:headwall: :headwall:
Ei oltu aikoihin nähty. Nyt sitten paukkas vauvansa kanssa kylään.
Hyvä että tervehtiä ehti kun hänen suu alko palpattamaan:
"mekun villen kans aateltiin ja päätettiin et tuuaan tää muksu sulle hoitoon kun mä lähen töihin ens viikolla. Ethä sä mihinkään töihi oo menossa. Ku meil molemil alkaa vuorotyö. Ni ain sileen et vuorotkun sattuu päälekkäin niin tuua tää sillon. Et vaik tuuaa ennen kahta ja haetaan kymmenen jälkeen. Tai tuuaan ennen kuutta (aamulla) ja haetaan sit joskus kolmen neljän välil et keretään käydä kaupassa. Siinähän tääkii menee kun hoijat noit omias. Kylhä me tälle omat ruuat ja vaipat ostetaan. Ja saat sit satasen kuussa."
Tässä välissä itse sain vasta suun vuoron, ja kyselin että no onhan tuossa tuo vuoropäiväkoti, miksette veis sinne?"
"No toi vuoropäiväkotihan menee jo illal kaheksalt kii ni eihä me voida mitenkään tota hakea sieltä siihe aikaa kun pitää jonkun käydä töissäkin. Toisilla ku ei vaa oo varaa maata kotona."
Ja tähän riitti. Sanoin että eipä se taida ihan onnistua. Onhan minulla jo kädet täynnä työtä omien lasteni kanssa ja junnu syntyy ihan kohta. Ehkäpä sitä tartteis jotain "huilaamistakin" synnytyksen jälkeen ja meinataan ihan meidän perhe olla keskenämme ja tutustua uuteen vauvaan ja taas vähän erilaisempaan arkeen ilman ventovierasta lasta.
Kaveri suuttu ihan täysillä. Tai ehkäpä onkin entinen kaveri nyt!
"niijust aina ollaa apua pyytämässä mut toiset ku kerra pyytää apua ni ei mitää. Ei tota ois tarvinnu hoitaa ku pari vuotta. Sit ois päässy mummolle ku mummo jää eläkkeelle. Mut ei ku pitää olla tollanen -kaikki-mulle-nyt-ja-heti- tyyppi."
Ja ovi pamahti kiinni niin kovasti että oven lukkopesän vierestä repes irti puulastu!
No sanoinhan minä aika tiukasti syyn miksi en ota hänen lasta hoitoon (jonka muuten näin tänään ekaa kertaa).
:/ :\|
Ei oltu aikoihin nähty. Nyt sitten paukkas vauvansa kanssa kylään.
Hyvä että tervehtiä ehti kun hänen suu alko palpattamaan:
"mekun villen kans aateltiin ja päätettiin et tuuaan tää muksu sulle hoitoon kun mä lähen töihin ens viikolla. Ethä sä mihinkään töihi oo menossa. Ku meil molemil alkaa vuorotyö. Ni ain sileen et vuorotkun sattuu päälekkäin niin tuua tää sillon. Et vaik tuuaa ennen kahta ja haetaan kymmenen jälkeen. Tai tuuaan ennen kuutta (aamulla) ja haetaan sit joskus kolmen neljän välil et keretään käydä kaupassa. Siinähän tääkii menee kun hoijat noit omias. Kylhä me tälle omat ruuat ja vaipat ostetaan. Ja saat sit satasen kuussa."
Tässä välissä itse sain vasta suun vuoron, ja kyselin että no onhan tuossa tuo vuoropäiväkoti, miksette veis sinne?"
"No toi vuoropäiväkotihan menee jo illal kaheksalt kii ni eihä me voida mitenkään tota hakea sieltä siihe aikaa kun pitää jonkun käydä töissäkin. Toisilla ku ei vaa oo varaa maata kotona."
Ja tähän riitti. Sanoin että eipä se taida ihan onnistua. Onhan minulla jo kädet täynnä työtä omien lasteni kanssa ja junnu syntyy ihan kohta. Ehkäpä sitä tartteis jotain "huilaamistakin" synnytyksen jälkeen ja meinataan ihan meidän perhe olla keskenämme ja tutustua uuteen vauvaan ja taas vähän erilaisempaan arkeen ilman ventovierasta lasta.
Kaveri suuttu ihan täysillä. Tai ehkäpä onkin entinen kaveri nyt!
"niijust aina ollaa apua pyytämässä mut toiset ku kerra pyytää apua ni ei mitää. Ei tota ois tarvinnu hoitaa ku pari vuotta. Sit ois päässy mummolle ku mummo jää eläkkeelle. Mut ei ku pitää olla tollanen -kaikki-mulle-nyt-ja-heti- tyyppi."
Ja ovi pamahti kiinni niin kovasti että oven lukkopesän vierestä repes irti puulastu!
No sanoinhan minä aika tiukasti syyn miksi en ota hänen lasta hoitoon (jonka muuten näin tänään ekaa kertaa).
:/ :\|
omituinen sun kaveri