yksilapsiset!

olen 25vee yhden 1½vuotiaan pojan äiti.. ja nyt viimeaikoina mieheni on asettunut sille kannalle että tämä jäisikin ainoaksi.. aikasemmin olimme ajatelleet että ainakin 2 lasta ja sitten poikamme syntymän jälkeen kun olen puhunut vauvakuumeilusta niin hän aina vaan tuumaa että odotellaan nyt esikoisen kasvamista.. mutta nyt on alkanut selvitä ettei hän ehkä haluaisikaan toista.. itse olin kyllä ajatellut että ainakin sen 2 haluaisin mutta kyllähän nyt yhdestäkin pitää tyytyväinen olla.. mitn teillä muilla joilla on vaan yksi lapsi?! onko kaivattu sisaruksia tai onko kaduttanut myöhemmin ettei tullut tehtyä enempää?
 
Moikka!

Meillä yksi lapsi, enkä oikein tiedä jatkosta. Haluaisin toisenkin, mutta en tahdo olla enää raskaana saatikka synnyttää. Inhosin molempia yli kaiken. Synnytykseni oli kuin suoraan jostain kauhuelokuvasta :ashamed:

Adoptiota ollaan mietitty, muttei sellaiseen ole rahaa vielä aikapäiviin. Olisin halunnut että lapsilleni ei tulisi paljoa ikäeroa, mutta se jää nyt nähtäväksi kuinka käy. :/

Onneksi on kuitenkin tämä yksi ja ihana.:heart:
Kaikki kun eivät saa edes sitä yhtä..
 
Jelena
Hei! Meille on varmasti sama tilanne. :) Minun poika on jo 2 vuotta, ja minullakin vauvakuume. Mutta mieheni aina sanoo ei vielä, ei vielä...

Minun poika on tosi vilkas, ja mies ajatelle että parempi kuin poika vähän kasvaa, että tulee järki vähän, sekä alkaa käymään päiväkotiin.

Haluasin rauhoitua sinua, että sinun miehelle on varmasti enemmän pelko tulevaisuudesta: hänellä varmasti päässä pyöri kaikki kysymyksiä, kuten miten jos tule toinen lapsi, riitäkö raha? Miten elätään? Koko ajan tiukaa, taas yöllä itku, ei yhtä rauhaa. Hän varmasti halua matkustaa jossain? Entä miten minulle aikaa, jos kaksi lasta, sitten vaimolla varmasti ei yhtään aikaa ja voimia minulle? Miten sinä pärjät kahden lasten kanssa yksi kotona?

Sinulle pitää keskustella hänen kanssa, mitä hän enemmän pelottaa?

Siis tarkoitaan nämä ajatukset minun miehellä ainakin. :)
Anna sinun miehelle vähän aika, vaikka vuosi. Kiva jos pääsette jossain matkaan, yrittäkää järjestää jotain. Mitä hänellä olisi unelma paikka, en tarkoitta mitään kallis reisu. vaikka viikoksi.
Mun mielestä ei mitään paha jos lapsille ikäero 3-4 vuotta. Itselle tule helpompi kasvata toinen, enemmän aikaa tule. Silti tulevat kaveriksi!

Tiedän yhden asia vielä, jos kuuntelen mieheni, varmasti ei ollut kin yhtä lasta. Parempi en sunnitele mitään, jos sunnitelen kaikki menee vääriin. :)
Varmasti puoli vuoden kulutua hän ite ehdotaa toista. Anakin minun mies alkaa jo puhua sitä asjasta pikku hiljaa. :) :flower:
 
ihmettelijä
meillä toisinpäin. mä haluan yhden lapsen,joka jo on 6kk,mut mies taitaa haluta enemmän. mä olen aina halunnut yhden lapsen ja mies on tietänyt sen.. toivoottavasti ei nyt pakosta sitten halua lisää..
 
Tämä on 3:sti eronneen miehen suusta: "Jos haluatte parisuhteen kestävän, niin älkää tehkö lapsia iähaarukalla ikäero 2 vuotta tai vähemmän".

Syynä tähän oli että parisuhde joutuu paljon koetukselle pienen lapsen kanssa.. edessä oleva uhmaikä, yht.aikaiset sairastumiset (joskus pidempiaikaisetkin).

Varsinkin jos mies ei ole kotona auttamassa voi äidiltä loppua jaksaminen ja keinot kesken.

Tämä oli hänen kokemuksensa, mutta ikävä kyllä tätä on sattunut tuttavillenikin.

Ne jotka vetävät yhtä köyttä ja rakastavat toisiaan no mater what, niin stemppiä. Kyllä se loppuu aikanaan, kun lapset lentävät pois pesästä.

Itselläni 1 lapsi ja ei kummallakaan (ainakaan vielä) haluja toista tekemään.
 
Meillä poika 01/07. Itse haluan aikaisintaan viiden vuoden päästä seuraavan lapsen, koska pitäs saaha opiskelutkin päätökseen. Miehellä on vaan jatkuva vauvakuume, haluais neljä lasta noin kahden vuoden välein. :eek:
Mutta ei tule onnistumaan, haluan todellakin valmistua ammattiinki joskus :D
 
Olen 26v äiti ja tyttäremme on 5,5v. Lämpesimme mieheni kanssa melko samoihin aikoihin ajatukselle toisesta lapsesta, vaikka itselläni oli kauan aikaa ajatus vain yhdestä. Asiaan ovat vaikuttaneet monet asiat: ensinnäkin olen opiskellut itselleni ammatin tämän viiden vuoden aikana ja hankkinut mieluisan työpaikan; tytär on jo niin iso, että ymmärtää haluta toista perheenjäsentä (hän olisikin varmasti iso apu kaikessa); ja kolmanneksi minua kosketti, kun hyvä ystäväni (joka on ainoa lapsi) kertoi, että kun hän menetti isänsä, niin hän huomasi ensimmäisen kerran pelkäävänsä myös äitinsä menettämistä, koska jäisi silloin "yksin" tässä maailmassa. Haluan että myös minun tyttärelläni on täällä joku jonka kanssa jakaa tämän perheen asiat. :heart:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.04.2007 klo 20:06 kissu kirjoitti:
Tämä on 3:sti eronneen miehen suusta: "Jos haluatte parisuhteen kestävän, niin älkää tehkö lapsia iähaarukalla ikäero 2 vuotta tai vähemmän".

Syynä tähän oli että parisuhde joutuu paljon koetukselle pienen lapsen kanssa.. edessä oleva uhmaikä, yht.aikaiset sairastumiset (joskus pidempiaikaisetkin).

No joo...en ihan yhdy tuohon ensimmäiseen kommenttiin.Jos parisuhde on hyvällä pohjalla jo ennen lapsia niin tuskin mitään ongelmia tulee.
Meillä esikoisen ja keskimmäisen ikäero on vuosi ja risat,välillä oli rankkaa mutta kyllä kaikesta selviää.Pikkulapsiaika on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika elämässä!

Mielestäni on ihan turhaa stressata etukäteen.Mielestäni kolmen kanssa ei ole sen rankempaa kuin kahden kanssa,ainoa ero on pyykin- ja ruoan määrässä.Jokaiselle riittää aikaa ja huomiota,parisuhde on hyvässä kunnossa ja rakkautta riittää :).
 
mulle jäi esikon odotuksesta kammo insuliini piikkeihin ja hiukka ehkä synnytykseen... käynnistettiin ja ei meinannu lähtee tulemaan poika....

aluksi olin sitä mieltä että nyt meille ei koskaan tuu pikkukakkosta.... poika kasvoi ja ja nyt 3v 4kk ja tässä kuussa pitäisi syntyy toi meitin pikkukakkonen.... nyt olen jälleen varma että meille ei koskaan tuu kolmosta ja mies onkin nyt sanonu muutaman kerran max kolme lasta.... ennen oli tyyliin jos kaksi tulee kerralla ni sit kolme eli on kuitankin alkanu pohtii asiaa....

lähimmillä kavereilla kolme ja neljä lasta eli jäljessä ollaan.... :D

tosin nyt kakkosen odotus ajalla suhde aika kovilla.... talo rakenteilla , mies sairaslomaalla ollut kohta puol vuotta, muutto yms.....
eli kyllä elämä tässä on urakalla potkinut kupoliin..... :kieh: :kieh: :kieh: :kieh: mutta mennään läpi vaikka harmaan kiven kun näin pitkkälle ollaan tultu....
 
Hopsuli
kissu: tuollaisen kolmesti eronneen kommentin voi jättää ihan omaan arvoonsa. Oikeasti siinä on vain kyse siitä että mies ei kestä perhe-elämää.

Minulla on vain yksi lapsi. Haluaisin hänelle kyllä kavereita; sisarukset ovat suuri ilo.
Lisäksi jos lapselleni kävisi jotain isompana en jäisi lapsettomaksi.
 
Ivy la Sangrienta
Mie olen halunnut toista jo pari vuotta! Poika täyttää nyt kesällä neljä, ja olen jo 30v. enkä halua liian vanhana lapsia. Mutta kun ei sitä geenilahjoittajaakaan ole...
 

Yhteistyössä