Voi hemmetti, motivaatio-ongelma opiskelussa..

Tentti alkaa kahdeltatoista. Neljäs vuosi opiskeluja menossa. Aiemmin on sentään ollut motivaatiota, mutta nyt ihan rehellisesti sanoen mua ei liikuta yhtään miten se tentti menee tai saanko opintopisteitä. Tuskin edes pääsen läpi tuolla pikaluvulla. En vaan tajua mihin on hävinnyt se vähäinenkin "tahto" saada läpi kursseja ja tenttejä.. aiemmin sentään on harmittanut, jos valmistautuminen on jäänyt vähiin. Laskettu aika 3 kuukauden päässä.. voiskohan sekin vaikuttaa? Ajatukset on kovin vauvassa ja kodissa.. tekisi mieli olla täällä "pesässä" vaan miehen kanssa ja odotella vauvan syntymää . Onko muita, joilla on vaikea motivoitua?

 

Älä luovuta. mulla meinasi kans loppua välissä motivaatio eikä jaksanu välittää meneekö kurssit läpi kun ne voi myöhemmin ottaa uusiksi.. lopputuloksena yli 5 vuotta koulua eikä vieläkään tuu valmista... en jaksa enää edes yrittää vaikkei ole paljosta kiinni.. Nyt jälkiviisaana mietin että ois pitäny tsempata enempi eikä vain masentua siitä että kaikki elämässä tuntui olevan opiskelua vastaan.. olisin valmistunu jo vuosia sitten...

 

Älä luovuta. mulla meinasi kans loppua välissä motivaatio eikä jaksanu välittää meneekö kurssit läpi kun ne voi myöhemmin ottaa uusiksi.. lopputuloksena yli 5 vuotta koulua eikä vieläkään tuu valmista... en jaksa enää edes yrittää vaikkei ole paljosta kiinni.. Nyt jälkiviisaana mietin että ois pitäny tsempata enempi eikä vain masentua siitä että kaikki elämässä tuntui olevan opiskelua vastaan.. olisin valmistunu jo vuosia sitten...

Voi että.. meinaatko kuiteskin vielä jatkaa opiskeluja? Mulla on just tuo takaportti, että "ehtiihän nuo uusia". Vaan eipä ole hääviä kun nuo tentit menee koko ajan eteenpäin.. ja vauvan syntymän jälkeen tuskin varsinkaan jaksaa keskittyä lukemiseen... En vaan tiedä, mistä sen motivaation saisi takaisin, kun tuo koko opiskelu ei vaan liikuta enää :/