Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Woohoo BB! Tuota parempaa väliaikatietoa ei kai voisi ollakaan.

 

Toinen psykologikäynti ohi ja oli ihan mukava käynti tällä kertaa
Varailin ajan tuolle lääkärilleni taas että josko pääsisi sitten suunnitteleen miten tästä mennään eteenpäin.

Ajanvarauksessa tosin mietityttää jäi kun kuulemma papereissani luki suositukset uusia aukiolotutkimus.
En oikein ymmärrä miksi, kun se on tehty kaksi kuukautta sitten onnistuneesti ja kaikki oli ok. Silloin tutkimus tehtiin kystan poistoleikauksen ohessa. Se poistetun kystan alue kyllä tulehtui sen jälkeen...mutta voisiko sellainen tähän vaikuttaa?

Noh, kai ne perustelut sitten kuulee kun vastaanotolle asti aikanaan pääsee. Voihan tuo aina olla joku virheellinen tulkintakin jostain, en tiiä. Tuntuisi vaan ensi kuulemalta vähän turhalle se...
Mutta onko täällä kukaan kieltäytynyt jostain suositellusta toimenpiteestä? Miten lääkäri on sitten teihin suhtautunut?

Kuulostaa kyllä turhalta toi uus tutkimus.. mulla on tehty se 3 kertaa, ensin kun exän kans mentiin ekoihin tutkimuksiin yli vuoden turhan yrittämisen jälkeen (molemmat putket auki), sitten 2009 laparoskopian yhteydessä (kumpaankaan ei menny neste). Luin että joskus kohtu saattaa olla niin krampissa ettei sen takia onnistu ja mua jäi häiritteen toi niin paljon, että sain kärtettyä vielä yhden tutkimuksen joka tehtiin julkisella joskus useiden kuukausien, vai oisko ollu peräti yli vuoden jälkeen edellisestä. Jouduin siis tosiaan vaatiin sitä..
No yksityisellä sitä ei oo tehty, mut kun oisin jo aiemmassa vaiheessa halunnu 2 alkioo kerralla siirtoon ja lääkärin mielestä ei ollu hyvä idea (vaikka aiemmissa julkisen hoidoissa oli aina siirretty kahta ilman tulosta..), niin rupes siinä tympeen olosena uhitteleen ettei se paikka ehkä oo sitten oikee hoitopaikka mulle...no en sit uskaltanu enää siltä kysellä mitään, mut myöhemmin sit usean negan ja kkm:n jälkeen helty sekin sille kahden laitolle. Ihme sinänsä, koska siinä kkm:ssä yks alkio oli jakautunu kaksosiks ja aattelin että sen jälkeen ei ainakaan enää ikimaailmassa suostuis kahden siirtoon, mutta ehkä sitten olin jo niin säälittävä tapaus senkin mielestä niin aatteli että ottakoon sitten monikkoriskinsä ja kai se nyt aika 1/miljoonaan epätodennäköstä olis että enää toista kertaa identtisiä ois tulossa, saatikka että kahdesta siirretystä tulis neloset vaikka salaahan mä niistä kaksosista vieläkin haaveilen

 

Tulkaa mukaa hölöttää! http://kaksplus.fi/threads/irc.2484877/

 

Nyt on kyytiläinen haettu Jostain kumman syystä rauha ja seesteisyys on vallannut sen jälkeen, kun keskustelin rouva lääkäri optimistin kanssa. Sain viikonloppuna luvan soittaa aamulla ja kysellä väliaika tietoja. Unohdin tämän kokonaan ja vastaanotto sekoili niin, että soittopyyntö ei mennyt biologille vaan vapaana olevalle lääkärille. Kaikista eniten jännitti virtsarakon täyttäminen alkionsiirtoa varten. Hermoilin siitä vuorokauden. Punktion jälkeen turposin neljä kiloa ja nuo nesteet lähtivät vasta eilen liikkeelle. Ajatus siitä ettei pääsisi vessaan hädän yllättäessä oli ihan kamalaa. Pissaaminen on ihmisoikeus! Sitä paitsi käyn aina hätäpissalla, kun jännittää, joten arvata saattaa, että vaikka joinkin vain puolet mitä piti, hypin jo jalat ristissä klinikalla puoli tuntia liian aikaisin. Meinasin oikeasti jättää koko leikin siihen ja käydä vessassa, koska voin hädästä pahoin Lääkärinä oli tällä kertaa rouva pessimisti (ikävä kyllä), jolle totesin, että äkkiä kamat sisään vaan, jotta pääsen vessaan. Virtsantarve muuten loppui siihen, kun homma oli ohitse Kiemurtelin ja laskin sekunteja pöydällä ja olin valmis ulvomaan, hoitaja rahoitteli, ettei hän ole yhdenkään ihmisen nähnyt virtsaavan tutkimuspöydälle, samalla kun vakuuttelin olevani ensimmäinen Samalla hoitaja yritti vaihtaa kuulumisia, jolle totesin, että yksi ja sama, kunhan vessaan pääsen

Niin sitten siihen oleelliseen... tuo vessa-asia oli niinkuin se juttu, joka vei kaiken huomion. Summa summarium, kasvavia follikkeleita näkyi ekassa ultrassa nejä (toinen munasarja veteli talviunta), punktiossa saatiin neljä munasolua (toiselta puolelta ei yhtään), näistä neljästä munasoluista hedelmöittyi kaikki ja tsadaa... kaikki neljä olivat top luokan alkioita! Tänään, kun saavuin paikalle valmiina kinuamaan itselleni kahta kyytiläistä kuulin, että kolme huippuyksilöä oli jo pakastettu ja mukaan lähtisi valikoitu 8-soluinen huippuyksilö. Rouva pessimisti kyseli, että olenko tyytyväinen. Jaaa-aa... oikeasti paremmin ei olisi voinut käydä Tai siis ainahan niitä olisi voinut tulla enemmänkin varaosiksi, mutta jos näillä saisi nyt ensi alkuun sen yhden lapsen

Kävin punktiopäivänä ostamassa apteekin valikoimasta kaikki raskaustestit valmiiksi. Klinikalta sain kuitenkin siirtolahjaksi vielä yhden testin. Nyt sitten odotetaan kaksi viikkoa. En tiedä auttaisiko raskautumista jos sitä seisoisi päällä sen pari viikkoa tai sitoisi itsensä nilkoista kattoon roikkumaan...

 

Yksi inssi luomu kiertoon, yksi ovuloimaton kierto, sen jälkeen kaksi inssiä letrojen kera ja ovitrelliä lisäksi. Välikuukausi ja vaihto koti-inseminaatioon luovuttajan avulla ja letrot käytössä. Ja nyt Dpo 12 tein plussan.
Uskomaton epätodellinen olo. Onko se oikeasti mahdollista.

 

Onnea Nachsal!

Pidän peukkuja BB81! Nauroin ääneen tuo pissahätä-jutusta. Ei ehkä olisi pitänyt, mutta kuvailit sen niin hauskasti. Voin kuvitella hädän! Toivotaan nytt että pikkuinen pysyy matkalla!

Oma napa: RV 10+0 tänään, ultra kahden viikon kuluttua. Lievä pahoinvointi on jatkunut jo neljän viikon ajan , mutta en ole oksentanut kuin kerran. Vatsa ei ole vielä alkanut kasvamaan, mutta alavatsa tuntuu jotenkin "tukevammalta" kuin ennen. Jänniä aikoja!

 

Yksi inssi luomu kiertoon, yksi ovuloimaton kierto, sen jälkeen kaksi inssiä letrojen kera ja ovitrelliä lisäksi. Välikuukausi ja vaihto koti-inseminaatioon luovuttajan avulla ja letrot käytössä. Ja nyt Dpo 12 tein plussan.
Uskomaton epätodellinen olo. Onko se oikeasti mahdollista.

Onnea!
Miten tuo koti-inseminaatio toimii? Käytkö kuitenkin ultrissa katsomassa, etteivät lääkkeet aiheuta yllättäen useamman munasolun kypsymisen yhtäaikaa vai otatko vain riskin kuutosraskaudesta tms.?

 

Onnea!
Miten tuo koti-inseminaatio toimii? Käytkö kuitenkin ultrissa katsomassa, etteivät lääkkeet aiheuta yllättäen useamman munasolun kypsymisen yhtäaikaa vai otatko vain riskin kuutosraskaudesta tms.?

Mulla oli käytetty jo pari kiertoo letroja ni luotin juu siihen et yhden tai max kahden vastee tulee. Toki olis voinu käydä. Mut en käyny... lääkärille kyl kerroin koti inssistä puhelimes ja totes et max yks kierto viel letroi ja sit pitäisi lopettaa. Sit olis tarvinnu käydä myös näytillä.
koti-inssi toimi niin että luovuttaja jonka löysin tuli kotiini, minä lähdin ulos siksi aikaa kun hän hoiti sperman purkkiin. Sitten ilmoitti kun valmis ja hän lähti... sitten sperma vain ruiskuun ja ruiskutus kohdun suulle.
Pääasia et oikean lainen astia, sperma pysyy noin ruumiinlämpöisenä ja mahdollisimman nopeasti siirto. Yks inssi tehtii niin et luovuttaja hoiti kotonaan osuuden ja toi autolla sperman kotiini ja sitten siirto.

 

Onnea plussanneille, tsemppiä muille Täällä eletään piinaillessa. Rauhaa ja seesteisyyttä kesti siirron jälkeen vajaa 24 tuntia, jonka jälkeen itsestäni tuli juuri niin ylihysteerinen piinailija, joille olen aina salaa naureskellut Luin jokaisen mahdollisen blogin ja googlasin jokaisen mahdollisen oireen ja merkin. Soitin jopa klinikalle, kunnes päätin pistää itseni nettikieltoon (ei ole ihan toiminut). Alavatsa on ollut hellänä punktion jälkeen ja laskin, että loppuviikosta eletään kiinnittymisen kanssa kriittisiä hetkiä. Asiaa ei ollenkaan auttanut, että lensin kaaressa pyrstölleni, jossa muistona nyt kämmenen kokoinen mustelma hanurissa ja alavatsaa vihloin vuorokauden sen jälkeen. Tein itse päätöksen, että en kerro kenellekään projektistani, vasta kuin ollaan selvillä vesillä, mutta koska olin varma, että viimeistään vauva kaatui ilmalentoon ja tarvitsin henkistä tukea kerroin koko jutun omalle äidilleni. Äitini reaktoi yllätti minut täysin. Siis tiesin, että homma hyväksytään viimeistään siinä vaiheessa, kun vauvan tulo on konkreettista, mutta äitini oli jo nyt innoissaan ja lähdössä neulomaan potentiaaliselle tulokkaalle vaatetusta ja ostaman tarvikkeita

Olo on ollut sen jälkeen seesteisempi. Kipu ja jomotus alavatsassa on hellittänyt (joka sekin on pistänyt aina välillä huolestumaan, että eikö siellä sittenkään tapahdu yhtikäs mitään ). Minulla alkoi klassiset raskausoireet jo ennen alkionsiirtoa Lutinuksen takia, joten oikeasti on hyvin vaikea tietää missä mennään ja onko kyse raskaudesta vaan lääkkeiden sivuvaikutuksesta. Eläisin käytännössä makealla jos se olisi mahdollista, mutta nyt ei tee mieli kuin suolaista. Perjantaina alkoi jokapäiväinen paleleminen, jonka johdosta lämpö on 37-37.5. Jostain syystä olin koko viime viikon pirteämpi kuin ikuisuuteen vaikken saanut oikein nukuttua. Eilen tapahtui romahdus ja en tekisi muuta kuin nukkuisin. Minulla on tai oli virheetön iho (joskin kuiva, johon olen käyttänyt rasvaa, jota en voi käyttää mahdollisen raksauden aikana), mutta perjantaina sain pari finniä ja nyt parissa päivässä naamaani on lehahtanut ilmeisesti ruusufinni, joka pahenee päivä päivältä. Näytän tällä hetkellä aknesta kärsivältä teinipojalta, jota ei saa piiloon edes meikkivoiteilla. Aamuisin jo etova olo eli tässä hyvin helposti itseään pitää raskaana ja pudotus maanpinnalle tulee olemaan kova viikon päästä jos testi ei ole kanssani samaa mieltä. Ja varmaan oireiden katoaminen saa taas verenpaineen kohoamaan ja paniikin iskemään

Edelleen kaiken kaikkiaan nämä hormonihoidot ovat oikeasti tosi rankkoja, joka on yllättänyt itseni täysin. Minusta ei ole back to back piinailuun ja päätin jo ennen tätä kierrosta, että jos nyt ei tärppää seuraava yritys on vasta keväällä. Nyt toivotaan parasta ja pelätään pahinta

 

Ensimmäinen piinailu oli minulle pahin, ja jokainen kierto oli helpompi kuin edellinen. Minulla tosin mentiin inseminaatioilla, joten hormonihoidot olivat kevyempiä. Pakko kuitenkin todeta, että pahimmat raskausoireet tulivat minullekin noista hormonihoidoista. Raskaus oli lähes oireeton, mitä nyt maha kasvoi eikä kuukautisia näkynyt.

 

Huh, kyllä nää viikot tuntuu pitkiltä kun tää alkuvaihe on niin vaan tällästä aikojen oottelua että millon on seuraava juttutuokio
Tällä viikolla olisi eessä lääkärin tapaaminen. Jännittää taas kovin, mitenhän se nyt muhun suhtautuu ja mitä kommenttia tulee verrattuna ensikäyntiin. Ja että mitä mahtaa nyt olla sitten luvassa.
Ja jotenkin tuo ajatuskin aukiolotutkimuksen uusimisesta turhauttaa. Siinä menisi vain taas kierto hukkaan ja pitkittys prosessi ja tuntuu niin turhalle kun se on kuitenkin ihan vasta tehty. Toivottavasti siihen ei tarttisi välttämättä ryhtyä.

 

Näköjään ympäristöä pitää taas kouluttaa.

Lapsi iloisena jokeltelee jäijäijäi mämmämmammäm babäbapäppa, niin eikös siihen tule sukulainen toteamaan, että ei sinulla raukalla ole pappaa. Lapsihan vain jokeltelee satunnaisia tavuja, ei taatusti ole kyselemässä minkään isän tai papan perään, niin miksi pitää sitten tulla siihen lapselle selittämään, ettei lapsella ole jotakin, jota lapsi ei edes osaa kaivata? Grr. Täytyy varmaan vastavetona todeta tällaisille kommentoijille, että voi sinua raukkaa, sinulla ei ole miljoonaa euroa eikä lihaksikasta kroppaa, kun joku seuraavan kerran keksii näin hölmöjä lapselle todeta.

 

Kuten aikaisemmin jo totesin: minusta ei ole piinailuun! Kehittelen päivien edetessä itselleni liudan pahenevia raskausoireita ja sitten luen nettiä ja ahdistun lisää. Työkaveri totesi tänään, että ihmeen kauan "tauti" (sen varjolla kävin punktiossa) pesii minussa ja näytän aina vain puolikuntoiselta. Tehot on niin alhaalla, etten oikeasti saa mitään aikaiseksi ja tänään illalla päätin, että katson onko tämä kokonaan korvien välissä vai onko tässä jotain perää...

Tänään solumyökky 3 pva + pp 9.5 (punktio oli aamulla ja nyt on ilta, joten luen tuon puolikkaan itselleni hyväksi). Testi tehty juuri niinkuin ei pitäisi. En ole pantannut virtsaa (vessaväliä kymmenisen minsaa), vaan pissannut tikulle, kun mieli teki (=pakkomielle ajoi). Lisäksi tiedän tehneeni testin liian aikaisin... mutta,

raskaana ollaan. Toistaiseksi.
Toivotaan, että möykky pysyy menossa mukana

 

Loistavaa, BB! Onnea raskaudesta! Ja nyt sinulla on vielä 3 loistavaa sisarustakin pakkasessa tulevaisuuden varalle.

 

Onnea BB81! Onnea myös muille hiljattain onnistuneille ja tsemppiä yrittäjille!

Itse kirjoittelin tuolla muutama sivu sitten alustavista lapsihaaveistani, ja nyt ajattelin palata kyselemään muutamaa käytännön asiaa. En tiedä onko tämä kuinka arkaluontoinen aihe, mutta minua kiinnostaisi tietää, millainen taloudellinen tilanne ja tulot teillä muilla yksin lapsen hankkivilla on?

Itse olen siis vakityössä ja sijoitun ns. alempaan keskiluokkaan tulojen suhteen. Koen silti jo tämänhetkisessä elämäntilanteessa, että rahat eivät tahdo riittää mihinkään, yksin eläminen on niin hirveän kallista Suomessa! Minulla on omistusasunto, jonka asumiskulut ovat noin 750-850 euroa kuukaudessa (sähkölämmityksen vuoksi summa vaihtelee), lisäksi autosta tulee kuluja vakuutuksineen ja lainoineen pari satasta kuussa. Tämän lisäksi muita vakituisia laskuja ei olekaan muuta kuin netti ja puhelin, sillä muuhun ei yksinkertaisesti olisi varaakaan. Kun palkasta jää käteen jonkin verran alle pari tonnia ja siitä vähennetään edellämainitut kulut, ei käteen jääkään enää kovin paljoa. Lisäksi jäljellejäävästä summasta menee noin kolmannes bensaan (asun pitkien välimatkojen pikkukaupungissa jossa on pakko kulkea omalla autolla ellei halua viettää tunteja arkipäivistään bussipysäkillä seisoen), jonka jälkeen omiin sekä koirien ruoka- yms. kuluihin jää muutama satanen. Heti jos tulee autoremonttia, eläinlääkärikuluja tai muuta yllättävää, joudun vinguttamaan Visaa tai lainaamaan äidiltäni, nykyinen budjetti ei salli lainkaan yllätyksiä.

Ja jos minulla olisi lapsi/lapsia, ei tästä nykyisestä elintasosta voisi ainakaan yhtään tinkiä! Ainakin asunnonvaihto olisi välttämätöntä ennen lapsen tuloa, eikä seuraava asunto olisi ainakaan yhtään tämän halvempi. Myöskään auton käyttötarve ei lapsen myötä todellakaan vähenisi. Sitten jos vielä joutuisi esim. ottamaan lainaa hedelmöityshoitoja varten, senkin takaisinmaksuerät olisivat vielä lisänä rasittamassa taloutta. Toki lapsesta saisi lapsilisää (ja toisen vanhemman puuttuessa kunnalta elatusmaksuakin?), mikä ehkä kattaisi ainakin pienemmän lapsen "juoksevia" kuluja jonkin verran. Sen sijaan päivähoitomaksut tuntuvat jo aika mahdottomalta ajatukselta.

Kyselen siis, miten te muut olette taloudellisesti pärjänneet, ja onko tosiaan pakko olla joko selkeästi suurituloinen tai elää äärimmäisen vaatimattomasti (tyyliin kaupungin halvimmassa vuokralähiössä juoppojen ja nistien naapurina ilman autoa) jos aikoo pärjätä lapsen kanssa yksin?

 

Kiitos kaikille! Katsotaan ja ihmetellään miten tässä lopulta käy... edellen toivotaan parasta. Itseäni kuitenkin helpottaa väliaikatiedot ja varsinkin se, etten ole puhellut ja taputellut pari päivää tyhjälle kohdulle Odottaminen ei ole valttini.

Tiedän, etten itse kuulu vielä lapsen omaaviin ja edelleen sisälläni on vain potentiaalinen solumöykky, mutta vastaan kuitenkin tuohon omalta osaltani. Itse kanssa kuulun palkkatasoltani alempaan keskiluokkaan (viimeistelen toista tutkintoa ja toivon, että tulevaisuudessa tulot vastaisivat paremmin menoja ). Se mitä tulee, tosiaan menee. Itselläni "rasitteena" on kuitenkin vain asuminen. Asun pääkaupunkiseudulla äärettömän hyvän julkisen liikenteen äärellä (tarkoituksella, en halua autoa) ja asumiskustannusten jälkeen loput rahat ovat periaatteessa "käyttörahaa". Eli omalta osaltani voin sanoa, että lapselle ei ole mitään luksusta luvassa. Toisaalta itse elin lapsuuteni köyhien opiskelijavanhempien kanssa opiskelija-asunnossa, ja lapsuuteni oli erinomainen. En osa pelätä taloudellista tulevaisuutta ja varmasti pärjään paremmin kun omat vanhempani. Lisäksi vaikkei toisten almujen varaan saisikaan laskea, tiedän, että omat vanhempani tukevat taloudellisestikin tarvittaessa. Pinnasängyt, syöttötuolit, jne. löytyvät myös sisaruksiltani käyttövalmiina, joten mitään isompia hankintoja en joudu tekemään (tässä vaiheessa). Mielestäni lapset ei kuitenkaan ole pelkkien rikkaiden yksinoikeus vaikka kieltämättä raha poistaa taloudellista stressiä. Nistien ja narkkareiden naapuriksi en ole myöskään muuttamassa (ainakaan vielä )

 

Ylempää keskiluokkaa. Töissä ollessani tienaan ihan kivasti, ja elän halvasti, joten aiemmin säästöön jäi hyvin rahaa. Asun huonommalla alueella kuin toivoisin, mutta en myöskään halua maksaa asumisestani niin paljon, että pienet vastoinkäymiset kaataisivat talouttani. Säästöillä pitää nyt vauva-aikana elää, koska tuet eivät mitenkään kata edes halpaa elämistä, ja töihin niin pian kuin mahdollista. Hirveältä tuntuu laittaa näin pieni lapsi hoitoon, mutta ilmeisesti kotihoito kolmevuotiaaksi ei ole mahdollista yksinhuoltajille, ellei yh ole joko äärimmäisen rikas tai äärimmäisen köyhä. Sillä välillä on pakko laittaa lapsi päiväkotiin ja mennä töihin, että pärjää edes jotenkin.

 

Kuten aikaisemmin jo totesin: minusta ei ole piinailuun! Kehittelen päivien edetessä itselleni liudan pahenevia raskausoireita ja sitten luen nettiä ja ahdistun lisää. Työkaveri totesi tänään, että ihmeen kauan "tauti" (sen varjolla kävin punktiossa) pesii minussa ja näytän aina vain puolikuntoiselta. Tehot on niin alhaalla, etten oikeasti saa mitään aikaiseksi ja tänään illalla päätin, että katson onko tämä kokonaan korvien välissä vai onko tässä jotain perää...

Tänään solumyökky 3 pva + pp 9.5 (punktio oli aamulla ja nyt on ilta, joten luen tuon puolikkaan itselleni hyväksi). Testi tehty juuri niinkuin ei pitäisi. En ole pantannut virtsaa (vessaväliä kymmenisen minsaa), vaan pissannut tikulle, kun mieli teki (=pakkomielle ajoi). Lisäksi tiedän tehneeni testin liian aikaisin... mutta,

raskaana ollaan. Toistaiseksi.
Toivotaan, että möykky pysyy menossa mukana

Onnea BB81!! Monesko inseminaatio tämä oli? Hyvä oli myös nuo sinun rahamietteet. Samaa pohdin minäkin ja rahat menee mitä tulee. Nyt joudun sinnittelemään useamman kuukauden, ehkä jopa kesään, että on seuraavaan inseminaatioon rahaa.

 

Onnea BB81!! Monesko inseminaatio tämä oli? Hyvä oli myös nuo sinun rahamietteet. Samaa pohdin minäkin ja rahat menee mitä tulee. Nyt joudun sinnittelemään useamman kuukauden, ehkä jopa kesään, että on seuraavaan inseminaatioon rahaa.

Kiitos, kiitos Minulle ei siis tehty yhtään inseminaatiota, vaan lähdin suoraan kokeilemaan IVF:ää (tämä oli yksi syy miksi tälle klinikalle menin, monet muut olisivat tahtoneet aloittaa inseminaatiolla). Halusin tietää onko näistä munistani ylipäätänsä mihinkään, enkä hukkaa rahojani turhiin inseminaatioihin. Lääkäri ei nähnyt sille estettä, koska todennäköisyys raskautumiseen kasvaa siitäkin huolimatta, että yleensä insseillä hoidot aloitetaankin ja mikäs siinä, jos rahaa kuulema on (ei ollut, siksi nimenomaan halusin suoraan sen IVF:n) Tämä lääkäri nimenomaan sanoi kuinka kuluttavaa se monelle on, jos inssiä joudutaan toistamaan useampaan kertaan ilman tulosta ja IVF:ssä voidaan olla varmoja, että sinne kohtuun oikeasti jotain pistetään. Plussan sain tästä tästä ensimmäisestä IVF:n tuoresiirrossa ja pakkaseen jäi priimalaatuiset kolmoset. Olo on edelleen todella epäuskoinen, koska vaikka toivoin ja luotin, että homma toimii, tuntuu silti ihan mielettömältä

 

Kuulosti ihan järkevältä suunnitelmalta! Minulla on myös puntarissa se, että lähdenkö IVF-hoitoihin vai inssiin, mutta joutuisin odottamaan pari vuotta, että saisin rahat kokoon IVF-hoitoihin, joten luulen, että päädyn seuraavaksikin inseminaatioon. Aivan mahtavaa, että sinulla heti tärppäsi!

 

Itse kannatan kyllä lämpimästi IVF:ää. Tosin vertailupohja minulta puuttuu kokonaan mutta olen myös ajatellut teoriassa minulla pitäisi olla pakkasessa potentiaaliset sisarukset myös valmiina (jos tarttuvat kiinni ja selviävät sulatuksesta), jolloin kypsemmälläkin iälläkin teoriassa perheen kasvattaminen onnistuu. Hoito oli itselleni megarankka ja megakallis ja itseäni stressasi jo valmiiksi, että entä jos tämä epäonnistuu, koska järeämpiä keinoja ja budjettia ei olisi enää jäljellä, mutta tällä hetkellä tosiaan näyttää hyvältä. Hoidon tein lopulta osaksi klinikalta saadun luoton avulla.

 

Pitää ihan kysyä, että paljonko tuo IVF tuli maksamaan? Nyt täällä mietin, että yritän saada rahoja kokoon seuraavaan inssiin vaikka mistä, koska ikä ja aika tässä tikittää koko ajan.

 

Pitää ihan kysyä, että paljonko tuo IVF tuli maksamaan? Nyt täällä mietin, että yritän saada rahoja kokoon seuraavaan inssiin vaikka mistä, koska ikä ja aika tässä tikittää koko ajan.

Nyt heitit pahan Ilmeisesti olen autuaasti laittanut itseni unohtamaan moiset yksityiskohdat Enkä ole vielä saanut loppulaskua klinikalta. Noin karkeasti kuitenkin...

ensikäynti/suunnittelukäynti, ekasta käynnistä tuli suunnittelukäynti: noin 160 euroa
infektioverinäytteet: 105 euroa
psykologia, 1 krt/60 min: 90 euroa

oikeudet luovuttajaan: 800 euroa
kaksi olkea: 400 euroa x 2 = 800 euroa
(päälle tuli joku pieni toimitusmaksu ja toimistomaksu)

eli nuo samat noin 2000 euroa alkuun olisin joutunut jokatapauksessa pulittaamaan alkuun olisi hoitomuoto ollut mikä tahansa.

Tämän jälkeen IVF reilut 2600 euroa (minulla oli mukana yksi ylimääräinen ultra) ja lääkkeet olisivat olleet ilman korvauksia noin 1400 euroa (sain jostain syystä niistä korvauksia, toivottavasti eivät karhua takaisin ). Lisäksi loppujen alkioiden pakastus 330 euroa.

Eli yhteensä karkeasti noin 6500 euroa. Lääkekorvausten takia hinta oli hieman edullisempi. Lisäksi lääkevaste on yksilöllinen, joten joku pääsee sillä saralla edullisemmin, itselläni kuitenkin piikitykset jatkuivat melkein pari viikkoa, annosta jouduttiin nostamaan ja jouduin hakemaan lisälääkkeitä erillisellä reseptillä kesken stimuloinnin. Klinikka ei myöskään ollut hintavertailussakaan se kaikista edullisin, mutta on nuo hinnat niin hurjia, että parin satasen säästäminen ei oikein motivoinnut klinikan vaihtoon

Loppupeleissä pelkäsin oikeasti velkavankeutta ja rahan palamista, mutta niin se vain menee, että tällä hetkellä tuo hinta mahamöykystä tuntuu tosi pieneltä En tiedä olisiko asia toinen, jos mahamöykky ei olisi lähtenyt kasvamaan.

 

Hei pitkästä aikaa kaikille! En ole unohtanut teitä, vaikka en ole kuukausiin kirjoitellut, jotenkin vain arki vei totaalisesti mukanaan ja loppuraskaudesta oli aika huonoilla yöunilla liikkeellä kun ei hyvää nukkumisasentoa meinannut löytää, niin ei kovin jaksanut iltaisin netissä oleilla.

Luen tässä lähipäivinä kaikki viestit siitä lähtien, kun viimeksi täällä olen käynyt ja se on tainnut olla joskus elokuussa, joten luettavaa riittää Toivon, että joukossa on paljon iloisia plussaviestejä <3

Oma pienokaisenikin syntyi jo ja on oikein suloinen pikkuinen Olen niin ihastunut Aivan mahtava tunne saada oma pieni syliin ensimmäistä kertaa, ei sitä voi edes kuvailla. Tai se tunne, kun pieni nukahtaa syliin ja tuhisee siinä <3 Olen niin iloinen, että päätin tuolla ivf:llä suoraan lähteä, koska useampaan kuin tähän yhteen yritykseen minulla ei oikein olisi ollut taloudellisesti mahdollisuutta ja olisi tämä kaikki ihana jäänyt kokematta. Yhteistä arkea tässä ollaan muutama hetki ihmetelty. Luulen, että lapsi muistuttaa enemmän tuota tuntematonta tanskalaisherraa kuin minua

Joskus muistan lukeneeni täältä palstalta tuosta lastenvalvojakäynnistä, mutta en tietenkään tässä tohinassa muista siitä juurikaan, joten voisiko joku ystävällinen vielä kerrata minulle miten tuo lastenvalvojakäynti menee? Ensinnäkin tuleeko minun varata itse aika vai saanko kutsun?

Ihanaa uutta vuotta kaikille ja touvotaan paljon plussauutisia ja vauvauutisia tälle vuodelle!

 

Onnea Jolana! Kumpi sinne tuli ja mitkä oli rv+pv syntyessä? voisin sitten päivittää tietosi tuonne raskausketjuunkin, jos haluat.

Lastenvalvojalle tosiaan tulee kutsu, tai en muista oliko muistutus/kehoitus ottaa yhteyttä ja varata aika. Sinne käskettin ottaa mukaan jotakin mistä ilmenee että lapsi on hedelmöityshoitoalkuinen ja luovuttaja tuntematon.. kaikilla ei ehkä oo näin tarkkaa? Nykysinhän kun äiti ei voi estää isyydenselviystä jos joku mahdollinen on tiedossa, mutta näissä hoidoissahan kaikki on selvää, ja isyydenselvitys "keskeytyy". Sitten vaan ne paperit lähtee jonnekin säilytykseen, oliko peräti 100 vuodeks.