Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat vol.4

Tulethan kertomaan myöhemmin kuinka synnytys meni?

Denina, kylläpä kuullostaa kadehdittavalta elämäsi..! Saat valita missä vietät aikaasi, Kreikassa vai Suomessa. Kreikka on se maa, jonne haluaisimme ukon kanssa matkustaa. Ehkä sitten kun vaavi on niin iso että voi viikoksi jättää mummon ja ukin hoiviin. Tai sitten tulemme vauvan kanssa. Minneppäin kannattaisi suunnata, kun kreikkalaiset jumaltarustot kiinnostaa? Eikä ihan kaikkein suosituimmat turistirysät? Historia muutenkin kiinnostaa.

( .) Meikä on nyt sitten diabeetikko, raskaus-sellainen Tänään oli neuvolalekuri, sokerirasituksen tulokset oli valmiit. Että eipä turhaan sinne passittaneet. Ekan kerran koko raskausaikana pissanäytteessäkin oli tänään sokeri koholla. Voi simpura. Ruokavalio meni syyniin, ei ainakaan vielä tarvita muita toimenpiteitä. Äitiyspolille diabeteshoitajalle lähti lähete, kutsu sinne tulee myöhemmin. Ja, mikä ei välttämättä vaan huonoa, 1 tai 2 ylimäärästä ultraa tiedossa. Vauvan kokoa tarkkaillaan synnytykseen asti. Alkoi jännittämään jos tiedossa onkin aikaistettu synnytys tai peräti sektio...!

Ja arvatkaas mitä muuta hauskaa, lääkäri totes elämäni ekan hiivatulehduksen :/ Onkin vähän kutittanut, mutta ajattelin että limikset olis kuivuneet vähän ja ostinkin sellasta intiimiöljyä siihen. Että silleen. Rakas aviomieheni "humoristisesti" kysyi lääkkeen alakertaan laitettuani että "panitkos kiljut käymään?!" Juma että sillä ei jutut hyydy...

Ja yks luomikin multa poistettiin samantien, oli mustunut ja kasvanut mutta ihan vaaraton. Paljon mahtui reiluun tuntiin tänään. Oikeestaan muista viis, mut toi sokerihomma v:llä alattaa.

Nyt meen maate, hyvää yötä mammat

Pulla-Mokkis :ashamed: :kieh:

 

Bellalle jättionnittelut pienen ihmeen johdosta =)

Tännehän on ilmaantunut taas rutkasti tärkeää ja mielenkiintoista juttua. Pitää oikein lukea kaikki läpi ajatuksen kanssa. Toisaalta sitä toivoo olevansa Bellan kanssa samassa vaiheessa, toisaalta tuntuu että vielä tarvitaan kovasti aikaa kypsymiseen sanan jokaisessa merkityksessä. Esim. tuo synnytystapa kummittelee toistaiseksi lähinnä alitajunnan tutkimattomissa syövereissä. Silloin kun uskallan ajatella asiaa, pohdin etten haluaisi isohkoa avoleikkausta ja tikkejä moneen kerrokseen, mutta mitäpä meikäläinen todellisuudessa siitä tietää, kumpi olisi parempi (juuri siinä tilanteessa)? Jotenkin tuntuu siltä, että h-hetkellä joutuu sitten heittäytymään avuttomana synnärin henkilökunnan huomaan.

Iida-Liina, onko sulla synnytystapa selvillä, kun en ole ehtinyt lukea kaikkia kuulumisiasi? Kuinka usein käyt nyt tarkistettavana? Sulla ei tosiaan ole pitkää odotusta enää edessä. Jännää En voi muuten olla miettimättä, koska istukan mahdolliset ongelmat ilmenisivät täällä meilläpäin, kun mitään varsinaisia uä-tutkimuksia ei ole rv:n 20 rakenneultran jälkeen enää luvassa... Toivonpa samaan syssyyn Anjamaritallekin pikaista päästöä ja positiivista kokemusta täällä jaettavaksi!

Vihdoin toksotestissä käydessäni tiedustelin asiaa, ja selvisi, että Tampereen laboratoriokeskuksessa esim. sytomegalotesti maksaa 25 e, ja se tehdään vain lääkärin lähetteellä. Neuvolasta tai omalääkäriltä lähetettynä ei toki maksa mitään. Lentoemo, tiedätkö mitä tapahtuu, jos jokin noista testeistä näyttää tuoretta tartuntaa?

No joo, ehkä näin kesäisen viikonlopun alla voisikin keskittyä noihin välilihavenyttelyihin. Mulla kun ei ole tällä hetkellä uikkareitakaan, ja tuo äitiysjooga kuulostaa liian työläältä.

Terv. Duudlari ja pienikasvuinen masun asukas 28+6

 

Tsemppistä Mokkis! Raskausajan diabetesta voi sentään hoitaa, ja sulla näkyy olevan taito nähdä asioiden myönteinen puoli! Täytyy yrittää ottaa mallia =)

 

Juuri tulikin tuo työväenopiston kirjanen, ja sieltä löysin sopivan mamma-joogan. Taidanpa ilmoittautua! Siinä ainakin sanotaan, että se sopii kaikille raskausajankohdille, jotenka voi sen varmaan myöhemmin aloittaa. Tietysti joutuu maksamaan koko syksyn, näyttivät olevan jotain 12-13 viikkoa kestoltaan.
Ihana ilma!
Bantsku

 

Duudlari: siihen sytomegalovirukseenhan ei ole varsinaista hoitoa, niin että jos se näyttää positiivista, luulen, että vaan yritetään tarkastella ylimääräisillä ultrilla ja sellaisilla, että onko vauvalla hoitoa vaativia ongelmia, ainakin osataan sitten varautua syntymän jälkeen ylimääräisiin hoitotoimenpiteisiin.

Jos taas toksoplasmoositartunta on tuore, niin siihen on täsmälääkitys, joka on aloitettava hyvin kiireellisesti. Toksossahan on se hyvä puoli, että alkuraskauden aikana sen tarttuminen sikiöön on epätodennäköistä, joskin sitten vahingot vakavampia. Loppuraskaudessa tarttuminen on todennäköisempää, mutta vahingot sitten usein "rajoittuvat" näköhermoon, eli ei tule sellaisia todella vakavia kehityshäiriöitä.

Mokkis: tsemppiä diabeteksen kanssa! Varmasti ärsyttävää, mutta eiköhän se ruokavaliolla pysy kurissa!

Mulla oli ihan hirveitä kipuja taas vaihteeksi yöllä, tuntui taas kuin olisi puukolla pistetty. Tosin tällä kertaa ei tuntunut siellä kohdunsuulla, vaan ylempänä. Mielestäni ei aivan keskellä, vaan hiukan sivummassa. Toivon mukaan :/ Toivottavasti siellä kohtu vaan painaa jotain hermoa. En saanut kivulta kunnolla edes nukutuksi. Ja nyt on sitten outoa kellertävää valkovuotoa, toivottavasti "vain" joku tulehdus, eikä ole "värillistä" siksi, että sekaan olisi tullut verta

 

Onnittelut Bellalle vauva-kääröstä!
Ja kiitokset tervetulotoivotuksista!

Ken kyselikään uimisesta.., minulle lekuri sanoi viikolla 38, että voi uida mikäli tahtoo, vaikka minulla on jo pehmentynyt tuo kohdunkaula ja ulompi osio auki sormelle. Se sisempi juttu sitten lienee se oleellisempi, en tosin tiedä, että mistä sitten tietää sen sisemmän auenneen..., joten taidan kuitenkin jättää uimiset väliin.

Viikonloppuja kaikille
Hannah

 

Mukavaa viikonalkua taas kaikille! :flower: Kylläpä aika rientää.

Mokkikselle tsemmppiä raskausdiabeteksen kanssa. Kyllä se varmasti ketuttaa, mutta parempi, että asia on huomattu ja hoidossa. Tuosta hiivasta minullakin on ihan kiitettävästi kokemuksia. Minä saan hiivan todella helposti, heti kun hormoonit vähän heittää tai syön yhden antibiootin. Raskauden alussa minulla oli kahden kuukauden ajan krooninen hiivatulehdus johtuen keltarauhashormooneista joita jouduin syömään rv 12 asti. Hiivalääkkeet kyllä auttoivat, mutta ongelma palasi heti muutaman päivän päästä. :kieh: Sitten sain täältä Kaksplus- palstalta varmaan maailman parhaimman vinkin, kun joku ehdotti ehkäisemään hiivaa maitohappobakteeritableteilla. On kuulemma olemassa ihan jotain maitohappobakteeriemätinpuikkoja, mutta minä söin tabletteja ihan suunkautta. Siihen käy varmaan myös ne täällä mainitut Gefilus-kapselit. Itse ostin Asidophilus-kapseleita ja alettuani niitä popsimaan hiivaa ei sen koommin näkynyt ja kaikki testittkin ovat olleet puhtaat. Kannattaa kokeilla, jos siitä hiivasta tulee pitempi aikainen riesa.

Denina, minä olen täällä uinut ihan niissä ulkoaltaissa. Ei täällä mitään uimahalleja edes ole. Täällä uima-altaita on joka nurkassa ja jos bakteeritartuntariski olisi kovin korkea odottaville mammoille, niin luulisin kyllä, että asiasta varoteltaisiin kuuluvasti. Pikemminkin olen kuullut lääkärien suosittelevan uintia tai ylipäätään siellä vedessä lillumista, sillä se auttaa turvotukseen aivan älyttömän hyvin. Toki jos paikat ovat auki tai esiintyy jotain vuotoa, kannattaa uimiset jättää väliin. Itse kyllä tykkään edelleenkin käydä siellä uima-altaissa lillumassa, vaikka varsinaiset urheilut minulta onkin jo kielletty.

Duudlari, samaa mietin aluksi itsekin, että miten ongelmat istukassa edes huomattaisiin jos ultrauksia ei tehdä enää loppuraskaudessa. Kokenut lääkäri voi kyllä epäillä sikiön pienuutta tai lapsiveden vähyyttä jo pelkästään tunnustelemalla mahan päältä. Nämähän voivat juuri kertoa siitä, että istukka ei toimi täydellisesti. Itse voi tarkkailla vauvan liikumista loppuraskaudessa, sillä jos vauva jaksaa liikkua tarpeeksi, toimii istukka riittävän hyvin oli se ulkoisesti kuinka kalkkeutunut tahansa. Joten ultrassa huomattu kalkkeutunut istukka ei välttämättä tarkoita sitä, että istukka toimisi huonosti. Se on lähinnä merkki siitä, että sen tilaa pitää tarkkailla. Itse käyn kerran viikossa lääkärissä ultrattavana ja sen lisäksi kaksi kertaa viikossa CTG:ssä, jossa mitataan vauvan sydänkäyrää sekä päivittäin täyttelen sellaiselle lomakkeelle vauvan liikkeitä. Minun olisi ainakin tarkoitus synnyttää alakautta ja toivottavasti se onnistuu. Itselläni ei ole mitään aatteellista periaatetta alatiesynnytyksen suosimiseen, vaan se johtuu pikemminkin siitä, että edellisessä raskaudessa yhtenä epäilynä myöhäiselle keskenmenolle oli se, että kohtu ei kestänyt. Odotin tosin silloin kaksosia, mutta minulla on pelko, että jos minulle nyt jouduttaisiin tekemään sektio niin olisiko sillä jotain vaikutuksia mahdollisiin myöhempiin raskauksiin. Mutta jos sektioon joudun, sillä riski on kai jonkin verran suurempi kun synnytys käynnistetään, niin ei se tilanne mikään katastrofaalinen minulle ole. Kuitenkin jos voisin täysin vapaasti valita, niin synnyttäisin kyllä mielummin alakautta, jos se vain on vauvalle ja itselle turvallista. En tiedä, minkä kokoista naperoa täällä joudutaan sitten punnertamaan, kun tuntuu että jo nyt kokoarviot heittelevät sinne tänne. Itse olen tosi pitkä ja mieskin melkein 190-senttinen joten tuntuisi, ettei meille nyt aivan pientä kääröä tulisi.

Lentis, aika erikoinen se juttu, jossa luit, että lantion kuvauksia ei välttämättä tehdä yli 170-senttisille. Itse luin jostain suomalaisesta odotus-lehdestä, että siroluisille naisille synnytys voi olla jopa helpompi kuin kookkaille ja isoluisille. Toivottavasti sinulla ne kivut ovat helpottaneet. :hug:

Tulehan Bella kertomaan synnytystyarinaa kun ehdit.

 

Kiitos Iida-Liina perusteellisesta vastauksesta. Voi, keskenmeno on varmasti kamala kokemus - onneksi uusi yritys on kohta jo maalilinjalla :hug: Syy ei ilmeisesti selvinnyt varmuudella. Tapahtuiko keskenmeno Suomessa?
Uskoisin, että uä-tutkimuksen reisiluumitasta voi päätellä vauvan koon aika hyvin, mutta kaipa siinäkin yllätyksiä tulee. Toivottavasti teidän tyttönen on ainakin hyvissä asemissa ulostuloa varten, sehän on tosi tärkeää alatiesynnytystä ajatellen. Sektiosta paraneminen on varmaan hirmu yksilöllistä, mutta jostain luin, että Suomessa 3 sektiota on äidille maksimimäärä, vaikkei olisi mitään ongelmiakaan. Mulla on sama pelko leikkausta ajatellen, että jos tapahtuisikin sitten jotain, mikä estäisi lapsenteon jatkossa. Sitä nyt tosin kannattanee murehtia vasta kun tämä ensimmäinen näkee (toivon mukaan!) turvallisesti päivänvalon.

Erään tutun odottajan rakenneultrassa (rv 21 tai jotain) ilmeni, että vauvalla on gastroskiisi eli vatsahalkio. Tuntuu niin kurjalta hänen puolestaan, vaikka synnytyksen jälkeisellä leikkauksella hoidettuna vauva tulee mitä todennäköisimmin kuntoon Miltä mahtaakaan odottaminen tuntua, kun valmiiksi tietää lapsen joutuvan teholle heti, kun se tulee maailmaan? Välillä tosiaan hävettää, että tässä on tullut murehdittua kaikkea mahdollista suunnilleen mahan koosta&muodosta alkaen :ashamed:

 

Duudlari, se reisiluumitta varmasti kertoo jonkun verran, mutta ei koko totuutta. Meidän nupulla on ilmeisen pitkät reisluut, mutta mahan ja pään ympärykset olivat keskivertoa pienempiä. Eli meille tulee mahan ja päänympäryksen mukaan pieni vauva ja reisiluumitan mukaan siten tuleekin iso vauva. Yhteenvetona tästä siis on, että vauva on keskivertokokoinen. Onneksi tuskin vauva jää synnytyksessä jaloistaan kiinni, joten toivon, että meidän "pienipäisellä" vauvalla olisi myös kapeat hartiat. Eikös ne hartiat ole se levein kohta, minkä takia tule repeytymiä? Nuppu on onneksi ihan oikeassa valmiusasennossa, joten se on tärkeintä.

Keskenmeno tapahtui reilu vuosi sitten täällä. Synnytys käynnistyi viikolla 20+, viikko rakenneultran jälkeen, jossa kaikki oli erittäin hyvin. Kun synnytys käynnistyy kunnolla, sen etenemistä ei voida pysäyttää millään keinoin missään päin maailmaa. Synnytyksen käynnistyminen ennen aikaisesti on yksi niitä mysteerejä, joille ei aina löydy mitään selitystä. Kyllä asia itketyttää vieläkin monesti, mutta olen kuitenkin oppinut hyväksymään tapahtuman. Toivon, ettei kukaan nyt pelästynyt tästä. Tällaista tapahtuu aina joskus, mutta onneksi äärimmäisen harvoin.

 

Moi kaikille...

en oo pitkiin aikoihin piipahtanut täällä En ole jaksanut keskittyä..hm..
En jaksanut ihan kaikkea lukea, joten sori jos tulee toistoa...koettakaa kestää??

Mulla oli viime viikolla lääkäri, se joka "kuuluu" olla vk. 35. Olihan käynti. Päivystävä terveyskeskuslääkäri (koska kaikki neuvolalääkärin ajat on valitettavasti menneet!) otti vastaan. Kokeili kohdunsuun ja siinä se oli. Jäi vähän olo, et hei...eikös tässä pitäis sitä synnytystapa-arviotakin jollaki tasolla tehdä? Olen tosi lyhyt ihminen (151 cm), joten se huolettaa. Kysyin sitä ennen sisätutkimusta ja se lekuri napsautti näytölle sf-käyrän ja sanoi et ihan on normikokoinen. Eiköhän ihmisen kroppa kuitenki vaikuta aika tavalla asiaan?? Tutut kertoi, et ainakin häntäluun joustavuus ois pitäny testata tässä vaiheessa..aika monelle on tehty jotenki perusteellisempi sisätutkimus. Ja keskusteltu synnytystavasta sisätutkimuksen jälkeen. Jäi vähän tyhjä olo, epävarma olo? Onko muilla samoja kokemuksia??

Muuten täällä voidaan aika tasaisesti...välillä huono olo yllättää...vaavi liikkuu aikas vilkkaasti...kaikki on siis ihan hyvin. Odotellaan, odotellaan...

OE 36+3

 

sara, minä olen jo tässä raskausaikana suunitellut uutta raskautta. Siis minähän edelleen vauvakuumeilen. Meillä on kaikki hintavammat varustetkin hankittu sen mukaan, että varmasti käy niin tytölle kuin pojallekin. Itse en aio mitenkään estellä toisen lapsen tuloa, tosin usko totaaliseen luomuraskauteen on omalla kohdallani puhdas nolla. Onneksi sitten pienellä hormooniavustuksella raskaudun kuitenkin hyvinkin helposti. Niinkin helposti, että sitten alkuun ensimmäiseksi jännitetään, että montakohan sieltä mahtaa tullakaan. Eli jos jostain kumman syystä satun ihan luomusti raskautumaan lyhyenkin ajan sisällä edellisestä synnytyksestä, niin olen vain äärimmäisen tyytyväinen, että missään lapsettomuusklinikalla ei tarvitse käydä piikitettävänä ja tarkkailemassa kasvaako siellä yhtään munasolua ja jos kasvaa niin kasvaako niitä liikaa. Meillä on onneksi niin paljon lääniä, että tänne majoitetaan tarvittaessa vaikka yksi aupair auttamaan kotitöissä jos sattuisi niin käymään että toinen lapsi ilmaantuisi maailmaan lyhyellä aikavälillä. Tosin pessimisti-minä on kyllä sisälläni sitä mieltä, että mitä todennäköisemmin tullaan menemään vuoden kuluttua synnytyksestä lääkärille etsimään kadonneita kuukautisia ja että nupulle ei kyllä mitään puolivahinko-kaveria pääse tulemaan. Että ei taideta meillä sitä aupairiakaan tarvita.

 

Juu, kyllähän sitä nyt ensiodottajana on ihan varma, että lapsia tulee tiu tai kaksi Kannattaa varmaan kysyä sitten rintaraivareista, koliikista, unikoulusta yms. päästyä uudestaan.

Vakavasti puhuen, kun noita lapsettomuuspalstoja on lukenut, niin kyllä siellä aika usein tulee vastaan ensimmäisen avustetun raskauden jälkeen tapahtuneita luomuraskautumisia. Se on siis kovasti mahdollista, vaikkei välttämättä suorastaan todennäköistä =) Toisaalta on täysin mahdollista, että ekan luomun jälkeen toista ei tule. Ainiin, sitä en olekaan muuten ehtinyt murehtia etukäteen... Mutta tätä ensimmäistä tärppiä odotin sen verran kauan, etten varmasti antaisi toisella yrittämällä vuosien vieriä ennen hoitoon menoa. siskoni ystävälle on nyt tulossa toinen lapsi ivf:llä vaikka ensimmäinen lapsi saatiin aikaan "pelkällä" lääkehoidolla. Ihan oikea ratkaisu mielestäni tämänikäiselle.

Iida-Liina, on vain hyvä että kerroit keskenmenosta, sillä kokemuksesi osoittaa että siitäkin voi selviytyä jos se kohdalle osuu ja jopa ensikertalaisena odottajana. Suru on varmasti suunnaton, mutta elämän täytyy jatkua. Kaikkihan me tiedetään, että mitä vain voi sattua, mutta ei sitä voi loputtomasti istua pirtissään ja odottaa, että istukka lakkaa toimimasta tai muuta vastaavaa. Dubaissa muuten tunnutaan asuvan paljon väljemmin kuin täällä Suomessa. Joskus remontin valmistuttua, kun meillä olis vihdoin tilaa aupairille, niin tarvitsen varmaan lähinnä omaishoitajaa

Sara, meillä neuvolan täti antoi ymmärtää, että loppuajan ultraus olisi rahan haaskausta, mitä en todellakaan voi käsittää. Jos jotain vaikka vähemmän vakavaakin löytyy, niin onhan se lapselle turvallisempaa, jos sairaalasssa tiedetään varautua etukäteen, ja voi se vaikuttaa synnytyspaikan valintaankin. OE, synnytystavan valinnasta kerrotaan näköjään seuraavaa: "Viimeisessä lääkärineuvolassa tutkitaan sikiön tarjonta (raivo- vai perätarjonta) ja tehdään synnytystapa-arvio, johon kuuluu luisen lantion arviointi tunnustelemalla." Jos tuo lääkäritapaamisesi oli se viimeinen, niin tämän perusteella siellä olis pitänyt kyllä tällainen arvio tehdä. Toivottavasti asia selviää pian ilman suurempaa päänsärkyä, varsinkin kun olet jo noin pitkällä.

 

Tuosta tarjonnasta ja synnytystavasta tuli mieleen, että silloin voi ainakin tulla alatiesynnytyksessä hankaluuksia, jos vauva pitää kättä poskella tai otsalla. Sen nyt ainakin luulisi näkyvän ultrassa.

 

Sara, Tämä valitsema jooga alkaa muistaakseni 11.9. ja ilmoittautuminen on kuukautta ennen.

Minulla alkaa kaikki housut olemaan niin epämukavan kireät, että on varmaan ostettava jo ekat äippähousut! Missähän olisi hyvät valikoimat, onko vinkkejä?
/Bantsku
:wave:

 

Heippa vaan kaikille pitkästä aikaa ja kiitokset onnitteluista! :wave:

En ole unohtanut teitä,mutta tämä vauva-arjen opettelu on aivan kokopäivähommaa! =)
Syödään,nukutaan ja tutustutaan toisiimme...

Joku kyseli,että tehtiinkö mulle koko-,tai synnytystapa-arviota?Eipä tehty,mitä ihmettelen vieläkin...

Tässä olisi synnytyskertomukseni:

19.7 klo 00.02 meni vedet.Soitin synnärille,josta sanottiin,että voin olla kotona aamuun asti,koska supistuksia ei ollut.Vauvan liikkeitä piti kuitenkin tarkkailla. Adrenaliini virtasi jo täysillä,joten nukkumisesta ei ollut puhettakaan.Pakkasin loput kamat ja yritin kuluttaa aikaa.
Klo 3 lähdimme kohti sairaalaa ja autossa alkoivat elämäni ensimmäiset supistukset,auts.

Synnärille päästyämme kohdunsuu oli vielä kiinni,mutta kanava häviämässä.
Ekan epiduraalin sain klo 8.Samalla laitettiin myös oksitooni-tippa,jota vähennettiin ja lisättiin koko päivä.Paikat aukesivat suht hyvin 5-6 cm:in.Sen jälkeen alkoi tulla pitkittyneitä suppareita ja homma ei edennyt ollenkaan.Jossain vaiheessa nostettiin tippamäärää ja paikat aukesi 8cm,mutta siihen se sitten jäikin! :headwall:
Kun kohdunsuu oli ollut 8-9cm auki kolme ja puoli tuntia niin tehtiin sektiopäätös klo 19.30.Syynä oli supistusheikkous ja avautumisvaiheen edistymättömyys!
Suoraan sanottuna oli kyllä aika helvetillinen kokemus kärvistellä järkyttävissä tuskissa melkein 20 tuntia! :snotty: En toivoisi samaa kenellekkään!
Sain yhteensä 5 epiduraalia(kamala määrä!!!),ilokaasua ja muita kipulääkkeitä,mutta loppuvaiheessa niistä ei auttanut enää mikään.Kätilö joutui jopa vähentämään annoksia,koska olin jo niin täyteen pumppattu kaikenlaisia aineita.Itkin,huusin ja olin aivan hämärän rajamailla! :'(

Sektio tehtiin spinaalipuudutuksessa ja siitä jäi positiivinen fiilis!
Terve,iso(4232cm,54cm),10 pisteen rinssi syntyi klo 20.12! :heart: Eli loppu hyvin kaikki hyvin!

Raskauden alusta asti olen eniten pelännyt joutuvani kokemaan juuri tällaisen synnytyksen.Olisin ollut valmis mielummin heti sektioon,kun edes yrittämään alatiesynnytystä.
Leikkauksen jälkeisenä aamuna olin jo jalkeilla.Nyt 10pv operaation jälkeen olo on todella mahtava.Ihan kun en olisi leikkauksessa ollutkaan!Ei kipuja,ei lääkkeitä ja tikitkin poistettiin jo viime torstaina! =)

Jälkeenpäin kuulin lääkäreiltä,että istukka ei olisi välttämättä irronnut hyvin alatiesynnytksessä eikä ollut takuita,että pikku herrakaan olisi mahtunut tulemaan ulos.Eli voi olla,että joka tapauksessa oltaisiin päädytty sektioon!

Tämmöinen oli minun tarinani.Toivon,että teillä muilla on tiedossa helpompia koitoksia,jos synnytyksiä voi koskaan sanoa helpoiksi...Sen kyllä tiedän jo nyt,että jos luoja suo lisää lapsia niin haluan ehdottomasti sektion!

Rinssin kanssa vietettiin sairaalassa extra-päivä,koska herran paino laski ja havaittiin keltaisuutta!Onneksi valokaappia ei tarvittu ja painokin lähti nousuun lisämaidon turvin.Mulla nousi maito vasta,kun pääsin kotiin.Rinssi ahmii lisämaitoa n.3dl/pv rintaruokinnan lisäksi!

Oikein ihanaa odotusaikaa teille kaikille!Pitäkää mieli aurinkoisena ja nauttikaa vielä päivistä,kun voitte tehdä,mitä huvittaa! B) Pian se arki muuttuu teilläkin vaipan vaihdoksi,pyykkäämiseksi ja syöttämiseksi! Päivääkään en kyllä vaihtaisi pois!On se vaan niin upeaa olla äiti!!! :heart:

Ai niin.Oma paino on jo tippunut 13kg,joten turhaan murehdin painonnoususta odotusaikana!

T:bella&peikkotukkainen rinssi 10pv :heart: :heart: :heart:

 

Huoh, Bella Onneksi lopussa kiitos seisoi. Onnea vielä kerran! Saako rinssi siis lisämaitoa pullosta? Kyselen, kun tuosta pulloruokinnasta on jutskattu täälläkin.

Olisipa kiva tietää for a fact, voiko epiduraali tosiaan vaimentaa supistuksia. Haluaisin siis lähinnä kuulla että se on pötyä. Kipu ei ole ihanaa.

Bantsku, asutko turun seudulla? Lomareissulla tuli poikettua sielläpäin, ja Satakunnantien varressa käytiin sellaisessa Baby Oz -nimisessä liikkeessä jossa oli mun mielestä monipuolinen valikoima vaatteita. Ainakin viime viikolla kesävaatteista oli 20 % alennuskin, minkä sitten sai käytännössä kaikesta paitsi farkuista. Itse asiassa valikoima oli paljon parempi kuin esim. siellä yhdessä Kampin liikkeessä ja hintataso oli mielestäni ihmisystävällisempi. Tosin ne farkut oli kalliita Ozissakin *harmi*. Meilläpäin ei H&M:n ja Lindexin tarjonta juuri päätä huimaa, loput täytyy hankkia esim. netistä.

Ainiin, olisi siellä Ozissa ollut paljon kaikenlaista ihanaista vauvallekin =)

 

Duudlari:Rinssi saa lisämaidot pullosta monta kertaa päivässä.En tiedä oikeita määriä,joten olen antanut korviketta rintaruokinnan jälkeen,jos on vielä nälkäinen...
Minusta on hyvä,että pikku herra oppii syömään sekä rintaa että korviketta pullosta! =)
Tämäkin äippä voi levollisin mielin lähteä vaikka kävelylle,kun tietää,että mies pystyy hoitamaan syöttämisen...

 

bella-74 Ihanaa kun kerroit synnytyksesta ja alkuajasta kotona vauvan kanssa, ihan tuli itku kun ajattelen pienta kaaroa sylissa ja syomassa. Niin ja helpottavaa kuulla etta paino on laskenut noin paljon. Minulle kertynyt aikas paljon painoa viime talvena jo ja nyt raskauden aikana yli 10kg

Mokkis Tsemppia diabeteksen kanssa, onneksi asia todettiin ajoissa ja saat hoitoa siihen. Kreikka on hieno maa, paljon nahtavaa, on mannermaa ja lukuisat saaret. Ateenassa paljon nahtavyyksia, sielta myos paasee autolla vieraileen ymparistonkin kohteissa. Thessaloniki on myos kiva paikka. Tosin kylla saaret on myos tutustumisen arvoisia vaikka onkin turisteja paljon. Kreetalla ja Rodoksella ilmat suosii melkein takuuvarmasti kesaisin, eli aurinko paistaa, eika vesisateita pahemmin ole. Santorini on myos upea. Elaminen Kreikassa ei aina ole ruusuilla tanssimista kuten ei suomessakaan. Ilmapiiri on jotenkin mukavampi kreikassa, ihmiset avuliaita. Suomessa kavin ja olin vauvamahani kanssa yksin lentokentalla julmetun ison laukkuni kanssa, en saa nostaa laakarin maarayksesta mitaan joten kysyin sitten apua, niin aika nihkeaa oli avunsaaminen. Sain toki apua mutta ei mitenkaan helposti ja kyseessa oli vain laukun nostaminen hihnalle. Jos kysyn kreikassa apua, niin apua tarjotaan hymyssa suin ja vastataan tottakai autan. Onkohan jotkut suomessa vain niin ujoja vai mistakohan johtuu ettei osata kommunikoida ihmisten kanssa joita ei tunneta, tai siten ei kait vain valiteta enaa kanssaihmisista ja ollaan vain oman perheen kesken. Piru vie niita ulkopuolisia jotka uskaltaa puhutella No, jatetaan kyseinen aihe, onhan nailla kreikkalaisillakin omat metkunsa....

Kiitos kaikille jotka vastasivat uimisesta altaissa. Ajattelin uskaltautua altaaseenkin. Tanaan uin tosin meressa, asun ihan noin 150metria rannasta.

Aurinkoiset terveiset kaikille odottajille ja jo synnyttaneille! Kylla raskaana oleminen on ihanaa!

T: Denina 21+6

 

Bella, tosi mukavasti teillä tuntuu siellä menevän, ja on varmasti ihanaa että ruokinta onnistuu kahdella eri tavalla =) Sitähän täälläkin muistaakseni just pohdittiin, että syökö vauva sitten rintaa, jos saa pulloakin.

Denina: ikävää, että piti oikein pyytää apua ja kummallista että sittenkin oltiin nihkeitä. On se epäilemättä suomalainen ilmiö, että toisia ei huomioida. multakin vei äskettäin aikuinen mies bussissa paikan nenän edestä, mikä tosin lähinnä huvitti kun voin ihan hyvin 10 min seistäkin.

Voi miten ihanaa oliskin uida lämpimässä meressä *haaveilee*

 

Duudlari, pääkaupunkiseudulta kirjoittelen....Olen käynut myös tsekkaamaassa nuo HM:t ja muut, mutta ankealta näyttää....Johonkin erikoisliikkeeseen on päästävä!

Bantsku

 

:flower: :flower: :flower: Onnea Bella + perhe :flower: :flower: :flower:


...
Kävin täällä pikaisesti selailemassa kirjoituksenne (olettekin olleet todella ahkeria, ihanaa!), ja huomasin tuon imetysvinkki-keskustelun. Omana kokemuksenani haluan kertoa kaikille, että yksi imetyskerta voi olla TODELLA pitkä. Itselläni oli ennen Pienen syntymää jokin haalea ajatus viitisen minuuttia kestävästä tankkauksesta parin-kolmen tunnin välein, ja siksipä arki löikin siltä osin aika raa'asti päin kasvoja. Meidän nautiskelija-herramme nimittäin vietti ensimmäiset kolme kuukautta noin 45 minuuttia kerrallaan rinnalla. Ja varsin monesti halusi sen toisenkin rinnan siihen perään. Ja tunnin päästä uusiksi!

Nyt tahti on hieman keventynyt (pääasiassa menee enää n.15min/kerta), mutta tiheä ruokaväli on säilynyt eli edelleen päivisin syödään tunnin välein. Yöt menevät kyllä syömättä, keskimäärin 9h (sitä varten kai päivällä tankkaakin). Silti olemme edelleen täysimetyksellä, vaikka vaikeaa välillä tekikin. Suurin hankaluus tässä asiassa minun kohdallani oli mielestäni nimenomaan se, etten tiennyt, että näinkin voi mennä. Ja voi, en suinkaan ole ainoa! Toki niitä viiden minuutinkin ruokailijoita on, ja kaikkea siltä väliltä.

Ihana, että uusiakin kirjoittelijoita on tänne taas tullut :flower:
Onnellista odotusta ihan kaikille!!

~Tiila ja Pieni(Iso?) 4kk+

 

Kiitos Bella syynytyskertomuksesta. Onneksi kotona on kaikki lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka synnytys olikin rankka kokemus. Kyllä tuosta sinun tarinastasi tuli vähän sellainen olo, että minkä ihmeen takia synnytystapa-arviot pitää jättää tekemättä, jos tiedossa on, että tulossa on isokokoinen vauva. Luulisi sen olevan lääkäreille ja hoitajillekin helpompaa, jos sektioon olisi siirrytty suoraan kuin että yritetään ensin 20 tuntia väkisin punnertaa alakautta. Tai kysyttäisiin edes synnyttäjän mielipidettä asiasta, että haluaako hän yrittää alatiesynnytystä tapauksessa, jossa onnistumismahdollisuudet eivät ole kaikkein parhaimmat. En yhtään ihmettele, että kukaan haluaan tuollaisen kokemuksen jälkeen edes kokeilla alatiesynnytystä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ihana kuulla, että olet sektion jälkeen hyvässä kunnossa. =)

Noista mammavaatteista kun oli puhetta, niin ainakin omasta mielestäni sellaiset housut ovat kaikkein parhaita, missä on riittävän korkea resoriosa mahan päällä. Sellaisten housujen kanssa on helppo pitää mitä tahansa tavallisia yläosia ilman, että napa vilkkuu. Ne myös pysyvät paremmin päällä. Housut, joissa oli matala resoriosa löystyivät aina käytössä. Ne olivat siis aina pesun jälkeen sopivat, mutta parin päivän päästä ne rupesivat valahtamaan, vaikka niissä oli kaiken maailman kiristys nyörejä.
Itse ostin alkuraskaudessa ihan turhaan joitakin yläosia, sillä olen pääosin pitänyt ihan tavallisia joustavia toppeja ja paitoja. Kannattaa katsoa kuinka suureksi vatsa oikeasti kasvaa ja ostella yläosia sitten tarpeen mukaan. Itse en enää edes halua käyttää niitä a-linjaisia toppeja ja mekkoja, sillä silloin kukaan ei edelleenkään tajua, että olen edes raskaana. Vaikka en mitään vatsaan taputtelijoita kaipaa, niin olisi se edes pari viikkoa mukavaa olla ihan julkisesti raskaana.
Kaikkein typerin mammavaateostokseni oli kun rv 13 ostin itselleni pellavamekon. Se oli ihan normaalia mallistoa, mutta sovituskopissa totesin, että mahan kohdalla pitäisi olla ihan riittävästi tilaa ainakin seuraavaksi pariksi kuukaudeksi. Mutta annas olla, ei mennyt kuin kaksi viikkoa ja rinnat eivät mahtuneet enää mekon sisään. Minä pöljähän luulin, että rinnat paisuvat heti siinä alussa ja sen jälkeen niissä ei mitään muutosta tapahdu kunnes maito nousee. :headwall:

Duudlari, kieltämättä on meillä täällä Dubaissa muutama neliö enemmän kuin Helsingin kaksiossa, mutta jotain kompensaatiota täytyy olla, kun on joutunut tänne hiekka-aavikolle paistumaan. Tosin ihan vapaaehtoisesti mekin olemme tänne tulleet. Silti tähän aikaan vuodesta alkaa kyllä olemaan kova ikävä vaikka ihan niitä Suomen koleita ja sateisia kesäpäiviä. Nyt sielläkin taitaa kuitenkin olla hellettä.

Omaa napaa, vielä jatkoksi, vaikka taisihan tuossa jo suurin osa sitä ollakin. Kävin taas tiistaina lääkärissä. Lapsivesi on vähentynyt edelleen, mutta onneksi vauva liikkuu aika hyvin. Lääkärin mukaan mahassa on pelkkää vauvaa. Jotenkin on kuitenkin stressaavaa tämä jatkuva liikkeiden kyttääminen, sillä sitähän on aika vaikea määrittää mikä on hyvin liikkumista ja mikä ei. Tilanpuuttesta johtuen kaikki liikkeet eivät ole välttämättä enää niin selkeitä. Painoarvio on tällä hetkellä 2400-2500g. Siitä on pidetään edelleen kiinni, että synnytys käynnistetään kahden viikon kuluttua. Mies kyseli lääkäriltä hyvinkin tarkkaan, kuinka käynnistetty synnytys etenee ja ilmeisesti olettaa, että toimin kuin kello lääkkeitten vaikutuksesta. Hän nimittäin tuli siihen tulokseen, että vauva syntyy illalla. Että kaikki on nyt hyvin tarkkaan aikataulutettu.


Onnellinen ensiodottaja, kiva kun kävit kertomassa kuulumisiasi. Olenkin välillä miettinyt missä mahdat piileskellä.

Torstai terveisin,
Iida-Liina ja nuppu 36+1

 

Kiitos Bella synnytyskokemusten kertomisesta. Kuulosti hieman tutulta, sillä ystävälläni oli äskettäin tuontyylinen synnytys. Ensin yritettiin tosi pitkään alakautta - välillä laitokselta kotiin lähettäenkin, vaikka oli kamalat kivut ja supistukset. Sitten todettiin, että paikat eivät aukea tarpeeksi ja tehtiin sektio. Se oli jo toinen sektio hänelle, ja alunperin hän oli toivonut leikkausta, juuri siksi, että edellisestäkin hän toipui niin hirmu hyvin. Kuulemma tömäkät särkylääkkeet pitävät kivun loitolla ja arpikin parani nopsasti. No, varmaan kaikki ovat erilaisia paranijoita ja muunkinlaisia kokemuksia ihmisillä on.

Meidänkin vauveli huitelee keskiverto kasvukäyrän yläpuolella ja mieheni on ollut iso jötikkä syntyessään, joten väkisin tulee mietittyä tuota sektio-asiaa. Kielsin jo itseltäni ylenmääräiset sokerit, ettei pieni kasvaisi liian suureksi, mutta tosi vaikeaa on pidättäytyä kaikista herkuista...mahdotonta ainakin meikäläiselle.

Tänään sain apteekissa outoa kohtelua. Ihmettelin rasvahyllyn edessä moninaisia putkiloita,
kun henkilökuntaan kuuluva tuli avuliaasti kysymään, tarvitsenko apua. Kerroin etsiväni rasvaa, joka olisi paras kasvavan mahan rasvaamiseen ja arpien torjumiseen. Sain ivallisen naurahduksen ja toteamuksen, että ei niitä arpia mitenkään voi estää. Sen jälkeen kysyin varovasti, kuuluuko sellainen "synnytykseenvalmistautumisöljy" apteekin vai luontaistuotekaupan valikoimaan ja samainen henkilö jatkoi pilkallisen näköisenä ja kuuloisena, että sellaiset aineet eivät todellakaan kuulu apteekin valikoimiin, mitä lieneekään. Että näin. Olipa mukavaa.

No, palkitsin itseni sitten pikavisiitillä lastenvaateputiikkiin, jossa oli ale. Sain sieltä ihanan asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua, vaikka vauvan pukemiseen liittyvät kysymykseni olivat juuri niin pöhköjä kuin vain ensisynnyttäjällä voi olla


Remontin keskeltä terkkuja

Metsätonttu ja poikanen 23+2

 

Jatkan vielä noista mammavaatteista joista on täällä keskusteltu. Ainakin Mama Licious -merkillä on jotain mukavia housuja - ja verkkokauppa. Uudet ovat kyllä aika kalliita ollakseen niin lyhytikäinen investointi - ellei sitten raskaudu kohtapian uudestaan. Siitäkin toiveesta täällä on näköjään juteltu ja täällä yksi joka myöntää haaveen :wave:
Itse olen käyttänyt myös kierrätettyjä (ja jopa miehen) vaatteita, kun en asu missään Manhattanilla

Olen samaa mieltä Iida-Liinan kanssa leveän resorin paremmuudesta. Ei purista alavatsaa ja saa hyvin piiloon paidan alle, antaa myös jonkin verran tukea. Ostin itse alkuraskauden aikana ihan tavallisia t-paitoja ja toppeja pitkällä helmalla sekä tunikoita. Nyttemmin olen kyllä joutunut siirtymään paidoissa jo mammamalleihin, joissa etuhelma on pidempi.

Malli-Saimi kehotti jossain lehdessä että raskaana olevienkin pitäisi käyttää korkkareita ja sanoi kipittävänsä itse niissä jopa synnyttämään. Itse käytin joskus rv:lla 20 edellisen kerran korkkareita ja kokemus oli sen verran tuskallinen, että nyt tallustelen vain matalissa popoissa, epänaisellisuuden uhallakin. Mukavuuden halu voittaa... Kuinkas teillä muilla?

Edelleen Metsätonttu

 

Malli-Saimi kehotti jossain lehdessä että raskaana olevienkin pitäisi käyttää korkkareita ja sanoi kipittävänsä itse niissä jopa synnyttämään. Itse käytin joskus rv:lla 20 edellisen kerran korkkareita ja kokemus oli sen verran tuskallinen, että nyt tallustelen vain matalissa popoissa, epänaisellisuuden uhallakin. Mukavuuden halu voittaa... Kuinkas teillä muilla?

Itse kipitin juuri korkkareissa kotiin, kun olin ystäväni kanssa ravintolassa syömässä. Tai ei siinä nyt hirveästi tarvitse kipittää kun autolla ajelee, mutta tuolla ulkona on kyllä sen verran kostean kuuma, että yhtä hikistä se olisi kipittää niissä lättäpohjissakin. Itse asiassa olen käyttänyt nyt raskausaikana paljon tavallista enemmän korkokenkiä ja jopa ostanut uusia. Tavallisesti olen sellainen tennari-farkku-ihminen. Minulle on pikeminkin tullut sellainen mieletön naisellisuuden korostustarve... Koruja ja korkokenkää, mutta ehkä jo muutaman viikon kuluttua päästään taas takaisin tennariosastolle. =)