Voisiko joku avata mulle lapseni ajatusmaailmaa? Miksi hän lyö muita, kun tullaan hakemaan?

Sanotaan, että väkivaltaiset lapset tulevat väkivaltaisesta kodista. Meidän tapauksessa näin ei kuitenkaan ole: ollaan aika tavallinen, suomalainen perhe, väkivalta ei kuulu missään muodossa arkeemme. Silti meillä on lapsi, joka satuttaa muita, lähes päivittäin. Lyö, puree, potkii. Päiväkodissa käy erityisryhmää ja siellä on joutunut muiden kiusattavaksi, kun on ollut väkivaltainen eikä kukaan saa sitä loppumaan. Silmät pitäisi olla selässäkin, eikä se riittäisi- 30 vuotta erityisopen hommissa ollut sijainen sanoi meille kerran, että ei ole koskaan nähnyt yhtä nopealiikkeistä lasta (sijainen oli siis sekunniksi kääntynyt sivuttain ja tänä aikana lapsi onnistui puraisemaan toista ryhmäläistä...ja vakituiset työntekijät ovat usein löytäneet lapsen roikkumasta hampaat kiinni heistä, tajuamatta edes missä vaiheessa lapsi siihen tuli). Turha kai edes sanoa että väsyneitä ja stressaantuneita ollaan koko perhe? Parhaamme yritetään, paljon yhteistä sekä kahdenkeskeistä aikaa lapselle molempien vanhempien kanssa. Viikonloppu voi mennä tosi kivasti, mutta maanantai menee sitten penkin alle...mieliala heittelee hänellä usein muutenkin.

Tänään kävi niin että lasta tultiin hakemaan ja hän oli ennen tätä naureskellut kaverin kanssa päiväkodin pihalla jotain hyvässä hengessä. Huomasi hakijan, löi todella kovaa kaveriaan (tämä purskahti itkuun, eskari-ikäinen) ja lähti juoksemaan karkuun. Hakija sai hänet kiinni, jolloin lapsi yritti kiivetä karkuun- ei onnistunut, lapsi kannettiin nauravana pyytämään anteeksi ja pois pihalta.

 

Ajatusmaailmaa en ainakaan noilla tiedoilla edes yritä arvailla. Hakisin kyllä pikaisesti apua tilanteeseen perheneuvolan tai vastaavan kautta.

 

[QUOTE="kkk";27441413]Ajatusmaailmaa en ainakaan noilla tiedoilla edes yritä arvailla. Hakisin kyllä pikaisesti apua tilanteeseen perheneuvolan tai vastaavan kautta.[/QUOTE]

Joo, on haettu. Perheneuvolassa käytiin vajaa vuosi, sitten myönsivät ettei heillä ole mitään osaamista tämmöisten lasten kanssa ja asiakassuhde peruttiin. On lapsella eräs toinenkin taho ja osaava lääkäri, josta saa apua, mutta aattelin nyt kysellä täältä kun oma ymmärrys ei riitä eikä lääkärikään ole tavoitettavissa lähipäivinä.

Tahtoisin auttaa häntä, mutta en tiedä miten. Oma veikkaus on, että hermostui + jännittyi kun hakija tuli ja purki sen sekalaisen pahan olonsa sitten lähimpänä olevaan lyömällä, kun ei impulssikontrollia juuri näyttäisi olevan.

 

meillä on vähän samantapaista mut nuorempi. nyt psykologille aika että saadaan kurkattua mitä siellä päässä tapahtuu jne. varmaan samanlainen tilanne kuin teillä jos nyt ei puututa asiaan. en sano että teilläkään mikään vielä myöhäistä ole mutta se hyvä psykologi olisi kova sana!

 

[QUOTE="kylähullu";27441434]Tahtoisin auttaa häntä, mutta en tiedä miten. Oma veikkaus on, että hermostui + jännittyi kun hakija tuli ja purki sen sekalaisen pahan olonsa sitten lähimpänä olevaan lyömällä, kun ei impulssikontrollia juuri näyttäisi olevan.[/QUOTE]

Ymmärrän tietenkin että tahtoisit tietää, mutta uskoakseni nimeomaan tietää miten parhaiten autat, se tuskin parhaiten tapahtuu veikkaamalla. Neuropsykologiset tutkimukset ehkä ajatusmaailmaa voisivat avata.

 

[QUOTE="kkk";27441464]Ymmärrän tietenkin että tahtoisit tietää, mutta uskoakseni nimeomaan tietää miten parhaiten autat, se tuskin parhaiten tapahtuu veikkaamalla. Neuropsykologiset tutkimukset ehkä ajatusmaailmaa voisivat avata.[/QUOTE]

Näinhän se on. Onneksi nämä ovat edessä lähitulevaisuudessa, ei tästä ole kauaakaan kun annoin luvan pistää lapsen tiedot eteenpäin asian suhteen...kaipa vaan yritän jäsennellä tapahtunutta päässäni, että en sekoaisi kokonaan asian suhteen. Tai no, heh, en minä SEKOA mutta joskus tuntuu siltä kyllä.

 

onko teillä mt ongelmia suvussa? meillä on sukurasite joka omalta osin selittää taustaa ja ehkä myös tuo apua juuri neuropsykolian kautta tms.

mä uskon miten rankkaa tuo on!! itsellä sydänsärkyy kun ei voi auttaa toista purkamaan tunteitaan muita satuttamatta. tästä syystä haetaan apua ennen päiväkodin alkua.

 

Kuulostaa pelottavalta. Hankkikaa nyt äkkiä apua, ettei ole mikään tuleva psykopaatti tms.

 

Kuulostaa pelottavalta. Hankkikaa nyt äkkiä apua, ettei ole mikään tuleva psykopaatti tms.

blablabla... kyllä varmasti lämmittää nämä sanat todella paljon , kas kun kukaan ei sulle sano yhtä sopimatonta jossain ongelmatilanteessa !

 

onko teillä mt ongelmia suvussa? meillä on sukurasite joka omalta osin selittää taustaa ja ehkä myös tuo apua juuri neuropsykolian kautta tms.

mä uskon miten rankkaa tuo on!! itsellä sydänsärkyy kun ei voi auttaa toista purkamaan tunteitaan muita satuttamatta. tästä syystä haetaan apua ennen päiväkodin alkua.

On kyllä mt-ongelmia suvussa, valitettavasti. Ei minulla tai miehellä, mutta lähisuvussa molemmilla joku, jossa "häikkää".

Me haettiin apua siitä asti, kun lapsi oli 2,5-vuotias. Kesti melkein 2 vuotta että kukaan otti tosissaan, aina vedottiin ikään. Aika monena yönä itkin turhautumistani kun näin ja koin, ettei oma lapsi ole normaali mutta muut näkivät vain sen söpöyden ja hyvät puolet...niitäkin kieltämättä on tosi paljon, eli enpä usko mitään psykopaattia tässä kasvattavani. Lapsi on kiltti pienemmilleen, eläimistä ja vauvoista tykkää erityisesti. Vanhempien lasten kanssa tulee juttuun myös, hyvin leikkii näiden kanssa esim. pihaleikkejä. Oma ikäluokka on se ongelmallisin hänelle (ja tämähän on hänen ongelmansa, ei niiden muiden lasten).

 

Tuon yhden mainitsemasi tilanteen pystyy ehkä ennaltaehkäisemään, jos soitat henkilökunnalle ennen kuin tulet paikalle ja he ottavat lapsen erikseen käsipuoleensa.

 

[QUOTE="kylähullu";27441543]On kyllä mt-ongelmia suvussa, valitettavasti. Ei minulla tai miehellä, mutta lähisuvussa molemmilla joku, jossa "häikkää".

Me haettiin apua siitä asti, kun lapsi oli 2,5-vuotias. Kesti melkein 2 vuotta että kukaan otti tosissaan, aina vedottiin ikään. Aika monena yönä itkin turhautumistani kun näin ja koin, ettei oma lapsi ole normaali mutta muut näkivät vain sen söpöyden ja hyvät puolet...niitäkin kieltämättä on tosi paljon, eli enpä usko mitään psykopaattia tässä kasvattavani. Lapsi on kiltti pienemmilleen, eläimistä ja vauvoista tykkää erityisesti. Vanhempien lasten kanssa tulee juttuun myös, hyvin leikkii näiden kanssa esim. pihaleikkejä. Oma ikäluokka on se ongelmallisin hänelle (ja tämähän on hänen ongelmansa, ei niiden muiden lasten).[/QUOTE]

meillä on nyt 2,5v !!! mutta sillä erolla että ehkä saadaan apua kun aika psykologillekin on ja sieltä varmasti pääsee eteenpäin tarvittaessa! meillä taas tuo mustasukkaisuus on pahinta, kokoajan pikkusisaruksessa kiinni ja kiusaamassa kotona ei arki suju kun pitää kokoajan olla varuillaan ja silmät selässä.

 

[QUOTE="Vieras";27441576]Tuon yhden mainitsemasi tilanteen pystyy ehkä ennaltaehkäisemään, jos soitat henkilökunnalle ennen kuin tulet paikalle ja he ottavat lapsen erikseen käsipuoleensa.[/QUOTE]

Tämä oli kiinnostava vinkki, kiitoksia! Voisin kysyä, josko tämä sopisi henkilökunnalle, ehkä rauhottaisi lasta tietää milloin tulen? Joka päivä haen (tai mies hakee) samaan aikaan töiden jälkeen (eikä ole ekojen tai vikojen joukossa kun haetaan), mutta koska ei tunnu lapsiraukka tajuavan että näin todellakin teen (syyttelee minua ja miestä että haetaan kuulemma liian aikaisin, ei pitäis vielä hakea jne.), tuo puhelu voisi toimiakin.

 

Googleta nepsyprojekti.

Ei sieltä mitään suoraa neuvoa ehkä löydy, mutta ajatuksen aihetta mitä voisitte tehdä. Lääkärille aika joka tapauksessa ja istut siellä niin kauan, että hän neuvoo eteenpäin.

 

Tämä on varmaan ihan tyhmä kysymys, mutta varmistan silti, onhan lapsella käytössä liikennevalot ja kuvakortit kertomassa päivän rytmistä?

 

[QUOTE="Vieras";27441680]Tämä on varmaan ihan tyhmä kysymys, mutta varmistan silti, onhan lapsella käytössä liikennevalot ja kuvakortit kertomassa päivän rytmistä?[/QUOTE]

Kuvakortit sekä päiväkodissa että kotona, liikennevaloja ei vielä.

 

[QUOTE="kylähullu";27441819]Kuvakortit sekä päiväkodissa että kotona, liikennevaloja ei vielä.[/QUOTE]

Auttaako nuo?

Mutta tuntuupa pahalta, että avun saaminen on kestänyt noin kauan ja sekin tuntuu pahalta, että lapsi jatkaa ja jatkaa toisten satuttamista. Olisiko jo lääkityksen aika? Tai sitten vain lyhyitä aikoja, ja joskus toisten kanssa samassa ryhmässä jos noin vaikeaa on. Oma avustaja nyt vähintään ja ehdottomasti pitäisi olla.

 

[QUOTE="mvh";27442746]Auttaako nuo?

Mutta tuntuupa pahalta, että avun saaminen on kestänyt noin kauan ja sekin tuntuu pahalta, että lapsi jatkaa ja jatkaa toisten satuttamista. Olisiko jo lääkityksen aika? Tai sitten vain lyhyitä aikoja, ja joskus toisten kanssa samassa ryhmässä jos noin vaikeaa on. Oma avustaja nyt vähintään ja ehdottomasti pitäisi olla.[/QUOTE]

Avustajan hakemisen otan selville samalla kun tavataan lääkäri, siihen tarvitsee hänen lausuntonsa myös. Lääkitystä eivät anna alle kouluikäiselle, vaikka sille olisikin selvät perusteet...kyllä noista kuvakorteista on apua, lapsi ns. hoksaa että mitä tehdään seuraavaksi eikä ole koko ajan kyselemässä onko aamu/päivä/ilta...

 

[QUOTE="kylähullu";27441543] Oma ikäluokka on se ongelmallisin hänelle (ja tämähän on hänen ongelmansa, ei niiden muiden lasten).[/QUOTE]

Eikö se nyt ole muidenkin lasten ongelma, jos hän on väkivaltainen toisia kohtaan? Vai mitä tuolla tarkoitit?

 

[QUOTE="...";27442854]Eikö se nyt ole muidenkin lasten ongelma, jos hän on väkivaltainen toisia kohtaan? Vai mitä tuolla tarkoitit?[/QUOTE]

Onhan se muidenkin harmi, mutta ei heidän vikansa. Tavallisestihan riidassa on kaksi osapuolta, mutta tämä on niitä juttuja, joissa uhri ei tehnyt mitään.

En ole ap, mutta tätä arvelen hänen tarkoittaneen.

Olen kuullut tapauksesta, että lapsen päivä pilkottiin vartin pätkiin ja kun meni kolme jaksoa hyvin, sai keksin. Hyvä käytös tarkoitti hänen tapauksessaan, ettei koskenut kehenkään. Päivät, jolloin lapsi sai monta keksiä, lisääntyivät kovaa vauhtia, vaikka aluksi oli keksittömiäkin päiviä.

 

[QUOTE="Vieras";27448213]Onhan se muidenkin harmi, mutta ei heidän vikansa. Tavallisestihan riidassa on kaksi osapuolta, mutta tämä on niitä juttuja, joissa uhri ei tehnyt mitään.

En ole ap, mutta tätä arvelen hänen tarkoittaneen.

Olen kuullut tapauksesta, että lapsen päivä pilkottiin vartin pätkiin ja kun meni kolme jaksoa hyvin, sai keksin. Hyvä käytös tarkoitti hänen tapauksessaan, ettei koskenut kehenkään. Päivät, jolloin lapsi sai monta keksiä, lisääntyivät kovaa vauhtia, vaikka aluksi oli keksittömiäkin päiviä.[/QUOTE]

Joo, siis juuri tätä tarkoitin että muut lapset eivät ole syyllisiä hänen käytökseensä, kirjoitin huonosti. Lasta on aiemmin kannustettu rusinoilla ym., mutta päiväkoti on sitä mieltä että noin ison lapsen pitäisi jo pärjätä ilmankin. Minä alan uskomaan, että muu kuin ns. koirakoulu ei kyllä tehoa...

Tänään lapsi ei ollut iltapäivästä muiden kanssa ollenkaan. Käytös meni niin levottomaksi yhtäkkiä ja karkaili satutuokiosta, joten laittoivat hänet aikuisten työhuoneen viereiseen leikkitilaan. Siellä itsekseen puuhasteli pari tuntia tyytyväisenä.

 

[QUOTE="kylähullu";27448273]Joo, siis juuri tätä tarkoitin että muut lapset eivät ole syyllisiä hänen käytökseensä, kirjoitin huonosti. Lasta on aiemmin kannustettu rusinoilla ym., mutta päiväkoti on sitä mieltä että noin ison lapsen pitäisi jo pärjätä ilmankin. Minä alan uskomaan, että muu kuin ns. koirakoulu ei kyllä tehoa...

Tänään lapsi ei ollut iltapäivästä muiden kanssa ollenkaan. Käytös meni niin levottomaksi yhtäkkiä ja karkaili satutuokiosta, joten laittoivat hänet aikuisten työhuoneen viereiseen leikkitilaan. Siellä itsekseen puuhasteli pari tuntia tyytyväisenä.[/QUOTE]

Lapsi on varmaan väsynyt hälinään. Ongelma onkin usein se että lapsen pitää olla tuhma ennenkuin pääsee rauhoittumaan. Jälkiviisaana sitä miettii, miksi lapsi ei saisi mennä nollaamaan päänsä hiljaisuudella kun sitä kumminkin tarvitsee.

 

[QUOTE="Vieras";27448303]Lapsi on varmaan väsynyt hälinään. Ongelma onkin usein se että lapsen pitää olla tuhma ennenkuin pääsee rauhoittumaan. Jälkiviisaana sitä miettii, miksi lapsi ei saisi mennä nollaamaan päänsä hiljaisuudella kun sitä kumminkin tarvitsee.[/QUOTE]

Niin, mutta kun sitä hälinää tulee olemaan lähivuosina edessä kertaa sata. Hän on nyt pienryhmässä, jossa on 12 paikkaa ja usein paikalla kymmenkunta lasta tai vähemmän. Nämä sitten vieläpä jakautuvat kolmeen-neljään porukkaan tekemistensä mukaan, yleensä eri huoneisiin vieläpä. Ymmärrän herkkyyden metelille ja sellaisen, mutta jossei pärjää edes tuollaisessa porukassa...aika heikolta näyttää tulevaisuus.

Ylikierroksilla hän käy päivittäin, kotona viihtyykin lähinnä itsekseen. Olen kysellyt että haluaako esim. lukea tai pelata yhdessä, mutta sanoo päättäväisesti että on mielummin rauhassa itsekseen nyt (tulee kyllä aina pyytämään seuraa, jos kaipaa sellaista, mutta yksin viihtyy parhaiten). Joinakin iltoina emme tee juuri muuta yhdessä kun syö, koska hän puuhailee omiaan mielummin. Olen koko ajan saatavilla toki ja ehdotan yhteistä tekemistä, kyselen kuulumisia jne.

 

Totta, mutta ymmärtämys ja tieto lasten erilaisista tarpeista lisääntyy koko ajan ja kun sitkeästi haet apua ja pidät lapsesi puolta, lapsen koulunkäynti saadaan järjestettyä.

 

Vetäsen ADHD kortin... Tyypillistä on ongelmat oman ikäisten kanssakäymisessä, pienempien ja isompien kanssa pärjäävät. Eli esmes. oikein avulias ja kiltti mummolle ja pikku taaperolle, mutta saman ikäisten kanssa jatkuvasti riitaa.