Votteko autaaa?Mitä teen?

Stressateko te vauvan takia mull on rv 35 ja stressan joka päivä ja ahdista ja itkettä ,mietin koko ajan onks vauvan kans kaikki kunnossa onko hän terve ja n.e...Muutenkin olin hermostunut raskauden aikana riidelin miehen kanssa itkenyt .Onko se normaalia ?Kun must tunttu etten jaksaa enää

 

Uskon että puhun melkein jokaisen ensimmäistään odottajan puolesta kun sanon, että kaikkia meitä aika ajoin itkettää, pelottaa ja mietityttää kaikki vauvaan liittyvä. Se että riitelet miehesi kanssa on ymmärrettävää, yleensä sitä purkaa pahan olon siihen kaikkein läheisimpään .
Jaksamista sinne, varmasti pärjäät vauvan kanssa sitten hyvin kun sen syliisi saat. Koita löytää juttuseuraa, toiset odottaja tai pienten lasten äidit varmasti ymmärtävät ja osaavat tsempata

 

Ei se oo ensimäinen raskaus vaan toinen!Ensimäinen kertaa en pelännyt mitään!Mut toisessa raskaudessa pelkään ihan kaikkea!Ja sit pelotta se että stressan vauvan takia ja stressan sen takia vielä enemmän enkä pystyy rauhoitamaan itseäsi mitenkään \|O :/

 

?

 

kohtalontoveri täällä :wave: mulla viikot 35 kanssa ja stressaan aivan hirveästi kaikkea. itku tuntuu tulevan koko ajan milloin mistäkin. miettii kaikenlaista ja toinen raskaus mullakin..auttaa en osaa mutta halusin ilmoittaa että muitakin löytyy =) onko tämä sitten sitä kun tietää jo enempi kuin ensimmäisestä ja hormonitoimintakin saattaa olla hiukan erilaista..?

 

Yrittäkää nyt ihmeessä olla stressaamatta kun eihän se vauvallekaan ole hyväksi. Miettikääpä asia niin, että vaikka sillä vauvalla olisi kaikki huonosti ja mikään ei menisi hyvin, siihen ei millään tavalla auttaisi tai vaikuttaisi teidän hermoilunne.

Jos liikaa stressittää niin sitten ottakaa ihmeessä yhteyttä neuvolaan ja pyytäkää apua. Kyllä ne siellä ottavat ylimääräisiinkin tarkistuksiin ja katsovat että kaikki on hyvin, jos äidillä on tunne että kaikki ei ole hyvin.

 

minulla sama homma. Stressaan joka asiasta, tappelen ukon kans tai oon niin kiree ja valitan hälle joka asiasta. Ahdistaa ja itketää jne... raskasta tämä on ku tunteet menee vuoristorataa!!! meillä vielä 2 lasta täällä ja tuntuu et ei jaksas tehdä mitään ja ehkä tulee oltua heillekkin vähän kärttysempi kun normaalisti. jospa tämä tästä muuttuu ku vaavi syntyy. mulla vielä laskettuun aikaan on aikaa, heinäkuussa vasta... täytyy kestää

 

No mulla on neljäs raskaus meneillään ja olen kyllä oikea itkupilli ja mietin että jos synnytyksessä meniskin joku vikaan niin miten mies ja lapset sitten ?? Mutta jospa tilanne sinullakin korjaantuu kun lapsi on maailmassa :hug: ne hormoonit, ne hormoonit...... :hug:

 

kiitos mun olo on helpottanut ,kun mä ajatelin että olen yksin joka stressa vauvasta :hug:

 

Huomaan myös ottavani tämän raskuden ihan eri tavalla. Osassa juttuja en stressaa pätkääkään ja osassa huoli on kova, paljon kovempi kuin esikoisesta. Kaverillani oli ihan ok teoriakin tähän: Ensimmäistä odottaessa ei tiedä oikeastaan mitään, kaikki on uutta. Toista odottaessa on o käynyt asiat läpi ja ikävä kyllä tietää mikä kaikki voi mennä vikaan. Eli tieto tuo tuskaa lisää...

 

nii se on totta että tieto tuo tuska!Mä varma olin lukenut liika että nyt pelottaa, ahdistaa eli stressan vauvan takia ihan kaikkista asiasta :/ :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:

 

En tiedä miten siellä teitin neuvolassa tällaisiin asioihin suhtaudutaan, mutta itse suosittelisin juttelutuokiota neuvolatätsyn kanssa. Saisit purkaa kaikkia paineita ja pelkotiloja jollekulle ja voisit saada hyviä perusteluja miksi ei tulisi stressata. Ei se välttämättä auta, mutta eipä se ota jollei annakaan jotain...

 

Ei voi olla totta!! Pari päivää ollut niin tylsä ja huono olo henkisesti ja kaikki tuntuu itkettävän. Luulin jo, että oon ainut kuka tällaisesta kärsii, mutta väärässä taisin olla! Lohduttaa oikeasti todella paljon, kun on kohtalotovereita. Mies ei oikein tunnu ymmärtävän oloani ja jotenkin ärsyyntyy, kun olen tällaisessa "mielentilassa". Kaipaisin ihan hirveästi lohdutusta, huomiota ja ymmärtämistä mutta tuntuu etten saa sellaista. Lisäksi olen todella väsynyt koko ajan, joka varmasti pahentaa tilannetta. Olen nyt 26. viikolla raskaana ja odotan esikoistani.

Jotenkin todella paljon kaipaisin ns. vertaistukea. Onkohan missään mitään paikkaa mihin voisi ottaa yhteyttä, josta voisin saada itselleni ihan vain keskustelukaverin samassa tilanteessa olevasta tai sellaisesta, joka on kokenut aikaisemmin tällaista? Ja muutenkin kaipaisin neuvoja, miten kaiken harmauden keskellä saisi ajatukset kirkkaammiksi ja mielen positiivisemmaksi. Onneksi vauva potkii paljon ja se kyllä lohduttaa ihan hirmusti! :heart: