttavan...

 

toi huomion kiinnittäminen johonkin muuhun ei toimi meillä, kun raivo on käynnissä. Ja sylissä en jaksa pitää kun pojalla on karhun voimat :ashamed: 13 kiloo vääntelehtivää raivokimppua on aika vaikea käsiteltävä.

 

Määrätietoisuus ja sanavalmius! Niistä pitää äidin olla tehty. 1-3-vuotta on henkistä taistelua vanhempien ja lasten välillä. Mutta onko sekään oikein? :/

 

Jos saan tytön kiinni "itse teosta", niin:
-menen lapsen tasolle
-otan käsistä kiinni, ettei karkaa tilanteesta
-sanon tiukasti esim:äiti ei tykkää yhtään, että menet kaapille. EI saa mennä kaapille

Tyttö on aika herkkä lapsi (ja niin varmaan muutkin lapset) ja uskoo aika herkästi. Eli tuo riittää (ainakin tähän asti riittänyt).

 

Kirjoitin tuonne kuritus-kohtaan oheisen viestin, jonka pistän myös tänne. Itse en ole vielä laittanut alle 2-vuotisastani jäähylle, olen vain kantanut pois pahanteosta ja sanonut tiukasti silmiin katsoen "ei", mutta saattaa olla, että jäähyt otetaan meillä lähiaikoina käyttöön.

Jäähylle/arestiin laitosta sen verran, että tv:n supernanny Jo Frostilta sain sellaisen vinkin, että lapsi jätetään itsekseen tietyksi ajaksi miettimään asioita, jonka jälkeen lapsi pyytää anteeksi. Harva lapsi pysyy yksin jäähypenkillä, mutta tarvittaessa ipana kannetaan vaikka 100 kertaa sinne takaisin. Ei siis jäädä pitämään kiinni ja räyhäämään lapselle, vaan annetaan lapsen riehua itsekseen jäähyllä, kunnes on rauhoittunut. Ennen arestiin laittoa annetaan varoitus (= kielletään tekemästä jotain), ja jos se ei tehoa, viedään lapsi jäähylle ja kerrotaan vain lyhyesti, miksi lapsi joutui sinne. Kun lapsi haetaan pois, kysytään lapselta, ymmärsikö tämä, mitä pahaa oli tehnyt. Jos lapsi ymmärtää (= pyytää kauniisti anteeksi), asia sovitaan halaamalla.