Voiko koira pilata parisuhteen

:/
Meillä oli koira joka oli mustasukkainen lapsista eikä osannut varoa heitä yhtään. Juoksi yli, hyppi vasten, näykki jaloista kun lapset oli sylissä jne.
Annettiin koira kotiin jossa ei ollut lapsia ja koira elää nyt onnellisena toisen koiran kaverina.
Olimme kuitenkin ( tai lähinnä kai minä, myönnän ) orpona ilman koiraa kun aina olen vauvasta asti koirien kanssa kasvanut ja otimme myöhemmin ( vajaa vuosi edellisen koiran lähdön jälkeen ) uusi koira. Aivan ihana, nöyrä, kiltti, tykkää lapsista jne.
Mutta mies ei jostain syystä tule toimeen ollenkaan. Kai mies sitten suostui ottamaan tuon vain minun mielikseni kun minä kovasti koiraa kaipasin?
Mies komentaa koiraa ihan turhista asioista, valittaa kaikki päivät miten inhottaa kun haisee koira ja koira toi kuraa ja on koiran karvaa ja juputijuputi.

Nyt tuntuu että meidän parisuhde ei kestä tätä. Mies hermoilee koirasta ja mie hermoilen miehen jatkuvasta mäkättämisestä ja valittamisesta.

Jommasta kummastako tässä nyt sitte on luovuttava? Parisuhteesta tai koirasta

 

Olettepas lapsellisia molemmat! Ensin toinen koira pois ja sitten uutta tilalle ilmeisesti ilman, että toinen edes haluai. Voi jestas mitä vastuun ottamista viattomasta luontokappaleesta.

 

Parisuhde remonttiin, ihan vois alkaa siitä, että keskustelette itse aiheesta. Jospa sitä miestä kaihertaa joku, ja kostaa sen koiralle...

 

Meillä oli niin päin että mies halusi heti edellisen lopetuksen (vanha koira, vakava kivulias sairaus) jälkeen ja minä en. Pelkästään koiran olemassa olo suoraan sanoen ottaa pannuun. Kukahan sen sotkut siivoo? ja huolehtii vastentahtoisesti pakolliset asiat? Eläimen ottaminen kotiin pitää ehdottomasti olla kummankin juttu. Toisen painostaminen asiaan on kauheeta. Oikeasti vituttaa joka kerta kun näkee koiran koska mu yli käveltiin täysin asiassa ja minä hoidan kuitenkin kaiken paskan (kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti), eihän se ole sen koiran vika. Vaikka aikaa on menn kuinka niin mä en kertakaikkiaan voi sietää sitä koiraa.

 

Olettepas lapsellisia molemmat! Ensin toinen koira pois ja sitten uutta tilalle ilmeisesti ilman, että toinen edes haluai. Voi jestas mitä vastuun ottamista viattomasta luontokappaleesta.

Mä sain sen käsityksen että koira annettiin pois sen takia, että ei osannut olla lasten kanssa. Ei sen takia, että koirasta ei oltaisi muuten haluttu kantaa vastuuta. Jotkut koirat vain eivät sopeudu lapsiperheen elämään ja omistajan vastuu koiran ja lasten hyvinvoinnin kannalta on silloin etsiä koiralle sopivampi koti. Uuden kodin etsiminen ei mielestäni ole vastuuttomuutta tässä tilanteessa..

 

Jos sun pitää hetkeäkään edes miettiä, että kumman valitsisit, koiran vai parisuhteen, niin ei taida olla kaikki kunnossa......

 

Jos sun pitää hetkeäkään edes miettiä, että kumman valitsisit, koiran vai parisuhteen, niin ei taida olla kaikki kunnossa......

tähän peesi,ja voin ymmärtää miestäsi,minäkää en voi sietää meidän toista koiraa!

 

Ekaa koiraa ei ilmeisesti oltu koulutettu ollenkaan, jos se käyttäytyi niin lasten kanssa? Koira on laumaeläin ja laumassa on aina johtaja ja sen pitäisi olla ihminen. Koira on lauman alimmainen ja tottelee ylempiään. Koira ei näyki ketään tai juokse yli, jos laumanjohtaja ei anna sen toimia niin. Meidän koira taisi tasan kerran juosta vahingossa lasta päin innostuessaan ja siitä paikasta tehtiin selväksi, että se oli sitten viimeinen vahinko, eikä toista kertaa tullut. Meillä koira ei myökään näyki ketään, ei lapsia ei aikuisia. Eikä se myöskään yritä komennella meitä pureskelemalla tai muutenkaan.

Ap:n tilaanteessa en yhtään ihmettele jos miehellä menee hermot. Jos toinenkin koira on yhtä surkeasti koulutettu, niin onhan sellainen varmasti miehen mielestä ärsyttävä rakki, jos ei isäntä muutenkaan ole mikään koiraihminen.

 

ootko yrittäny puhua miehelle asiasta?? mitä sanonut??

 

Tämä koira on siis erittäin tottelevainen, ei hypi eikä koirassa ole mitään vikaa. On siis aivan ihana!!
Mutta ongelma onkin kai lika mitä koira tuo sisään, miestä häiritsee koiran haju, miestä häiritsee koiran karvat, miestä häiritsee että koira seuraa, häntä häiritsee jos koira makaa jaloissa ( koira tekee sitä usein Paljon mielummin makaa just siinä keittiössä tai vessan oven edessä missä ei välttämättä just sillon koiraa tarvittaisi )
Mies ei vaan tule toimeen tämän koiran kanssa.
Ei kauheasti kyllä tullut toimeen edellisenkään kanssa mutta syynä oli juuri se ettei koiraan voinut lasten kanssa ollenkaan luottaa. Se aiheutti stressiä meille ja meidän stressi varmaan vaikutti koiraankin sitten jo. Mutta tämä ensimmäinen koira on nyt siis onnellinen perheessä jossa ei ole lapsia joista olisi mustasukkainen Tämä ei siis ole ollenkaan ongelma vaikka joku siihen puuttuikin kärkkäästi

Ja en tosissani mieti että kumman heivaan ulos, miehen vai koiran Lähinnä tuo nyt oli tarkoitettu niin että onkohan mitään tehtävissä vai onko oikeasti ainoa vaihtoehto elää lopun ikäänsä ilman koiraa vaikka niistä kovasti pidän ja heidän kanssaan olen pienestä pitäen tottunut touhuamaan.

Toinen koira otettiin lähinnä siis minun tahdostani MUTTA mies oli mukana myös. Sanoi että kun koira on minulle tärkeä juttu niin kyllä hänelle sopii että otetaan koira. Kun tuosta ensimmäisestä ei siis missään tapauksessa luovuttu sen vuoksi etteikö joku meistä olisi koiraa halunnut.

Ja nyt tämä tilanne onkin sitten tämä.

 

Sanot sille miehelles, ettet jaksa koko ajan kuunnella negatiivisia asioita. Että kun se koira on siinä, niin se on otettava asiana, joka on teidän perheessä ja jatkuva valittaminen asiasta pilaa teidän parisuhdetta ja perhe-elämää. Kysy mieheltäsi, että mitä hän ajattelee saavuttavansa sillä, että valittaa koirasta, eikö olisi mukavempi olo itselläänkin, jos yrittäisi vain hyväksyä koiran läsnäolon eikä valittaisi siitä.

 

Ja onko teillä koiraporttia, jonka takana koira voi välillä olla. Sekin voisi vähän asiaa helpottaa.

 

Meillä on sellainen huonejako ettei koiraporttia oikein saa mihinkään joten koira on tässä elossa mukana koko ajan Ymmärrän kyllä että se saattaa toisinaan ärsyttää, kyllä minuakin välillä ärsyttää kun ei vessasta pääse ulos kun koira makaa oven edessä eikä jaksa väistyä tai kun kannan lapsille ruokalautasia pöytään niin kompastun tuohon karvakasaan joka askelmalla
Mutta en valita siitä.

Olen miehelle kyllä sanonut etten jaksa kuunnella tuota valittamista ja että siitä tulee huono ilmapiiri meille kotiin mutta eipä tuo voi sille minkään kun häntä niin kovasti ärsyttää. Sanoi että tahtoisi koiran kokonaan pois

 

Perhe-elämässä pitäisi mun mielestä jokaisen huomioida toisiaan siten, että vaikka jokin asia ärsyttää niin siitä ei koko ajan valiteta. On tosi itsekästä valittaa tuollaisesta asiasta. Jos mua jokin nyppii niin yleensä yritän pitää suuni siitä kiinni.

Laitat sen miehes koiran kanssa koirakouluun, jospa sille tuliskin jokin uusi yhteys koiraan

Mut sitä koiraa kantsis alkaa vähän siirtelemään jalalla, jos makaa edessä ja neuvoa missä sen oma paikka on, missä saa olla rauhassa. Yleensä koira jossain vaiheessa kyllästyy siihen, että joutuu vähän väliä siirtyämään ja hakeekin jonkin paikan missä ei tartte siirtyillä. Koiran vois myös opettaa siihen, ettei sitten lainkaan tule sinne keittiöön, jos sekin on ongelma että on tiellä.

 

Sanot sille miehelles, ettet jaksa koko ajan kuunnella negatiivisia asioita. Että kun se koira on siinä, niin se on otettava asiana, joka on teidän perheessä ja jatkuva valittaminen asiasta pilaa teidän parisuhdetta ja perhe-elämää. Kysy mieheltäsi, että mitä hän ajattelee saavuttavansa sillä, että valittaa koirasta, eikö olisi mukavempi olo itselläänkin, jos yrittäisi vain hyväksyä koiran läsnäolon eikä valittaisi siitä.

Mun mielestä on kurjaa jos sanotaan toiselle että sulla on mukavampaa kun hyväksyt asiat mitkä minä olen päättänyt tuntu susta nyt miltä tahansa. Miksi se mies ei vois avoimesti puhua rouvansa kanssa että mikä siinä asiassa hiertää. Jospa rouva sanoisi että luopuu koirasta jos miehestä tuntuu ylitsepääsemättömältä. Mies vois tottua paremmin ajatukseen jos olis edes teoreettinen mahdollisuus vaikuttaa

 

Sanot sille miehelles, ettet jaksa koko ajan kuunnella negatiivisia asioita. Että kun se koira on siinä, niin se on otettava asiana, joka on teidän perheessä ja jatkuva valittaminen asiasta pilaa teidän parisuhdetta ja perhe-elämää. Kysy mieheltäsi, että mitä hän ajattelee saavuttavansa sillä, että valittaa koirasta, eikö olisi mukavempi olo itselläänkin, jos yrittäisi vain hyväksyä koiran läsnäolon eikä valittaisi siitä.

Mun mielestä on kurjaa jos sanotaan toiselle että sulla on mukavampaa kun hyväksyt asiat mitkä minä olen päättänyt tuntu susta nyt miltä tahansa. Miksi se mies ei vois avoimesti puhua rouvansa kanssa että mikä siinä asiassa hiertää. Jospa rouva sanoisi että luopuu koirasta jos miehestä tuntuu ylitsepääsemättömältä. Mies vois tottua paremmin ajatukseen jos olis edes teoreettinen mahdollisuus vaikuttaa

Tästä on siis puhuttu tosi monta kertaa ja mies sanoo että kaikki olisi paremmin jos koiraa ei olisi. Että hänen olisi paljon parempi olla. Mies on kyllä aika siisti ihminen. Ei voi sietää likaa lattioilla jne. Ja ymmärrän että ne koiran karvat varmasti häiritsee. Tuota jatkuvaa narinaa en vain oikein ymmärrä.
Olen miehelle kyllä sitten loppujen lopuksi sanonut että on sitten herra hyvä ja etsii koiralle uuden kodin tai lopettaa tuon narinan.

 

Koiralle voi ja teidän tilanteessa kannattaa asettaa rajoja. Esim. keittiöön ei tulla.
Koira ei siitä kärsi, jos ihan joka paikkaan ei pääsekään mukana seuraamaan. Mutta siitä kärsii, jos lauman sisällä on jatkuvaa jännitettä.

 

Jatkan vielä, että koiralle ulkoilupuku ja tassujen pesu lenkin päätteeksi niin lika vähenee. Samoin haju. Säännöllinen harjaus furminatorilla auttaa tuohon karvojen lähtöön.

 

Tää on aivan uskomatonta. Mitään lemmikkejä ei pidä ottaa jos vähänkin tuntuu siltä, että toinen epäröi tms. Koiraa tai kissaa ottaessa pitää olla varmaa, että jokainen perheenjäsen sitä todellakin haluaa, eikä tuoda lemmikkiä taloon meiningillä "kyllä se siihen tottuu".

 

Ite olen ollut aina koiraihminen mutta vasta nyt eron jälkeen voin ottaa koiran. En ottanut aikoinaan kun toinen ei halunnut ja kunnioitin sitä.
Mutta seuraavan naisen on syytä olla koirarakas.

 

Tää on aivan uskomatonta. Mitään lemmikkejä ei pidä ottaa jos vähänkin tuntuu siltä, että toinen epäröi tms. Koiraa tai kissaa ottaessa pitää olla varmaa, että jokainen perheenjäsen sitä todellakin haluaa, eikä tuoda lemmikkiä taloon meiningillä "kyllä se siihen tottuu".

Ehkä niitä otetaan senkin takia kun moni voi ajatella että voihan sen sitten myydä/antaa pois jos ei tykätäkään tai se sovi lapsiperheeseen tai siihen arkeen. Jaksamisen kannalta siis.

Monesti saa lukea kuinka jotkut luopuvat eläimistään ja varsinkin koirista kun tulee lapsi/lapsia eikä ole enää aikaa/mielenkiintoa eläimelle.

 

no eik sille koiralle voi opettaa siirry-käskyä...? Ja jos haluat pitää koiraa niin ehkä voit siivota vähän enemmän jos mies lupaa lopettaa juputuksen?

 

Siirry-käskystä ei paljon apua jos toinen ei halua koiraa koko elämäänsä!

 

Siirry-käskystä ei paljon apua jos toinen ei halua koiraa koko elämäänsä!

http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/nain-lemmikki-parantaa-terveyttasi/3345228

 

On myös niitä jotka stressaantuvat lemmikeistä...