Yks pikku juttu... (teen oman avauksen, sori!)

Mun mielestä on kyllä henkisesti vaikeempaa viedä lapset hoitoon ja mennä ite töihin. Mieluusti pitäisin nuo pennut aina kotona mun kanssa vaikka sotkisivatkin. Ehtivät kumman paljon sotkemaan sinä aikana kyllä kun ovat kotona. :D
 
juu ei
Mitä järkeä vääntää tästä asiasta? Eikö tätä aihetta ole puitu jo ihan riittävästi? Riippuu niin monesta tekijästä,kokeeko työn vai kotona olemisen raaskaammaksi.

Itselläni on osa-aikatyö ja koen pääseväni helpommalla töissä,kuin kotona kolmen lapsen kanssa.Voin paremmin kun saan aikuiskontakteja ja omaa elämää.Koti ei ole yhtä sotkuinen,kuin kotona ollessa.Eikä tarvitse jatkuvasti ajatella ruoan laittamista (lapset syövät hoidossa ja esikoinen koulussa).En erityisemmin välitä ruoan laittamisesta,enkä jatkuvasti jaksa puunata kämppää.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 09:20 eräs äiti kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 09:16 tyttö Tenonvarrelta kirjoitti:
minä taas just äsken mietin ku kattelin ympärilleni et miten ihmeessä täällä voi olla näin sotkusta vaikka ei täällä ketään melkeen koskaan oo :whistle:

joo ja pesuhuone on täynnä pyykkiä... aamulla ei kerkeä pestä ja illalla ku tulee töistä ei oo aikaa pestä... (huomenna onnex jo vapaapäivä niin saa pestyä ees pari koneellista, kunhan lainaan naapurista kuivaustelineen)
Ymmärrän toki tuonkin, mutta uskallan väittää, että yleensä työssäkäyvä on henkisesti vireämpi ja energisempi ja se, mitä siellä kotona sitten odottaa, ei ole niiiiin kamalaa kuitenkaan, eihän?! ;)
Kotiäitiys on henkisesti erittäin raskasta ja se jo sinänsä syö voimavaroja, lisäksi ku siinä sitten sotketaan ja melskataan 24/7, niin voi sitä jo sanoa rankaksi...? :whistle:
Itse olen sitä mieltä, että työssäkäynti on luxusta. =) Kuitenkin.
Sulle ei taida olla kovin rassaava palkkatyö, ei henkisesti eikä fyysisesti...

Syy miski minä olen mieluusti kotiäitinä kun lapset on pieniä on se että en jaksa sitä ainaista kiirettä. Aamulla kiireellä ylös että lapset ehtii viemään hoitoon että ehtii ajoissa töihin. Ja iltapäivällä alkaa kellon kanssa kilpailu ja sormet ristissä toivominen ettei mitään viime hetken katastrofia satu että ehtii hakemaan laset ajoissa hoidosta. Ja jonkun pitäisi ehtiä käymään kaupassa ja tekemään ruokaa. Jos muuten vielä ajoitus menee nappiin niin kehätiellä on ihan varmasti niin iso onnettomuus että liikenne seisoo eikä kukaan liiku mihinkään suuntaan. Siivoamisesta en stressiä ota, sen hoitaa joku palkattu ihminen silloin kun meillä on molemmat vanhemmat töissä mutta se kaikki muu juokseminen, se aiheuttaa stressiä.Jatkuva huono omatunto siitä että kun on lasten kanssa, jää töitä tekemättä ja kun on töissä, se on poissa ajasta lasten kanssa.
 
juu ei
Miksi niin harva tekee osa-aikatyötä? Helpottaa huomattavasti tehdä lyhyempää työviikkoa;palkka tosin on pienempi mutta perheelle jää aikaa enemmän.Teen 6h päiviä ja tämä ratkaisu sopii meidän perheelle loistavasti :)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.05.2007 klo 21:00 juu ei kirjoitti:
Miksi niin harva tekee osa-aikatyötä? Helpottaa huomattavasti tehdä lyhyempää työviikkoa;palkka tosin on pienempi mutta perheelle jää aikaa enemmän.Teen 6h päiviä ja tämä ratkaisu sopii meidän perheelle loistavasti :)
Varmaan moni tekiskin jos olis siihen varaa.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.05.2007 klo 21:00 juu ei kirjoitti:
Miksi niin harva tekee osa-aikatyötä? Helpottaa huomattavasti tehdä lyhyempää työviikkoa;palkka tosin on pienempi mutta perheelle jää aikaa enemmän.Teen 6h päiviä ja tämä ratkaisu sopii meidän perheelle loistavasti :)
Niinpä, on monia tapoja yhdistää työt ja perhe-elämä. Itse teen yhtä kokoaikaista työtä ja kahta osa-aikaista, hyvin pystyy sovittamaan kaiken yhteen. :saint:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 09:13 eräs äiti kirjoitti:
Tuosta työssäkäynnistä.
Minusta on ihan sama onko äiti töissä vai kotona vai jossain siltä väliltä, kunhan lapset ei kärsi.
Mutta semmonen seikka taitaa olla kuitenkin ihan tosi asia, että tuo työssäkäynti on henkisesti helpompaa, ehkä fyysisestikin -niinkuin joku tuossa toisessa ketjussa jo sanoi! :)
En ymmärrä, miksi työssäkäyvät äidit hyökkäävät tätä vastaan, ehkä siksi että se sattuu ja osuu niin arkaan paikkaan?
Ei ole tarkoitus mollata ketään, mutta tosiasia tämä taitaa olla.
Sanotte työssäkäyvät, että teillä on vielä kaikki kotihommat vastassa töiden jälkeen, totta se on! Mutta ei se koti voi mitenkään olla niin sotkuinen/likainen/täynnä työtä, jos siellä ei päivisin koskaan ketään ole (sotkemassa)?! =) Minun mielestä on luxusta käydä töissä, viedä lapset hyvään hoitoon, palata kotiin jota kukaan ei ole päivän aikana sotkenut jne.
En sanoisi sitä rankaksi sinänsä! ;)
Toki joka työssä on raskaatkin päivänsä, mutta siitä tässä ei nyt kyse. :hug:
puhuit juuri täyttä asiaa
T; 12 vuotta kotona lasten kanssa :\|
 
Niin, mä olen kyllä miettinyt, että ottaisin kouluikäiseltä esikoiselta avaimet pois, ettei se pääsisi kavereineen sotkemaan tänne sillä välin kun vanhemmat ovat töissä. :whistle: Hiukan kapeakatseista selostusta ap:ltä. Ja täytyy muuten sanoa, että en mä kotiäitiyttä aikanaan mitenkään hirvittävän fyysisesti rasittavana kokenut.
 
juu ei
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.05.2007 klo 21:18 Homo heidelbergensis kirjoitti:
Niin, mä olen kyllä miettinyt, että ottaisin kouluikäiseltä esikoiselta avaimet pois, ettei se pääsisi kavereineen sotkemaan tänne sillä välin kun vanhemmat ovat töissä. :whistle: Hiukan kapeakatseista selostusta ap:ltä. Ja täytyy muuten sanoa, että en mä kotiäitiyttä aikanaan mitenkään hirvittävän fyysisesti rasittavana kokenut.
Kotiäitys on henkisesti raskasta :saint:
 
Siis mikä tekee kotiäitiydestä henkisesti raskasta? Ihan tosissaan?

Työssäkäynnin miinuspuolia on jatkuva kiire. Työn tahti on ihan eri mitä se oli viisi vuottakin sitten. Koska teen työtä päälläni, en kyllä todellakaan fyysisesti väsy päivän aikana mutta toiset päivät ovat kyllä silti aika raskaita. Pidän työstäni ja pääasiassa päivät ovat mielenkiintoisia ja haastavia Välillä haastavuus taas vähän villiintyy :whistle: . Kiva viedä lapset aamulla hyvään hoitoon? Eli siis aamulla on pikkusievää hässäkkää, vaikka tavarat on etsitty illalla valmiiksi seuraavaa päivää varten. Ikävä kiskoa uneliaita lapsia sängyistään ja hoputtaa koko aamu eteenpäin. Ja miettiä pitkin päivää, miten oikeasti siellä hoidossa pärjäävät :/ . Pyykin määrä ei sitten todellakaan äidin työssäkäynnin myötä vähene mutta kodinhoitoon käytettävä aika kyllä vähenee 9-10 tuntia vuorokaudessa verrattuna kotiäitiyteen. En ole vielä huomannut, että siivoamisen määrä juurikaan vähenisi töitteni johdosta. Illat ovat säälittävän lyhyet, jää vain muutama hassu tunti aikaa viettää lasten kanssa. Ja osa siitäkin on lohkaistava samalla kotitöille ja seuraavan päivän ruoan laittoon.

Oikeastaan ainoat säästyvät asiat on yksi ruoka ja yksi välipala. Ne eivät muuten ihan ratkaisevasti vaikuta edes tiskin määrään!

Miinusta on myös jatkuva syyllisyyden tunne lasten luota poissaolemisesta. Eikä riitä edes se syyllisyys siitä vaan myös siitä, että mieluummin olisin kotona kuin työpaikallani! Oikeasti minulla on mukava työ mutta eihän se ikinä omien lasten kanssa vietettävää oikeaa elämää voita. Joku toinen voi olla toista mieltä ja ihan vapaasti meistä jokainen on omaan mielipiteeseensä oikeutettu. Työpaikan ilmapiiri taas onkin ihan toinen juttu... Se on myös yksi stressitasoa nostava seikka.

Eli kyllä mä olen sitä mieltä, että kotiäitinä (4 vuotta) viettämäni aika oli lokoisaa tähän verrattuna! Kotihommat oli toki olemassa (ja koti oikeesti oli mukavammassa kunnossa silloin) mutta niille oli myös 10 tuntia enemmän aikaa vuorokaudessa. Elämä ei ollut sidottu tiukkoihin kellonaikoihin vaan vapaata! Vaikka samat rutiinit toistuivat päivästä toiseen melko tarkasti samoihin aikoihin, ei ollut vaaraa pienistä myöhästymisistä. Illan nukkumaanmenoaika ei jyskyttänyt joka ainoa päivä takaraivossa.

En aio täällä sen kummemmin syitä ruotia, miksi minun oli nyt mentävä töihin mutta uskokaa pois, se ei ollut minun ensisijainen vaihtoehtoni. Onnekseni sentään työni on mukavaa! Mutta silti vaihtaisin sen vaikka heti huomenna kotiäitiyteen.

Mutta tätä äitien keskinäistä jatkuvaa nälvimistä en voi käsittää! Jos olet kotona, olet laiska loinen ja jos olet töissä olet välinpitämätön, piittaamaton ja itsekäs kökkiäinen. Eli mitä sitä tässä enää nälvimään ja nokittelemaan toisiamme kun olemme joka tapauksessa kaikki täysin kelvottomia ja kehnoja ihmisiä ja eritoten älyttömän huonoja äitejä :whistle: ...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 21:41 Ella78 kirjoitti:
Mun kyllä täytyy sanoa, että koin arjen äärettömän rankaksi töissä käydessäni. Töissä oli jatkuva kiire, kiireellä hakemaan lapsi pois hoidosta, ettei päivät venyis hirveen pitkiksi (mies vei pojan aamulla, kun meni myöhemmin mua töihin). Sitten kotiin ja molemmilla jo kiljuva nälkä, eli nopeasti ruokaa, sitten pyykin pesua ja stressi siitäkin, että tarvittavat vaatteet ehtii kuivua seuraavaksi päiväksi.

Ja kumma juttu, vaikkkei päivisin kukaan ollutkaan sotkemassa niin joka päivä ainakin meidän talosta siivottavaa löytyy ja kun neliöitä lähes pari sataa niin kyllä sitä kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen tosi puhki oli... Ja elämä oli jatkuvaa kiirettä. Jos lähdettiin kauppaan tai kylään niin sinnekin kiireellä ja taas kiireellä takaisin, että lapsi oli nukkumassa jo kahdeksalta, että jaksoi taas aamulla nousta hoitoon.

Nyt olen äitiyslomalla pienen vauvan kanssa ja todella nautin. Mua oikein ahdistaa ajatus joskus työelämään palaamisesta ja siitä, että alkaa taas se rumba kun elämä on pelkkää kiirettä ja arki vaan suorittamista.

Niin ja raskaaksi elämän teki sekin, ettei juuri ollut aikaa ystäviä tai kavereita nähdä. Nyt voi päivisin rauhassa vaunutella ja kahvitella muiden äiti-ystävien kanssa. Vauvan nukkuessa on esikoiselle aikaa ja mies kun tulee töistä neljän jälkeen niin voidaan rauhassa tehdä yhdessä koko perhe juttuja, kun ei kellon kanssa tarvi olla takaisin ja stressata, että lapsi on viimeistään silloin ja silloin sängyssä kun muuen taas edessä hirveä väsy aamu. Toki lapsilla silti rytmit on mutta nyt tästä elämsätä puuttuu se hirveä stressi.
Joillakin kotiäideillä on pieniä koululaisia, joten rytmit silti oltava tarkat. ja kaikilla ei mies tule kello 16...

Ja iso talo taitaa olla oma valinta.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 21:44 Miri kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 09:13 eräs äiti kirjoitti:
Tuosta työssäkäynnistä.
Minusta on ihan sama onko äiti töissä vai kotona vai jossain siltä väliltä, kunhan lapset ei kärsi.
Mutta semmonen seikka taitaa olla kuitenkin ihan tosi asia, että tuo työssäkäynti on henkisesti helpompaa, ehkä fyysisestikin -niinkuin joku tuossa toisessa ketjussa jo sanoi! :)
En ymmärrä, miksi työssäkäyvät äidit hyökkäävät tätä vastaan, ehkä siksi että se sattuu ja osuu niin arkaan paikkaan?
Ei ole tarkoitus mollata ketään, mutta tosiasia tämä taitaa olla.
Sanotte työssäkäyvät, että teillä on vielä kaikki kotihommat vastassa töiden jälkeen, totta se on! Mutta ei se koti voi mitenkään olla niin sotkuinen/likainen/täynnä työtä, jos siellä ei päivisin koskaan ketään ole (sotkemassa)?! =) Minun mielestä on luxusta käydä töissä, viedä lapset hyvään hoitoon, palata kotiin jota kukaan ei ole päivän aikana sotkenut jne.
En sanoisi sitä rankaksi sinänsä! ;)
Toki joka työssä on raskaatkin päivänsä, mutta siitä tässä ei nyt kyse. :hug:
Töissäkäynti henkisesti helpompaa? Hmm, mietitäänpä. Mitäs sitten, jos on kettumainen työilmapiiri? Siihen riittää yksikin työntekijä, ei tarvitse olla edes montaa idioottia samassa työpaikassa. Ja vielä parempaa, jos pomo on kettumainen. Eikä tarvitse olla edes kettumaisia työkavereita, liika töitä lasketulle työajalle riittää saamaan mukavan pienen stressinpoikasen aikaiseksi. Ja sitähän nykypäivänä riittää, kun kaikkea on tehostettu...
Fyysisesti helpommasta en viitsi edes alkaa puhumaan...naurattaa jo nyt. :LOL:
Faktaa nyt kuitenkin on se, että töissä aika usein on pomo, jonka pillin mukaan pompitaan, työkavereita joita itse aika huonosti saa valita etc. Kotiäiti on itsensä pomo ja ainoa työkaveri on omat lapset...

Mitä taas tulee siihen, että onko siellä kotona joku sotkemassa...aika monella ihmisellä on lemmikkieläimiä...jotka muuten ihan surutta sotkee sen aikaa, kun itse on töissä. Kaikilla ihmisillä sotkeentuu astioita ja vaatteita, pölyä kertyy pinnoille, hiekkaa kantautuu kengissä sisälle etc. Ne on muuten siistittävä nekin...ja todellakin sen työpäivän jälkeen. Kotiäidillä on aikaa x-tuntia tehdä niitä juttuja päivän mittaan. Sen lisäksi työssäkäyvän pitää vielä sapuskaa vääntää jahka kotiin saakka pääsee, jollei siis eineksiä halua syödä. Kotiäiti saa tehtyä nämäkin siinä jossain päivänmittaa.
Kotiäiti voi koisia siihen saakka, kun nyt lapset nukkuu (jollei erikseen jotain rytmiä itse pidä), työtä tekevän on herättävä aamulla, koska töihin yleensä pitää johonkin tiettyyn aikaan mennä. Ja grandebuenoa on vielä se, jos pitää lapset johonkin aamusella kiikuttaa. Kaikelta siltä aamuhässäkältä kotiäiti säästyy.

Kuten sanottua, mä en yhtään viitsisi aliarvioida työssäkäyvien urakkaa...vain täysin työstävieroittunut voi olla noin sokea. Sorry vaan.
:LOL: Ajattelin luettuani tuon vuodatuksen, että noin voi kirjoittaa korkeintaa yhden lapsen äiti, ja huomasin, että sinulla ei yhtään.

Kotiäiti siivoaa niitä sotkuja joita lasten leikeistä ja syömisistä tulee sen päivän aikana ja leikkii samalla lasten kanssa ja tekee ne päivä ruoat. Kokeile joskus. Aikaa ei todellakaan ole pyykkeihin tai muille töille, jos on parikin eri ikäistä lasta. Ja kun mies tulee töistä on sitä sotkua useimmila enemmän kuin siinä tapauksessa että ei lapsia ole kotona sotkemassa.

Tajuatko mitä on ottaa se rätti 20. kertaa saman päivän aikana, pyyhkiä niitä ruoan sotkuja ja pestä joka ruokailun jälkeen lattia ja pöytä, vähintään.

Ei kannata puhua asioista joista ei mitään tiedä. Itse olen työelämässä ollut vuosia kun pieni lapsi. Saman verran kotiäitinä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.05.2007 klo 20:33 TwistedSister kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 09:20 eräs äiti kirjoitti:
Ymmärrän toki tuonkin, mutta uskallan väittää, että yleensä työssäkäyvä on henkisesti vireämpi ja energisempi ja se, mitä siellä kotona sitten odottaa, ei ole niiiiin kamalaa kuitenkaan, eihän?! ;)
Kotiäitiys on henkisesti erittäin raskasta ja se jo sinänsä syö voimavaroja, lisäksi ku siinä sitten sotketaan ja melskataan 24/7, niin voi sitä jo sanoa rankaksi...? :whistle:
Itse olen sitä mieltä, että työssäkäynti on luxusta. =) Kuitenkin.
Tosi luxusta kun yh-äiti on töissä 7.00-16.00 toisella paikkakunnalla. :/ Enkä ole yhtään sen energisempi ja vireämpi kuin hoitovapaalla ollessa vaan päinvastoin. :(
Mitä se yh tähän liittyy? haetko säälipisteitä tai jotain? Taitaa koko ketju olla sellainen.

Olette te kaikki niin urheita. :hug: Voih ja aih.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.05.2007 klo 21:43 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 21:41 Ella78 kirjoitti:
Mun kyllä täytyy sanoa, että koin arjen äärettömän rankaksi töissä käydessäni. Töissä oli jatkuva kiire, kiireellä hakemaan lapsi pois hoidosta, ettei päivät venyis hirveen pitkiksi (mies vei pojan aamulla, kun meni myöhemmin mua töihin). Sitten kotiin ja molemmilla jo kiljuva nälkä, eli nopeasti ruokaa, sitten pyykin pesua ja stressi siitäkin, että tarvittavat vaatteet ehtii kuivua seuraavaksi päiväksi.

Ja kumma juttu, vaikkkei päivisin kukaan ollutkaan sotkemassa niin joka päivä ainakin meidän talosta siivottavaa löytyy ja kun neliöitä lähes pari sataa niin kyllä sitä kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen tosi puhki oli... Ja elämä oli jatkuvaa kiirettä. Jos lähdettiin kauppaan tai kylään niin sinnekin kiireellä ja taas kiireellä takaisin, että lapsi oli nukkumassa jo kahdeksalta, että jaksoi taas aamulla nousta hoitoon.

Nyt olen äitiyslomalla pienen vauvan kanssa ja todella nautin. Mua oikein ahdistaa ajatus joskus työelämään palaamisesta ja siitä, että alkaa taas se rumba kun elämä on pelkkää kiirettä ja arki vaan suorittamista.

Niin ja raskaaksi elämän teki sekin, ettei juuri ollut aikaa ystäviä tai kavereita nähdä. Nyt voi päivisin rauhassa vaunutella ja kahvitella muiden äiti-ystävien kanssa. Vauvan nukkuessa on esikoiselle aikaa ja mies kun tulee töistä neljän jälkeen niin voidaan rauhassa tehdä yhdessä koko perhe juttuja, kun ei kellon kanssa tarvi olla takaisin ja stressata, että lapsi on viimeistään silloin ja silloin sängyssä kun muuen taas edessä hirveä väsy aamu. Toki lapsilla silti rytmit on mutta nyt tästä elämsätä puuttuu se hirveä stressi.
Joillakin kotiäideillä on pieniä koululaisia, joten rytmit silti oltava tarkat. ja kaikilla ei mies tule kello 16...

Ja iso talo taitaa olla oma valinta.
Juu, isosta talosta en valita. Itse arkkitehdin kanssa suunniteltu ja rakennettu eli oma unelmamme toteutettu siinä!

Mutta jos luit kirjoitukseni niin kerroin miten asiat MINULLA on ja miten MINÄ olen kokenut. MINÄ koin työssäkäynnin yhdistettynäperhe-elämään rankkana ja tällä hetkellä en edes halua ajatella, että se on joskus taas vielä edessä... Pelkkä ajatuskin ahdistaa. Mutta toki asiaa helpottais se, että olis työ josta tosiaan nauttis, mulla kun ei sellaista ollut. Mutta toivon että luet uudelleen kirjoitukseni jotta ymmärrät että puhuin vain itsestäni...<br><br>
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.05.2007 klo 21:37 Susa kirjoitti:
Siis mikä tekee kotiäitiydestä henkisesti raskasta? Ihan tosissaan?

Työssäkäynnin miinuspuolia on jatkuva kiire. Työn tahti on ihan eri mitä se oli viisi vuottakin sitten. Koska teen työtä päälläni, en kyllä todellakaan fyysisesti väsy päivän aikana mutta toiset päivät ovat kyllä silti aika raskaita. Pidän työstäni ja pääasiassa päivät ovat mielenkiintoisia ja haastavia Välillä haastavuus taas vähän villiintyy :whistle: . Kiva viedä lapset aamulla hyvään hoitoon? Eli siis aamulla on pikkusievää hässäkkää, vaikka tavarat on etsitty illalla valmiiksi seuraavaa päivää varten. Ikävä kiskoa uneliaita lapsia sängyistään ja hoputtaa koko aamu eteenpäin. Ja miettiä pitkin päivää, miten oikeasti siellä hoidossa pärjäävät :/ . Pyykin määrä ei sitten todellakaan äidin työssäkäynnin myötä vähene mutta kodinhoitoon käytettävä aika kyllä vähenee 9-10 tuntia vuorokaudessa verrattuna kotiäitiyteen. En ole vielä huomannut, että siivoamisen määrä juurikaan vähenisi töitteni johdosta. Illat ovat säälittävän lyhyet, jää vain muutama hassu tunti aikaa viettää lasten kanssa. Ja osa siitäkin on lohkaistava samalla kotitöille ja seuraavan päivän ruoan laittoon.

Oikeastaan ainoat säästyvät asiat on yksi ruoka ja yksi välipala. Ne eivät muuten ihan ratkaisevasti vaikuta edes tiskin määrään!

Miinusta on myös jatkuva syyllisyyden tunne lasten luota poissaolemisesta. Eikä riitä edes se syyllisyys siitä vaan myös siitä, että mieluummin olisin kotona kuin työpaikallani! Oikeasti minulla on mukava työ mutta eihän se ikinä omien lasten kanssa vietettävää oikeaa elämää voita. Joku toinen voi olla toista mieltä ja ihan vapaasti meistä jokainen on omaan mielipiteeseensä oikeutettu. Työpaikan ilmapiiri taas onkin ihan toinen juttu... Se on myös yksi stressitasoa nostava seikka.

Eli kyllä mä olen sitä mieltä, että kotiäitinä (4 vuotta) viettämäni aika oli lokoisaa tähän verrattuna! Kotihommat oli toki olemassa (ja koti oikeesti oli mukavammassa kunnossa silloin) mutta niille oli myös 10 tuntia enemmän aikaa vuorokaudessa. Elämä ei ollut sidottu tiukkoihin kellonaikoihin vaan vapaata! Vaikka samat rutiinit toistuivat päivästä toiseen melko tarkasti samoihin aikoihin, ei ollut vaaraa pienistä myöhästymisistä. Illan nukkumaanmenoaika ei jyskyttänyt joka ainoa päivä takaraivossa.

En aio täällä sen kummemmin syitä ruotia, miksi minun oli nyt mentävä töihin mutta uskokaa pois, se ei ollut minun ensisijainen vaihtoehtoni. Onnekseni sentään työni on mukavaa! Mutta silti vaihtaisin sen vaikka heti huomenna kotiäitiyteen.

Mutta tätä äitien keskinäistä jatkuvaa nälvimistä en voi käsittää! Jos olet kotona, olet laiska loinen ja jos olet töissä olet välinpitämätön, piittaamaton ja itsekäs kökkiäinen. Eli mitä sitä tässä enää nälvimään ja nokittelemaan toisiamme kun olemme joka tapauksessa kaikki täysin kelvottomia ja kehnoja ihmisiä ja eritoten älyttömän huonoja äitejä :whistle: ...
En ymmärrä minäkään jatkuvaa nälvimistä. Jokainen tekee omat valintansa.

Mutta sitäkään en ymmärrä, että jos sinulla on kotiäitiaikana ollut 10 tuntia aikaaa enemmän kotitöihin, kuka ne lapset hoiti? Jos kotiäitinä ehtii tehdä koko päivän kotitöitä, ja lapset ovat vain siinä sivussa, niin miksi ihmeessä viette omanne ollenkaan hoitoon? Samallahan ne menevät sitten siinä sivussa siellä työpaikallakin. Jos siis kotiäiti ehtii tehdä pyykin ym. päivällä ja suursiivoukset, miksi on ollenkaan hoitopaikkoja, samalla ne lapset siellä töissä menevät.

Kyllä minulla ainakin jo kahden lapsen kanssa 3 vuoden ikäerolla, joista isompi ei nukkunut päiväunia, meni koko työpäivä niihin lasten hoitamiseen ja heidän kanssa leikkimiseen ja sen sotkun siivoamiseen, joka juuri sillä hetkellä lasten ollessa kotona tuli, eikä riitäkään. Koti on taatusti sotkuisempi kuin jos sama aika lapset olisivat olleet töissä hoidossa.

mielestäni kaikilla lapsilla pitäisi ollla mahdollisuus kiireettömään lapsuuteen. Se kiire siirtyä paikasta toiseen oli kyllä meillä välillä vaikka olimme kotona. Aivan liian nuorena harrastuksia, joihin raahasin aina pienemmän.

:ashamed: Aivan turhaa stressiä kaikille. Myöhemmin tajunnut että lapsi olisi ollut sen tyylinen joka viihtyy parhaiten omassa rauhassa kotona. Mutta esikoisen kanssa kai ne virheet tehdään.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.05.2007 klo 22:08 vieras kirjoitti:
[

En ymmärrä minäkään jatkuvaa nälvimistä. Jokainen tekee omat valintansa.

Mutta sitäkään en ymmärrä, että jos sinulla on kotiäitiaikana ollut 10 tuntia aikaaa enemmän kotitöihin, kuka ne lapset hoiti? Jos kotiäitinä ehtii tehdä koko päivän kotitöitä, ja lapset ovat vain siinä sivussa, niin miksi ihmeessä viette omanne ollenkaan hoitoon? Samallahan ne menevät sitten siinä sivussa siellä työpaikallakin. Jos siis kotiäiti ehtii tehdä pyykin ym. päivällä ja suursiivoukset, miksi on ollenkaan hoitopaikkoja, samalla ne lapset siellä töissä menevät.

Kyllä minulla ainakin jo kahden lapsen kanssa 3 vuoden ikäerolla, joista isompi ei nukkunut päiväunia, meni koko työpäivä niihin lasten hoitamiseen ja heidän kanssa leikkimiseen ja sen sotkun siivoamiseen, joka juuri sillä hetkellä lasten ollessa kotona tuli, eikä riitäkään. Koti on taatusti sotkuisempi kuin jos sama aika lapset olisivat olleet töissä hoidossa.

mielestäni kaikilla lapsilla pitäisi ollla mahdollisuus kiireettömään lapsuuteen. Se kiire siirtyä paikasta toiseen oli kyllä meillä välillä vaikka olimme kotona. Aivan liian nuorena harrastuksia, joihin raahasin aina pienemmän.

:ashamed: Aivan turhaa stressiä kaikille. Myöhemmin tajunnut että lapsi olisi ollut sen tyylinen joka viihtyy parhaiten omassa rauhassa kotona. Mutta esikoisen kanssa kai ne virheet tehdään.
Haluatko pätkän rautalankaa vai haluatko tahallasi ymmärtää ihan väärin tälläkin kerralla?

Jos minulla on 10 tuntia enemmän päivässä aikaa olla kotona, vaikuttaa se aika ratkaisevasti myös kotitöihin käytettävissä olevaa aikaa. Eiköhän jokainen ihminen tämän pallon päällä ymmärrä sen, ettei kotiäiti vietä jokaista lasten hereilläolosekuntia lapsiaan viihdyttäen ja kädestä pitäen, vaan kyllä se homma toimii niin, että samalla kun hoidetaan lapsia, hoidetaan myös kotihommia yms.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 09:13 eräs äiti kirjoitti:
Tuosta työssäkäynnistä.
Minusta on ihan sama onko äiti töissä vai kotona vai jossain siltä väliltä, kunhan lapset ei kärsi.
Mutta semmonen seikka taitaa olla kuitenkin ihan tosi asia, että tuo työssäkäynti on henkisesti helpompaa, ehkä fyysisestikin -niinkuin joku tuossa toisessa ketjussa jo sanoi! :)
En ymmärrä, miksi työssäkäyvät äidit hyökkäävät tätä vastaan, ehkä siksi että se sattuu ja osuu niin arkaan paikkaan?
Ei ole tarkoitus mollata ketään, mutta tosiasia tämä taitaa olla.
Sanotte työssäkäyvät, että teillä on vielä kaikki kotihommat vastassa töiden jälkeen, totta se on! Mutta ei se koti voi mitenkään olla niin sotkuinen/likainen/täynnä työtä, jos siellä ei päivisin koskaan ketään ole (sotkemassa)?! =) Minun mielestä on luxusta käydä töissä, viedä lapset hyvään hoitoon, palata kotiin jota kukaan ei ole päivän aikana sotkenut jne.
En sanoisi sitä rankaksi sinänsä! ;)
Toki joka työssä on raskaatkin päivänsä, mutta siitä tässä ei nyt kyse. :hug:
Oletko millaisessa työssä oikesti ollut?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 09:13 eräs äiti kirjoitti:
Tuosta työssäkäynnistä.
Minusta on ihan sama onko äiti töissä vai kotona vai jossain siltä väliltä, kunhan lapset ei kärsi.
Mutta semmonen seikka taitaa olla kuitenkin ihan tosi asia, että tuo työssäkäynti on henkisesti helpompaa, ehkä fyysisestikin -niinkuin joku tuossa toisessa ketjussa jo sanoi! :)
En ymmärrä, miksi työssäkäyvät äidit hyökkäävät tätä vastaan, ehkä siksi että se sattuu ja osuu niin arkaan paikkaan?
Ei ole tarkoitus mollata ketään, mutta tosiasia tämä taitaa olla.
Sanotte työssäkäyvät, että teillä on vielä kaikki kotihommat vastassa töiden jälkeen, totta se on! Mutta ei se koti voi mitenkään olla niin sotkuinen/likainen/täynnä työtä, jos siellä ei päivisin koskaan ketään ole (sotkemassa)?! =) Minun mielestä on luxusta käydä töissä, viedä lapset hyvään hoitoon, palata kotiin jota kukaan ei ole päivän aikana sotkenut jne.
En sanoisi sitä rankaksi sinänsä! ;)
Toki joka työssä on raskaatkin päivänsä, mutta siitä tässä ei nyt kyse. :hug:

YES!!!!! Ihanaa pelastit minun päiväni :flower: :flower: :flower:

Mulla alkaa työt elokuussa ja oon miettinyt pääni puhki että miten selviän kodinhoidosta ja muista arkipäivän askareista. Mutta nythän se selvisi - eihän meidän koti likaannu ja muut kotityöt loppuu. YES! YES! YES!

Tää oli tosi helpotus ja *huokaa syvään*.

Ilmeisesti meillä häärii sitten joku näkymätön henkiolento huolehtimassa petien petaamisen, imuroinnin, pölujen pyyhkimiset, luutuamiset, tiskit, pyykit, kaupassakäynnit, koiran ulkoiluttamisen jne. Kun enhän minä, lapsi, mies ja koira tehdä iltaisin yhtään mitään klo 16 -22 välillä muutakuin istutaan rivissä ja vietetään laatuaikaa yhdessä.

Varmaan saan sitten hyvää liksaa, että voin aina ostaa uudet vaatteet kun päälläolleet menevät pyykkiin. Kun työssäkäyvänä äitinä en niitä pese. Tähän on tosin pakko mainita, että mulla ei oo muutenkaan tapana istua pyykkikoneen vieressä katsomassa kun kone pesee pyykkiä.

Onneksi pysyy paino hallinnassa (painoindeksi 20.9) kun ei iltaisin syödä enää yhtään mitään. Pitää vaan toivoa, että laps älyää tankata hoidossa tarpeeksi ruokaa että jaksaa seuraavaan aamuun. Mut eipä tule tiskiä ei. Eipä tarvi käydä kaupassa ei.

Koirakin osaa varmaan sitten alakaa käymään kusella ja p.askalla pöntöllä ettei sitä tarvi ennää ulos lähteä viemään. Kun ei käy ulkona niin ei tule kuraa sisälle. Eli ei tarvi imuroida ja luututa. Toi syömättömyys kans sit helpottaa tota luutuamista ja imurointia.

Odotan innolla lokoisia työssäolopäiviä.


:LOL: :LOL:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.05.2007 klo 20:39 vierailija kirjoitti:
Ei meillä koti ainakaan ole tyhjä, kun minä joskus työelämään palaan.
Meillä koululaisilla lyhyet koulupäivät ja aina liuta kavereita täällä leikkimässä ja välipalaa syömässä, ja jälki sen mukaista. Eli siivottavaa taatusti riittää työpäivän jälkeen.
Juurikin näinhän se menee. Kun tulen töistä kotiin, en todellakaan tule siihen edellisiltana edes pääpiirteittäin siistimääni kotiin, vaan tulen kämppään jonne koululaiset ovat tulleet kavereineen kahdesta neljään tuntia ennen minua. On tehty välipalaa, on ravattu takapihalla trampoliinilla, on mahdollisesti askarreltu, vaihdettu vaatteita, tehty läksyjä, leikitty. Omat tavaransa saavat luvan korjata pois, mutta paljon jää vielä minunkin kontolleni tehtävää. Että se siitä siistiin kotiin tulemisesta.

Menihän se tarha-ajan niin, että kotona ei ollut ketään kun itse oli töissä. Mutta lapsilla on ikävä taipumus kasvaa. :xmas:
 
Molemmat ovat rankkoja, väliin. Siis sekä työssäkäynti, että kotiäitiys.
Työssäkäydessä kello sanelee elämää, ja kiire on alituinen kaveri. Kotona"ollessa" se kello ei niin orjallisesti määrää ihan kaikkea, kiire jää vähemmälle. Sehän on ainakin yksi syy minun tämänhetkiseen kotona"olemiseen". Eikä työssäkäynnin ainoa väsyttävyys ole kiirekään. Työ voi olla monin tavoin rankkaa sekä fyysisesti, että psyykkisesti. Kotiäidin työ on toki myös rankkaa ja vastuullista, mutta ei siinä ole niskaanhengittäjiä (ellei niitä lapsia lasketa ;)) eikä tulosvastuullisuuden perääjiä.

Ei noita kahta asiaa voi minusta rinnastaa mitenkään. Onko se joku kilpailu, kellä on eniten rankkaa? Kellä on kalenteri tupaten täynnä? MOLEMMAT OVAT tärkeitä asioita. Tarvitaan kotiäitiyttä/isyyttä, mutta ei tämä maailma pyöri, jos ei siellä ansiotyön tuulisella areenalla riitä puurtajia. Olkoot he sitten "lapsellisia" tai lapsettomia.

Arvo kaikille, ei sitä työ, teki sen missä tahansa, määritä.
<br><br>
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.05.2007 klo 21:50 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 21:44 Miri kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 09:13 eräs äiti kirjoitti:
Tuosta työssäkäynnistä.
Minusta on ihan sama onko äiti töissä vai kotona vai jossain siltä väliltä, kunhan lapset ei kärsi.
Mutta semmonen seikka taitaa olla kuitenkin ihan tosi asia, että tuo työssäkäynti on henkisesti helpompaa, ehkä fyysisestikin -niinkuin joku tuossa toisessa ketjussa jo sanoi! :)
En ymmärrä, miksi työssäkäyvät äidit hyökkäävät tätä vastaan, ehkä siksi että se sattuu ja osuu niin arkaan paikkaan?
Ei ole tarkoitus mollata ketään, mutta tosiasia tämä taitaa olla.
Sanotte työssäkäyvät, että teillä on vielä kaikki kotihommat vastassa töiden jälkeen, totta se on! Mutta ei se koti voi mitenkään olla niin sotkuinen/likainen/täynnä työtä, jos siellä ei päivisin koskaan ketään ole (sotkemassa)?! =) Minun mielestä on luxusta käydä töissä, viedä lapset hyvään hoitoon, palata kotiin jota kukaan ei ole päivän aikana sotkenut jne.
En sanoisi sitä rankaksi sinänsä! ;)
Toki joka työssä on raskaatkin päivänsä, mutta siitä tässä ei nyt kyse. :hug:
Töissäkäynti henkisesti helpompaa? Hmm, mietitäänpä. Mitäs sitten, jos on kettumainen työilmapiiri? Siihen riittää yksikin työntekijä, ei tarvitse olla edes montaa idioottia samassa työpaikassa. Ja vielä parempaa, jos pomo on kettumainen. Eikä tarvitse olla edes kettumaisia työkavereita, liika töitä lasketulle työajalle riittää saamaan mukavan pienen stressinpoikasen aikaiseksi. Ja sitähän nykypäivänä riittää, kun kaikkea on tehostettu...
Fyysisesti helpommasta en viitsi edes alkaa puhumaan...naurattaa jo nyt. :LOL:
Faktaa nyt kuitenkin on se, että töissä aika usein on pomo, jonka pillin mukaan pompitaan, työkavereita joita itse aika huonosti saa valita etc. Kotiäiti on itsensä pomo ja ainoa työkaveri on omat lapset...

Mitä taas tulee siihen, että onko siellä kotona joku sotkemassa...aika monella ihmisellä on lemmikkieläimiä...jotka muuten ihan surutta sotkee sen aikaa, kun itse on töissä. Kaikilla ihmisillä sotkeentuu astioita ja vaatteita, pölyä kertyy pinnoille, hiekkaa kantautuu kengissä sisälle etc. Ne on muuten siistittävä nekin...ja todellakin sen työpäivän jälkeen. Kotiäidillä on aikaa x-tuntia tehdä niitä juttuja päivän mittaan. Sen lisäksi työssäkäyvän pitää vielä sapuskaa vääntää jahka kotiin saakka pääsee, jollei siis eineksiä halua syödä. Kotiäiti saa tehtyä nämäkin siinä jossain päivänmittaa.
Kotiäiti voi koisia siihen saakka, kun nyt lapset nukkuu (jollei erikseen jotain rytmiä itse pidä), työtä tekevän on herättävä aamulla, koska töihin yleensä pitää johonkin tiettyyn aikaan mennä. Ja grandebuenoa on vielä se, jos pitää lapset johonkin aamusella kiikuttaa. Kaikelta siltä aamuhässäkältä kotiäiti säästyy.

Kuten sanottua, mä en yhtään viitsisi aliarvioida työssäkäyvien urakkaa...vain täysin työstävieroittunut voi olla noin sokea. Sorry vaan.
:LOL: Ajattelin luettuani tuon vuodatuksen, että noin voi kirjoittaa korkeintaa yhden lapsen äiti, ja huomasin, että sinulla ei yhtään.

Kotiäiti siivoaa niitä sotkuja joita lasten leikeistä ja syömisistä tulee sen päivän aikana ja leikkii samalla lasten kanssa ja tekee ne päivä ruoat. Kokeile joskus. Aikaa ei todellakaan ole pyykkeihin tai muille töille, jos on parikin eri ikäistä lasta. Ja kun mies tulee töistä on sitä sotkua useimmila enemmän kuin siinä tapauksessa että ei lapsia ole kotona sotkemassa.

Tajuatko mitä on ottaa se rätti 20. kertaa saman päivän aikana, pyyhkiä niitä ruoan sotkuja ja pestä joka ruokailun jälkeen lattia ja pöytä, vähintään.

Ei kannata puhua asioista joista ei mitään tiedä. Itse olen työelämässä ollut vuosia kun pieni lapsi. Saman verran kotiäitinä.
Siis tää on kyllä ihan legendaarista bullshittiä... :LOL: Mä oikeesti kellotin eilen, kun pistin pesukoneen pyörimään...mulla meni koko tarkkaan puolitoista minuuttia siihen, kun pistin pyykin koneeseen, pesuaineet&huuhteluaineet lokeroihin ja länttäsin päälle sen. Jotta jollet pese sitten nyrkkipyykillä vaatteita niin kokolailla uusavuton olet, josset pysty pyykkejä koneeseen laittamaan niin, että lapset on kotona.

Ja ihan noin niinkuin mielenkiinnosta, montako kertaa sun lapses oikein yhden päivän aikana syö, jos se rätti pitää 20 kertaa ottaa käteen? Miten olis ottaa ruokailun jälkeen se rätti käteen ja pyyhkiä sitten kaikki kerralla. Onhan se kotiäitiys varmaan ylirankkaa puurtamista, jos organisaatio- ja ajattelukyky on täysi nolla.

 
hanah
mä olen kokenut kotiäitiyden ja töissä käynnin ja molemmat ovat rankkoja. kotona oli rankkaa kun tarpeeksi kauan oli. Ja nyt kun olen töissä se tuntuu vielä raskaammalta. Joten aikansa kutakin,nyt olisi taas kiva olla kotona...
 

Yhteistyössä