Yhteishuoltajuudesta!!!

Onko kellään kokemusta yhteishuoltajuudesta? Miten lapsen asumiset, raha-asiat yms. menee? Näyttäisi siltä, että ero tulee piakkoin ja tulevaisuus pelottaa. Vauva on vasta 3 kk.
Eikö noi tapaamiset ole sovittavissa, ettei automaattisesti mene vuoroviikoin? Että lapsella olisi yksi pysyvä koti? Tietty niin kauan kun imetän, niin vauva on mulla kokonaan, eikö?
Tää on ihan kamalaa, kun vauva on vasta noin pieni, mut ei jatkuva riitely voi olla lapsellekaan hyväksi. Meillä on menny kunnioitus toista kohtaan ihan täysin ja seksielämää on vuoden aina ollut n. 3 kertaa. En usko, että mitään mahdollisuutta saada asioita enää kuntoon..
Lähinna mua huolestuttaa raha-asiat ja voinko silti jäädä hoitovapaalle, vaikka olisinkin yksin? :'(

 

Jos nyt päädyt eroon niin yhteishuoltajuus tietenkin säilyy, mutta kun lapsi on todella noin pieni niin suositellaan että lapsi muuttaa äidin kanssa. Ja siitä tehdään uusi paperi että lapsi asuu äidin kanssa.
No sitten tapaamisista niistä voi keskenään sopia tapaamiset tai sitten lastenvalvojan kanssa tehdään kirjallinen paperi tapaamisista. Ja tietenki kun lapsi on pieni niin lyhyitä tapaamisia vaikka useammin. Minä ja mieheni erottiin kun lapsi oli 9kk ja nyt on vähän yli vuoden ei yhteishuoltajuus oikein muuten näy kun jos hakee hoitopaikkaa niin olen kysynyt lapsen isän mielipidettä.
Lapsen elatusmaksu menee miehen tulojen mukaan ja jos ei ole tuloja niin silti saa sen minimin 118?. Ja nämä elatusapulaput täytetään sielä lastenvalvojanluona (sosiaalitoimistossa). Näitten lisäksi sitten saat ne kelan etuudet ja korotettu lapsilisä joka tarvitsee erikseen hakea jne.

 

ei ole meilläkään ollut helppoa lapsen syntymän jälkeen ja välillä tekis mieli pakata kamat mutta miettikää vielä.parisuhde muuttuu niin paljon,tuntuu että parisuhde katoaa jonnekin.välillä olen joutunut miehelle sanomaan että kyllä halut palaa ja jää aikaa kahden keskiseen olemiseen kunhan tyttö kasvaa.

mun mielestä olis vaikeaa erota,enkä itse edes halua,siinä sitten päätettäis kumman luona lapsi asuu.meillä ei kumpikaan suostuis luopumaan tytöstä eli pysytään yhdessä =)

 

Me ollaan miehen kanssa keskusteltu vakavissaan, että jos joskus tulee ero (ei ajankohtaista onneksi), niin asiallisesti toimitaan lapsen parhaaksi. Lähtevä ei muuta kauaksi pojasta, ja yhtälailla yhteistyössä yritettäisiin toimia. Toivottavasti pystytte keskustelemaan ja joustamaankin puolin ja toisin.

 

Minun lasteni äiti on heidän yksinhuoltajansa, ei suostunut mihinkään muuhun. Lakimies sano että todennäkösesti yhteishuolto saatas käräjillä mutta emme sitten siihen alkaneet. Nyt äiti vetoaa joka asiassa siihen että hän on yksinhuoltaja ja että hän tietää mikä on lasten paras... Kaikki asiat kannattaa sopia paperille jos ero tulee ja lastenvalvojan apua kannattaa käyttää.
Ei ole lasten edun mukaista nähdä kotona riitelyä jatkuvasti mutta ei erokaan ole heille helppoa. Jotain parisuhdeterapiaa..? :hug:

 

Kyllähän sitä terapiaa kokeiltiin. Tais vaan jäädä vähän kesken. Taidetaan vaan olla ihan liian erilaisia. Kaikki on tapahtunu niin vauhdilla, ottaen huomioon, et ollaa oltu yhdessä vaivaset kaksi vuotta.
Ei siis maltettu tutustua kunnolla. Molemmilla oli kauhia kiire saada talo ja perhe, ettei katsottu nenää pidemmälle..
Lapsen takia kyllä toisaalta haluis yrittää, mut ei siitäkään mitään tule, jos molemmat ei tule järkiinsä. Niin paljon on lyhyessä ajassa sattunu ja tapahtunu. Ihastuttiin toisiimme alussa ihan täysillä, mut jotenkin vaan nykyisin toisen naama vain ärsyttää. :headwall:
Eilen vielä kaikenlisäksi mies otti ja pakkas kamansa ja kassillisen viinaa mukaan ja ovesta ulos. Eipä ole itestään suuremmin ilmotellut..
Mut jos ero tulee, niin en todellakaan aio isää estää lasta tapaamasta, mut kyllä lapsella pitää olla se yksi vakituinen koti ja toinen etävanhempi ja meillähän on jo tehtynä yhteishuoltajuussopimus, kun ei olla naimisissa.. Pelottaa vaan, et miten muka saatais sovittua yhdessä asioista kun kasvatusperiaatteetkin on niin mahdottoman erilaisia.
Yksi hyvä esimerkki on se, että itse en hyväksy viinan juomista lapsen nähden. Tarkotan siis kännäämistä. Ja vien kyllä lapsen hoitoon, jos pakko lärvit vetää. Mies taas ei näe mitään pahaa siinä, jos bileissä on myös lapset mukana. Ja halveksuu sitä, että mulle viina ei tällähetkellä ole päällimmäisenä mielessä. Miehelle kyllä maistuu päivittäin pari kaljaa ja mieluiten joka vkl humala.. Ei nyt sentään mikään alkkis ole, mut aina tuntuu se kalja vievän voiton kaikesta..
Mies on kotoisin maalta ja minä kaupunkilainen. Eli toisinsanoen mun pitäis olla sellanen poikatyttö, joka tekee myös miesten hommia. Lapsenhoito ei myöskään käy työstä. Pitäis samalla tehdä remonttia yms... :headwall:
Ja se SUURIN ongelma mikä meillä on..SEKSI!!! Tai lähinnä sen puute. Ja en tiedä mikä siihen auttais. Mies on todella katkeroitunut mulle siitä ja ei usko, että asia koskaan tulee korjaantumaan. On jo muuttanu eri sänkyyn nukkumaankin. Vaikka varmasti raskaus ja pieni vauva yleensä vaikuttaa asiaan hyvin pitkälti. Ja tietty se, et mies tekee 16 tuntia päivässä töitä lähes joka päivä.. Meillä ei ole yhteistä aikaa juurikaan ollut. :'(

Voisko joku kertoa miks parisuhde on niin hemmetin vaikeeta???
Ei kai noita eroja muuten niin paljon olis... Vai onko se vaan liian helppo nykyisin erota??

 

MÄ erosin esikko tytön isästä tytön ollessa 4 kk (vuonna 2000 marraskuussa). Mun vanhemmat alkoi heti, et ottaisin yksin huoltajuuden mutta lastenvalvojalla saivat mun pään nii pyrälle, et tuli nimi laitettuu paperille.
Aluksi elatus hieman takkuili mutta nyttemmin exä on mulle maksanu 118 euroo joka kk lopussa. Ja toisinaan saattaa maksaa 2 kk eestä...
Mä ja nykyinen mieheni hoidellaan esikkoa ja näkee isäänsä joka toinen viikon loppu ja kerran vuodessa on isällään 2 viikkoo mutta ollaan pystytty sopimaan, et tyttö on viikko kerrallaan.
Hän ei sen koommin kysele tai soittele jos ei oo muutoksia tai oo asiaa mitä soittaa. Enkä kyll ootakkaan. Exä ja nykyinen ovat tulleet saman katon alla toimeen. Sisimmässääni vihaan todella paljon exää mutta en kertoile siitä tytölle (!) enkä kellekkään muulle vaikka voisinki huutaa koko Suomelle millanen mäntti exä on. Esikois tyttö on aivan ihana.
Mieheni on tietoinen mun ja exän tilanteesta ja oli sillo tietoinen huoltajuus prosessista ku alettiin seurustelemaan.

 

minäkin olen miettinyt tätä asiaa ja se kamala paperisota vaan kyllästyttää!!ja kun en tiedä mistä pitää mitäkin hakea ja mitä pitää sanoa... :ashamed: :ashamed: olen niin ujo ja tuntuu et pelkään elämistä niin paljon..

 

Juu eipä ole meidän isäntäkään vielä kotiin kiirehtinyt, Kaiken lisäksi tiedän, et sit kun tulee, niin asenne on erittäin ylimielinen. Tuskin aikoo edes kertoa missä on ollut. Luulee nyt olevansa niin niskan päällä, että voi tehdä mitä vaan. :headwall:

 

Jos sinulla ero tulee niin katso mihin nimesi laitat. Älä laita ensimmäiseen paperiin mitä sossussa aina ehdottavat. Kannattaa ottaa vaikka kopio ja kysäistä ensin joltain tutulta tai mennä sinne jonkun kaverin kanssa jota ei niin jännitä kun itseä siellä. Muista katsoa mitä sisällössä sanotaan ja käy ne kaikki läpi ajatuksella.
Ennen kirjoittamista. On ihan sinusta kiinni miten tapaamiset hoidetaan kun imetätkin vielä.... Koita jaksaa ja laita vaikka privaa jos siltä tuntuu..