Yh+uusi mies

moikka!
Haluaisin kuulla kokemuksianne tilanteesta, jossa äiti on yh ja hänellä on yksi pieni lapsi (alle kouluikäinen). Itse asiassa lasten iällä ja lukumäärällä ei ole niin väliä. Kiinnostaisi tietää, miten olette onnistuneet uuden suhteen aloituksessa. Itsellä nyt ajankohtaista ja lapsi tapaa pian miehen ensimmäistä kertaa. Lapsi tietenkin on etusijalla, mutta miten olette saaneet vastaavassa tilanteessa myös uuden parisuhteen toimimaan?

Kiitos jo etukäteen kaikille, jotka viitsivät antaa vinkkinsä

 

Tämän minäkin haluaisin tietää vaikka sitä miestä ei vielä olekaan. :xmas:

 

Miekin tahtoisin kuulla kokemuksia. Ei miestä vielä, mutta kaksi lasta...

 

Mulla kokemuksia vain naisena siltä toiselta puolelta eli miehellä lapset ja mä tulin kuvioihin.

 

Mulla ainakin on muutamat ihan erillaiset kokemukset ruveta suhteeseen näin yh:na..

 

yh -palstaa olen joskus huvin vuoksi lukenut. Jotkut miehet eivät halua alkaa suhdetta sellaisen kanssa, jolla lapsi. Vielä useampi sulattaa vielä yhden lapsen, mutta jos on usesampi, ei enää kiinnosta. eikä aikaakaan jää suhteelle. Joten kyllä sillä lasten määrällä on merkitystä.

 

Me ei oltu kovin pitkään viellä tapailtu (suht pitkä välimatka) kun mulla ei sit ollu muuta mahdollisuuta tulla rakkaan luo kun ottaa lapsi mukaan. Tosin toi kultani oli yöt töissä ja päivät nukku... Mutta kuitenkin. Ja sitten kesällä vaan oltiin tytön kans täällä rakkaani lähellä tosi paljon.
Ei kait siinä mitään nii ihmeellistä...
Tyttö oli n. 3v, hyvin tottui tuohon mun mieheen.
Nykyään ovat toisilleen tosi tärkeät. Tyttö kyselee monta kertaa päivässä tuon mieheni perään ja mies on huolissaan pienestä yskähdyksestäkin että eihän vaan tuu sairaaksi.

 

meillä sujui aika mukavasti.mulla oli 2 alle kouluikäistä lasta kun tapasin miehen.piti lapsia kuin ominaan ja saimme 4 yhteistä lasta.yhdessä olimme n.16v ja vielä erottuamme ovat olleet paljon yhteydessä =) ja jonkun aikaa erosta tapasin uuden miehen,ja eipä sujunut hyvin lasten kanssa,välitti vain yhdestä lapsesta ja loput olivat kuin ilmaa...tämän yhden olisi halunnut jopa adoptoida itselleen vielä senkin jälkeen,kun olimme eroamassa...ja jotenkin kakka maku jäi muutenkin suhteesta,kun vauva on tulossa ja tuntuu ettei muuten mua olisi halunnutkaan,mutta mulla oli "todisteita" että saan lapsia :ashamed: ja nyt sitten tuntuu ettei musta ole väliä,kunhan vaan saa lapsen itselleen.olo on kuin jollain vuokrakohdulla :'(

 

no huhhuh!

 

Siis kutsuuko lapsi miestä isäksi, tai kutsuuko/onko mies ottanut lapsen "omaksi lapsekseen"? Vai onko tuollainen liian hyvää voidakseen olla edes totta... :/

 

No meillä ainakin niin että kun mies tuli meille niin esittelin pojalleni että "täs on mika" ja poika silloin, 3v, sanoi "moi" ja meni leikkimään. No en mä sanatarkasti muista mut jotenki noin luulisin... Nyt kun kysyy niin poika ei edes muista kunnolla aikaa ennen "mikaa" ja "Mika "on hänelle kuin isä. Sama toisin päin, mies ei muista milloin näkivät/tapasivat ekan kerran, "ainahan se on tuossa ollut" tyyliin.... Ja kohtelee häntä samanlailla kuin tuota meidän yhteistäkin riiviötä.

 

Kiitos kommenteista. Onhan sillä lasten lukumäärällä siis varmasti monelle miehelle merkitystä, mutta tarkoitinkin, että vastausten kannalta ei niinkään

Onhan nykyisin paljon ns. uusioperheitä, jossa jommallakummalla, tai molemmilla on ennestään lapsi/lapsia. Lähinnä pohdin, onko jotakin, mitä olisi hyvä huomioida erityisesti?

Mies on ihana ja suhtautuu vastuullisesti lapseen ja hänen olemassaoloonsa. Uskoisin, että lapsikin tottuisi uuteen elämäntilanteeseen hyvin.

Juttajulia: Olen pahoillani puolestasi, ymmärrän, että olet varmasti vihainen. Vaikka mies olisikin osoittautunut kuinka siaksi tahansa, niin aina sinulla on lapsesi

 

sen jälkeen annoin uudelle suhteelle mahdollisuuden, tapailtiin kun lapsi oli isällään ja soiteltiin ja kun olin varma, että tämä voi toimia, mies ja lapsi tutustui. Meillä kotona pikku hiljaa (lapsi oli 3v). Mies todella kivasti huomioi lasta ja hyvin luontevasti mies alkoi viettää meidän kanssa iltoja ja myös nukkumaan meillä. Kuitenkin piti oman asuntosi, 2vuoden päästä muutimme yhteen ja menimme naimisiin. Nyt meillä on myös yhteinen biologinen lapsi.
10 vuotta yhdessä. Jotta mun resepti oli se klassinen: hiljaa hyvä tulee

 

mun mies oli jo pitkään toivonut perhettä. kun tavattiin mun tyttö oli 1,5vuotias. sitä ei haitannut että olin äiti,päinvastoin. mä olin varovaisempi kun se. lapsen isä katosi lopullisesti kuvioista kun rupesin seurusteleen. nyt ollaan naimisissa ja kaks yhteistä lasta lisää.
nyttemmin ex mukana kuvioissa harvakseen.
tyttö kutsuu miestäni isäksi ja exää nimeltä.
sitä ex ei sulata eikä hyväksy. mutta itseppä poistui kuvioista,mä koitin pitää yhteyttä yllä siihen ja sen sukuun,mutta itse ratkasunsa teki.
muuta kokemusta mulla ei oo,rupesin seurusteleen vaan kerran äitinä ja heti löysin oikeen helmen.

 

Siis kutsuuko lapsi miestä isäksi, tai kutsuuko/onko mies ottanut lapsen "omaksi lapsekseen"? Vai onko tuollainen liian hyvää voidakseen olla edes totta... :/

Kysymystä ei oltu ohjattu minulle, mutta vastaan silti...

Meillä lapsi kutsuu miestä isäksi ja mies on ottanut lapsen omaksi lapsekseen. Muutama viikko sitten haettiin miehelle oheishuoltajuus ja adoptioon olemme päätyneet, eli sitä kautta miehestä tulee sitten ihan virallisesti tytön isä.

Jotta kyllä tämä ihan totta voi olla

 

kiitos :flower: eli miehiä on moneksi,ja naisiakin...eihän sitä etukäteen tiedä millainen se uusi mahtaa olla mutta aika pian sen lopulta huomaa,varsinkin jos jo toisella lapsia ennestään...jotenkin luonteen toisessa huomaa nopeammin,