yhksi 18vuotiaana

heippahei! oon nyt 17 vuotias ennen la 18. Yh musta tulee ja haluaisin kysellä miten ootte pärjäilly henkisesti ja rahallisesti? Seurustelin vanhemman miehen kanssa neljä ja puol vuotta eli aikas nuoresta asti. Vuos sitte muutettii yhteen josta ei sit mitään tullu,sellast soutamist ja huopaamist.. erottiin monta kertaa ja aina palasin takasi. Mies haukku aina riidan yhteydessä ja kun se muuttu ni alko sen salasuhteilut ja se oli viimine niitti. Ja kas kummaa oltiin 2vkoo eros ni sain tietää et oon raskaana! Vauva kuumetta oon potenu muutaman vuoden jo mut siihen se on jääny. Olin niin iloinen ja niin onnellinen en oo pitkään aikaan ollu. Sitten piti kertoa sille miehelle,noh hän oli kuulemma sitä salaa jo toivonutkin, toi mulle kukkia ja haluaa palata yhteen. Mutta mä en halua sitä enää takas ko kerranki oon tavallaan siitä eroon päässy.. :ashamed: Haluan todella et se on mukana lapsen elämässä!! mut hän taas sanoo et parempi ettei ole sit lainkaan tekemisissä jos en palaa sen kans yhteen koska hän ei mikskään vkonloppu isäks ryhdy..ja väittää että mä en halua sitä mukaan lapsen elämään ja haukkuu mut omahyväiseks ja itsekkääks en vaan halua palata enää siihen, mua stressaa pelkkä ajatuskin yhteen paluusta ja ahdistaa :ashamed: oho tulipas avauduttua, piti saada purkautua toivottavast kukaa ei tunnista :/ rv 13+6

 

en ole kyllä noin nuori.. mutta aika nuori olin kuitenkin kun ekan sain,21v.
Niin ja mulla siis kokemus samankaltaisesta miehestä.. tulin raskaaksi ja vaikka oli tosi vaikeeta ja ahdistavaa olla siinä suhteessa niin ostin sitten miehen kans asunnon yms.
Olin tosi masiksessa itse kun ei ollut hyvä olla siinä suhteessa. Mies oli kai narsisti,kaikki sai aina käännettyä taitavasti mun syyksi ja huusi ja haukkui yms.

Sitten vaan tein päätöksen että en voi siihen suhteeseen jäädä,en millään kun oli niin paha olo.
Eli lopetin suhteen ja mies aluksi kuitenkin oli vähän mukana (mutta aina kun nähtiin sai mulle kamalan olon aikaan..)
Ja pisti sitten välit poikki kokonaan ennen raskauden puoliväliä.
Mutta siis tällä tahdon sanoa että kannattaa uskoa vaan niitä omia tuntemuksia,eikä palata siihen vanhaan huonoon suhteeseen. aivan varmasti se ei siitä parane kun vauva syntyy.
Eikä ole vauvallakaan hyvä elää kun äiti ei ole onnellinen.
Mulla siis nyt poika 6kk ja isästään ei ole kuulunut sen jälkeen kun välit pisti poikki. Mutta oikeen hyvin meillä on mennyt vaikka mulla lapsia siis jo kaksi
Hyvin sinä pärjäät!!

Onnea raskaudesta!

 

Mä erosin raskausaikana miesystävästäni, ikää oli silloin 18, nyt 19, eli yhäriks "valmistuin" vaikka laps yhdessätuumin saatettiin aluille. Mulla oli joku semmonen ylifixu idea, että ehkä se muuttuu mun raskauden myötä... :headwall: :'(

Työskentelin siivoojana ja kokouspalvelutyöntekijänä odotusaikana, tein TOOOOSI paljon ylitöitä (autto mua eronkin yli tuo työskentely, ja piti hyvässä kunnossa raskauden lppuun asti) joka nosti vähän äitiyspäivärahoja.

Verotonta tuloa mulla on nyt melkein 300? kuussa, 129,90 elatustukea kunnalta ja 146,60 ? lapsilisiä yh-lisineen. Verottaja vie jonkun osan äippärahoista. Käteen jää vähän yli tonni kuussa, ja ihan hyvin me tällä eletään.

Asun kommuunissa joka takaa paljon pienemmät asumiskustannukset ja pitää mun pään kasassa; yksin lapsen kanssa päivät pitkät vois olla aika vaikeata. Taloudellisesti tullaan siis toimeen hyvin erilaisten järjestelyjen kautta; sen lisäks mun omat vanhemmat rakastavat lapsenlapsiansa, joten semmoista extraa ja ylimääräistä tulee sitten niiltä, mun ei tartte miettiä että tuo saa jotain traumoja kun kasvaa köyhyydessä x)

Mulla on muuten exän kanssa ollu samankaltasia keskusteluja:"sä et anna mun olla isä, ei tää oo sama asia kun jos oltais yhdessä..." Mun exältä tosin tuli riitojen yhteydessä henkisen väkivallan lisäks fyysistä väkivaltaa.

Ei kannata palata yhteen, sillä vauva ei todellakaan suhdetta paranna, päinvastoin. Lapset tuovat oman stressinsä suhteen, ja vain vahva ja hyvällä pohjalla oleva suhde voi vahvistua niistä. Muuten parisuhde romahtaa kun vanhemmat eivät enää keskity toisiinsa yhtään, vaa vauvaan. Parisuhteen on tarkoitus olla voimavara, ei stressitekijä. Jos et voi olla varma että suhde olisi sinulle voimavara niin älä missään nimessä (ainakaan nyt) palaa miehen kanssa yhteen. Myöhemminkin ehtii jos siltä näyttää että oikeasti kuulutte yhteen.

Tukiverkko kannattaa kutoa vahvaks; ota mukaan vanhempia, sisaruksia, tätejä, enoja, setiä, kavereita, ystäviä... Päätä, kenet haluat elämääsi lapsen kanssa ja kuka taas olisi enemmän stressitekijä. YH:na saa välillä olla itsekäs; sun lapses tulee tarvitsemaan äitiänsä, ja koska tulet olemaan ainoa vanhempi on roolisi vielä tärkeämpi.

Mutta hei! Onnea raskauden kanssa Nautiskele ja ota kaikki ilo irti! Vauvat on ihania ja asioilla on tapana järjestyä. Nii, ja Suomessa kukaan ei kuole nälkään, taloudellinen pärjääminen ei oikeasti ole niin iso asia kun mitä siitä tehdään.