Voisitteko rakkaat palstalaiset antaa kaksi minuuttia ajastanne ja lukea tämän...

St. Brigitten: Anteeksianto ja anteeksipyyntö

sekä kertoa mitä ajatuksia se herättää, vai herättääkö mitään. En ole koskaan ennen kirjottanut tai puhunut mitään näin syvällistä tai tärkeää julkisesti ja haluaisin tietää onko tuossa kirjoituksessa teidän mielestänne päätä taikka häntää.

Kiitos!

 

Kauniisti kirjoitettu.

 

No olihan tuo hieman kliseistä ja sellaista omaa paremmuutta esille tuovaa
Raamatusta löytyy kohtia, jotka on 'rauhaa ja rakastavaa',mutta myös niitä toisia ääripäitä, joita ei tietenkään käytetä ;>

 

Liikaa jeesuslainauksia, en jaksanut lukea. Sorry.

 

Mun mielestä pariskunnat, jotka eivät riitele, ovat outoja.
Mielestäni on ihan luonnollista, että jos vuosikausia on toisen ihmisen kanssa, niin väkisinkin siinä tulee aina välillä riitaa. Enkä ymmärrä, miksi ei saisi tulla.

 

No olihan tuo hieman kliseistä ja sellaista omaa paremmuutta esille tuovaa
Raamatusta löytyy kohtia, jotka on 'rauhaa ja rakastavaa',mutta myös niitä toisia ääripäitä, joita ei tietenkään käytetä ;>

Omasta paremmuudesta tässä ei kyllä tosiaan ollut kyse, harmi jos siltä vaikutti.

 

Asiaa! =)
Anteeksiannosta yleensä, se ei aina ole tunteen asia vaan nimenomaan tahdon asia. Siinä, kun päättää antaa anteeksi, tuntui miltä tahansa, se päätös muuttuu ennen pitkään myös tunteeksi. Saa tuntea antaneensa anteeksi. Sama asia voi olla toisinkin päin. Anteeksi voi pyytää vastoin tahtoaan ja vastoin tunteitaan sanallisesti. Jos asiaa työstää mielessään, lumipalloefektin tavoin se anteeksi pyyntö muuttuu sydämen pohjalta anteeksi pyynnöksi. Ymmärsikö kukaan?

Eli se, mitä sanot, ei aina vastaa tunnetiloja eikä aina oikeuksiakaan, jos esim. joku on tehnyt sinua kohtaan väärin. Tässä ajassa missä nyt elämme, tuntuu olevan valloilla käsitys oikeuksista joihin minulla on oikeus. Oikeuksien tullessa on olemassa myös vastuu. Ja vastuu tuo mukanaan sen, että vastaa tilanteen vakavuuden vaatimalla tasolla seurauksista anteeksi pyytämällä tai antamalla.

 

[QUOTE="vieras";22931025]Liikaa jeesuslainauksia, en jaksanut lukea. Sorry.[/QUOTE]

Ymmärrän, no problem.

 

Mun mielestä pariskunnat, jotka eivät riitele, ovat outoja.
Mielestäni on ihan luonnollista, että jos vuosikausia on toisen ihmisen kanssa, niin väkisinkin siinä tulee aina välillä riitaa. Enkä ymmärrä, miksi ei saisi tulla.

Tottakai, varmasti meilläkin tulee vielä paljon paljon lisää riitoja, kun avioliittovuosiakin tulee lisää. Ollaan vasta nuoria.

 

[QUOTE="jepulis";22931048]Asiaa! =)
Anteeksiannosta yleensä, se ei aina ole tunteen asia vaan nimenomaan tahdon asia. Siinä, kun päättää antaa anteeksi, tuntui miltä tahansa, se päätös muuttuu ennen pitkään myös tunteeksi. Saa tuntea antaneensa anteeksi. Sama asia voi olla toisinkin päin. Anteeksi voi pyytää vastoin tahtoaan ja vastoin tunteitaan sanallisesti. Jos asiaa työstää mielessään, lumipalloefektin tavoin se anteeksi pyyntö muuttuu sydämen pohjalta anteeksi pyynnöksi. Ymmärsikö kukaan?

Eli se, mitä sanot, ei aina vastaa tunnetiloja eikä aina oikeuksiakaan, jos esim. joku on tehnyt sinua kohtaan väärin. Tässä ajassa missä nyt elämme, tuntuu olevan valloilla käsitys oikeuksista joihin minulla on oikeus. Oikeuksien tullessa on olemassa myös vastuu. Ja vastuu tuo mukanaan sen, että vastaa tilanteen vakavuuden vaatimalla tasolla seurauksista anteeksi pyytämällä tai antamalla.[/QUOTE]

Olet erittäin oikeassa

 

Aika jeesustelua tosiaankin, ei säväyttänyt.

 

Minä ja mieheni kuulumme herkästi suutahtelevaan ja herkästi leppyvään ihmislajiin. Kyseinen selvittelyketju olisi meillä täysin tarpeeton ja pikkuasioille turhia merkityksiä antava. Toki hyvä, jos on todellisista riidoista kyse.

 

kliseistä lässytystä.
mutta ihan nätisti ajateltu.

 

kliseistä lässytystä.
mutta ihan nätisti ajateltu.

Kunpa osaisikin kirjottaa moisista asioista ei kliseisesti ja lässyttävästi Ehkä joskus vielä.

 

En tiedä lukijakunnastasi, mutta nuo raamatunlainaukset vei maun koko tekstistä, vaikka kirkkoon kuulunkin

 

[QUOTE="vieras";22931125]En tiedä lukijakunnastasi, mutta nuo raamatunlainaukset vei maun koko tekstistä, vaikka kirkkoon kuulunkin[/QUOTE]

Kirkkoon kuulumisella tuskin on asian kanssa mitään tekemistä En minäkään luterilaiseen kirkkoon kuulu, jos sit tarkoitit. Lukijakunnassani on aika puolet ja puolet uskovaisia ja ei uskovaisia. Raamatunlauseet on mun mielestäni oleellinen asia koko kirjoituksessa, en osaisi koko aiheesta ilman niitä kirjoittaa.

 

Heränneitä ajatuksia:

-Ihan totta joo sinäänsä tuo kirjoitus mutta viimeinen lainaus ei kyllä kolahtanut ja oli ehkä vähän imelää tekstiä.

-Muhun kolahtaa ehkä vähän suorempi ja raadollisempikin ote.

-Minä en riitele kuin pakko tilanteissa. Mieheni kanssa me emme koskaan huuda, hauku, riko tavaroita tms. älytöntä, asioista keskustellaan. Onneksi.

-En silti ole kovin anteeksiantavainen persoona. Tai yleisen käsityksen mukaan anteeksiantavainen, jos joku rikkoo minua tai perhettäni vastaan, voin antaa anteeksi ja jatkaa elämääni ilman näitä rikkojia... Tämä ei vaan ole käsittääkseni sitä "oikeaa anteeksiantoa", vaan oikea anteeksianto olisi sitä että edelleen antaisin ihmisten jatkaa sitä samaa.. Kääntäisin ns. toisen posken. Sitä on käännelty sellanen parisenkymmentä vuotta, tai yli, enää mulla ei posket riitä.

 

Mekin riidellään harvoin, joskus pienempiä ja joskus isompia. Emme kuitenkaan ala joka riitaa käymään juurta jaksain läpi, olisi aika rasittavaakin. On turvallistakin riidellä joskus, kun tietää että siitä ei sen suurempaa seuraa. Joskus pyydetään kunnolla anteeksi, ja joskus riittää pienempi pahoittelu.
On meillä riitojakin jossa ei pyydetä anteeksi ollenkaan, oikeastaan valta osa on näitä. Ne ovat näitä pienempiä ja kuivuvat sitten kokoon eikä näitä enää kukaan muistele. Tietenkin sitten isommat riidat ovat eri asia, niissä voidaan jo pohtia mistä kaikki johtui, mutta emme me näitäkään tuntikausia tongi.

 

Ihan hyviä ajatuksia sulla. Tuohan on kuitenkin sun omista lähtökohdista kirjoitettu. Teidän suhteessa asiat menee noin, toisilla mennään ihan toisin. Silti kyseessä ei ole missään nimessä huonompi liitto, asiat vaan hoidetaan toisin. Jokaisen pariskunnan tulisisikin löytää oma tapansa riidellä tai muuten hoitaa mieltä hiertävät asiat.

Esimerkiksi tuo että riidan jälkeen jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Me ollaan miehen kanssa aika temperamenttisia tapauksia kumpikin. Tässä huushollissa korotetaan ääntä välillä vähän liiankin kanssa, ja joskus riita saattaa leimahtaa jostain jälkeenpäin katsottuna ihan hölmöstä asiasta. Meillä ei ole tarvetta puida jokaista sanaharkkaa juurta jaksain (puhua puhua puhua mistä miksi jne). Yleensä asia laantuu parissa minuutissa, sitten halataan ja sanotaan sori että huusin, meni vaan hermot tms. Ja homma on sillä kuitattu. Toki jos on jotain perustavaa laatua oleva riidanaihe niin sitä puidaan ja koitetaan etsiä molempia tyydyttävä ratkaisu. Kuitenkaan mitään lumipalloefektejä en ole havainnut tulevan, yhdessä ollaan oltu kohta 15 vuotta

Tämän vuoksi en myöskään pelkää meidän riitoja tai epäsopua. Tiedän että se on vain pintaa, turhautumista. Joskus riidellään enemmän, sitten tulee taas pitkiä tyyniä jaksoja. Perusasiat on meillä kunnossa, eikä jokaisesta äänenkorotuksesta tarvi pelätä toisen kiikuttavan seuraavana päivänä eropapereita nenän eteen.

 

[QUOTE="vieras";22931195]Mekin riidellään harvoin, joskus pienempiä ja joskus isompia. Emme kuitenkaan ala joka riitaa käymään juurta jaksain läpi, olisi aika rasittavaakin. On turvallistakin riidellä joskus, kun tietää että siitä ei sen suurempaa seuraa. Joskus pyydetään kunnolla anteeksi, ja joskus riittää pienempi pahoittelu.
On meillä riitojakin jossa ei pyydetä anteeksi ollenkaan, oikeastaan valta osa on näitä. Ne ovat näitä pienempiä ja kuivuvat sitten kokoon eikä näitä enää kukaan muistele. Tietenkin sitten isommat riidat ovat eri asia, niissä voidaan jo pohtia mistä kaikki johtui, mutta emme me näitäkään tuntikausia tongi.[/QUOTE]

Heh ei mekään tuntikausia riitoja tongita. Pieniä riitoja kun kaikki ovat, mutta koen silti tarpeelliseksi nekin käydä juurta jaksain läpi, ettei niitä enää myöhemmin kumpikaan mieti tai tuo esille.

Kiitos myös Kerpeleelle ajatuksista!

 

Ihan hyviä ajatuksia sulla. Tuohan on kuitenkin sun omista lähtökohdista kirjoitettu. Teidän suhteessa asiat menee noin, toisilla mennään ihan toisin. Silti kyseessä ei ole missään nimessä huonompi liitto, asiat vaan hoidetaan toisin. Jokaisen pariskunnan tulisisikin löytää oma tapansa riidellä tai muuten hoitaa mieltä hiertävät asiat.

Esimerkiksi tuo että riidan jälkeen jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Me ollaan miehen kanssa aika temperamenttisia tapauksia kumpikin. Tässä huushollissa korotetaan ääntä välillä vähän liiankin kanssa, ja joskus riita saattaa leimahtaa jostain jälkeenpäin katsottuna ihan hölmöstä asiasta. Meillä ei ole tarvetta puida jokaista sanaharkkaa juurta jaksain (puhua puhua puhua mistä miksi jne). Yleensä asia laantuu parissa minuutissa, sitten halataan ja sanotaan sori että huusin, meni vaan hermot tms. Ja homma on sillä kuitattu. Toki jos on jotain perustavaa laatua oleva riidanaihe niin sitä puidaan ja koitetaan etsiä molempia tyydyttävä ratkaisu. Kuitenkaan mitään lumipalloefektejä en ole havainnut tulevan, yhdessä ollaan oltu kohta 15 vuotta

Tämän vuoksi en myöskään pelkää meidän riitoja tai epäsopua. Tiedän että se on vain pintaa, turhautumista. Joskus riidellään enemmän, sitten tulee taas pitkiä tyyniä jaksoja. Perusasiat on meillä kunnossa, eikä jokaisesta äänenkorotuksesta tarvi pelätä toisen kiikuttavan seuraavana päivänä eropapereita nenän eteen.

Jokainen pariskunta on tietty erilainen, ehkä liikaa ajattelen aina kahta eri ääripäätä. Helposti ne "normaalit" pariskunnat sitten unohtuu

 

Niin. Anteeksianto on tärkeää.
Mun mielestä ei riitä pelkkä ohimennen sanottu "anteeksi". Valitettavasti omassa lapsuudenkodissa opin juuri tämän tyylin... Opin lausumaan sen sanan, mutta en oppinu oikeesti pyytämään anteeksi. Eikä myöskään antamaan anteeksi. Oon joutunu opettelemaan sitä aikuisiällä, miehen kans se sujuuki, mut ei oikeen muitten kans. Ja sit tulee just sitä että riidan jälkeen ei sovita. Kotoa saatu malli.

 

Ihan kiva mutta ei tuossa ollut oikeastaan mitään uutta ajatusta tahikka näkökulmaa. Hyvä yhteenveto aiheesta kumminkin.

 

En saanut tuosta juuri mitään irti. Asiaa siinä oli, mutta oma paremmuus siinä minullekin läpi paistoi. Meidän suhteessa voimme jatkaa riidan jälkeen kuin mitään ei olisi ja seuraavassa riidassa edellisiä asioita ei puida. Riita per asia eikä niin usein edes riidellä. Tuntui että yleistit lumipalloefektiäsi.
Lähinnä ärsyynnyin tekstistä, mikä oli kuin omaa päänahan kiillotusta varten kertomaan kuinka helvetin hyvä ihminen itse on ja kaverit ei. Ehkä et sitä niin tarkoittanut.

 

Heh ei mekään tuntikausia riitoja tongita. Pieniä riitoja kun kaikki ovat, mutta koen silti tarpeelliseksi nekin käydä juurta jaksain läpi, ettei niitä enää myöhemmin kumpikaan mieti tai tuo esille.

Kiitos myös Kerpeleelle ajatuksista!

En antanut Raamatun lauseiden häiritä. Olen samaa mieltä siitä, että isommat riidat on hyvä käsitellä. Mutta ei jokaista pikkuerimielisyyttä. En puhu pelkäsään parisuhteista vaan yleensäkin ihmissuhteista. Olipa sitten kyseessä puoliso, työkaveri, ystävä, oma teini-ikäinen lapsi tai anoppi. Jokaista pikkuasiaa ei tarvitse jauhaa perinpohjaisesti vaan joskus voi yksinertaisesti vain sanoa "anteeksi, olin väärässä". Ei tarvitse alkaa käymään läpi, miksi oli väärässä, mikä siinä johti riitaan tai muutakaan sellaista. Muussa tapauksessa elämästä tulee yhtä "terapiointia"