voinko rakastaa?

kertokaa hyvät vaimot,jatkuuko elämä pettämisen jälkeen? mieheni tunnusti pettäneensä . yritän tässä todistella että rakastan miestäni ja elämä jatkuu,mutta kumminaan en voi luottaa enää mieheeni ja mieleni tekisi jopa kostaa ja pettää myös,onko ketään kohtalotoveria joka vois kertoo että jatkuuko rakkaus tälläisen jälkeen vai onko liittomme vain kulissia tästä eteenpäin.meillä on kaksi alakouluikäistä lasta! :'(

 

Mua on myös petetty, ja tiedän tunteen erittäin hyvin. Joten voin sanoa että se ei ole helppoa. Mun mies tunnusti pettäneen mua, noin vuosi sitten. Mä itkin ja suoraan sanoen riehuin ihan sairaasti :kieh:
Mutta ajattelin että jos se sittenkin oli vaan se ensimmäinen ja viimeinen moka, minkä mieheni teki, joten annoin anteeksi, mutta tein myös selväksi sen että kerran vielä niin ero tulee HETI!
Voin sanoa että on erittäin vaikeeta saada luottamus takaisin, mä en vieläkään luota mieheeni 100%, mutta kuitenkin enemmän kuin vuosi sitten, kyl se päivä päivältä ns.helpottaa. Se on pirun tuskallista, koska mä ainakin mietin että onkohan mies taas pettämässä kun ei tuu heti töitten jälkeen kotiin. Mutta olemme puhuneet tästä että mä en luota häneen täysin enään, niin hän kyllä sen tajuu, ja yrittää tulla suoraan kotiin töitten jälkeen... Mutta enhän mä tiedä jos se vaikka töissä mua pettää,heh. Mutta musta on kyllä kieltämättä tullut hieman mustasukkaiseksi, tosta sen mokan jälkeen... Mutta rakastan miestä ja meillä menee hyvin, joten yritän jaksaa vielä monta vuotta... Tuskin mä enään mummona ees mitään muista Mutta tsemppiä sulle ja yritä jaksaa ja puhu miehesi kanssa, niin se helpottaa. Vaikka se sattuukin. Se mikä ei tapa niin vahvistaa :flower:

 

Kyllä rakkaus voi jatkua jos niin tahdot. Helppoa tämä ei ole, mutta uskon kivun helpottavan ajan kuluessa. Minulla tapauksesta kolme kuukautta. Vieläkin itkettää ja olen todella epäluuloinen mutta...
Anna itsellesi aikaa ja lupa surra, kiukuta, mitä tahansa, mutta älä tee hätiköityä päätöstä. Tietty tarviit miehesi haluamaan myös jatkoa.
Voimia sinulle :hug:

 

itse yritin rakastaa ja luottaa silloseen avomieheeni. ja hän vielä ruikutti et anna anteeksi en enää koskaan, ja jatkoin vaikka luottoa ei ollut rakkautta kylläkin. mies lupasi hyvittää kaiken miten kävi no 2 viikkoa muisti olla hyvä ja katuvainen.
sitten muuttui ääni kellossa ja hän käyttäytyi kuin hän olisi jotekin petetty jun en heti luottanut ja uskonut. vuoden verran roikuin suhteessa mies kohteli minua erittäin ala-arvoisesti. hän meni minne huvitti millon huvitti. oli ilkeä haukkui minua. minä en kaivellut pettämistä, olin kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan. mutta sisäällä kärsin.
ja reissuiltaan tullessaan hehkutti aina en pettänyt.
en häntä uskonut mutten siitä hänelle koskaan maininnut.
muutimme erillemme kihlat purettiin. hänen "määräyksestä".
olimme kesäloma reissulla pohjoisessa hänen pyynnöstä olin mukana. kesken lomareissun mies tyrkytti mulle rahaa tossa on mene kotias. ei mitään selityksiä käyttäytyi kuin kuningas ja kaikki oli hänen mieletä normaalia, en suostunut lähtemään minnekkään. tulimme samaa matkaa kotia.
rakkaus muuttui vihaksi sen vuoden aikana.
lopulta sanoin hänelle tämä on ohi, älä tule enää käymään.
en halua sinua nähdä. hän oli hiukan hölmistynyt oletko varma, sanoin olen ja työsin rappukäytävään ja vedin oven kiinni.
ero meni kivuttomasti siihen asti kunnes minä löysin nykyisen mieheni. alkoi soittelu et ole jättänyt hänet sen miehen takia pettänyt häntä ja plaa plaa plaa.
ja myöhemmin kävi vielä tilittämässä minulle että hän oli pettänyt minua monesti yhdessä olo aikanamme.
sanoin hänelle yhden sanan :hyvästi.
itse olin uskollinen loppuun asti, mutta en pystynyt häntä enää rakastamaan. hän satutti liikaa ja hänen persoonansa muuttui.
jälkeen päin kuulin huhuja että hän olisi käyttänyt huumeita josko se selittäisi hänen muutoksensa.

 

Meillä myös "tilanne päällä".
Vaimolla oli ollut suhde kesällä, sekä henkinen että fyysinen.
Hiukan meni luotto, kun reilusti yli 10 vuotta oli luottanut toiseen, ja sitten selvisi että pari kuukautta on mun elämästä perustunut pelkästään valheeseen.
Kyllähän mussakin tavallaan on syytä, että piti "kuuntelijaa" muualta hakea.

Luottamus on tosiaan aika heikko tällä hetkellä. Tavallaan luotan, mutta jos tulee sellainen tilanne jossa periaatteessa vois jotain tapahtua, pelkään heti pahinta.

Rakastaa voi. En muista koska viimeksi olisin tuntenut näin kovasti vaimoani kohtaan. Kait tuo herätti tavallaan, kun toisen menettäminen oli tavallaan mun omasta päätöksestä kiinni. Olis asian paljastuessa tarvinnut vaan sanoa ääneen, että "joo, mene". Se olis ollut siinä.
Onneksi en niin sanonut...

 

Rakkaudellenne ja onnellenne on silloin mahdollisuus jos sinulla on suhteessa mahdollista avoimesti näyttää tunteesi ja paha olosi. Minusta se kuulosta aika kauhealta että pettäjä alkaa usein syyllistää petettyä asian kaivelemisesta jos omia tunteitaan ja luottamuspulaansa koittaa toisen kanssa selvitellä. Voiko suhde koskaan parantua jos petetty ei saa purettua tunteitaan ja miettii niitä synkkiä ajatuksia vain mielessään?

Monet ovat sitä mieltä että tapahtunutta ei pitäisi jauhaa uudestaan ja uudestaan ja syyllistää lisää pettäjää, mutta useasti se voi olla ainoa keino käsitellä asiaa ja niinkuin monissa muissakin elämän kriisitilanteissa puhuminen helpottaa ja kun sen tekee kumppaninsa kanssa voi se lähentää paria jopa tapahtumaa edeltänyttä tilannetta paremmalle tasolle.

Tosiasia se on että petetyn osa ei koskaan ole helppo, mutta uskon kyllä että suhde voi parantua jos kyse on ollut pelkästä seksistä ja varsinkin jos kyse on yksittäisestä tapauksesta eikä esimerkiksi pitkäaikaisesta pettämisestä jossa on ollut myös tunteita mukana ja oleellista on se että pettäjä haluaa olla petetyn tukena eikä hautaudu omaan syyllisyyteensä ja itsesääliin. Toisin sanoen ratkaisu on se miten pettäjä kantaa vastuunsa tapahtuneesta.

Ap suhteenne tulevaisuus on siinä miten miehesi on nyt sinun tukenasi sillä se kertoo aika paljon myös siitä katuuko hän tekoaan ja haluaa suhteenne takaisin kuntoon.

 

Hei!
Mun ensimmäinen liitto kesti lähes 15 vuotta. Siitä 9 oli onnellista, oltiin rakastuneita, menty yhteen ihan nuorina, minä 14-vuotias. Lapsia tui kolme, ja sitten se muuttui. Mieheni petti, vihdoin itse myönsi kun jäi miltei verekseltään kiinni. Se loukkaantumisen, vihan, pettymyksen tunne oli uskomaton. Päätettiin kuitenkin jatkaa, rakastin sitä ja se rakasti mua, sen kyllä tiedän. Mutta... Ei se ollukaan niin enää kuin ennen. Minä epäilin, olin onneton, en osannut enää olla rentoutuneena siinä liitossa ja sitten kostin, aloitin suhteen. Viimmein suostuin tunnustamaan itselleni että rakkaus oli sammunut. Erottiin ja sain sitten tietää että mieheni oi pettänyt minua useamminkin...
Nyt olen mennyt naimisiin uudestaan ja olen tuonut tähänkin liittoon niitä epäilyjä, että mieheni pettää minua joskus. Onneksi nykyinen mieheni ymmärtää ja jaksaa puhua minun kanssani tästä asiasta ja luulen että vähitellen saan menneisyyteni haamut haudattua.
Varmaankin riippuu paljon ihmisestä pystyykö antamaan anteeksi ja jatkamaan liittoa, se tarvii paljon työtä. Tsemppiä sulle :hug:

 

Sanon vain oman mielipiteeni, tietenkin. Kyllä rakastaa voi, mutta unohtaa ei... Mä en vois jatkaa. Se on tuskallinen taival. Jo ajatellen, että pitäis rakastella ihmisetn kanssa joka on pettänyt... mä näkisin aina mieheni sen toisen naisen kanssa....joten on selvääkin selvempää, että vaikka rakastaisin en pystyisi jatkamaan elämää ihmisen kanssa joka on pettänyt, en koskaan.. ja puhun kokemuksesta...

Mulla on hyvin samanlainen tarina kuin Nainen-72 :lla....
paitsi, etten koskaan itse pettänyt. Enkä petä tätä nykyistä miestänikään, koska olen itse kokenut sen tuskan, enkä koskaan halua sellaista rakkaalleni, en koskaan. Mutta kyllä entinen elämä on tuonut tähän uuteen suhteeseen juuri noita luottamusvaikeuksia, mutta mulla on niin ihana ja ymmärtäväinen mies, että alan olla "kunnossa" siinä suhteessa =)

 

Olen varmasti outo... Toivon suorastaan että mieheni kävisi vieraissa niin olisi tyytyväinen elämäänsä. Minua se ei haittaisi yhtään. En tiedä... olen kait pipi pää. En osaa olla mustasukkainen miehestäni. Haluan vain hänen olevan onnellinen. Ja miehille se seksi tuntuu olevan niin tärkeätä. Mutta eipä tuo ole tunnustanut käyneensä. Ja vaikka on niin ei sekään mitään.
Ainut ikävä puoli on se että onkohan muistanut ehkäisyn...?

 

Mulla on vähän erilainen juttu, siis kyse ei ollut seksistä, mutta mies lähti exänsä kanssa ulkomaille mun selän takana. Eli petetyksi itseni kyllä tunsin. Rakkaus ei loppunut. Unohtaminen onkin sitten toinen juttu. Nyt viiden vuoden jälkeen ollaan tilanteessa, jossa kipu ei nouse pintaan edes riitojen yhteydessä, eli asiaa en enää kaivele ja olen sen pystynyt jättämään taakseni.