Yle Näkökulma: Kiitos kun kiusasitte

Miksi tuo ei vastaa muihin kuin samaa mieltä oleviin kommentteihin?

 

Huomaan (salaa!) pohtivani, mikä nykynuoria vaivaa – eikö kiusaaminen ole osa rajojen rikkomista ja oman paikkansa hakemista, kasvamista ihmisenä? Kuulen monia luvattoman kurjia tarinoita ja muistan toki, miten omasta vatsasta ja/tai sydämestä usein otti. Tiedän, että kiusaamisella voi olla myös karmaisevia seurauksia niin kiusattujen kuin kiusaajienkin loppuelämälle, mutta silti?Pyydän anteeksi, mutta minun on pakko edes kysyä: olemmeko kasvattamassa jälkipolvista jo liian pehmeitä, liian herkkiä? Miten he pärjäävät sitten, kun koulun ovet sulkeutuvat ja maailman ovet aukeavat?

 

[QUOTE="Jenis";30326979]Ohhoh :-O Pitäisikö samalla tavalla esim. parisuhdeväkivalta sallia? Jos kärsimys kasvattaa uhrista vahvemman, siis.

Oli kyllä todella omituinen kolumni, täytyy oikein miettiä hetki. Siis että kiusaaminen olisi joku initiaatioriitti joka tulee käydä läpi, ettei lapsista tule "liian pehmeitä" aikuisia...[/QUOTE]

Mun pitäs olla tosi vahva ihminen. Oli vuosia kestänyttä koulukiusaamistta ja väkivaltainen puoliso.

 

Erikoinen ja varmaan tarkoituksellisen provokatiivinen kirjoitus. Mutta sellaisena ihan raikas. Ja mikä vaan on parempi kuin se saakutin sairas Enkeli-Elisa-asenne, että se hento pieni kiusattu on liian hyvä tähän pahaan maailmaan ja joutaa siirtyä parempaan paikkaan ja nyt itketään kaikki vähän lisää maailman ja kiusaajien pahuutta.

Ja kyllä, olen kiusattu, olen säälinyt itseäni ja olen myös menestynyt.

 

olemmeko kasvattamassa jälkipolvista jo liian pehmeitä, liian herkkiä? Miten he pärjäävät sitten, kun koulun ovet sulkeutuvat ja maailman ovet aukeavat?

Minusta kiusaaminen ei jalosta tai kasvata ketään. Ihminen voi olla herkkä ja omalla tavallaan arkakin ja pärjätä elämässä hyvin.

Jos jotakin kaipaisin kasvatukseen ehkäisemään kiusatuksi joutumista (sen lisäksi että tavoite 0 toleranssista on mielestäni hyvä) on se tietty rohkeus olla oma itsensä, rohekeus puuttua asiohin, sitä että minä voi ottaa vastuuta siitä että osaan sano tarvittaessa "tuo oli minusta kisaamista", "tuo tuntui pahalla". Minä voin puuttua esim. kiusaamisen, minä voin kehtaan pyytää apua. Aina ei tarvitse mennä lauman mukana tai odottaa että vastuun ottaa joku toinen.

 

....on se tietty rohkeus olla oma itsensä, rohekeus puuttua asiohin...

"Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle."
Tommy Taberman

 

Itseä kiusattiin yläasteelta amikseen asti. Täytyy sanoa, että se jätti niin pahat arvet, että opiskeluista ei ole tullut mitään sen takia. Kait sen asian kanssa jotenkin pystyy elämään, mutta välillä on hankalaa. Mielenterveysongelmat alkoi viimeisen opiskelun päätyttyä ja samalla alkoholi tuli reippaammin kuvioon.