Vuoden 2008 hoidoista plussanneet vauvalliset :)

Aloitampa tämän ketjun meille jo vauvan kotiin saaneille, toki kaikki ovat tervetulleita kirjoittamaan =) !

Kirjoitellaan siihen tahtiin, mitä pikkuiset emännät ja isännät sallivat, eli pikaista vastausta mihinkään ei kenties ole tällä keskustelusaitilla tulossa .. Tärkeintä onkin pitää yhteyttä jaksamisen ja ehtimisen mukaan!

 

Paikalla!! :wave:

Yhden käden systeemillä naputan pari riviä kun neiti on etumuksella aamumaidolla. Meillä tulee tänään 2viikkoa synnytyksestä ja sen kunniaksi neiti nukkui 6,5h yöunet..
Tiedä sitten uskaltaako sitä mainita tänään neuvolassa..

 

Mielettömät unet on raitiksen neiti vetänyt ! Meillä maksimi on ollut 5 ja puoli tuntia, vaikka ikääkin on enemmän. Yleensä nukkuu 3 - 4 tuntia ennen ensimmäistä syöttöä.
Eikö ne neuvolassa suosittele herättämään, jos nukkuu yli 5 tuntia, mutta kaverin molemmat lapset nukkuivat 6-7 tuntia lähes syntymästä asti ja terveitä kakaroita ovat, nyt jo kouluiässä.

Mahtava on ollut viettää ihka ensimmäistä oman miehen isänpäivää! Toki muistimme myös isoisiä, mutta kerrankin saatiin kotona herkutella kakulla heti aamusta, kun talossa oli tuore isi !

Hyvää isänpäivää kaikille isäksi tulleille!!!

 

Täällä!

Pojat elää neljän tunnin syklissä ja kasvavat kovasti. Nyt painoa 3.7kg ja 3.2kg ja ikää n 1½kk. Rankkaa on....

 

täällä myöskin yksi vauvautunut hoitoilija
Eli Icsin passista tämä meidän pakkastyttö on saanut alkunsa.
Syntyi 20.10.2008 klo 04.11 ja 3600g ja 49cm.
kotiin lähtöpaino 3420g
ensimmäinen neuvola 3790g
toinen neuvola 4030g
tiistaina olisi uusi neuvola aika joten tulen päivittelemään sitten.

Meillä nukutaan maks. 3 tunnin sykleissä, mutta kerran taisi vetää sen 5 tuntia.
Illalla huudetaan, joten aloitimme Disflatyl tipat, joiden toiminnan alkamista odotellaan.
Ehkä se pikkuhiljaa

Terveisin, Nanni ja tyttö päivää vajaa 4 vko :heart:

 

Täällä!
Tässä kanssa yhdellä sormella naputtelen pumppauksen lomassa...
poika on jo 2 viikkoinen. Alussa oli vähän keltaisuutta. Nukutettiin aina päivisin ikkunan valossa ja nyt on keltaisuus lähtenyt. Masuvaivoja on itketty, ilmaa kertyy hirveesti ja poika on huono röyhtäisemään, pieruja kyllä tulee senkin eestä Nyt aloitettiin Espumisan-tipat...ehkä vähän helpottaa. Kätilö neuvoi syöttämään 3 tunnin välein, että masu kerkii välissä rauhoittua. Aika hyvin on nyt tuolla systeemillä pärjätty, vaikka se viiminen puoli tuntia on välillä kitinää. Maksimissaan nukutaan noissa 3 tunnin sykleissä, muuten herätetään syömään.

Mulla on ollu rankat nää synnytyksen jälkeiset viikot. Epparihaava ja emätinrepeämä vaivanneet, kun tikit repsahti osittain auki vain viikon kuluttua, tosi kipeet on ollu ja niitä pitää hoitaa huolella. Sitten jälkivuoto on ollut rajua, isoja istukanpalasia irtosi, mitä kohtuun oli jäänyt.
Sitten imetyksen kanssa ongelmaa. Mulla on joku hormooniongelma, kun maitoa ei tule.
Elektronisella pumpulla saan pumpattua korkeintaan molemmista yhteensä sen 20 ml, yleensä vaan 10. Kaljaa oon kitannu ja kaikki keinot kokeillu, mut ei lisäänny.
kai tää on vähän sama juttu kun tuo raskautuminenkaan ei luonnollisesti onnistunut, hormoonithan mulla oli silloinkin ihan sekaisin ja nyt sama juttu.
nyt tulee ne kaikki lapsettomuuden tunteet takaisin, kun tää imetys ei onnistu...sellainen huonommuuden ja vajavaisuuden tunne, kun joku näin luonnollinen asia ei onnistu.

Terveisin Kuunkulta ja poika 2 viikkoa :heart:

 

Kuunkulta unohda heti tuollaiset ajatukset, että olisit jotenkin huonompi kun imetys ei onnistu! :hug:
Se ei vaan ole helppoa ja mä ihan tosissaan uskon tuohon, että "meikäläisillä" kun on kaiken maailman hormonihäiriöitä niin miksi ne ei vaikuttaisi myös imetykseen? Sitä paitsi, me ollaan kaikki yksilöitä. Tuleehan ne toiset luomusti raskaaksikin..

Me käytiin Väestöliitossa näyttämässä vauvaa isänpäiväviikolla, kun Aamulehdestä pyysivät tehdäkseen jutun lisääntyvästä lapsettomuudesta isänpäivän lehteen, ja molemmat lääkärit+muutama hoitaja olivat sitä mieltä, että se on ihan sama mistä se maito vauvan suuhun tulee, kunhan tulee. Ja mä siis annan sekä rintaa että korviketta ja tuntematta siitä huonoa omaatuntoa.

Jos positiivisia puolia etsii niin Isän mahdollisuudet hoitaa lasta on ihan eri luokkaa kun lapsi syö muutakin kuin rintaa.

Me ollaan ihan hyviä äitejä kaikkine pikku puutteinemme! Mä en suostu olemaan yhtään huonompi vaikka lapseni sai alkunsa viljelymaljalla, syntyi sektiolla eikä ole edes täysimetetty..
En taistele kirkkaammasta kruunusta kenenkään kanssa. Ei lapseni mua kiitä aikuisena siitä, että puskin hänet kaikkien riskien uhalla perätilasta alakautta maailmaan tai kuoleman väsyneenä, masennuksen partaalla huudatin häntä nälkäisenä rinnalla omia ja muiden odotuksia täyttääkseni vaikka maitoa ei tule. Tyttäreni muistaa ehkä noita asioita paremmin sen, että hänestä pidettiin, hänet tosiaan haluttiin maailmaan ja hänen elämästään iloittiin. =)

Meillä kävi tänään pappi ja kastejuhla on 30.11. Saimme papiksi Liisa Välilän, sama henkilö joka vetää mm. Simpukka-yhdistyksen parisuhdejuttuja. Ihana ihminen!

Olin suunnitellut kastejuhlan jo pääosin valmiiksi joskus syyskuussa, joten nyt vaan pikku-viilailuja yksityiskohtiin ja kaikki alkaa näyttää hyvältä. Huomenna alan väsätä kastekarkkeja ennen kuin mies ehtii syödä ne kaikki karkit..

Meillä on vähän ongelmana nämä painojutut.. Vauvan paino nousee liian hitaasti eli torstaina tulee 4viikkoa täyteen ja ollaan yhä 100g lähtöpainosta jäljessä. Onneksi kuitenkin neuvolassakin enää toteavat, että "terve, virkeä ja jäntevä tyttö." :heart: :heart:

Toinen ongelma on mun kadonnut ruokahalu ja pahoinvointi, joka nyt onneksi kyllä tuntuu vähän helpottavan. Kyllä mä "laihtumisesta" pidän, -15kg/3,5viikkoa, mutta pahoinvointi on kurjaa ja vaikuttaahan syömättömyys jaksamiseen ja maidon määrään. Toisaalta, imettää ne Afrikassakin vaikka on nälänhätä, jos ovat imettääkseen. Tässäkään onnistuminen ei ole ehkä itsestä niin kiinni..

Jaahas, neiti on jo lopettanut yöruokailunsa ja mä vaan sepustan yhdellä sormella.. =)

 

Mukava lukea, että meitä on tullut jo useampi palstailemaan!

Hurjalta kuulostaa Kuunkullan jälkivuodot ja tikkien repeämiset! Jaksamisia!

Raitikselle nostan edelleen hattua avoimuudesta ! Lapsettomuuden kanssa painiskelevia helpottaa varmasti lukea toisten kokemuksia niin lehdistä kuin tällaisista palstoistakin, minua ainakin helpottaa tietää, etten ole tunteitteni ja kokemusteni kanssa ainut..

Täällä kaikki sujuu mukavasti, vain hieman nuhainen on meidän neiti ja loput raskauskilot ovat jämähtäneet vyötärölle alun reippaan putoamisen jälkeen. Ehtiihän niitä vielä pudotella, päätin nauttia vauva-ajasta ilman stressiä mistään (ei huolta töistä, kiloista, harrastuksista) vaan keskityn vauvaan kun sellaisen suuren ihmeen olen saanut =)

 

nyt kerkee kirjoittamaan, kun poitsu on päiväunilla.
Tänään onkin ihan pirttipäivä..ulkona sataa. Eilen veteli 2 tunnin päikkärit vaunuissa parvekkeella. Tykkää nukkua ulkona raikkaassa ilmassa ja varsinkin kun vaunuja heiluttelee. Kovin pitkiä vaunulenkkejä en ole vielä pystynyt tekemään, mitä nyt vähän tuossa omalla pihamaalla olen työnnellyt ja kotitiellä edestakaisin sen mitä tuo alapää antaa myöten.
Kipuja ei enää ole, mutta tikit alkaa kiristää kävellessä. Tiistaina kävi kätilö kotikäynnillä, tarkasti haavan ja sanoi, että paremmalta näyttää, mutta omasta kokemuksesta voi sanoa, että tämä parantuminen kestää 6 viikkoa!Ne on aika syvät haavat, että ennenkuin ne on kasvaneet umpeen se kestää. Punnitsi samalla vauvan, nyt on painoa 3450 g, eli hyvin on ylittänyt jo syntymäpainon tässä 2 viikossa, vaikka meillä huolta oli, että kasvaako toinen tarpeeksi.

Ihanasti Raitis kirjoitit tuon, että me ollaan ihan hyviä äitejä, oli lapset saaneet alkunsa maljalla tahi luomuna, syntyneet millä tavalla tahansa ja imetetty tai ei. Tuo on hyvä asenne ja niin totta, että tärkeintä on se heitä rakastetaan ja voi miten sitä voikin rakastaa noin pientä, sydän ihan pakahtuu rakkaudesta tuohon pieneen ihmeeseen. :heart:
Ja niinkuin marimilla, sanoi niin nautitaan tästä vauva-ajasta ilman stressiä mistään, tälläiset ihmeet kun ollaan saatu. Tää vauva-aika menee kuitenkin niin nopeesti ohi ja ykskaks nää on jo isoja.

Sitä huomaa ihan päivittäin, miten pikkuinen kasvaa ja kehittyy...
Tuossa just päivittelin vauvan nyrkkejä, voi että ne on kasvaneet! Sormet oli niin pikkuriikkiset syntyessä ja nyt niihin on tullu sitä vauvan pulleutta. Ulkonäkökin muuttuu päivittäin, kasvonpiirteet ja kaikki. Oli alussa ihan isänsä näköä ja nyt on ruvennu tulemaan ihan mun näköiseksi, ilmeet ja kaikki.
Sitten hänellä on ihan ihme vahvat lihakset jo. Kannattelee päätään jo hyvin ja mahallaan ollessaan nostaa päätään ja hartioitaan ihan ylös ja ei ole kuin vasta 2 viikkoinen! mut mä olin kuulemma vauvana ihan samanlainen kurkottelija.

Kuunkulta ja poika 2 viikkoa 4 pvä

 

Pinoa nostaakseni kerron teille täälläkin, että meidän Vauva Vauvasesta tuli eilen Miona Manna Tuuliina. =)

 

Ihana nimi! Mionaa en ole tainnut aiemmin kuullakkaan .

Täällä puolella taitaa olla hiljaisempaa, vaikka meitä vauvautuneita on jo useampi. Toki keskustelu sujuu edelleenkin myös odotuspuolella, jos se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Käyn yleensä kurkkaa molemma, mikäli koneelle ehdin.

Meillä ongelmana, että vauva tankkaa illalla niin, että usein tulee myös oksennus. Onko muilla samoja kokemuksia? Neuvolassa sanottiin vain, että voi liittyä pieneen flunssaan, että liman kulku saa aikaan oksentelua tai sitten syö liikaa ja oksentaa ylimääräiset pois. Ei vain oikein naurata, kun pääsee pesemään tytön, itsensä ja sohvan yöllä, jonka jälkeen pitää saada vielä yksi kerta tissiä ennen unta. Mutta pieniä murheita nämä, on tämä vauva-arki niin ihanaa!! Toki, jos jollain olisi hyviä neuvoja tilanteeseen, niin otetaan vastaan!

 

Hui, enkö mie ole korkannut tätä ketjua ollenkaan...

Meidän neitokainen on siis jo kaksi kuukautta vanha ja lauantaina vietettiin ristiäisiä; hänestä tuli Mimmi Liisa Mathilda Ristiäiset meni tosi mukavasti, vieraat viihtyivät, tarjottavat kelpasivat ja Mimmi oli tosi hyväntuulinen koko toimituksen ja kahvittelujen ajan. Raitapaitasen Miona on saanut kauniin ja persoonallisen nimen :heart:

Toivottavasti Kuunkullan haavat on jo parantuneet ja stressi imetyksestä hävinnyt. Oon ihan samaa mieltä kanssasi; Raitis kirjoitti ihanasti äitiydestä, imetyksestä ja siitä mitä meidän kauan kaivatut ja rajattomasti rakastetut lapsukaiset hieman kasvettuaan toivottavasti muistavat :heart:

Viime viikolla oli 2kk neuvola; painoa on tullut edelliseen 1 kk neuvolaan noin kilo lisää ja pituutta 4 senttiä. Paino oli nyt 4860 g ja pituus 56 cm eli syntymäpainoon on tullut vähän vajaa pari kiloa lisää ja -pituuteen kaiken kaikkiaan 7 senttiä Mimmi sai kovasti kehuja sekä kasvusta että kehityksestä muutenkin, on kuulemma tosi napakka. Hän on kuukauden ikäisestä kääntyillyt kyljelleen ja nyt parikuisena on muutaman kerran onnistunut käännös mahalleen, kerran mahalta selälleen.

marimilla - meillä tulee tosi paljon pukluja, lähes joka syönnillä. Vähintään tulee kunnon röyhtäykset, mutta useimmiten ihan varren kanssa... Terkka vain kysyi, onko tyttö ahnas syömään ja kun vastasin myöntävästi, niin sanoi johtuvan siitä. Onhan se vähän kurjaa kun ollaan kokoajan molemmat oksennuksessa, mutta kyllä se taitaa jossakin vaiheessa tasaantua.

Mimmi vetelee parasta-aikaa parvekepäikkäreitä; ne otetaan meillä päivittäin ja hän viihtyy ulkona nukkumassa 3-6 tuntia! Tuossa välissä ehtii jo tekemään kotihommiakin (ellei sitten tee jotain tosi järkevää, kuten roiku netissä... ) Nyt kutsu käy - palataan!

 

Tässä vielä poseerauskuva meidän pulloposki muruliinista :heart:

 

Ihana tyttö teillä Geri! Ja mukava kuulla, etten ole ainut, joka saa oksennuskylpyjä .

Ensimmäinen joulu lapsellisena, tuntuu aivan uskomattomalta!!

Varovaisesti joskus haaveilen, josko vielä joskus yrittäisimme toista pakasteessa olevilla alkioilla, mutta tuntuu olo heti perään ahneelta. Lupasin ja vannoin itselleni, että jos yhden lapsen joskus saamme, niin olen hemmetin tyytyväinen enkä ikinä enää valita lapsettomuudesta. Toivottavasti en ketään loukkaa, mutta olen sitä mieltä, että jo yhden lapsen lapsen saaneena ei minulla ole oikeutta enää valittaa lapsettomuutta, vaikka lapsettoman identiteetti tavallaan on ja pysyy..

Onko teillä muilla esikoisen saaneilla haaveita toisesta?

 

On välillä haaveita mutta jotenkin tuntuu, että tämä vauva on niin KAIKKI ettei osaa vielä tosissaan kuvitella toista. Yritän panostaa ja kirjoittaa tänne ensi yönä imettäessäni pidemmälti.. Taitaa kaikki olla niin vauvoissa kiinni ettei tule kirjoiteltua. Ja niinhän sen pitää ollakin. :heart:

 

Täälläkin haaveillaan välillä....sitä on vissiin "jäänyt päälle" se kova raskaus-ja vauvakuume kuulostaa hullulta...kai se on vaan sitä lapsettomuuden identiteettiä vaan... Mäkin olen sitä mieltä, et kun yhden olen jo saanut niin mulla ei ole enää oikeutta valittaa lapsettomuutta, enhän mä enää lapseton ole.
Se on varma, etten uudestaan enää lähde rankkaan hoitorumbaan....jos niin sitten Pas on vaan vaihtoehtona.
Kyllä sitä vieläkin tuntuu ihan uskomattomalta että olen ÄITI! Ja tuolla tuo nyt tuhisee, meidän soluista viljelty, minun sisällä kasvanut ihana ihme...Wau :heart:
Ja hän hymyilee, katsoo tarkasti isää ja äitiä silmiin ja hymyilee meille. Ja vain muuten meille, isälle ja äidilleen, ei kenellekään muulle! Sunnuntaina oli sukulaisia käymässä ja vaikka kuinka yrittivät naurattaa poikaa, niin tämä katsoi vaan kulmat kurtussa ihmetellen heitä.
Tänään nauroi oikein kunnolla ääneen, ihanan hehehehe äänen päästi ja nuo jokellusjuttelut on aivan ihanan kuuloisia!
Eiks olekin ihanaa seurata ja ihmetellä päivä päivältä vauvan kehitystä? :heart:

Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille äideille, isille ja vauvoille!!!

 

Tervehdys "tutut"! Päätin tulla vielä ilmoittautumaan tännekin pinoon, kun kauan kaivattu vauvamme syntyi 26.12.08. Pojan mitat olivat syntyessä 52 cm ja 3420 g. Synnytys tosiaan hoitui sektiolla diagnoosin "primäärinen supistusheikkous" perusteella. Kotiin päästiin kovista kivuista huolimatta nyt tiistaina. Alku on lähtenyt meillä tosi hyvin käyntiin. Imetys onnistuu ja poika nukkuu ihan mukavasti yöunia näin 1 vkon ikäisenä.

Onnellista uutta vuotta 2009 kaikille! :heart:

 

Hei kaikille,

Meille on syntynyt poika, 8.1.09 klo 17.03 hätä sektiolla. Poika voi paremmin kuin äiti jolla kipeät tikit pitkittäin mahassa. mitat miehellä 3760g, 51cm musta pitkä tukka ja ruskeat silmät ja tummat kulmat. Sai lempinimen tummahurmuri osastolla.

meillähän meni kans yliaikaiseksi, ja ti 6.1 menin taysiin ja aloitettiin neljännes osalla cytotekiä, 3kpl niitä sai yhden päivän aikana. Ainoa vaikutus oli että tuli lieviä suppareita. seuraavana päivänä sama jutut puolikkailla, päivällä alkoi olemaan jo vähän kipeämpiäkin supistuksia ja sit homma lopahti. seuraavana aamuna sain yhden neljänneksen emättimeen eikä mitään tekoa suuntaan eikä toiseen. Päiväkierrolla lääkärin kanssa keskusteltiin asiasta ja hän teki tutkimuksen, edelleen sormelle auki, ei muutosta tulo tilanteeseen. No ´siinä tutkimuksen aikana kalvot puhkes ja sit lähdettiin synnytysosastolle. Kello oli noin 14. Salissa sitten puhkaistiin kalvot alakautta kunnolla. Silloin olin jo 3cm auki ja laitettiin pojan päähän antennit ja piti kohtuun kiinnittää anturi kans, mikä sit irtos. Eli lieviä supistuksia tuli piirturiin vaikk mä kerroin että kyllä ne kovenee. Sitten tarkastivat anturin ja kun ne sitä rupes laittamaan uudestaan kiinni alkoi ihan järkyttävät poltot. Epiä odoteltiin 10 min ja siinä vaiheessa oli väli 2min supistuksissa ja ihan järkyttävän kovat poltot. No epin jälkeen sit alkoi tapahtumaan, pojan sydänkäyrä romahti. Sit olinkin matkalla leikkuriin. Kätilö pitää jalkovälistä pojan päätä ettei se lähde syntymään, avautuminen tapahtui 10 min. eli hiukka rajusti ja se taisi aiheuttaa ahdingon pojalle. Itse en edes meinannu tajuta että mitä tapahtuu kun huomasin olevani jo heräämössä.
Poika ei hengittänyt aluksi itse ja sai neopuff ventilaatiolla lisähappea ja alkoikin itse hengittämään minuutin kuluessa.
pisteet heti synnyttyään 4 ja 5min päästä petras ysiin.
Synnytyksen kesto noin laitettu 2h 4min

Isälle moinen homma oli shokki,ja joutui heti tosi toimioin pojan hoidossa. Varmasti siinä tulee aivan erilainen suhde omaan lapseensa kun joutuukin heti aloittamaan yksin.
Itsellä nyt alkaa olemaan haavan alue kipeä kun se turvotus mahasta lakaa laskemaan niin tuo tyhjä läski painaa tikkejä vasten ja höllyy muutenkin holtittomasti liikkuessa. Ja silloin kun maito nousi rintoihin, noin kolmantena yönä, tuli koko kropan kesto turvotus. siis jalat on kun norsulla eikä kyykkyyn pääse varpaat on kuin lantut ja sormet kun nipullinen kyrp..iä. Mikään ei pysy hyppysissä eikä meinaa saada nappeja kiinni pojan vaateissa.

Olo on onnellinen ja ihmettelevä, kuinka voikin meistä tulla jotain niin suloista ja ihanaa. Hormoni myrsky on kans päällänsä ja itku tulee joka asiasta, siis voi leivän tekemisestäkin.
huoh, toivottavasti turvotus ja hormonien heittely tasaantuis että elämä normalisoituis.

Poika vetelee päivisin 4 tunnin tirsoja ja kukkuu yöt. parituntia unta ja tissin lutkuttuamista toiset 2h ja näin homma etenee klo 21-07 välillä. Muuten tyytyväinen ukkeli ja kestää kärsivällisesti isän pesu ja pukemis harjoitukset.

Saiko imetys alussa teillä nänit ihan verille asti? mulla toinen nänninpää ihan vesres nahalla kun alussa oli väärä ote liian täysien tissien takia tässä rinnassa. Nyt yritän rintakumien kanssa pärjätä. onneksi poika tottui imemään pulloa ja tissiä alku taipaleella. Vieläkin joudun illalla antamaan lisämaitoa kun päivällä imetään äitee kuiviin ja siksi tuo yö kukkuminenkin varmasti siitä johtuu. Tosin korvikkeet tulee aina ylös pulautuksena, tissimaito ei.

Tiltalitti ja viuhti 5päivää

 

Paljon onnea Tiltalitille pojasta ja vielä Katillekin uudemman kerran!!! Ompas ollut rajuja käänteitä synnytyksessä - onneksi kaikki meni lopulta kuitenkin hyvin.

Miulla oli sairaalassa nännit verillä ja ärtyivät uudelleen myöhemmin kotonakin. Rintakumit oli ihan pelastus ja runsas rasvaus Bephantenilla tai/ja Lansinohilla. Mimmi oli noin parikuinen kun rintakumit sai jättää pois. Ajattelin, että käytän vaikka koko imetysajan, jos muuten ei onnistu (miulla oli alkuun sen verran matalat nännitkin, ettei vauva oikein saanut pidettyä otetta), mutta sitten tuntui että kumitkin kävi vähän ärsyttämään rintaa, tulivat tosi punaisiksi ja vauvan imeminen sattui aina aluksi kumista huolimatta - onneksi vauva oli jo sen verran iso, että jaksoi paremmin pitää kiinni rinnasta ja pikkuhiljaa reenaamalla voitiin kumit jättää pois. Eli ehdottomasti suosittelen rintakumien käyttöä, jos rinnat on verillä tai imeminen ei muuten oikein onnistu, mutta ehdottomasti suosittelen myös pikkuhiljaa kokeilemaan ilman kun nännit paranee ja alkuhässäköistä pääsee ohi - homma helpottuu taas kummasti, kun ei tarvii kumeja peseskellä ja keitellä ja miettiä aina onko ne mukana.

Aikalailla Raitiksen linjoilla olen toisen kanssa; haaveita on ja ollaan vähän mietitty, mikä olis oikea ajankohta miettiä uusia hoitoja. Mutta toisaalta vauva vielä niin pieni ja täyttää meidän maailman kokonaan tällä hetkellä, ettei oikein tosissaan osaa ajatella uutta hoitorumbaa, raskautta, synnytystä, arkea vastasyntyneen kanssa...

Mimmi täytti viime sunnuntaina 3 kuukautta ja on vaan niin syötävän suloinen :heart: Hurjasti tulee juttua ja hymyjä, leluihin tartutaan ja kaikki pitäisi tunkea suuhun. Vuorokauden kokonaisuniaika on lyhentynyt; seurustelu on paljon mielenkiintoisempaa. Huomenna on 3 kk lääkärineuvola, saadaan ensimmäinen rokotus... Kiva taas nähdä, miten tyttö on kasvanut - reisipoimuista ja tuplaleuasta päätellen ihan mukavasti

 

Moi, täälläkin nännit menivät ihan vereslihalle heti alussa. Runsas rasvaus Lansinohilla auttoi sekä yllättävän hyvin myös rintakumit auttoivat asiaan. Myös aika ja tottuminen tähän touhuun on tehnyt tehtävänsä - huomasin, että nyt pojan ollessa 3 viikkoinen ei imetys ilman kumejakaan ole enää niin "kamalaa". Mä olen kans jonkun verran pumpannut päivisin ja antanut omaa maitoa pullosta niin eivätpä rinnat ole ihan kauhealla rasituksella koko aikaa. Mutta, kukin tavallaan. Meillä ei syöminen rinnasta tai pullosta ole tuottanut kummastakaan vaikeuksia. Myös tutti maistuu jo tässä iässä.

Sitten yksi kyssäri kaikille: oletteko pitäneet vauvojanne jo alusta lukien sitterissä? Me ollaan, kun poika tuntuu siinä kovin viihtyvän ja myöskin häntä rauhoittavan. Ei kai ole olemassa mitään "rajoituksia" siitä, kuinka pienen saisi sitteriin laittaa, ettei selkärangan kehityksen suhteen ym. ole mitään haitallisia vaikutuksia?

 

Jospa sitä yrittäisi aktivoitua tännekin.
Tiltalitille paljon onnea pojasta!!Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin, vaikka hurjia käänteitä ollutkin.Onneksi synnytyksissä on niin tarkka seuranta, että vauvan hapenpuutekin huomataan heti ja pystytään toimimaan tilanteen mukaan.

Minullakin nännit meni heti sairaalassa rikki, vuotivat verta ja olivat todella kipeät. Minulla maidon nousu kunnolla kesti viikon verran ilmeisesti verenhukan takia, joten neiti roikkui ekalla viikolla rinnassa tyyliin neljä tuntia putkeen saamatta siltikään tarpeeksi ruokaa. Oli tosi turhauttavaa, kun piti antaa näiden imetyssessioiden jälkeen vielä korviketta. Lisäksi nännit olivat niin kipeät, että itku pääsi neidin napatessa kiinni. Onneksi nyt on jo vähän helpottanut. =) Käytin/käytän Lansinohia joka imetyksen jälkeen runsaasti, ja nännikumit toivat myös tänne helpotuksen. Sattuu myös niiden kanssa, mutta nännit selvästi lähtivät parantumaan osaksi niiden avulla. Muutaman päivän imetin jo ilman kumeja, mutta nyt taas toinen nänni meni uudelleen rikki, joten otin ne taas avuksi.

Meillä neiti on paljon valveilla päivällä, ja ottaa vaan useimmiten lyhyitä torkkuja. Yöunille nukahtaa yleensä 12-2 maissa, ja on vedellyt 5-6h putkeen unta, mikä on tosi ihana. Tämän jälkeen imetys, ja sitten hyvällä tuurilla taas pari tuntia unta. Välissä voi kyllä olla pari tuntia hereillä oloa, ei tosin aina. Tosi väsynyt sitä on ollut varmaankin johtuen myös kovista univeloista, mutta niin taitaa kaikki vastasyntyneiden äidit olla. Nuo pidemmät yöunipätkät kyllä ovat auttaneet, muuten en varmaan olisi pysynyt väsymykseltä pystyssä.

Meillä kävi terveydenhoitaja perjantaina kotikäynnillä, ja neiti oli kasvanut viikossa 400g. Syntymäpäinoon tullut jo lisää puolisen kiloa, paino oli nyt 4150g. Ei ihme, että vaatteet tuntuu jo pienentyneen.

Itse ei vielä tosissaan pysty tässä vaiheessa ajattelemaan hoitoja taikka uutta raskautta. Välillä on tunne, että yksi lapsi riittää meille, mutta saa nähdä miten aika vaikuttaa tähän. Varmaa on, ettei nyt ainakaan ihan heti lähdetä toista yrittämään.

Mukavaa sunnuntaita kaikille! Toivottavasti tämä ketju vähän piristyisi, olisi niin kiva lukea "tuttujen" vauvakuulumisia.

 

Onneksi olkoon Tiltalitti!! :flower:

Meillä on yhä edelleen "tissin lisävarusteet" käytössä kun mun nännit on niin matalat ettei Miona saa niistä kunnolla otetta. Meillä syödään suunnilleen 70% rintaa ja 30% korviketta. Musta se on oikein hyvä suhde koska se helpottaa liikkumista ettei tarvi sitä rintakumia kaivaa joka kahvilassa esille ja toisaalta Isäkin saa syöttää lasta.

Me vaihdettiin korvike Tuttelista Naniin ja kakkamäärä laski ihan radikaalisti, pierut lähes tulkoon loppui kun ennen pärräsi koko ajan ja nyt meillä ei itketä enää yhtään mahaa. Ei sitä kyllä Tuttelillakaan paljon itketty.. Yöt meillä nukutaan n. 21.30-05.30, sit syödään ja nukutaan n. 10.00 asti. Päivällä sitten enempi torkutaan silloin tällöin ja mielellään sylissä.

Täällä kans juttua neidillä piisaa ja muskarissa ollaan alettu käydä.
Ja viime viikolla hypättiin yhtenä aamuna junaa ja vietettiin päivä Helsingissä. Lisäksi meillä on tosi aktiivinen mammaporukka, joka kokoontuu vähintään kerran viikossa.

Ens viikolla neuvolaan.. Miona on nyt n. 5100g ja 56cm. Perjantaina tulee 3kk täyteen. Miten joku voi olla näin ihana ja rakas?? :heart: :heart:

 

Täällä sitä taas ollaan.
Onnea kaikille vauvan saaneille, kyllä me vaan ollaan! =)

No niin sitte sitä omaa juttua, lopuvuosi meni aika sumussa, oli kaikenlaista ongelmaa. leikkaushaava tulehtui, söin 4 antibioottikuuria, sitten sain pahan pissiitin johon söin taas 4 kuuria. Kaksi viimeistä oli sellaista kuuria ettei saa imettää ja yritin lyspämällä pitää maidontulon käynnissä mutta en lypsämällä saanut mitään aikaiseksi joten maidontulo tyrehtyi ja kahdessa viikossa pojat oppi pullolle joten se siitä.

Ensin syötiin Nan-maitoa, mutta molemmilla oli kovat vatsakivut ja ilmaa johon disflatylkaan ei auttanut joten vaihdettiin tutteliin joka sopi paremmin. Tutteli oli myös halvempaa mutta nyt viikon aikana tuttelista on tullut 10-20 senttiä kalliimpaa kuin ennen ja on nyt Nannia kalliimpaa... Paska.

Pojat ovat nyt siis jo 3 ½kk vanhoja ja pituutta A:lla on 59½cm, painoa 5.7kg ja B:lla 60cm 5.8kg. Ovat muuten identtiset ja toinen on tumma ja toinen vaalea =)

En tiedä uskaltaisinko nimet paljastaa....

Meillä nukutaan klo 22-10.00 ja näin on ollut jouluaatosta asti. aamulla sit syötön jälkeen jatketaan unia vielä 13.30 asti ja sitte päivä ja ilta valvotaan kaksilla tunnin mittaisilla unilla... HUoh. Pitäis vissiina alkaa herättelemään aamulla niitä jotta nukkuus päivällä... Mutta kukas mua sitte herättelee?????

Kaikki muu on edelleen ongelmaa... paitsi pojat joista olen ikiikiikionnellinen... =)

Terkkui vain kaikille...

 

kiva kuulla ulpustakin välillä,
Ihania uni pätkiä pojat vetelee.....hieman kateellisena unenpöpperössä lueskellen

Mulla tulehtui kans tuo leikkaushaava ja alkoi vuotamaan sitä kudosnestettä. "antibioottia päällekkäin mutta saan imettää, onneksi. maito tuppaa valumaan oikein kunnolla välillä.

Onkos teidän lapsenne vetäneet hervottomia raivareita tissille??? meillä poju huutaa kun syötävä illalla tissin ääressä, vaikka maito tulee hyvin ja nälkä on, ei imeä halua vaan pitää kailottaa naama punaisena niinettä kortteli herää. Sitä eilen illalla kesti 20min sessio kerrallaa 3 kertaa. Sit kun ottaa kunnon tiukkaan hellään syleilyyn jätkä rauhoittuu ja hetken päästä tissi maistuu taas. Toivotaan ettei enteile koliikkia.....se tähän säätöön vielä puutuu. tai kaikki muutkin on mennyt vähän erillälailla kun ajatteli synnytyksestä lähtien että en enään ihmettele vaikka se koliikkikin puhkeaisi.

ikävä vaan nyt kun tehtiin tuo sektio ei ole suotavaa tulla raskaaksi kuin vasta vuoden päästä jos kohtu näyttää hyvältä. Meillä kun olis viel pakkasessa muutama tulokas odottelemassa vuoroaan. Kyllä meillä uutta vauvaa ollaan haluamassa heti kun se on mahdollista.
Nyt painelen maate kun poju nukkuu.....

tiltalitti ja viuhti 13päivää

 

Moikka, hauska kuulla Ulpun ja Tiltalitin kuulumisia!

Kertokaapas kaikki kokeneemmat mammat, miten teillä on saatu (tai onko saatu?) kuriin pikkuisen vatsavaivoja? Täällä meillä niitä on pojalle (kohta 4 vkoa) ilmaantunut. Ollaan annettu Disflatyliä sekä myös Rela-tippoja. Maito ainoastaan omaa, ei korvikkeita. Huuto on melkoista iltaisin juuri ennen nukkumaan menoa. Yöllä ei oikeastaan huuda, eikä päivälläkään. Vatsassa pienellä kuitenkin kipristelee; sen näkee naamasta ja kuulee myös. Kakka on mielestäni tullut ulos ihan normaalisti, joten se tuskin syynä.