Vinkkejä niin tärkeästä tutista luopumiseen

Poika kohta 1 v 8 kk ja tutti on todella tärkeä päivä- ja yöunilla. Hän imisi sitä myös muulloinkin, mutta olen piilottanut ne päivisin. Hoito alkaa 2 vuotiaana ja sitä ennen tutista ajattelin luopua. Antakaapa käyttökelpoisia vinkkejä ja kuinka lapsenne ovat kokeneet luopumisen? Onko ilmennyt nukahtamisvaikeuksia päivä sekä yöunilla?
 
Meillä oli tuttiaddikti, 2v, mutta kerralla se lähti. Nukahtaminen sujui ihan ok, mutta herätessään kaipaili sitä vähän. Juttelin etukäteen että viedään tutit hiirivauvoille, ja sitten ne vaan yks päivä vietiin. No, unipullo on edelleen,ja tuli aluksi tärkeäksi, piti mm. an taa normaalia enemmän maitoa ennen unia, mutta nyt tuntuis että siitäkin vois luopua.
 
Joo, kannattais keksiä jonkilainen tarina mihin voisitte ne tutit yhdessä viedä! ja lapsi voisi ne itse sinne jättää.. ja tuntisi itsensä isommaksi. Tottahan se tulee vaikeaa olemaan olla ilman tuttia ensimmäiset päivät, mutta se on ihan sama asia kun meillä aikuisilla esim. tupakanpolton lopettaminen.. siihen on tottunut.
 
Meillä meni tosi helposti kun pistin tutit pussiin ja yhessä ne ennen päiväunia jätettiin rappusille pupuvauvoille ja tilalle oli tullut tikkari :whistle: Ekana iltana itki 1/2h kurkkusuorana ja seuraavana enää 15min.. Päikkärit kestää tosin enää max. 1h entisen mahd.3h sijaan |O Ja aamulla herätään 5-6.00 viimestään.. Johtuneeko tutista luopumisesta mistä kumminki aikaa jo 3vk vai jostain muusta, tiiäppä sitten.. Tuttia jos nykysin kyselee niin sanon vaan et muistatkos minne ne meni ja ite sit tuhisee ja tarkottaa sillä et pupuille meni :D
 
Paremmin ku hyvin on menny ilman tuttia, ikää pojalla 1v 9kk ja reilun kuukauden ollu ilman tuttia.....loputkin nukkumisvaikeudet loppu, ku siirrettiin keskimmäinen kerrossänkyyn ja tutit heitettiin roskiin, jätkällä on tilaa pyöriskellä eikä havahdu kesken nukkumisen tutin tippumiseen. Joskus käy näpistämässä pikkuveljen tutin, mut antaa aika nätisti takasin, kyseessä nykyään lähinnä ärsyttäminen. Esikoiselta otin aikoinaan 1v 2kk ikäsenä tutin pois ja kun sitä ei vain enää antanu käyttää, niin hyvin pärjäs ilmankin!
 
Meillä tutti meni "rikki" pari kuukautta sitten silloin 1v7kk poitsulla. Siis saksimme tutista palasen pois ja kerroin, että rikki meni. Poika kävi juhlallisesti itse heittämässä sen roskikseen. Tilanne konkretisoitui pojalle siinä vaiheessa kun oltiin päikkäreille menossa...ei meinannut selitykset kelvata. Huusi toista tuntia ennen kuin nukahti, iltaunille mentäessä enää 15 minuuttia. Seuraavana päivänä ei ollut enää ongelmaan. Saattoi vaan nukkumaan mennessään sanoa rikki, ja kerrattiin yhdessä mitä tutille tapahtui. Aiemmin pojalle ei unilelut ole merkanneet mitään, mutta nyt niistä on tullut vähän tärkeempiä ja ottaakin tiukkaan rutistukeen nukkumaan mennessä.

Ehkä parin viikon verran päikkärit lyhenivät ja lisäks poika heräs aamulla aiemmin (tutin kanssa on varmaan jatkanut uniaan, mutta kun ei ollut tuttia ei nukahtanut uudestaan...), mutta nyt unirytmi on palautunut ihan ennalleen.

Kaiken kaikkiaan tosi helposti tuo meni!
 
mäkin kaipaisin tosiaan niitä VINKKEJÄ vaan lisää kun tuo tutti on niiin tärkeä pojalle. päivisin ei sitä saa mut ei suostu nukkumaan ilman sitä. ikää jo hiueman yli 2vuotta kumminkin.
mielummin luen niiden kirjoituksia joilla myös ollut ongelmallista luopua tutista kuten varmaa AP myös. ja kaikenlaisia vinkkejä peliin vaikka olisi kuinka hulluja :D tympäisee lukea niitä viestei kun on niiiin helposti kaikki menny yms yms....
 
Meillä oli poika 2v2kk kun tutti jäi pois. Tutti oli tosi tärkeä, aina suussa. Mutta yks päivä oltiin ulkona, pojalla tutti. Tutti oli pudonnut maahan ja meidän koira tuli ja alkoi syömään sitä. No sit sanoin että nyt täytyy tutti heittää roskiin kun koira söi sitä, ei sitä voi enää syödä. Tutti heitettiin roskiin.

Siinä vaiheessa en edes ajatellut että nyt luovutaan tutista, mutta kohtalo puuttu peliin. Eli samaisena iltana poika nukkumaan mennessä oli niin väsynyt ettei kysellyt tutin perään ja nukahti heti. Yöt meillä nukuttiin heräämättä. No siinä sitten huomasin tilanteen koittaneen ja keräilin kaikki tutit pois. Seuraavina päivinä kun poika kyseli tutin perään niin sanoin että muistatko kun koira söi. Viikon verran välillä kyseli ja vähän itki tutin perään, mut siihen se jäi.

Meillä siis tuo vieroitus tapahtui vähän vahingossa ja helposti, mutta jos siitä jotain vinkkiä. Että pyytää naapurin koiraa "syömään tutin", jos omaa ei ole. Tai unohtaa tutin ulos ja lintu varmaan vei. Tai jotain tälläistä.

Ja sori meillä tämä siis tapahtui helposti, en tosiaankaan kuvitellut sen menevän niin helposti, mutta vinkkiä...
 
Ja päivä- ja yöunille meno on aivan hirveetä! Huutaa eikä jää ollenkaan enään yksin nukkumaan, vaan täytyy olla itse vieressä nukuttamassa. Tutin känssa jäi niin mielellään omaan sänkyynsä ja nukahti omine aikoinensa. Ohhoijaa kauankohan tätä kestää.... :( :(
Täytyy vaan jaksaa. Täytyy varmaan unikouluttaa, vai mitä mieltä olette?
 
Hmm...joku pyytää vinkkiä tutista luopumiseen ja sit ku jotain vastaa ni onkin huono vastaus....

Mut aina ei vain poppaskonstit auta....mä oon ainakin esimerkiks tutista luopumisen kohdalla tehny niin, että jos kerta tutin meinaa ottaa pois, ni kokonaan pois vaan ja jos huudetaan ni sit huudetaan. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja tuskinpa kukaan jaksaa kuukaustolkulla yhden tutin takia itkeä, jonkinsortin hämmennyksen aiheuttaa varmaan kaikille, mutta aika ja päättäväisyys auttaa kummasti. Ja itse en ole halunnu tutin poisoton jälkeen opettaa lasta siihen, että sitten kyhjötetään vieressä ja paijataan viimästä päivää, että uni tulisi....ei kai siitä kukaan hyödy, että toinen paha korvataan toisella pahalla, kärjistetysti. Kyllä lapsi nukkuu, kun se on tarpeeksi väsyny ja kun joka kerta toistetaan tutut rutiinit eikä liikaa höösätä, niin kyllä se siitä....
 
Tapahan se tosiaan on josta olisi päästävä eroon jossain vaiheessa.. teimme aikoinaan tytön kanssa uuden vuoden lupauksen ja tyttö lopetti tutin syömisen ja minä suklaan.. selitin siis tytölle että on huono tapa.
Parina iltana oli nukkumaan mennessä huutoa ja päiväunille ei suostunut, päikkärit jäi sitten kokonaan pois.. oli silloin 2v3kk.
Nyt 3 vuotta ja siihen tosiaan jäi päikyt vaikka ajateltiin että tulee vielä takaisin.. olisi vielä silloin tarvinnut ainakin parina, kolmena päivänä viikossa mutta uhma ja tutista lopuminen on huono yhdistelmä.
Pikkuveikka on nyt 1v3kk ja ajattelin kohta vierottaa ettei käy kuten esikoisen kanssa päiväunien suhteen.. jollei onnistu vieroitus nyt niin syököön vaikka 4 -vuotiaaksi tuttia kunhan se tutti pysyy sängyssä. :)
 
Meillä reilu kaksivuotias tyttö on ollut oikein superimijä, tutti olisi ollut suussa koko ajan jos sitä ei olisi päiväksi piilottanut. Yöllä tutteja oli vieressä hirmuinen kansa ja niiden kanssa sitten säädettiin :) Meillä nyt ei vieläkään olla täysin irti tuteista, koska pikkusiskon tutteja tuppaa löytymään...

Mutta meillä siis eräänä iltana iskä vei tutit vauva-oravalle, olin valmistautunut kurjaan yöhön, mutta ei se sitten kuitenkaan ollut ihan katastrofi. Nykyään ei tyttö edes unille mennessä kysele tutin perään. Muttaainakin näin ison kanssa hommaa helpotti kummasti se, että lapsi ymmärtää ja kyselee itsekin. Vinkkihän tämä ei ole, mutta mielestäni oivallinen esimerkki siitä, että tuttitakiaisen tuttivierottaminen voi sujua tosi helpostikin :)
 
Terve.

Mistä johtuu että lapsi on erotettava tutista noinkin aikaisin.

Meillä neidillä on kotona jatkuvassa käytössä tutti ja hoidossa ei ole 1v. iän jälkeen käyttänyt tuttia johtuen hoitotädistä. Samoin jos me mennään isovanhemmille kyläilee ni siellä heti nappastaan tutti pois.

Itse olen syönyt tuttia 6 vuotiaaksi asti. Vika ei ollut vanhemmissa. Olin itse piilottanut yhden tutin ja enkä näyttänyt sitä vanhemmille. Söin aina salaa sitä.
Hampaissa ei ole mitään vikaa puhuminenkin sujuu todella hyvin. :LOL: :LOL: :LOL:

Ei meilläkään neiti tutin perään huuda mutta jos hänellä ei ole tuttia ei saa olla myöskään pikkuveljellä (4kk)

Joten otanko molemmilta pois ja yritän kestää ne raivarit ja mikä on palkinto kuka siinä voittaa??? Kysyn vaan... Mitä järkeä on edes ollut antaa lapselle tutti jos se viedään pois juuri silloin kun se tuo sen lohdun kun äiti ei kerkiä joka paikkaan aina lohduttamaan. Tuo se sen unenkin yllättävän nopeesti ja kivasti kun molemmat vanhemmat ovat väsyneitä päivän päätteeksi.

Itse olen sitä mieltä että lapseni saa syödä tuttia niin kauan kuin vaan kehtaavat. Kun muut lapset ei syö ei tee itsekkään mieli syödä. Ja näin hoidossa siis käynyt. Mutta kotona vauva syö niin miksi ei neitikin.(1v7kk)

Jokainen saa kasvattaa lapset niin ku tykkäävät ja siihen ei kenenkään pidä puuttua.

Ihmettelen vaan että saanko nyt jonkun huonon maineen lapsieni tutin syönnin vuoksi. Haluaisin vaan tietää ne syyt miksi ette anna lapsienne syödä tuttia... :D
 
Esim Lotta 74 Miksi sä haluat että tutit on oltava pois??? jos kerran niitä tarvitaan vain uniaikoina? Mitä pahaa siinä on?

Ja mitä hoitoon tulee lapsi lopettaa tutin syönnin itse hoidossa kun muutkaan ei syö... Usko mua. :hug:
 
Ekaks: Meillä meni päiväunille meno tänään todella hienosti ilman tuttia, nukahti 5 minuutissa. Poika otti unipupunsa ja rupesi hienosti omaan sänkyynsä nukkamaan! Tokaks: Onpas täällä hirmuista tunneryöppyä aloittamastani tutinluopumisasiasta. Niisku-rouvalle: MUN mielestäni yli kaksi vuotias ei enää tarvi tuttia. Lohduttamisessa mun mielestäni on vanhempien tehtävä olla lohdun antaja, eikä korvata enää tutilla.Mä halusin aloittaa vieroituksen nimenomaan hyvissä ajoin ennen kuin hoito alkaa, joka on taas uusi juttu pojan elämässä. Eikä se kaikilla päde, että lapsi luopuu hoidossa tutista, kun muutkaan ei syö siellä.
 
Miun mielestä jo kerram kirjotin tänne, mut kai sit unohtu :D tai sit se oli joku toinen ketju..

Meillä poika söi aikoinaan tuttia n.2v 2kk asti ja päiväkodissa ei enää tarvinnu sitä, johtunee varmaan just tosta, ku kaveritkaan ei kaikki syö. Kotona tutti oli tosi tärkee unille käydessä, aina tutti suussa ja toinen kädessä. kerran sit päätin (syytä en enää muista, kai vaan tuntu sillon siltä) niin leikkasin tuteista kärjet irti. enää ne ei suuhun kelvannu, mutta kädessä ne piti olla vielä pitkään unille käydessä.

Tyttö syö nykyään tuttia paljon ja unilla on myös monta tuttia ja ikää on 1v1kk ja miulla ei kyllä ole kiirettä ottaa sitä vielä pois.
 
Meilläkin vasta luovuttu tutista. Poika nyt 2v. Tarhan aloituksessa (1,5v) tutti oli tosi tärkeä, eikä silloin siitä luovuttu. Silloin tutin imeminen jopa lisääntyi. Olisi ollut koko ajan suussa. Sitten alettiin vieroitus ja tutti oli enää unille käydessä. Kesäloman jälkeen tuntui, että siitä oltaisiin valmiita luopumaan. Tarhassa eivät enää antaneet päiväunille tuttia (siellä oma unipupu) ja lopulta päätimme ottaa sen kokonaan pois myös yöunille mentäessä. Pari päivää sitä huudettiin ja pari viikkoa meni niin, että poikaa ei meinannut saada millään nukahtamaan. Ei sitten millään. Aiemmin laitettiin tutti suuhun ja poika sänkyyn. Sinne nukahti. Nyt oli niin, että omaan sänkyyn ei mennyt millään. Piti nukuttaa vanhempien sängyssä ja nukahti vasta 2 tuntia myöhemmin kuin normaalisti. Illalla haluttiin maitoakin yms. palveluksia. Lopulta kyllästyttiin tähän rumbaan ja alettiin viemään vain iltarutiinien jälkeen omaan sänkyyn. Nukahtaminen vie vähän enemmän aikaa, mutta nyt nukahtaa jo normaaliaikaan ja nukkuu yöt hyvin. Ei tarvitse olla tuttia etsimässä öisin. :)
Vaikea se on pienenkin miehen luopua tavasta, joka on ollut kuitenkin toista vuotta käytössä. Mutta parempi hampaille, yöunille ja jo hygienia-syistäkin.
Kovasti jaksamista tuttivieroitukseen. :flower:
 
Me vierotettiin tyttö aika tarkalleen 1-vuotis syntymäpäivänä. Siinä vaiheessa huomasin, että tutista alkoi tulla liian tärkeä ja siksi jätettiin pois. Silloin oli käytössä enää unitutti.

Mä leikkasin tutista pään irti eräänä aamuna. Tyttö yritti sitä muutaman kerran imeskellä, mutta eihän siitä saa otetta. Jotenkin vaan hoksas, että tää on nyt rikki eikä tästä ole mitään iloa. Muutaman päivän tai jopa viikon, en muista tarkkaan, uni oli levottomampaa. Hnegissä selvittiin ja tyttö on nyt 2v. Joku "viisas" sanoi mulle joskus, ettei tuttia pitäis rikkoa, koska lapsi voi saada siitä traumoja. Voi herranjestas, sit meidän tytöllä on traumoja ja varmaan monesta muustakin asiast.

Lotta74 Hyvä että unillemeno onnistui rauhallisesti. Tsemppiä!
 
Niisku-Rouva: Yks iso syy siihen, miks otin keskimmäiseltä tutin pois oli se, että mulla ei yksinkertaisesti oo rahaa ostaa pakettikaupalla uusia tutteja eikä haluja tukehduttaa lasta, kun se puree kaikkiin tutteihin reiät.....siinä sitä jo kerrakseen. Ja esikoiselta otin tutin kokonaan pois, kun se ei kerta enää 1v 2kk ikäisenä tuttia kaivannu ja nukahtaminen suju hienosti ilmankin.
 
Vattihattu: Siis kyllä mäkin sen ymmärrän jos sen tutin kanssa enää pelleillään ja kuten kerroit teillä meni jo vaaralliseksi... Noh en ole mikään rouva varallisuus tai äiti teresa... Mä en keitä tutteja niin ku kaikki muut tekevät... mä jopa kiireessä ja kauhean huudon keskellä jos en löydä tuttia kipasen kaupasta hakemassa ja annan paketista huuhdeltuna suuhun. en siis keitä ekana... Toiseks Ei meillä keitetä tutteja / tuttipulloja niin ku ne kuuluis... Tiskikoneessa vaan. Keitämme tutit/tuttipullot ainoastaan lasten ollessa kipeenä... Enkä ole myöskään ikinä noudattanut pakkauksen ohjeita siitä kuinka usein tutit pitäisi vaihtaa... Vaihdan kun huomaan tarkistaessa tutteja jonkun olevan rikki...

Sitä mä tarkotin et jokanen hoitaa tuttiasiansa miten haluaa... Halusin vaan kertoa omat mielipiteeni ja kokemukset tutista.

Meillä neiti on ollut perhepäivähoitajalla 6kk iästä asti ja 8kk iässä luopui päivähoidossa tutista. Siitä asti käyttänyt öisin ja päikkäreillä Mutta kun vauva syntyi toukokussa olemme antaneet neidinkin pitää omat tuttinsa koska muuten vie vauvan tutit... =)
 
"Lohduttamisessa mun mielestäni on vanhempien tehtävä olla lohdun antaja, eikä korvata enää tutilla."

Itse toimin väärin ja en lohduta lastani kiukkupuuskan/ turhautuneisuuden valtaamissa itkukohtauksissa. Hän laittaa tutin suuhun ja hiljenee.. Syliin otan jos hän on pahoittanut mielensä tai loukannut. Kipeenä ollessa pidän sylissä koska hän ei muualla pysy.

Noh antaapi olla. Mun mielestä tutti on paras keksintö... Saa lapsenkin hetkeksi irti kaulasta ja sitä omaa aikaa... Ei ole kiva jättää huutavaa lasta jos täytyy käydä vessassa tai pitäisi laittaa tiskit tai tehdä ruokaa...

Jokasen oma asia... ;)
 
Niisku-Rouva: Taisit ottaa vähän itseesi. Mut sähän kysyit mun mielipidettä ja mä annoin OMAN mielipiteeni, joten älä ota siitä herneitä! =) Jokainen tekee omalla parhaalla tavallaan, eikostä niin?

Meillä on päivä- ja yöunet alkaneet sujua erinomaisesti. Nukahtaa jo itsekseen höpöttäen sängyssä. Aika vaivattomasti tutin vieroitus taisikin sitten sujua loppujen lopuksi. :) :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lotta74:
Ekaks: Meillä meni päiväunille meno tänään todella hienosti ilman tuttia, nukahti 5 minuutissa. Poika otti unipupunsa ja rupesi hienosti omaan sänkyynsä nukkamaan! Tokaks: Onpas täällä hirmuista tunneryöppyä aloittamastani tutinluopumisasiasta. Niisku-rouvalle: MUN mielestäni yli kaksi vuotias ei enää tarvi tuttia. Lohduttamisessa mun mielestäni on vanhempien tehtävä olla lohdun antaja, eikä korvata enää tutilla.Mä halusin aloittaa vieroituksen nimenomaan hyvissä ajoin ennen kuin hoito alkaa, joka on taas uusi juttu pojan elämässä. Eikä se kaikilla päde, että lapsi luopuu hoidossa tutista, kun muutkaan ei syö siellä.
Meillä myös 1v11kk ollut nyt pari päivää ilman unituttia (muulloin ei oo kaivannutkaan) ja sen enempää ryöpyttämättä :) voin sanoa, että ap on ihan hyvällä asialla. On hyvä ottaa lapsen kriisit yksi kerrallaan, jos vain suinkin mahdollista, eli ensin tutti ja sitten päivähoito (meillä oli tässä aiemmin muutto ja samalla lapsen omaan huoneeseen siirtyminen). Ja vaikka joku täällä sanoikin, ettei ole puheen kehitys kärsinyt tutinsyönnistä, haluan ainakin itse minimoida ne riskit, että purentaan tulee vikaa. Itse puheessa ei meidän jätkällä ole ongelmaa, päinvastoin höpöttelee ehkä hiukan enemmän kuin tuon ikäiset yleensä :)

Komppaan myös ap:n ajatusta siitä, että lohdun antajana toimisi äiti, isi tai muu aikuinen hoitaja, ja vaikka olen itsekin välillä iltaisin väsynyt haluan silti mennä halimaan ja silittämään pientä, jos hän heräilee vaikka pahaan uneen. Sellaista tukea lapset tarvitsevat aina, oli tutteja tai ei.

Ja lopuksi: pari päivää olen istunut kiikkustuolissa (kone mukana :)) nukkumisen tueksi ja nyt en enää päikkäreille jäänyt vaan sanoin meneväni muihin puuhiin. En siis ajatellut lopun ikää istua lapsen sängyn vieressä, mutta kyllä auttoi alkuun tutittomuudessa se, että siinä olin.
 

Yhteistyössä