Yksinäinen yksinhuoltaja

Erosta aikaa pari vuotta, mies otti ja lähti toisen mukaan. Nyt kun olen päässyt jaloilleni, olen romahtanut uudestaan tähän yksinäisyyteen. Haluaisin kumppanuutta, seksiä, läheisyyttä. Mutta ei ole mitään, ei mitään. Olen ihan normaali 40 nainen, yksi lapsi, mutta ei mitään ole kiikarissa. En usko niihin kirjastoihin ja kaupan kassoihin, nettitreffeille ei ole aikaa.

Miten tämän yksinäisyyden kanssa oppii elämään? Tämä tuntuu olevan jopa suurempi kuoppa kun ero joka oli sekin melkoinen tiputus.

 

Etsit seuraa niin ei tartte olla yksin. Ei kannata suhtautua kyynisesti, jos halua on niin toinen ihminen löytyy varmasti.

 

Voi kun löytyskin, mistä??

 

Tosiaan netistä, baarista, vaikka sieltä kaupasta ja kirjastosta, mistä vaan missä on ihmisiä Jutustelemaan vaan niin siitä se lähtee .

 

Kiitos kannustuksesta. Oon kait niin katkera ja väsynyt että se näkyy naamasta, ja kuljenkin laput silmillä. Jotenkin vaan tämä herännyt läheisyyden kaipuu on lyönyt jalat alta, luulin että olisi vahvoilla sitten kun pääsee erosta yli. Ja nyt on jotenkin vielä heikommalla

 

Et oo ainut, musta tuntuu aivan samalta...Ei intoa etsiä ketään edes, silti paha olla yksin.

 

No, meikäläinen ei kaipaa yhtään ukkoa nurkkinsa, joten siinä suhteessa turha toisia neuvoa, mutta nyt täytys ekana laittaa tuo sun oma asenne kuntoon. Elä, nauti, harrasta, käy ulkona, liiku ihmisen ilmoilla. Minkä ikäinen lapsi sulla on?

 

Mulla on 5 vuotias lapsi, mies jätti kun lapsi oli 2 vuotias ja selvisi että on vammainen lapsi kyseessä. Harrastan, käyn aerobicissa kahesti viikossa. Loppuaika meneeki sitte lapsen kans tietysti. Kerran tai kahdesti kuussa käyn kapakassa, mutta sillon keskityn kavereiden kans seurusteluun. Ja totta puhuen, ei siellä kapakassa ole ku niitä paskahousuja Olen ihan viehättävä ja korkeassa asemassa työelämässä. Mutta ei se auta. Mielestäni en vaikuta säälittävältä, päinvastoin, olen ns. hyvin vahva nainen. Ehkä liiankinn.

 

Olen siis totaaliyksinhuoltaja.

 

Kiitos kannustuksesta. Oon kait niin katkera ja väsynyt että se näkyy naamasta, ja kuljenkin laput silmillä. Jotenkin vaan tämä herännyt läheisyyden kaipuu on lyönyt jalat alta, luulin että olisi vahvoilla sitten kun pääsee erosta yli. Ja nyt on jotenkin vielä heikommalla

Mene salille, esim. kunnalliselle, uimahalli, urheilutalo, jossa on miehiä. Itse käyn, mutten saa sanaa suustani kun tulee sopivanikäinen kohdalle, en tiedä mitä sanoisin. Enkä todellakaan ole mikään missi, niin ei kai kukaan ole minusta kiinnostunutkaan.

 

Nettitreffeille ei ole aikaa...mihin se aika sitten katoaa?

Onko sulla jokin harrastus joka sitä veroittaa? Löytyykö sen parista mukavia miehiä? Tai sitten aloitat harrastuksen, jossa niitä miehiä tapaa

 

Ois kait sitä aikaa kun järjestäis. Taidan tutustua tuohon nettitarjontaan. Asun vaan aika pienellä paikkakunnalla, siksi arkailen netin kautta. Mitähän niitä on sellasia sivuja mihin voisi laittaa ilmoituksen? Tai selailla muiden?

 

Eiköhän sitä seuraa löydy, kun rohkeasti lähestyy ihmisiä.. No, uimahalleilla yms. se ei ole noin vaan helppoa, mutta löytyyhän niitä keinoja muitakin. Esimerkiksi tänne käyttäjäksi rekisteröitymällä saa yhteyttä ihmisiin ja voi kysyä vaikka henkilökohtaisesti lisää..