Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Minä taas nimenomaan halusin tanskalaista, että geenit sekoittuisivat paremmin ;) Ihan normaalipituista toivoin ja silmillä ei väliä. Ainoa kriteeri sitten koski hiustenväriä. Punatukkaista en toivonut, mutta jotta lapsi muisuttaisi jossain määrin iteäni ei menty blondilinjalla. Minulle luvattiin soittaa viikko sitten mitä siittiöitä tuli, mutta koska soittoa ei kuulunut, ilmeisesti siitä voi sitten päätellä, etteivät ne vastanneet toiveitani. Odottavan aika on pitkä... jo tässä vaiheessa ;)
 
Mä sain myös luovuttajan oikeastaan heti - ja sattuu muuten olemaan melkein kaksimetrinen, vihreäsilmäinen punapää! :LOL: Mulla ei ollut oikeastaan muita tiukkoja toiveita kuin pituus. Olen itsekin pitkä, samoin koko lähisuku, niin että se tuntui luontevimmalta. Hiusten väristä toivoin, ettei olisi ihan mustatukkainen, kun en itsekään ole.

Jännää muuten tuo, että minulle ei ole sanottu mitään painosta, vaikka olen nyt jo hieman ylipainoisen puolella. Viimeisen vuoden aikana on tullut ne muutama ylipainon puolelle keikauttanut kilo, joista kyllä pitäisi päästä eroon mieluiten heti tämän raskautumisenkin kannalta... Vähän sitä odotin, mutta ei ole kukaan ottanut puheeksi.

Täällä odottavan aika on eeeeeriiittäin pitkä! Nyt on menossa dpo11, muutama päivä vielä pitäisi odotella ennen testaamista. Pregnylin pitäisi kyllä olla jo näkymättä testissä, mutta otan mielummin varman päälle ja testaan vasta "virallisena" testipäivänä keskiviikkona. Olen kyllä jo lähes varma siitä, että plussaa ei tule, on sen verran kuukautisia ennakoivia oireita...
 
Mitä tulee painoon, olen kuullut, että hoitojen onnistumisen kannalta on tärkeää, että BMI on alle 30. Missään en ole kuullut aikaisemmin, että muutamiin kiloihin puututtaisiin (tällä klinikalla edes välttämättä kunnon ylipainoon), joten tämä siis itselleni tuli yllätyksenä. Lähinnä minulle sanottiin, että vaikkei minulla ylipainoa olekaan, parin kilon pudotuksellakin on jo merkitystä hoitojen onnistumiseen. Samalla sanottiin, että hoitojen onnistumisen kannalta on kaksi asiaa joihin voi itse vaikuttaa, tupakointi ja kilot. Koska en tupakoi, minulle jäi siis vain ne kilot ;)

Oikeasti en kyllä usko, että parilla kilolla on mitään merkitystä. Ihmiset ovat ruumiinrakenteeltaan niin erilaisia. Mutta koska satsaan itse samantien siihen IVF:ään ja kallistahan se on, en halua, että se epäonnistuu parin kilon tähden ;) Kaikkeni olen tehnyt ;)

Ja Iirikselle edelleen tsemppiä... perästä tullaan, toivottavasti, jos ne solut joskus tulisivat ;)
 
No negahan sieltä tuli :( En kyllä mitenkään yllättynyt, kun noita kuukautisia ennakoivia oireita on ollut niin kuin viimeksikin kirjoitin. Kuukautiset eivät ole kuitenkaan vielä alkaneet, niin että taidan tehdä vielä perjantaina varmuuden vuoksi toisen testin. Olen menossa viikonlopuksi mökkeilemään, niin voi sitten hyvällä omalla tunnolla ottaa siellä muutaman saunasiiderin, jos nega pysyy.

En jotenkin ollut edes surullinen tuosta negasta, lähinnä ottaa päähän... Kai se johtuu siitä, että en edes uskonut että tulen raskaaksi ekasta inssistä, todennäköisyydet kun ovat mitä ovat. No, uuteen kiertoon sitten vaan, kunhan kuukautiset alkavat. Eteenpäin, sano mummo lumessa.

Tapahtuukos täällä muilla mitään? Mitenkäs BB81, joko olet kuullut siittiöistä? (Ei muuten kovin usein tule kysyttyä keneltäkään tällaista :LOL:)
 
Moikka taas kaikille,
En ole tänne paljon kirjoitellut, kun en oikein osaa noihin hoitoihin kommentoida, mutta ajattelin tällaisen omanapaisen päivityksen laittaa... Eli mulla yk3 ei tuottanut tulosta. (n) Tänään alkoi menkat ja kierto jäi omituisen lyhyeksi (25pv)... Yk4 aloitetaan vasta seuraavasta kierrosta, koska nyt tämän alkaneen kierron hedelmällinen viikkoa ajoittuu juuri sopivasti mun lomareissun ajalle, eli olen irtoavan munasoluni kanssa about tuhannen kilsan päässä niistä siittiöistä, joiden haluan sen hedelmöittävän. :p Mutta... en aio nyt sillä asialla stressata. Ehkä ihan hyväkin, että tulee pieni tuumaustauko tähän väliin ja saa hetken ottaa rennosti mietimättä kiertopäiviä ja ovulaatioita jne. ;)

Mutta, oikeastaan syy miksi nyt rupesin kirjoittamaan on se, että olen päättänyt, että tämän vuoden loppuun saakka yritetään apurin kanssa, jos raskautuisin luomusti... ja mikäli tulosta ei synny, hakeudun vuoden alussa hoitoihin itsellisenä naisena. (En voi enkä halua pakottaa mun apuria kanssani hoitoihin, koska emme elä parisuhteessa). Tällaisen päätöksen olen tässä viimeisen kuukauden aikana tehnyt... ja olen päätökseeni aika tyytyväinen (ainakin nyt tuntuu siltä). Toki toivon, että luomuplussan saan, mutta ikää on jo niin paljon, että en uskalla jäädä kovin pitkäksi aikaa enää sitä odottelemaan. :oops:

Iiris80 pahoittelut negasta! :( Tsemppiä kuitenkin jatkoon, myös kaikille muille palstalaisille! :)
 
Jaksamisia ja tsemppiä Iiris80!

Sain itse eilen vihdoinkin siittiöpuhelun ;) Kolme luovuttajaa täytti kriteerini täydellisesti ja olivat pituudeltaan muutaman sentin päässä toisistaan. Kahdella oli vielä tismalleen samanväriset silmät... päädyin sitten siihen silmiltään eriväriseen ja sentin pidempään kuin kakkosvaihtoehtoni ;) Lisäksi extrana oltiin tarjoamassa lisävaihtoehtoja astetta vaaleampana.

Nyt on siis kaikki valmiina.

Mietinnässä on aloitanko pistokset ja munasolujen kypsyttelyt seuraavaan kieroon (eli 3.5 viikon päästä) vai jaksanko odottaa 7.5 viikkoa... aloitan parin viikon päästä uudessa paikassa työt ja rasvaa ehtisi palaa venyttämällä vielä pari kiloa. 7.5 viikkoa vaan tuntuu tuhottoman pitkältä, vaikka oikeesti ei siitä ensikäynnistäkään ole kulunut vasta kuin 4 viikkoa :) Toisaalta laskin jo senkin, että jos nyt kaikki menisi pieleen, ehtisi sen toisenkin solusatsin kypsytellä ennen vuodenvaihdetta.
 
Jaksamista Iiris! Kummasti tuo aika tuntuu pitkältä kun odottelee menkkoja alkavaksi, että pääsisi hoitoihin. Onneksi sain rahat hoidettua kahteen seuraavaan yritykseen. Kalenterin mukaan nuo naisten vaivat alkavat viimeistään ensi viikolla.
 
Jee! Menkat alko!:D Se tarkoittaa, että pääsen kohta kokeilemaan toista inseminaatiohoitoani. Ei mulla muuta. ;)
Heippa pallero! Tsemppiä inssiin. (y)
Saako udella mitä kaikkea hoitoihisi on nyt kuulunut/sisältynyt/tulee sisältymään (johon olet varautunut) ja paljon suurinpiirtein on kaikkinensa kustannukset? Tässä juuri itse säästösuunnitelmia teen ja laskeskelen olemassa olevia rahavarastoja ja kiinnostaa tietää millaisiin summiin näin alkuun kannattaa varautua. Olin ajatellut, että insseillä itsekin aloittaisin, kun ei ainakaan mitään perustavaa laatua olevaa häikkää ole tiedossa.

Kiitos, jos jaksat/viitsit vastata. :)
 
Hei Mamablue! Ensimmäisen kerran lasku oli hieman kalliimpi, kun minulle tehtiin myomien takia kohtuhuuhtelu. Olen varautunut, että kahteen inseminaatiohoitoon ja alun tarkastuksiin Visa vinkuu kahden tonnin edestä. Yksi inseminaatiohoitokerta taisi maksaa n. 800 €.
 
  • Tykkää
Reactions: MamaBlue
Hei Mamablue! Ensimmäisen kerran lasku oli hieman kalliimpi, kun minulle tehtiin myomien takia kohtuhuuhtelu. Olen varautunut, että kahteen inseminaatiohoitoon ja alun tarkastuksiin Visa vinkuu kahden tonnin edestä. Yksi inseminaatiohoitokerta taisi maksaa n. 800 €.
Kiitos! (y) Mulla säästössä about 5000€, eli mitä ilmeisemmin tällä pääsen jo paremmin kuin hyvin alkuun, mikäli tämä luomuhomma ei tuota tulosta ja päädyn hoidot aloittamaan.
 
Mulla on tähän mennessä mennyt rahaa vähän reilu 1800e. Siinä on siis mukana kaikki mahdollinen: ensikäynti, lahjasoluneuvonta, aukiolotutkimus, eka inssi + siittiöt, lääkkeet (Letrozol + Pregnyl) ja ovulaatio- ja raskaustestit. Labrat sain työterveyden kautta ilmaiseksi. Vähän nuo hinnat tuntuu vaihtelevan klinikoittain, mutta kyllä MamaBlue tuolla 5000 eurolla jo hyvin pääsee vauhtiin hoidoissa. Toivotaan tietysti, että luomuna tärppää sitä ennen, ja säästöt voi käyttää vaikka siihen vauvaan sitten :)

Kiva kuulla, että sullakin asiat etenee, pallero. Me ollaan suurin piirtein samaan aikaan inssissä sitten parin viikon päästä.

BB81, mustakin tuntuu, että ensikäynnistä on jo vaikka kuinka paljon aikaa ja tää kestää ja kestää, mutta siitä on itse asiassa vaan kaks kuukautta... Kärsivällisyys on koetuksella jo ties kuinka monetta kertaa.

Mulla on töissä karmea kiire ja stressiä pukkaa... Täytyy varmaan ruveta meditoimaan, jos se auttais tätä raskaaksi tulemista. Eikä siitä muutenkaan haittaa olisi, sen verran on stressikäyrät korkealla tällä hetkellä.
 
  • Tykkää
Reactions: MamaBlue
Hei taas pitkästä aikaa! Tänään minulle tehtiin ensimmäinen inseminaatio. Sattui yllättävän paljon, koska olen ilmeisesti sekä ahdas että vino (mutta ei päässä sentään), ja lääkärin oli vaikeaa löytää kohdunsuutani. Mutta lopuksi siittiöt saatiin oikeaan paikkaan, ja nyt alkaa tuo kuuluisa kahden viikon odottelun omallakin kohdallani (ja kohdullani). Jos joku tykkää lukea blogeja ruotsiksi, niin omani löytyy tästä: https://famnenredo.wordpress.com/
 
Hei, uutena täällä huhuilen että onko ryhmä vielä aktiivinen? Olisi kiva löytää foorumi, jossa olisi näitä yksin hoitoihin lähteviä tai muilla keinoin siihen lopputulokseen päätyneitä, että yrittävät yksin lasta. Vertaistuki olisi tarpeen, sen verran rankkoja ovat nuo IVF-hoidot ja piinailut ennen ja jälkeen ja niiden aikana!! Takana itsellä siis 2 IVF-kierrosta, joista ensimmäinen oli aika shokki, meni niin heikosti. Tämä toinen meni paremmin, ensimmäistä kertaa elämässä plussasin!!! Taisi jäädä lyhytaikaiseksi iloksi, tänään viikolla 6+3 näkyi sikiöpussi ja ruskuaispussi mutta ei sykettä:( Oon todella uupunut ja tuntuu niin voimattomalta olo, että tämän kaiken yrittämisen jälkeen kun vihdoin onnistui niin nyt menikin näin!! Lääkäri pyysi tulemaan vielä maanantaina varmistamaan, mutta ei antanut kovastikaan toivoa. Onko muilla ollut alkuraskauden ultria ja jos on, niin mitkä päivät näytti sykkeen? Kyllä tämä on yhtä vuoristorataa, hoidot jatkuneet tai olleet mielessä pari vuotta ja alkaa olee henkisesti aika loppu tähän kaikkeen. Kiva olisi kuulla muista, ja onnistumisista varsinkin:) Toivotan joka tapauksessa kovasti onnea ja plussia kaikille niistä haaveileville!!
 
Hups, katsoin vähän nuo päivämäärät väärin, onhan täällä kovinkin aktiivista vielä:ROFLMAO:Sen verran vielä, että 40-vee lähestyy joten tuntuu että viimeisiä hetkiä viedään, ja sama tarina taustalla kuin useimmilla, ei ole miestä löytynyt. Viimeistä 39-veetä kun treffailin niin sanoi ettei ole kiire lapsille:LOL:kyllä se siihen loppui se yhteinen taival!! Oon halunnut lapsia jo vuosia, noin 30-veenä oli paha vauvakuumekin mutta silloin vielä elättelin toiveita miehestä ja parisuhteesta...oon täysin valmis tähän yksin, vaikka tukiverkosto onkin vähän heikko (ainakin sukulaisten osalta, asuvat kaukana) mutta tämä on haave jota oon kantanut niin kauan että sen eteen olen valmis tekemään kompromissejakin:love:
 
Moikka UusiElämä2016, tervetuloa mukaan! Kyllä tämä ketju on ihan aktiivinen :)

Blåklockanille kovasti onnea matkaan, toivottavasti tärppää!

Mullakin piti olla tänään inssi, mutta toisin kävi. Ovisplussa tuli siis eilen, ja sovimme klinikan kanssa että tulen tänään aamulla ultraan ja inssi tehdään iltapäivällä, jos näyttää hyvältä. No, ultrassa löytyikin mysteeri. Yhtään johtofollikkelia ei löytynyt ja näkyvät munarakkulat olivat aika pieniä, mutta ei myöskään löytynyt jäänteitä siitä, että joku munarakkula olisi jo puhjennut. Kohdun limakalvo oli lääkärin mukaan kuitenkin ihan sen näköinen, että ovulaatio on kyllä ihan näinä päivinä - eli ei ole ollut testin virhekään. Todennäköisesti ovulaatio on siis tapahtunut jo eilen ja jo sen verran aikaisin, että inssiä ei enää tänään kannattanut tehdä :( Ihan hyvä ettei turhaan lähdetty tekemään, säästyipä rahaa, mutta harmittaa kyllä kovasti hukkaan mennyt kierto... No, lokakuussa sitten.
 
Hei Iiris80, voi harmi mikä lopputulema! Tiedän miten kovasti sitä odottaa ja toivoo, että pääsisi yrittämään mutta mysteerisiä on hormonien tiet:oops:Mullekin lääkäri sanoi, et he näkee parhaiten munasolujen lahjoittajien kanssa mitä eroavaisuuksia voi olla hoitojen välillä: vaikka hoito tehtäisiin täsmälleen samalla tavalla ja samoilla lääkkeillä, loppusaldo voi vaihdella vaikka kuudesta kahteenkymmeneen! Ja munasolujen lahjoittajat kai on niitä onnellisia, joilla on nuoret ja pontevat solut ja kaikki toimii! Kiertojen välillä voi olla tosi isot erot...luin jostain, et munasolut alkaa kehittyä jo 3 kuukautta etukäteen, eli ne tässä kierrossa olevat ovat alkaneet taipaleensa jo pari kuukautta sitten! Joten tsemppiä kovasti lokakuulle, silloin voikin olla ihan päinvastainen tilanne ja hoito pääsee etenemään(y)
 
No niin, täällä taas kirjoittelen kun ei mihinkään muuhunkaan keskittymiskyky riitä tänään eikä varmaan ennen maanantaita:rolleyes:JustHope mietit klinikoita, en tiedä onko enää ajankohtaista mutta voisin kertoa omista ja vähän tuttavapiirinkin kokemuksista. Yhden ystävän kanssa meni kokemukset samalla tavalla (tosin vasta myöhemmin tajuttiin, aluksi kumpikaan ei tiennyt toisenkin olevan hoidoissa!), aloitettiin Helsingissä Fertinovassa josta ei kyllä valitettavasti jäänyt hyviä kokemuksia. Menin sinne aika tietämättömänä ja tuntui, että sieltä sitä tietoa ei kyllä saanutkaan eikä hoitohenkilökunta ollut kovinkaan ystävällistä tai avuliasta, vaikka luulisi että tällä alalla ymmärrettäisiin henkinen puoli ottaa myös huomioon! Meille molemmille jäi sieltä rahastuksenmaku suuhun, aika liukuhihnameiningillä edettiin ja tosiaan tietoa ei tuntunut saavan kuin netistä. Mun kohdalla se eka IVF lisäksi mokattiin jonkin verran, mm punktio oli hirveä ja aiheutti tulehduksen, jota sitten vähäteltiin ja painettiin villaisella. Siirryin Dextraan ja Niklas Simbergin asiakkaaksi, on edelläkävijä tällä alalla. Dextrassa on ehkä vähän kalliimpaa mutta on kyllä ero kuin yöllä ja päivällä! Hoitajat ovat ystävällisiä ja kuuntelevat puhelimessa vaikka puoli tuntia kysymyksiä ja huolia! Olin alkuun todella hämmästynyt tästä, niin suuri oli ero. Niklas on todella kannustava, ei toisaalta anna liikaa toivoa mutta myös kertoo asioista ja kuuntelee asiakasta. Hänen kanssaan siis tuo toinen IVF meni huomattavasti paremmin (ja kivuttomammin!) kuin eka siellä Fertinovassa, ja hän teki hyvin yksilöllisen hoitosuunnitelman sekä jopa soitti kerran kotiin pyydettäessä! Muuten hoitajat ottavat vastaan kysymyksiä ja palaavat saman päivän aikana lääkäriä konsultoituaan. Olisin mennyt julkiselle, mutta kun tosiaan 40 vuoden rajapyykki lähestyy ja täällä Helsingissä on puolen vudoen jonot ja aloitus aina inseminaatiolla (mikä ei mulla vaan toimi) niin kaivoin kuvetta. Rahaa onkin palanut ja samalla manailen sitä, että asian on jättänyt näin viime tippaan ja että se nyt senkin takia on vaikeaa!:cry:Mutta tosiaan, kannattaa valita se klinikka tarkkaan ja jopa se lääkäri, nekin vaihtelee klinikasta toiseen (mm Niklas oli ennen juuri Fertinovassa).

Ja niin, ihan ensimmäinen hoitokokemushan mulla oli Felicitaksessa, jonne en sitten aukkarin jälkeen palannutkaan:mad:tuli Lullabyn kokemukset mieleen, siellä nimittäin lääkäri (jokin Olkinuora tms kaksiosainen sukunimi) valitti, et kuulun 'riskiryhmään' kun ei ole kovasti tukiverkkoa ja laittoi mun lapsihalut 40-kympin kriisin piikkiin, kehtasi vielä sanoa että kandee käydä siellä pakollisella psykologilla vaikka 10 kertaa, et ehkä sit huomaat ettet ees halua lasta:mad::mad:vaikka kerroin asiasta haaveilleeni viimeiset 15 vuotta eikä hänen asianaan ollut edes arvioida mun halua saada lapsia, olisi vaan lääkärinä katsonut onko ne munanjohtimet auki vai ei:rolleyes:joo, tällä kaikella tarkoitus sanoa et tälläkin alalla on valitettavasti kaikenlaisia 'arvoja' omaavia ja onhan tämä iso bisness, eli kandee tosiaan tehdä taustatyötä sen klinikan ja lääkärin valinnan suhteen ettei sitten maksa suuria summia jostain puolivillaisesta toiminnasta...
 
  • Tykkää
Reactions: MamaBlue
No niin, täällä taas kirjoittelen kun ei mihinkään muuhunkaan keskittymiskyky riitä tänään eikä varmaan ennen maanantaita:rolleyes:JustHope mietit klinikoita, en tiedä onko enää ajankohtaista mutta voisin kertoa omista ja vähän tuttavapiirinkin kokemuksista. Yhden ystävän kanssa meni kokemukset samalla tavalla (tosin vasta myöhemmin tajuttiin, aluksi kumpikaan ei tiennyt toisenkin olevan hoidoissa!), aloitettiin Helsingissä Fertinovassa josta ei kyllä valitettavasti jäänyt hyviä kokemuksia. Menin sinne aika tietämättömänä ja tuntui, että sieltä sitä tietoa ei kyllä saanutkaan eikä hoitohenkilökunta ollut kovinkaan ystävällistä tai avuliasta, vaikka luulisi että tällä alalla ymmärrettäisiin henkinen puoli ottaa myös huomioon! Meille molemmille jäi sieltä rahastuksenmaku suuhun, aika liukuhihnameiningillä edettiin ja tosiaan tietoa ei tuntunut saavan kuin netistä. Mun kohdalla se eka IVF lisäksi mokattiin jonkin verran, mm punktio oli hirveä ja aiheutti tulehduksen, jota sitten vähäteltiin ja painettiin villaisella. Siirryin Dextraan ja Niklas Simbergin asiakkaaksi, on edelläkävijä tällä alalla. Dextrassa on ehkä vähän kalliimpaa mutta on kyllä ero kuin yöllä ja päivällä! Hoitajat ovat ystävällisiä ja kuuntelevat puhelimessa vaikka puoli tuntia kysymyksiä ja huolia! Olin alkuun todella hämmästynyt tästä, niin suuri oli ero. Niklas on todella kannustava, ei toisaalta anna liikaa toivoa mutta myös kertoo asioista ja kuuntelee asiakasta. Hänen kanssaan siis tuo toinen IVF meni huomattavasti paremmin (ja kivuttomammin!) kuin eka siellä Fertinovassa, ja hän teki hyvin yksilöllisen hoitosuunnitelman sekä jopa soitti kerran kotiin pyydettäessä! Muuten hoitajat ottavat vastaan kysymyksiä ja palaavat saman päivän aikana lääkäriä konsultoituaan. Olisin mennyt julkiselle, mutta kun tosiaan 40 vuoden rajapyykki lähestyy ja täällä Helsingissä on puolen vudoen jonot ja aloitus aina inseminaatiolla (mikä ei mulla vaan toimi) niin kaivoin kuvetta. Rahaa onkin palanut ja samalla manailen sitä, että asian on jättänyt näin viime tippaan ja että se nyt senkin takia on vaikeaa!:cry:Mutta tosiaan, kannattaa valita se klinikka tarkkaan ja jopa se lääkäri, nekin vaihtelee klinikasta toiseen (mm Niklas oli ennen juuri Fertinovassa).

Ja niin, ihan ensimmäinen hoitokokemushan mulla oli Felicitaksessa, jonne en sitten aukkarin jälkeen palannutkaan:mad:tuli Lullabyn kokemukset mieleen, siellä nimittäin lääkäri (jokin Olkinuora tms kaksiosainen sukunimi) valitti, et kuulun 'riskiryhmään' kun ei ole kovasti tukiverkkoa ja laittoi mun lapsihalut 40-kympin kriisin piikkiin, kehtasi vielä sanoa että kandee käydä siellä pakollisella psykologilla vaikka 10 kertaa, et ehkä sit huomaat ettet ees halua lasta:mad::mad:vaikka kerroin asiasta haaveilleeni viimeiset 15 vuotta eikä hänen asianaan ollut edes arvioida mun halua saada lapsia, olisi vaan lääkärinä katsonut onko ne munanjohtimet auki vai ei:rolleyes:joo, tällä kaikella tarkoitus sanoa et tälläkin alalla on valitettavasti kaikenlaisia 'arvoja' omaavia ja onhan tämä iso bisness, eli kandee tosiaan tehdä taustatyötä sen klinikan ja lääkärin valinnan suhteen ettei sitten maksa suuria summia jostain puolivillaisesta toiminnasta...
Kiitos, että jaksat kertoa kokemuksia. Kullanarvoista tietoa minulle, joka vasta suunnittelen hoitoihin hakeutumista. Itse täällä pk-seudulla asuvana juurikin pohdin noita kaikkia vaihtoehtoja. Osaatteko kukaan sanoa ihan suoralta kädeltä, että onko julkisen ja yksityisen puolen hintaero huomattava... tyyliin onko yksityisellä kaikki aina esim. tuplasti kalliimpaa vai onko kustannuksissa vain hienoinen ero? Oon mä yrittänyt hintoja katsella, mutta kun vaikea on saada sellaista kokonaiskuvaa, varsinkaan noista julkisen puolen kuluista...
 
MamaBlue, hyvä jos tästä on jotain apua:)Täytyy sanoa, että itselleni tuli jotenkin yllärinä miten kamalasti rahaa tähän uppoaa! Tosiaan kun mulle ei inseminaatio toimi, niin siirryttin heti järeisiin keinohin eli IVF:ään ja sehän tuli kalliiksi: sperma (3 olkea) maksoi noin 1900 euroa, labrat ennen hoitoa ehkä noin 800 euroa, kaikenmaailman ultrat ja lääkkeet yhteensä noin 1000 euroa (kunnes apteekin katto tuli siinä noin 660 eurossa vastaan, mut silti, esim hoidossa käytetyt Lugesteronit ei ole kela-korvattavia) ja itse IVF noin 2500 euroa. Pakastaminen, jos jotain jää pakkaseen, noin 300 euroa vuodeksi. Ei ole halpaa, mut mietin et otan autolainan sijasta sitten rahat tähän, ei se auto kauheasti elämänsisältöä antaisi kuitenkaan:LOL:Ja en siis ole mitenkään rikas, rahat on raavittu kasaan ties mistä mut eihän sekään loputtomiin voi jatkua...nyt oon niin paniikissa hoidoista ja niin toivon tuloksia, et oon päättänyt miettiä sit rahaa myöhemmin, kaikesta ei voi stressata. Mut kyllä kauhistuttaa tosiaan rahanmeno, kun yh-äitinä niitä kuluja olis sitten muutenkin. Ja mikä ärsyttävintä, Kela korvaa hoidoista jotain mutta vain pariskunnille!!!:mad:Eli tässä tätä kaksinaismoraalia, yksinäiset ei kai sit sais lisääntyä ainakaan yhteiskunnan piikkiin...ja yksinhän nämä hoidot kans maksaa yksin, pariskunnilla kai molemmat kaivaa kuvetta! Julkisella puolella tulee taatusti todella paljon edullisemmaksi, mutta muutama tonni taitaa IVF kustantaa sielläkin, sellaista oon kuullut. Samalla toki tajuan, et monella ei varmaan ole irrottaa tota muutamaa tonnia tähän kaikkeen joten sen suhten kai oon onnekas, vaikka hoitotulokset on jättäneet toivomisen varaa. Ja noi klinikat antaa hoitoluottoa, jos haluaa maksaa esim kk-erissä. Tämän kaiken takia haluankin kertoa, et valitkaa se klinikka huolella, ettei rahaa mene taivaan tuuliin:(
 
Tervetuloa uusille!
Ihan järkyttävän kuulosta kohtelua oot saanu Felicitaksella UusiElämä2016 :mad: eikös toi klinkka ollu ennen niitä (mitä lie vanhoillisia) jotka ei antanu edes hoitoja yksinäisille? Kattooko ne vieläkin siis yksinäisiä nenän vartta pitkin ja mieluiten savustaa ulos kokonaan? Siltä vaikuttaa...kyllä osaa olla törkeitä.. asiakkaan rahat kelpais turhilla psykokäynneillä mut hoitoihin ei kelpaa!? :devil:
Kuulostaa muuten hiukan samalta nuo hoitotaustat (ja ikäkin suurinpiirtein), tosin mulla pari ekaa hoitoo tehtiin julkisella exän kans joskus vuosia sitten. Siellä oisin jatkanukin jos ne antas hoitoja yksinäisillekin.
Sit 3. hoito jatkui yksin (munasolut oli pakastettu kesken jääneestä hoidosta), sen 1. passista plussa mutta kkm todettiin np-ultrassa vasta 12+ viikolla.. alkiot (1 siirrettiin, mutta oli jakautunu kahteen!) oli kuollu jo noin kuukaus aiemmin. Toivottavasti sulla kuitenkin parempi onni jo tällä kierroksella (y) uskoisin että kaikki voi olla kunnossa ja vaikka kasvu ois jossain vaiheessa vähän jäljessä, se voi olla kirinyt kiinni myöhemmässä uä:ssä!
Mulla oli siinä aiemmassa raskaudessa eka ultra 6+0 jollonka edes alkioita ei näkyny, pelkästään se pyöree sikiöpussi tms. 7+5 ultrassa näkyi syke mutta kasvu oli 4 päivää jäljessä.
4. hoidon ainoa pas on jonka plussa onnistui loppuun saakka, oli eka uä vasta 7+0 ja kasvu vastas 6+5.
 
No niin, täällä taas kirjoittelen kun ei mihinkään muuhunkaan keskittymiskyky riitä tänään eikä varmaan ennen maanantaita:rolleyes:JustHope mietit klinikoita, en tiedä onko enää ajankohtaista mutta voisin kertoa omista ja vähän tuttavapiirinkin kokemuksista. Yhden ystävän kanssa meni kokemukset samalla tavalla (tosin vasta myöhemmin tajuttiin, aluksi kumpikaan ei tiennyt toisenkin olevan hoidoissa!), aloitettiin Helsingissä Fertinovassa josta ei kyllä valitettavasti jäänyt hyviä kokemuksia. Menin sinne aika tietämättömänä ja tuntui, että sieltä sitä tietoa ei kyllä saanutkaan eikä hoitohenkilökunta ollut kovinkaan ystävällistä tai avuliasta, vaikka luulisi että tällä alalla ymmärrettäisiin henkinen puoli ottaa myös huomioon! Meille molemmille jäi sieltä rahastuksenmaku suuhun, aika liukuhihnameiningillä edettiin ja tosiaan tietoa ei tuntunut saavan kuin netistä. Mun kohdalla se eka IVF lisäksi mokattiin jonkin verran, mm punktio oli hirveä ja aiheutti tulehduksen, jota sitten vähäteltiin ja painettiin villaisella. Siirryin Dextraan ja Niklas Simbergin asiakkaaksi, on edelläkävijä tällä alalla. Dextrassa on ehkä vähän kalliimpaa mutta on kyllä ero kuin yöllä ja päivällä! Hoitajat ovat ystävällisiä ja kuuntelevat puhelimessa vaikka puoli tuntia kysymyksiä ja huolia! Olin alkuun todella hämmästynyt tästä, niin suuri oli ero. Niklas on todella kannustava, ei toisaalta anna liikaa toivoa mutta myös kertoo asioista ja kuuntelee asiakasta. Hänen kanssaan siis tuo toinen IVF meni huomattavasti paremmin (ja kivuttomammin!) kuin eka siellä Fertinovassa, ja hän teki hyvin yksilöllisen hoitosuunnitelman sekä jopa soitti kerran kotiin pyydettäessä! Muuten hoitajat ottavat vastaan kysymyksiä ja palaavat saman päivän aikana lääkäriä konsultoituaan. Olisin mennyt julkiselle, mutta kun tosiaan 40 vuoden rajapyykki lähestyy ja täällä Helsingissä on puolen vudoen jonot ja aloitus aina inseminaatiolla (mikä ei mulla vaan toimi) niin kaivoin kuvetta. Rahaa onkin palanut ja samalla manailen sitä, että asian on jättänyt näin viime tippaan ja että se nyt senkin takia on vaikeaa!:cry:Mutta tosiaan, kannattaa valita se klinikka tarkkaan ja jopa se lääkäri, nekin vaihtelee klinikasta toiseen (mm Niklas oli ennen juuri Fertinovassa).

Ja niin, ihan ensimmäinen hoitokokemushan mulla oli Felicitaksessa, jonne en sitten aukkarin jälkeen palannutkaan:mad:tuli Lullabyn kokemukset mieleen, siellä nimittäin lääkäri (jokin Olkinuora tms kaksiosainen sukunimi) valitti, et kuulun 'riskiryhmään' kun ei ole kovasti tukiverkkoa ja laittoi mun lapsihalut 40-kympin kriisin piikkiin, kehtasi vielä sanoa että kandee käydä siellä pakollisella psykologilla vaikka 10 kertaa, et ehkä sit huomaat ettet ees halua lasta:mad::mad:vaikka kerroin asiasta haaveilleeni viimeiset 15 vuotta eikä hänen asianaan ollut edes arvioida mun halua saada lapsia, olisi vaan lääkärinä katsonut onko ne munanjohtimet auki vai ei:rolleyes:joo, tällä kaikella tarkoitus sanoa et tälläkin alalla on valitettavasti kaikenlaisia 'arvoja' omaavia ja onhan tämä iso bisness, eli kandee tosiaan tehdä taustatyötä sen klinikan ja lääkärin valinnan suhteen ettei sitten maksa suuria summia jostain puolivillaisesta toiminnasta...
Kiitos kovasti kokemuksistasi, kyllä tää vielä ihan ajankohtasta eli vasta mietinnän tasolla mulla n tuo klinikankin valinta... niin hintavaa touhua olisi, että tekisi mieli mennä halvimpaan :p toisaalta kyllä näin yksin juttuun lähtevänä kaipaa ees niiltä hoitavilta lekureilta tukea ja ymmärrystä eikä ikävää asennetta. Ehkä se siis olisi kuitenkin sen kalliimmankin hinnan arvoista.

Mulla koko juttuun lähteminen lykkääntynyt ihan ajatukisissakin aikatavalla. Tunnistamisen pelossa (heh...) en viiti kertoa tarkemmin, mutta tuo aiemmin mainitsemani laparoskopia ei mennyt toipumisen osalta ihan putkeen vaikka itse leikkaus meni hyvin. Tuli tulehus ja lopulta uusinta laparoskopia ja siten useempi viikko mennyt nyt joko saikulla tai sairaalalla... huoh.
Vielä toipuminen kesken mutta nyt alkaa jo näyttää paremmalle.
Ilokseni tekivät myös aukiolotutkimuksen ekan leikkauksen ohessa ja auki on kaikki. Ei tarvi ainakaan siihen upottaa rahaa yksityisellä :)

Saas nähä saisiko tässä pikkuhiljaa tehtyä jo jotain päätöksiä suuntaan tai toiseen mihin menisi ja milloin... :) Mutta nyt ainakin eka antaa kropan kunnolla toipua hetken.
 
Siis julkisellahan koko homma on lähes ilmasta verrattuna yksityisiin.. eihän siellä makseta kun polikäynnit noin 30e kpl ja punktiopäivältä oli 83e sillon joitain vuosia sitten kun ite kävin.. toki lääkkeet sielläkin joutuu maksaan ite mutta kelan katto on siinä 600-700e/vuosi. Sen jälkeen maksaa niistä vaan muutaman euron, poislukien ne joita kela ei korvaa, esim. luget ja gonapeptyl. Mutta eipä ne nyt paljoo tunnu enää siinä yksityisen maksujen tuhansien eurojen konkurssissa...
Siis tosiaan oisin jatkanu julkisella jos yksinäisenä pääsis!
Kalliimmista hoidoista (ivf, icsi) voi yksinkin saada kelakorvausta jos on joku hedelmällisyyteen vaikuttava sairaus eikä raskaakstulo kuitenkaan mitä ilmeisimmin onnistus kotioloissakaan, kuten mun tapauksessa (endo ja vuosien turha yritys exän kanssa).
 
Siis julkisellahan koko homma on lähes ilmasta verrattuna yksityisiin.. eihän siellä makseta kun polikäynnit noin 30e kpl ja punktiopäivältä oli 83e sillon joitain vuosia sitten kun ite kävin.. toki lääkkeet sielläkin joutuu maksaan ite mutta kelan katto on siinä 600-700e/vuosi. Sen jälkeen maksaa niistä vaan muutaman euron, poislukien ne joita kela ei korvaa, esim. luget ja gonapeptyl. Mutta eipä ne nyt paljoo tunnu enää siinä yksityisen maksujen tuhansien eurojen konkurssissa...
Siis tosiaan oisin jatkanu julkisella jos yksinäisenä pääsis!
Kalliimmista hoidoista (ivf, icsi) voi yksinkin saada kelakorvausta jos on joku hedelmällisyyteen vaikuttava sairaus eikä raskaakstulo kuitenkaan mitä ilmeisimmin onnistus kotioloissakaan, kuten mun tapauksessa (endo ja vuosien turha yritys exän kanssa).
No onpas kurjaa, että itsellisiä ei julkisella puolella hoideta lainkaan... kun syntyvyys ja väestönkasvukin huolestuttavalla mallilla. (n)
 

Yhteistyössä