Yksi raskas päivä taas takana... :(

Enkelit vieneet pois on pienen ihmisen,
jättäneet kuitenkin hänen kauniin kultaisen sydämen,
joka elää äidissä, isässä, sisaruksissa,
lämmittää jokaisessa äidin rutistuksessa,

perheen pieniä sydämiä silittää,
että hekin jaksaisivat ymmärtää,
vaikkei pientä vauvaa näy enää,
hänen sydämensä kaikissa elää,

ja että pienet silmät pilven reunalla katselee,
katsoo jokaista perheenjäsentä ja hymyilee,
miettien kuinka rakastava perhe hänellä onkaan,
ja hän on heidän luonaan ainiaan vaikka asukas on taivaan.

Voimia :hug:
 
:hug: annan teille osan voimistani. sekä osanottoni. en osaa sanoa mitään lohduttavaa, tai mitään mikä ottaisi kivun pois, mutta lähetän teille lämpimiä ajatuksia, ehkä ne tuntuvat siellä jossain kaukana missä olette. :flower:
 
JanuLiitus harmaana
:'( :hug: osanottoni :hug:

Meillä esikoispoika Juuso syntyi rv21 ja vieläkin itken päivittäin, vaikka tapahtumasta on jo 3v7kk ( keskeytetty raskaus )
Ikävä on suuri vaikka koskaan häntä en nähdä saanut :'(
 
Etkö
Alkuperäinen kirjoittaja no:
sori vaan mutta mun mielestä se olis sitten surullisempaa jos olis ollu esim eka lapsi, olis ollut terve, ja pitemmillä raskausviikoila
ymmärrä edes hävetä, ei se suru muutu oli sitten eka tai viides lapsi, kaikki yhtä rakkaita ja aina yhtä rankkaa
 

Yhteistyössä