Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat vol.4

Moikka,
Juhannukset takanapäin ja kotona taas ollaan. Raskausrintamalta ei mitään uutta - olo on sellainen kuin ei raskaana edes olisikaan. Miehen mukaan tosin kyllä se vatsa alkaa pikkuhiljaa olemaan pyöristymään päin. Ajoittaiset vatsatuntemukset pitää mielen siinä mielessä rauhallisena, että uskon kaiken olevan niin kuin pitääkin.

Iida-Liina, sähän oot jo tosi pitkällä! Jotenkin tää aika vaan menee... Eroaakin teillä siellä "maailmalla" nää synnytyssairaala-asiat Suomesta paljonkin? Yksityiselle ilmeisesti olette menossa, vai kuinka?

Fleur, toivottavasti kaikki meni oikein hyvin aikaisemmin tällä viikolla?

Kati & Pablo rv 14+6

 

HELLO!

Juhannusreissusta palattu yhtenä kappaleena!
Oon lihonu varmaan monta kiloa,kun koko viikonloppu tuli mussuteltua herkkuja(makeaa ja suolaista vuoronperään)! Painoa on nyt tullut raskauden alusta n.17kg,joten tuskin juhannuksen herkuttelut paljon vaakaa enää heilauttaa...ja loppusuorallahan tässä jo mennään!

Synnytykseen liittyvistä oireista ei ole tietoakaan.Yhtäkään supistusta en ole tuntenut koko odotusaikana eikä mulla ole kokemusta esim.liitoskivuistakaan.
Masu on kyllä jo aika iso(viime viikon SF oli 35).Rinssi onkin mennyt mitoissa koko ajan yläkäyrällä tai jopa senkin yläpuolella!

Muuten voin erinomaisesti,mutta tämä RANNEKANAVAOIREYHTYMÄ alkaa jo pikkuhiljaa rassaamaan.Yöt valvon kipeiden käsien takia,särkylääkkeetkään eivät auta!Sormet ovat olleet yli kuukauden jo niin turvoksissa ja tunnottomat etten osaa edes kuvailla!
6 Panadolia pitäisi ottaa päivässä,mutta en ota,kun totesin ettei ne auta mihinkään...Kipu&turvotus helpottuu kuulemma vasta synnytyksen jälkeen,ARRRGHH!!!

Viimeisen parin viikon aikana olen alkanut epäilemään,että näinköhän masussa on poika?Toisessa ultrassa meille sanottiin,että varma rinssi on tulossa,saatiin jopa pippelikuvat mukaan!
Toissa viikolla näytin kuvat mun neuvolalääkärille ja hänen mielestään kuvista ei saa varmistusta sukupuoleen!
Kaverinikin synnytti viime viikolla 99% varman pojan,jokia olikin sitten tyttö!Hui,kun alkoi jännittämään...Oon meinaan ostellut aika paljon poikien vaatteita ym.Onnex multa löytyy myös pikkasen unisex-kuteita.
No,eipä sitä sukupuolta tarvitse enää kauaa jännittää...

Aurinkoisia päiviä kaikille mammoille! B)

T:bella&rinssi 37+3 :heart:

 

Juhannuksen jälkeistä elämää kaikille! Täällä tuli juhannusta vietettyä suursiivouksen parissa. Tuntui, että loman jälkeen koti oli täynnä pölyä ja kaikki vaatteet likaisia. Pieni perfektionisti taisi nostaa sisälläni päätään, sillä aloitin siivoamisen astianpesukoneen osien puhdistamisella ja siivouskomeron uudelleen järjestämisellä (tämä uudelleen järjestely tietenkin vaati uudet säilytyshyllyt Ikeasta ) . Olin sitten jo perjantai iltana aivan puhki koko huhkimisesta. Voi elämä, että ihmisen täytyy tehdä vaikeaksi pelkkä pyykkien pesu ja lattioiden moppaus. Mutta muistan lukeneeni, että tällä palstalla ovat muutkin saaneet raskauden puolenvälin jälkeen jonkun aivan älyttömän kodin järjestelyvimman. Kaiken kukkuraksi päätin siivota vielä pihaa, vaikka eihän siellä kesällä edes kukaan ole kun siellä on liian kuuma. Paistoimme me sentään miehen kanssa makkaraa siellä juhannuksen kunniaksi. Tosin makkarat piti lopulta syödä sisällä, sillä hienosti siivottu piha ei auttanut siihen, että ulkona oli liian tukalan lämmin vielä illallakin. Kyllä tämä raskaus taitaa vaikuttaa tähän järjen juoksuun aika tehokkaasti.

Bellalla alkaa tosiaan viime metrit häämöttämään. Hui, kun kuulostaa hurjalta tuo rannekanavaoireyhtymä. Enpä ole aiemmin edes kuullut moisesta. Yritä kestää vielä viimeiset viikot. :flower:

kati, minullakin oli raskauden tuossa vaiheessa aivan sellainen olo, että en raskaana edes olisi. Tosin minulla se on ajoittain myös edelleen. Kannattaa nauttia kesästä, sillä varmasti sitten ainakin loppuraskaudesta alkaa olla taas jos jonkinmoisia oireita.

Täällä maailmalla ei tietääkseni synnytys sairaala-asiat poikkea sen kummemmin Suomen oloista kuin, että sairaalan saa valita itse. Itse menen siihen samaan sairaalaan, jossa olen koko ajan juossut nyt raskauden aikana. Siinä on se kiva puoli, että synnytykseen saa mukaan tutun lääkärin, joka on seurannut raskautta alusta lähtien. Täällähän lääkäriä nähdään kerran kuussa, kun mitään neuvolatätejä ei ole. Sairaalassa saa oman huoneen, joten mieskin voi viettää siellä koko sairaalassa olo ajan. Sairaalassa olo aikana saa käyttöönsä sairaalan vaatteet, pyyhkeet ym. kuten Suomessakin, joten koko garde-robea ei tarvitse raahata mukanansa sairaalaan, kuten Fleur oli joutunut tekemään. Kipulääkitys vaihtoehdot ovat ymmärtääkseni myös hyvin samanlaisia kuin Suomessa.

Kävin muuten eilen taas kontrollikäynnillä. Onneksi täällä lääkärillä on oma ultra, sillä ensi töikseen lääkäri mahaa tunnusteltuaan totesi, että vauva on vähän liian pieni ja rupesi jo määräämään minulle jotain proteiinilitkua, jotta sikiön kasvu nopeutuisi. Mutta sitten ultrattuaan lääkäri totesi, että sikiö onkin ihan keskikäyrien mukainen ja perui kaikki sanansa vauvan pienikokoisuudesta. Ei näköjään pelkän mahankoon perusteella voi aina päätellä oikein sikiön kokoa, jos kerta jopa lääkärikin siinä erehtyy. Reilun viikon kuluttua menen kasvu-ultraan, viimeistään siellä sitten selviää vauvelin oikea koko. Jotenkin olen kyllä ihan varma, että nuppu on ihan riittävävän kokoinen. Se on vaan siellä masussa niin ovelasti jemmassa, että näyttää päällepäin pienemmältä. Sokerirasitustuloksetkin olivat ihan normaalit, joten voin kai ihan rauhassa popsia Suomesta tuomiani Fazerin sinisiä. =)

Taitaa taas pukata romaaninpoikasta, joten eiköhän tämä tältä erää riitä.

Fleurin vauva-uutisia kovasti odotellaan. :wave:

Iida-Liina ja nuppu 30+4 :heart:

 

Heissan odottajat Käväsin taas lukemassa teidän kuulumisia ja jätänki tällä kertaa puumerkkini tänne Hurjaa ajatella että Iida-Liina on jo noin pitkällä Kamalan nopeesti tää aika menee nykyään pojan kanssa touhutessa. Ei voi uskoa että meillä täytetään seuraavaksi jo 5 kk

Noihin Bellan ranteisiin piti kommentoida että tuo on kurja vaiva Ja mäkin lohduttelin itteäni loppuraskaudessa että kyllä synnytys niihin auttaa ennen kuin tuli arki ja piti nostella vauvaa koko ajan. Ei meinaan auttanu pelkkä synnytys :/ Mulla autto kortisonin pistäminen ranteisiin kun poika oli parisen kuukautta. Tuntuu kovin yleinen olevan tuo rannekipu. En ollu siitä aikasemmin kuullutkaan.

Nyt tää lähtee nukkumaan. Meillä nukutaan ihania 11 tunnin yöunia heräämättä kertaakaan Uskomattoman helppoa kaikki on ollut kyllä, en olis ikinä uskonu Oikein tsempikäst uutta viikkoa odottajille :wave:

 

Anno, kiva että kävit kertomassa kuulumisiasi. Kyllä todellakin aika rientää, kun teidän poikakin täyttää kohta viisi kuukautta. Tuntuu, että vastahan sinä täällä palstailit ja odottelit synnytystä.
11 tunnin yöunet kuulostaa hienolta. Voi kun meillekin tulisi noin hyväuninen vauva. =)

 

Täältä vihdoin vauvauutisia; pieni tyttäremme syntyi keskiviikkona 18.6 klo 20.34. Kaikin puolin täydellisen neidon paino oli 2640g ja, pituus 47cm :heart:

Synnytys meni loppujen lopuksi tosi hyvin. Käynnistyminen otti lääkkeilläkin aikansa, vasta liki vuorokauden odottelun jälkeen alkoi tapahtua, mutta loppu menikin sitten niin nopeaan, että minä meinasin kokonaan pudota kyydistä. Kotiin palasimme eilen. Vointi on hyvä koko perheellä, neiti on hurmannut vanhempansa ja tunteet ovat pinnassa molemmilla. Lisää uutisia myöhemmin, kunhan ehdimme asettua.

fleur ja nappi 5pv :heart:

 

FLEUR:
ISO ONNITTELUHALAUS KOKO PERHEELLE PIKKU RINSESSAN SYNTYMÄN JOHDOSTA!!!
:flower: :heart: :flower: :heart: :flower: :heart:

 

Onnea Fleurille ja perheelle pienen tytön syntymän johdosta! :heart:

 

:flower: Onnea pienen tytön vanhemmille! :flower: :heart:

 

:flower: :flower:

anjamarita ja Sara 36+0

 

Kukkuluuruu, missäs kaikki? Voi,kun tuo Fleurin tyttö kuulostaa pikkuiselta. Toivottavasti saadaan pian kuulla lisää vauva-arjesta. Oliko synnytys kivulias kun se jouduttiin käynnistämään? Olen ainakin ymmärtänyt, että käynnistetyt synnytykset ovat usein kivuliaampia kuin itsestään käyntiin lähteneet. Otitko epiduraalin? Alkaa omallakin kohdalla vähän synnytysjännitys iskeä päälle.

Olin tänään taas mammajoogatunnilla. Meillä vaihtui siellä ohjaaja ja tämä uusi teettää kyllä aika hurjia juttuja. Tänään me kokeiltiin päälläseisontaa . Siis ihan tosi. Kas kun ei heitetty volttia. Oli meillä seinä apuna, mutta silti päälläseisonta raskaana ollessa tuntui vähän extreme-lajilta. Mitäköhän lääkärini tuumaisi jos kertoisin, että olen kyllä luopunut kaikista vaarallisista urheilulajeista, mutta vastapainoksi käyn sitten vartavasten raskaanaoleville mammoille tarkoitetussa joogassa ja siellä seistään päällä.

Kukas on seuraavaksi synnytysvuorossa? Palstaileeko tiinat täällä vielä? Hänellähän taisi olla LA kesäkuun lopussa. Bellankin h-hetki häämöttää pian.

Toivottavasti tuolta 3-kymppisten kuumeilupuolelta siirtyy tänne pian uutta porukkaa, kun täällä alkaa monet ihmiset jo päästä päämääräänsä. Siellä on viimeviikkoina tullut useampikin plussa, että tervetuloa vaan tänne puolelle. Vinks, vinks, tiedän että kuitenkin muutamat käyvät jo salaa lukemassa juttuja . Mutta mielelläni ainakin minä kuulen myös jo vauvaantuneiden tarinoita, joten älkää tekään karatko minnekään.

Omaan napaan ei sen kummempia. Mitäs muiden masuille kuuluu?

Iida-Liina ja nuppu rv31 :heart:

 

Voi kauhea, taisin jäädä rysän päältä kiinni Mutta puolustukseni on sanottava, että tää odottajien vakoilu taitaa olla yleinen pahe tuolla kuumeilupuolella

En ennen ekaa ultraa (ensi keskiviikkona toivon mukaan, vaikka täällä Italiassa nyt ei ikinä tiedä uskalla virallisesti liittyä, mutta toivottenpa minäkin puolestani Fleurille paljon onnea pikkuisen syntymän johdosta. Nauti meidän alkutekijöissäänkin olevien puolesta ihanasta vauva-arjesta!

Tv. lentoemo ja toivon mukaan

5+risat (pidetään peukkuja)

 

Arvasin, että pieni hiillostaminen tuottaa tulosta . Ei sen puoleen vakoilu on kiva harrastus. Minäkin käyn vakoilemassa salaa vaikka missä pinoissa, mutta ollaan siitä ihan hissukseen. Tervetuloa lentoemo ja muut mukaan ihan virallisesti sitten kun siltä tuntuu. Epävirallisestikin toki saa käydä kurkkimassa

 

Laittaisikos joku minut tuonne LA osastolle?
Eli meillä on 1.11.2008 laskettu aika.

Oltiin eilen rakenneultrassa ja kaikki näytti olevan kohdallaan ja paikallaan. TIitiäinen oli varsin vauhdikkaalla päällä. Emme halunneet tietää kumpi tulee. Vaikka synnytyksessä onkin jännitettävää, niin jännitetään vielä lisäksi tuota sukupuoltakin.

Sarppa ja tiitiäinen 21+4

 

Onnea Fleur!!! :flower: :flower: :flower:

 

Mutta mielelläni ainakin minä kuulen myös jo vauvaantuneiden tarinoita, joten älkää tekään karatko minnekään.

:flower: Täällä sitä vielä käydään vaklailemassa myös me vauvaantuneetkin =) Kaikille vauvan saaneille (ja saaville toki myös) : nauttikaa joka ainoasta hetkestä kun vauva on pieni! On aivan uskomatonta miten nopeasti se pikku nyytti katoaakaan, muuttuu vastasyntyneestä pikkuvauvaksi (ja kohta kai jo taaperoksikin!). Kasvuvauhti ainakin täällä on edelleen noin sentti viikkoa kohti pituutta, painoa on tullut keskimäärin 240g viikkoa kohti lisää!! Pieni vauvani alkaakin olla siis jo varsin iso vauva lähes seitsemän kilon elopainollaan..

Toisaalta on aivan ihana, kun toinen ottaa katsekontaktin, hymyilee ja riemastuu kun hänelle hymyilee takaisin. Jokeltelut ja naurunremakatkin täällä on jo nähty (ja salaa sitä pientä tuhisevaa vauvaa kaivataan )

Oikein onnekasta odotusta jokaikiselle 30+odottajalle! Ihanaa että tämä vertaistukiverkkomme edelleen voi hyvin ja kantaa meidän -teidän- kaikkien asiaa! Voikaa hyvin ja nauttikaa, olette sen ansainneet!

~Tiila ja Poika 3kk 5pv

 

Hei vaan sarppa70! Tervetuloa mukaan. Teitä marraskuulaisia alkaa olla jo aikamoinen joukkio. Eikös tilastollisesti pitäisi eniten syntyä vauvoja juuri keväällä, mutta tässä pinossa ainakin kaikki ruuhkahuiput kerääntyvät syksyyn. Vällyjen alla on ollut vipinää keskitalvella .

 

Ihanasti kirjoitettu, Tiila. :heart: Kiitos.

 

:flower:

En minäkään teitä odottajia unohda vaikka olenkin jo nyyttini saanut Tämä joukkio tuli odotusaikana niin tutuksi, että pakkohan täällä on käytävä katsomassa vieläkin kuulumiset.

Meillä arki sujuu entiseen tahtiin. Juhannus meni oikein mukavasti, kun mökillä oli hoitoapuna siskon tyttö + oma veljeni. Sain pitkästä aikaa saunottuakin kunnolla, kun ei tarvinnut jännittää pärjääkö mies pojan kanssa vai onko tiedossa massiivinen huutokonsertti....siis pojan taholta =).

Sunnuntaina onkin sitten pojun ristiäiset. Melkoisesti valmisteltavaa niissäkin on, vaikka pidämmekin ne ihan perhepiirissä. No, meidän perhepiiri sisältää vaatimattomat 20 henkeä eli kohtuullisen kokoiset ristiäiset tulossa kun lisäksi 3 kummia puolisoineen on perheen ulkopuolelta! Koska itse asumme vielä kaksiossa, valloitamme veljeni omakotitalon ristiäisille ja se taas tarkoittaa että kaikki tarjottavat ja osa astioista täytyy viedä mukanaan. Tuossa puolen kilometrin päässä olisi kyllä seurakuntakotikin, mutta halusimme ristiäisistä kotoisat ja leppoisat eikä seurakuntakoti ihan tarjoa oikeita puitteita siihen.

Tiila on kyllä oikeassa: meidänkin poju kasvaa sellaista vauhtia, että osa vaatteista uhkaa jäädä pieneksi, ennen kuin on ehditty niitä edes käyttää. Minua aina naurattaa, kun joku ihastelee, että onpa se pieni, kun itsestäni jässikkä tuntuu jo NIIIIN isolta pojalta No, pienihän tuo vieläkin on, mutta huikeata kehitystä voi havaita miltei päivittäin. Ensimmäiset oikeat hymyt on jo nähty ja nyt poju yrittää selvästi jo aloittaa jokeltelun. Suu käy kovasti ja välillä hihkuu iloisesti vetämällä ilmaa sisäänpäin. Yritän kyllä opettaa, että äänet sujuu paremmin, kun sitä ilmaa tulee suusta ulospäin, mutta vielä ei ole opetus tehonnut. Hellyttäviä nuo hihkaisut kyllä ovat :heart:

Poju nukkuukin nyt päiväunia, joten käytän tilaisuutta hyväksi ja laitan pyykit koneeseen ja jos vielä ehdin niin mallailen omat ristiäisvaatteet, kun en ole ehtinyt kokonaisuutta vielä sovitella.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja innokkaana odottelen Fleurilta lisää juttua!

Siranna + vielä nimetön Ipana 1 kk 13 pv

 

Iida-Liina, teillähän "hurja" joogatunti on ollut. Mulle on jäänyt mieleen jostakin vauvakirjasta kuva, jossa nainen seisoo päällään ja siinä kuvatekstissä todetaan, ettei tätä kannattane kokeilla, jos on ihan ensikertalainen. No, loppu hyvin kaikki hyvin.

Lentoemo, tervetuloa tänne puolelle vaan hengailemaan heti, kun siltä tuntuu. Mua alkaa jo huolettaa se, että onko tässä pinossa ketään aktiivisia kirjoittelijoita enää loppu syksystä...

Sarppa, sulle kans tervetulotoivotukset. Mukaan vaan, tänne kyllä mahtuu!

Tiila, kivasti kirjoitettu! Asiat varmasti menee just noin, kuin laitoit. Kunpa olisi itse jo samassa vaiheessa.

Siranna, kiva kuulla, että teidänkin arki on lähtenyt hyvin rullaamaan. Onko teillä jo pojan nimi keksittynä vai vieläkö pitää pähkäillä?

Oma (.) täällä on edelleen voitu tosi hyvin. Ekoja liikkeitä tai muita sentapaisia tuntemuksia odotellessa. Varmaan vielä on turha mitään odotella varsinkin, kun mulla istukka on ihan tossa edessä. Se kai vaimentaa vähän liikkeiden tuntemista.

Kati & Pablo rv 15 + 3

 

Moi! Täältä suunnalta myös välillä vähän terveisiä... Kuten Tiila sanoi, vakoilua kyllä harrastetaan ja teidän kuulumisia seurataan, vaikkei aina ehdi kommentoida. Lämpimät onnittelut synnyttäneille ja ihania masunkasvatusaikoja muille! Kerhon puolella jo innolla odotellaan uusia jäseniä

Meille kuuluu vain hyvää, ja yhdyn Tiilan ja Annon ajatuksiin siitä että aika rientää. Mutta niin ihanaa aikaahan tämä on kun saa pienen ihmisen kehittymistä seurata :heart: Poikamme on nyt 9,5kk ja touhua riittää! Pystyyn noustaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta vasten, konttaillaan ympäriinsä innosta hihkuen ja osoitetaan mieltä todella voimakkaasti jos jokin asia ei menekään kuten herra on suunnitellut. Tosi helppohoitoinen lapsi meille on siunaantunut, joten en ole edes juurikaan tuntenut itseäni väsyneeksi. Arkiaktiivisuus on toki lisääntynyt niin että multa on pudonnut raskauskilojen lisäksi lähes kymmenen kiloa omia varastoja

Jaahas, sitten taitaa olla vaipanvaihdon ja kauppareissun aika. Ihanaa kesää kaikille!

t. Emma

 

Kati 231; mä tunsin ensimmäiset liikkeet viikolla 16, mutta sain juuri alkuviikosta kuulla rakenneultrassa, että mulla on istukka takana, joten se selittää sen, että niin aikaisin ne tunsin, vaikka ensimmäistä odottelenkin.

Nyt liikkeet ovat jokapäiviäisiä, eilenkin oli varsinainen maratooni menossa koko päivän. Ja aamusta alkoi sama meno. Illalla, kun isä olisi halunnut taas tunnustella liikkeitä, ei saatu tiitiäistä hereille millään. Täytyy tänään saada se mies "masulle" aikaisemmin, niin taas tuntee ne. On ne jo tuntuneet pari viikkoa vatsan ulkopuolellekin. Ja tuo ultra oli miehelle eka (ei päässyt ensimmäisiin), ja sanoi, että nyt tuli todellisempi olo vauvelista, kun sen oikeasti näki ja näki sen raajat ja liikkeet siellä. Totesi vaan, että ompas meille tulossa vilkas vauva

Sarppa ja tiitiäinen 21 + 6

 

Käydäänpä laittamassa pikaiset terveiset, kun neiti nukkuu hetken. Meidän ensimmäinen yhteinen viikkomme on ollut aika haipakkaa, vauva syö päivällä noin tunnin-puolentoista välein, joten imettämisen, vaipan vaihdon ja vauvan tuijottelun ohella ei ole ehtinyt juuri muuta tehdä. Kolmena viime yönä hän on nyt kuitenkin herännyt syömään vain noin 3-4 tunnin välein, eli vanhemmatkin ovat saaneet ihan kohtuulliset yöunet.

Imettäminen on lähtenyt käyntiin alkukankeuden jälkeen. Siranna, meillä myös rintakumit ovat aktiivikäytössä, vauva oli pari päivää rinnalla nonstop ja itkuhan siinä pääsi äidiltä useampaankin kertaan kun imettäminen teki niin kipeää. Nyt tilanne huomattavasti parempi noiden pienten silikoniläpysköjen ansiosta ja imettäminen on alkanut tuntua mukavalta. Ja mikään ei ole parempaa kuin ne pienet hetket vauva rinnalla juuri ennen ruokailun aloittamista, kun neiti katsoa tapittaa äitiä silmiin. Vieläkin on vaikea uskoa, että tällainen onnin voi olla mahdollista.

Nyt täytyy taas mennä. Lupaan tulla laittamaan synnytyskertomuksen joskus tulevaisuudessa, kunhan ehdin koneen ääreen vähän pidemmäksi hetkeksi. Iloista mieltä ja lämpimiä kesäpäiviä kaikille!

fleur ja nappi 9pv

 

Ihana kuulla Emmasta pitkästä aikaa. Ajatella , että siitäkin on jo pari vuotta kun tuolla kuumeilupuolella aloitettiin kaikkien mahdollisten ja mahdottomien raskausoireiden tarkkailu. Välillä tuntuu, että pitkään kirjottaneiden kanssa tunnettaisiin ihan oikeasti, mutta sitten jos kadulla kävelisimme vastaan, niin emme kuitenkaan tuntisi toisiamme. Hassua.

Sirannalle mukavaa tulevaa ristiäisviikonloppua. Mielelläni kuulen jälkeenpäin kuinka juhlat menivät. Itse en ole koskaan ollut kenenkään ristiäisissä ja jo nyt mieltä välillä ihmetyttää, että mitä ohjelmaa siellä on. Me olemme kyllä jo päättäneet ettemme pidä kristillisiä juhlia, niin ettei tarvitse päättää tuleeko vauvasta isänsä mukaan katolinen vai minun mukaan luterilainen, mutta kyllä minusta silti lapsi ensimmäisen juhlansa ansaitsee ja tietenkin koko suku niitä juhlia odottaa. Asiaa ei kyllä yhtään helpota, että toiset isovanhemmat asuvat Suomessa, toiset Ranskassa ja me itse täällä Arabian niemimaalla.

Kiva Fleur kun kävit piipahtamassa. Tule kertomaan synnäritarinaa heti kun ehdit. Tuo rintakumijuttu on kyllä painettu korvantaakse ja kirjoitettu jo ostoslistallekin.

sarppa, se on kyllä hassua, että miten ihmeessä se vauva lopettaa liikkumisen kun mies yrittää tunnustella mahaa. Muuten minulla vauva alkaa olla liikkeissään jo aika metka. Kun se on vilkkaalla päällä ja koputan vatsaa niin se aina potkaisee takaisin.

kati, siinä voi tosiaankin mennä pidemmänkin aikaa, että tuntee liikkeet jos istukka on ihan etuseinämässä vaientamassa potkuja. Minulla ekat liikkeet tuntuivat himpun vajaa rv 20 vaikka istukka on jossain ylhäällä. Silti alkuvaiheessa tuli välillä useamman päivän taukoja ettei liikkeitä tuntenut jos vauva vaihtoi asentoa. Vaikka ne liikkeet pääosin ihania ovatkin, niin yksi mikä ei tunnu yhtään kivalle on se, että vauva käntyy poikittain ja potkii kylkiluita.

Omasta navasta sen verran, että minuun iski toissa iltana joku hirveä rimakauhu vauvansaannista. Se alkoi siitä, että aloin pesemään ensimmäisiä vauvalle ostettuja lakanoita ja kankaita. Yhtäkkiä kaikki tuntui jotenkin hirveän todelliselta. Tuli sellainen olo, että entä jos sitä vauvaa ei osaakaan hoitaa tai lapsi on hirveän vaikea ja koko elämä menee ylösalaisin. Tuntuu, että jotkut naiset ovat luonnostaan jo pienestä pitäen sellaisia äiti-hahmoja, minä tunnustan, että minä en sellainen ole. Enkä tässä nyt tarkoita sitä ettenkö olisi aina halunnut saada jossain vaiheessa lapsia ja etteikö tämä vauva olisi todellakin äärimmäisen toivottu. Ymmärsiköhän kukaan, mitä tarkoitan? Tänään ajattelin pestä myös satsin jo hankittuja vauvan vaatteita. Iskeeköhän rimakauhu taas kun leikkelen vaatteista pois hintalappuja.

Tällaisia tunnelmia tänään. Mukavaa alkavaa viikonloppua! :heart:

Iida-Liina ja nuppu 31+2

 

Iida-Liina, täällä vakoilija puhuu läpiä päänsä asioista, mistä ei ymmärrä yhtään mitään, mutta: eiköhän kenelle tahansa järkevälle ihmiselle ole tullut jonkilaisia epäilyksiä vauvan kanssa pärjäämisen suhteen, sehän vain osoittaa, että on realistinen ja ymmärtää, että vauva on iso vastuu eikä mikään leikkikalu, johon voi suhtautua leikkisen kepeästi. Itse olen lukenut lapsenhoito-oppaita 17-vuotiaasta asti siksi, että vaikka minulla on todella vahva äidinvaisto, en tiedä vauvoista mitään käytännön tasolla, kun en ole sellaista koskaan hoitanut. Mutta kylläpä tuo kirjatietokin helpottaa, ei kai niitä edes kirjoitettaisi, ellei maailma olisi täynnä tällaisia baby-dummyja...

Toisekseen, kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa, eli kaikki sanovat, että vaikka niistä kirjoista voi saada sitten hyviäkin vinkkejä, niin kummasti sitä vain sitten "osaa" tehdä tietyt jutut ihan eläimellisen vaiston varassa, ja jos ei osaa, niin sen kun soittaa mammalle tai anopille, he kyllä neuvovat toooooodella mielellään

Susta tulee mahtava äiti :heart: