yksinhuoltajuus

Semmosta vaan aloin kyselemään, että kuinka moni OIKEASTI on kokenut parisuhteen jälkeen yksinhuoltajuuden paremmaksi / helpommaksi vaihtoehdoksi? Ja minkä ikäisen lapsen kanssa jäit yksinhuoltajaksi? Ja millälailla jouduit asumaan?
Itsellä mahdollisesti tulossa eteen tämä, niin harmillinen tilanne...
Asutaan rivitalokolmiossa nyt monen monta kysymystä tietenkin mielessä tästä yksinhuoltajuudesta...
Haluaisin kuulla muiden ihmisten tilanteita, hyviä ja huonoja kokemuksia. Jos saisi edes vähän helpotusta joihinkin kysymyksiin mitä itsellä mielessä...
Kiitos kaikille!

 

Kome lasta, kolmiosta, yhteinen autolaina ja avoliitossa oltiin.
Ei se helppoa ollut kun vanhin lapsi kuitenkin muistaa miehen.
Olin jo tätä ennen kahden lapsen yh. kunnes tutustun "X:n" ja saimme yhteisen lapsen.

Minulle jäi kaikki se minkä yhteiseen kotiimme toin, eli kaikki lasten huonekalut yms. keittiönpöytö, vuodesohva pari tuolia ja olohuoneen pöytä...
Vähäsen kyllä ituttaa mutta olisimpa jo ekalla kerralla ottanu opikseni että jos mies ei osota paljoa kiinnostusta kodin tai lastenhoitoon niin ei se muutu mihinkään.
Itekseen lasten kanssa paras. Varmaan niitä koulussa yms. asiasta kiusataan, mutta yh, perheet taitaa olla aika tavaallisia jo nykyään.

Tsemppiä, kyllä se siitä kun hengität syvään ja ota oikeesti ne ohjat omiin käsiin.
Auttokohan yhtään?

 

Ei huonossa suhteessa kannata olla.Ite olin kahden lapsen yksinhuoltaja parisuhteessa ja helpotti kun lähdin.Avoliitto yhteinen talo.Ite lähdin muksujen vaatteiden ja sängyjen,pesukone ja pakastimen kanssa.Nyt olen onnellisesti naimisissa ja meillä on yksi yhteinen tyttö.Olin yh neljä vuotta ennenkuin tapasin nykyisen mieheni.

 

mä potkaisin ukon pellolle, kun tyttö oli 1,5v.
jäätiin kaksin vuokrakaksioon, mulla oli koulu kesken. lainaa joutui ottamaan.
mutta hetkeäkään en ratkaisuani ola katunut!
kaksin pärjättiin todella hienosti, vaikka välillä oli tietty rankkaakin.
kaksin oltiin 2 vuotta, sitten tapasin nykyisen mieheni.
ja pakko sanoo vielä, että kyllä parani vaihtamalla!

 

Erosin miehestäni lapsen ollessa 10 kk. On niin helppoa, kun ei tarvitse katsella kahta "lasta" vaan voi keskittyä vain yhteen. Ei tarvitse aina arpoa, että millähän päällä mies on töistä tullessa, eikä tarvitse kuunnella mäkätystä, marinaa ja ainaista valitusta kaikesta. Omaa aikaa mulla on aikaisempaa enemmänkin, kun lapsi on isällään joka toinen viikonvaihde.

 

Musta on vasta tulossa yh, mutta heti kun tein päätöksen että lähden, on tuntunut helpommalta, kun vain ajattelenkin ettei enää tarvitse hoitaa kun yhtä lasta. Jotenkin myös tuntuu että välit lapsen isään on paremmat, koska molemmat ovat toisaalta helppottuneita tästä päätöksestä. Näinhän ei aina ole.

En malta odottaa niitä iltoja kun saan lapsen nukkumaan, ja voin rauhassa keskittyä telkkarin ääreen tai vaikka netissä olemiseen. Kukaan ei ole määräämässä minua, mitä saan tehdä ja mitä en. Ja uskon että elämä helpottuu myös taloudellisesti, sillä on yksi suu vähemmän ruokittavana. Niitä päiviä odotellessa =).