Voiko uusperhe

toimia koskaan?

Onko kaikilla vain ongelmia ja elämä yhtä tuskaa vai voiko uusperhe todellakin voida joskus hyvinkin ja onnistua?

Kuinka pärjätä exien kanssa?
Miten lapset kärsii? Onko parempi pysyä huonovointisessa liitossa lasten takia vai kahden aikuisen hyvinvoivassa ja rakastavassa uusperheessä?

Kertokaa ja auttakaa mua.

 

Meillä toimii. Lapset ovat meidän lapsia vaikka toinen onkin biologisesti vain minun. Nykyinen mieheni pitää tyttärenään ihan kuin biologista lastaan pitäisi. Yhteisiä lapsia on biologisesti yksi mutta nämä kaksi ovat samalla viivalla. Exä on tytön elämässä mukana etäisänä ja hänellä on avopuoliso. Kaikki tulemme toimeen hyvin keskenämme. Yhdessä emme iltaa vietä muttei se kuulu miusta asiaan muutenkaan. Uusperhe voi siis toimia jos aikuiset pysyvät aikuisina ja lapset lapsina. Rakkaus toisiaan kohtaan on varmasti se avainsana. Exän kanssa erosimme sovussa aikanaan ja se varmasti auttaa meidän tapauksessamme paljon ettei ole valmiita ristiriitoja sotkemassa kuvioita. Erimielisyydet on annettu anteeksi ja elämä jatkuu.Kyläilemme silloin tällöin myös exän siskon luona ja myös mieheni on sinne tervetullut.

 

Meillä ainakin toimii hyvin. Meillä ei erotella kuka on kenenkin lapsi. Myös joka saralla lapset huomioidaan samalla viivalta esim synttärilahjat ja niin edelleen. Molemmat maksavat lapsiin kohdistuvia juttuja välittämättä kenen lapselle menee. Olen onnellisempi kuin koskaan (jo 10v.)

 

Kyllä meidänkin uusperhe toimii hyvin (ollaan etäperhe). Ei huonoon suhteeseen kannata jäädä lasten takia sillä lapsethan kärsii jos vanhemmat ei välitä toisitaan , on lastenkin kannaltata paras jos siinä tilanteessa eroaa ja lapset pääsee elämään arkea onnellisten vanhempien kanssa vaikkakin kahdessa eri kodissa.

Exien kanssa tuntuu monilla olevan ongelmia ja niin meilläkin aikanaan, mut tehtiin sellainen päätös et riitoihin ei lähdetä mukaan ja asiat sovitaan tarvittaessa jonkun muun välityksellä jos ei ilman riitoja pysty keskenään sopimaan ja hyvin on meillä toiminut. Alussa jouduttiin pari kertaa käyttämään ulkopuolista asiamiestä ja sen jälkeen ollaan saatu olla aika rauhassa.Jälkeenpäin kuulin et exällä oli tarkoitus saada kapulaa meidän väliin riitelemällä ja haukkumalla mut ei ymmärtänyt et juuri sen ansiosta meille kehkeytyi tosi luottamukselliset ja läheiset välit alusta asti

 

Vaikea kysymys. Minusta uusperheen voi saada toimimaan, mutta vääjäämättä se jättää jälkensä. Se vaatii paljon enemmän kuin hyvin toimiva ydinperhe. Lapsetkaan eivät pysty kertomaan kaikkia tunteitaan, joita tulee, vaikka menisi kuinka "hyvin".

Olen itse lähtenyt liitosta ja näen, kuinka lapsi kärsii, kuitenkin. Vaikka meillä ei enää riidellä ja moni muu asia menee paremmin. Mikä on huono liitto, sekin on niin moninainen ja jokaisen kohdalla omanlainen asia mutta heppoisin perustein ei minusta kannata ydinperhettä purkaa.

Itse olen onnellinen siitä, että vanhempani erosivat vasta minun aikuisiällä, vaikka liitto ei hyvä ollutkaan. Äiti- ja isäpuolet ovat aina puolia, jos omat vanhemmat ovat olleet tärkeitä. Ja siinä lapsi saa niellä monta asiaa. Tarkoitan itseäni, siskopuoltani, ystäviäni, ym. jotka ovat olleet erolapsia ja näkevät senkin puolen.

Minusta tuntuu äärimmäisen pahalta että oman lapseni perhe rikkoontui. En tekisi sitä koskaan, jos minulla siihen mahti olisi. Minusta näihin ei ole valmista vastausta.

Uskon että uusperhe voi toimia, mutta helppo se ei ole ja haavoittaa varmasti monia osapuolia.

Anteeksi paljon, mutta ärsyynnyn aina puheista: kaikki menee hyvin. Erolapsena tiedän, kuinka isot haavat "helppokin" ero jättää lapseen.
Ne haavat ei parane milloinkaan. Siksi se on minusta silmien ummistamista, mutta ystäväpiirissänikin näitä on, jotka sokaistuvat lapsen oireille uudessa suhteessa.

 

Uskon että uusperhe voi toimia, mutta helppo se ei ole ja haavoittaa varmasti monia osapuolia.

Anteeksi paljon, mutta ärsyynnyn aina puheista: kaikki menee hyvin. Erolapsena tiedän, kuinka isot haavat "helppokin" ero jättää lapseen.
Ne haavat ei parane milloinkaan. Siksi se on minusta silmien ummistamista, mutta ystäväpiirissänikin näitä on, jotka sokaistuvat lapsen oireille uudessa suhteessa.

Mulla taas pisti pahasti silmään tuo et uusperhe haavoittaa monia osapuolia.
Mä olen vahvasti sitä mieltä että riitelevät vanhemmat haavoittaa lapsia paljon enemmän juuri sen takia että he ovat kaksi tärkeintä ihmistä lapsen elämässä.

Mun omat vanhemmat erosi myös mun aikuisiällä (tosin palasivat yhteen kun isä sairastui mut sen mukana jäi pois alkoholi ongelma). Mä muistan selvästi kuinka yö aikaan usein äiti ja isä riiteli "salaa" ja haukkuivat kilvan toisiaan ja mä kuuntelin yläkerran käytävässä kenenkään siitä tietämättä. Mä muistan kuinka kärsin siitä ja hiljaa itskin käytävässä hädissään ja toivoin et eivät nyt vaan eroa.Tätä kesti koko mun lapsuus ja nuoruus iän. Nyt aikuisena olen miettinyt ja sanonutkin vanhemmilleni et miksi eivät eronneet kun olisi taatusti ollut meillä lapsilla helpompaa jos ei olisi tarvinnut kärsiä niistä riidoita. Meidän takia kuulemma pysyivät yhdessä ja äidiltä puuttui rohkeus lähteä, pelkäsi ettei pärjäisi yksin.Ei kukaan lapsi halua et omat vanhemmat eroaa mut silti se voisi lasten kannalta se parempi vaihtoehto jos riitoja on paljon. Sekin on jännä et meillä oli paljon hyviäkin aikoja mut lapsuumuistot silti liittyy suurin osa niihin riitoihin.

Tää nyt oli vain mun kokemus ja paljon on varmaan erilaisiakin kokemuksia asiasta mut mun mielestä lapsen etu on aina se et saa asua rauhallisessa kodissa, vaikka vanhemmat olisi omilla tahoillaan ei se tarkoita sitä etteivät he lasta rakasta ja lapselle pitäisi se sanoa usein eroperheessä.

 

Meillä toimii. Ei tämä silti helppoa ole, aina on jotenkin pimennossa niiden lasten suhteen jotka eivät asu meillä, exien kanssakaan ei aina ole helppoa tulla toimeen. Ikävintä kuitenkin on loan heitto entisten puolisoiden osalta, lasten vetäminen mukaan rahariitoihin ja kertakaikkinen haukkuminen josta olen lukemattomat kerrat pahoittanut mieleni mieheni puolesta. P:ksi isäksi haukkuminen kun ei maksa enempää elareita, et rakasta kuin sitä uutta vauvaa vain jne. Exällä myös uusi lapsi jonka takia yrittää saada miestäni maksamaan omia kulujaan koska on kotona eikä töissä, uusi mies on kyllä.

Rakastamme kaikkia lapsiamme kovasti, vaikka biologisesti eivät olisikaan "omia". Tärkeintä on että lapset voivat hyvin enkä tarkoita tosiaankaan maallista mammonaa, ja sen tavoittelu haavoittaa myös lapsia. Luulen silti että kaikki lapsemme voivat nyt paremmin kuin entisissä elämissä, sillä ainakin meillä vanhemmat voivat paremmin nyt yhdessä ja sehän on lapsen terveen kasvun perusta.

Sanoisin että meillä ollaan onnellisia ja uusperhe toimii vaikka ongelmia välillä onkin, ne ovat toisessa päässä ja herääkin kysymys miten uusperhe siellä toimii... olemme useasti pohtineet asiaa mutta lapset ovat niin diplomaatteja että eivät halua pahoittaa kenenkään mieltä...

 

Ei saatu toimimaan. Sirkustelu viikonloppuisin ja pelkkien velvollisuuksien antaminen uudelle puolisolle, lapset hyppivät nenälle eikä saanut mitään rotia asiaan (kun ei ollut niitä kuuluisia oikeuksia - isä siis ei antanut niitä), lasten äiti teki jatkuvasti kiusaa lähettämällä sairaat lapset meille kerta toisensa jälkeen, jousto oli vain yhteen suuntaan jne.

Nyt mieheni tapaa lapsiaan (jo teinejä) muualla kuin täällä. En ole äitipuoli, vaan lasten isän vaimo ja perheemme voi nyt paljon paremmin, myös mies.

Aina ei vaan onnistu. Yritimme kolme vuotta, sitten löin hanskat tiskiin. Nyt siis meillä 2 lasta ja miehelläni yhteensä siis 4, mutta ne kaksi äitinsä kanssa asuvaa eivät ole meidän 3 muun elämässä mitenkään mukana.

 

kyllä sen toimimaan saa, helppoa se tuskin on koskaan, mutta lapset kasvaa kumminkin. Meillä on parhaillaan neljä teiniä ja kyllä täällä ovet paukkuu toisinaan ja lujaa... ainoa riesa meillä on etävanhemmat. eivät tosiaan osallistu mihinkään, ja ns. meidän kahden viikonloput menee yleensä aina aivan toisin kun on ajateltu. Viime juhannuksena esim. meidän kaikki lapset olivat menossa etävanhemmilleen, mutta kas ja kummaa, he olivat keksineet juhannukseksi parempaa ajanvietettä. meille ei kuitenkaan ole ongelma järjestää itsellemme kahdenkeskistä aikaa mutta ottaa niin päähän lasten puolesta! :kieh:
jotkut ihmiset eivät vaan koskaan kasva aikuiseksi. paitsi toivottavasti meidän omat lapsemme =)

 

Kaipa se on aika paljon kiinni myös siitä milloin ero tulee. Itse erolapsena en koe kärsineeni mitenkään vanhempieni erosta, koska en juurikaan muista niiltä ajoilta mitään. Olen pienestä pitäen tottunut siihen, että on kaksi perhettä, äidin ja isän lisäksi äitipuoli ja isäpuoli ja sisarukset joita olen kummastakin liitosta pitänyt aina täysinä sisaruksina, en sisarpuolina!

Ja uusperheys voi todellakin joskus olla lapsen kannalta parempi vaihtoehto. Oma exä teki kyllä mun ja poikani elämästä silkkaa helvettiä. Lapsi reagoi rajusti vanhempien olotiloihin, vaikka niitä kuinka yrittäisi peitellä. Lapsilla on näissä asioissa kuudes aisti! Ja omassa uudessa suhteessani mies on kyllä ollut enemmän isä pojalleni, kuin hänen biologinen isänsä koskaan oli! Teot ratkaisee paljon, mutta näissä asioissa myös puheet. On ihana kuulla kun mies kertoo pojalle rakastavansa häntä ja että tämä on tärkeä hänelle ja poika yhtälailla kertoo aika ajoin rakastavansa miestäni. Nuo poikien väliset keskustelut ja muutenkin yhteiset harrastukset ovat asioita joita ei ikinä tapahtunut pojan ja oikean isänsä välillä.

Pojan isä teki päätöksensä ettei ole mukana pojan elämässä juurikaan. En edes muista koska olisi viimeksi käynyt katsomassa poikaansa, joten ei tarvitse täällä miettiä miten tulla toimeen hänen tai mahdollisen uuden naisen kanssa. Mielestäni ainakin tässä tilanteessa on parempi ettei biologinen isä kuulu perheeseen tai lähipiiriin sen kummemmin kun on näyttänyt kuinka paljon lapsestaan välittää! Mutta tilanteita on yhtä paljon kuin eroperheitäkin ja jokainen lapsi reagoi asioihin erilailla!

 

uusperheen toimivuus on aika paljon riippuvainen aikuisten kypsyydestä, siitä kuinka osataan ottaa lapsi huomioon, ja nähdään se toinen perhe arvokkaana ja lapsen elämään kuuluvana osana..

 

kyllä mä olen ja sitä mieltä että uusioperheen saa toimimaan, mutta se on loppujenlopuksi....aikuisista kiinne. mutta siinä pitää olla kaikki aikuiset osallisena....meillä on uusioperhe, jossa minä, minun mies, minun 3 lasta , miehen 1 lapsi,meidän 1 lapsi, minun ex, hänen vaimo+ lasta, miehen ex+ hänen lapset ja mies.
sanotaan että toisien kanssa toimii ja toisien kanssa ei....
miä, mieheni ja miehen ex, kavereita keskenään.... minä, mieheni ja minun ex ja hänen vaimonsa ei missään tekemisissä....välillä vaikeaa, ja juttu piisaa.
kuka tekee kenenkin elämästä vaikeaa....kuka yrittää, kuka onnistuu????
mutta kyllä sen toimimaan saa jos niin tosiaan haluaa