Yli 30-v ensikertalaiset

Hei!
Minimi, Mulla myös ollut toinen rinta heikompi ja eri kokoinen ja siksi just aluksi oli tasapainottelua, kun vauva meinasi tikahtua liialliseen maidon tuloon ja toisen rinnan kanssa tuskastui kun ei maitoa tullut heti tarpeeksi. Mulla auttoi kuin auttoikin tuo kaksi kertaa peräkkäin samasta rinnasta antaminen. Toinen rinta pingottui välillä ja siihen kerääntyi maitoa runsaasti. Silloin olisi voinut vähän pumpata, mutta en saanut mitään pumpulla irti, vaikka vauva on ihan hyvin saanut koko ajan maitoa ja kasvaa pelkällä rintamaidolla edelleenkin hyvin. Pumpaamaan suositellaan ihan vaan ensiavuksi. Sinuna pumppaisin siitä vähäsen siitä huonommin tuottavasta rinnasta sillä välin kun antaisin maitoa toisesta rinnasta kaksi kertaa peräkkäin, niin huonommin tuottavakin heruisi enemmän. Tuon peräkkäin samasta rinnasta syöttämisen idea on kai se, että vauva saisi vähän rauhallisemmin imeä kun ainakaan toisella kertaa ei rinnassa ole niin paljoa maitoa. Toisen rinnan ollessa taolla myös sen maidontuotanto rauhoittuu välillä kun tauko on pidempi. Lisäksi samasta rinnasta peräkkäin imettämällä vauva saa toisella kertaa rasvaisempaa maitoa, kun rinta tyhjenee kunnolla. Pohjalla on siis kerma ja vauva on kylläisempi pidempään! Puhun nyt vain omasta kokemuksestani, enkä voi sanoa, että toimisi muilla. Vauvan imurefleksi vähenee myös ajanmyötä, joten oppii sitten jo hallitsemaankin maidon syöntiä.
Toivottavasti tästä on apua sulle Minimi ja maidon tuotanto tasoittuisi pian! Tiedän mitä se on kun imetys tökkii...

Lauralein, olen sulle kade, kun teillä sujuu yöt noin mallikkaasti! meillä nukutaan joskus harvoin eka pätkä 5-7 h ja toinen pätkä menee aina 2 h väleillä. Yleensä ekakin pätkä on 3-5 h. Mutta alussa syötiin yötä päivää 1-3 h pätkissä, joten kiitollinen saa tästäkin olla! =)

Mulla alkoi oikein kunnollinen megavuoto. Enpäs muistanutkaan miten paljon alakerrasta voi tavaraa tulla. Toisaalta olisi vielä voinut ilmankin kuukautisia olla, mutta onhan se merkki siitä, että alkaa taas hormoonitoiminta palata entiselleen.

Mukavaa päivänjatkoa sisaret!

 

Ainiin...minimi, tuli vaan mieleen, että mitenhän toimisi sellainen, että antaisi siitä runsaammin tuottavasta rinnasta kerran ja sitten huonommin tuottavasta kahdesti. Silloinhan kaiken järjen mukaan runsaammin tuottavan pitäisi vähentää herumistaan kun tilausta on vähemmän ja sit taas vähemmän tuottava saa enemmän duunia kun sitä imetään tuplasti peräkkäin!??

 

Tsemppiä minimille tissien kanssa tasapainoiluun!

Lauralein, eikö olekin ihanaa kun unipätkät alkaa pidentyä. Meillä poika herää nykyään 1-2 kertaa yössä, eli 6 tunnin pätkät alkaa olla "rutiinia". Joskus on ihmetelty jopa 7-8 tunnin unia!

meme: "onnittelut" menkoista Tuosta uuden raskauden ajoituksesta; mulle ei lääkäri sanonut mitään että miten kauan sektion jälkeen pitäisi odotella, enkä muistanut kysyä. Jostain oon lukenut että pari vuotta olisi hyvä pitää väliä, mutta tiedän kyllä tapauksia joissa on aiemminkin ryhdytty toimiin. Varmaan meillä nyt kuitenkin tässä pari vuotta ihmetellään tätä yhtä lasta ennenkuin toista aletaan puuhata... Mä aloitin nyt ne Cerazette-pillerit, kun kondomi ei kiinnosta meitä kumpaakaan.

Meidän iltahässäkkä jatkuu. Lähes kaikkea on kokeiltu. On aloitettu nukuttaminen aiemmin tai myöhemmin, on annettu rintaa tai pulloa, on kylvetetty tai oltu kylvettämättä, kanniskeltu tai oltu kanniskelematta, kapaloitu tai oltu kapaloimatta... ja ukko senkuin rääkyy :| Pari kolme tuntia menee tässä sirkuksessa joka ilta, on mennyt vissiin jo pari viikkoa. Kyllä tuntuu ikävältä kun pieni katsoo silmiin ja huutaa naama punaisena sen näköisenä että "äiti ja isä, auttakaa..." eikä mitään osaa tehdä :'( Välillä aina rauhoittuukin, mutta sitten kun uni meinaa tulla niin paniikki yllättää. Voiskohan tämä olla ihan normaaliin kehitykseen kuuluvaa...?

meme ja Lauralein: ei mitään kotiin hautautumisia! Menoksi vaan sekä lapsen kanssa että ilman. Mä olen ainakin kokenut että se auttaa jaksamaan arkea, vaikka sitten rutiinit välillä heitteleekin. Tässä yhtenä päivänäkin olin ihan innosta piukkana kun pääsin omiin opiskelujuttuihin moneksi tunniksi kun mummo katsoi poikaa sen aikaa. Ja vauvan kanssa on (ainakin toistaiseksi) myös ihanan helppoa liikkua kaupungilla... No, tietenkin jokainen tekee omalla tavallaan, mutta meille on ainakin osoittautunut hyväksi ratkaisuksi silloin tällöin käydä vähän ihmisten ilmoilla. Toki enimmäkseen vietämme päivämme tuttujen rutiinien keskellä kotosalla

 

Voi kun pääsiskin jo tuohon Emman "helppo liikkua vauvan kanssa"-osastoon. Meillä ei oikein nukuta, huutoa sitäkin enemmän. Tuntuu että miten ihmeessä koskaan voi tuon kanssa mihinkään lähteä kun syö ihan vähän väliä ja sitten taas huutaa. Juuri nyt itse olen niiiiiin väsynyt ettei yhtään ymmärrä mikä ihmisiä innostaa pikkuvauva-ajassa. No höh, onhan se suloista kun toinen on niin kovin pieni, ja sen hetken kun on hiljaa, on ihan ihana, mutta miten ihmeessä olette päässeet noihin 6-7 tunnin uniin? Meillä tosiaan syödään tuon 1-3h välein ja nyt vuorokauden sisään lyhyet unetkin on sellaista levotonta, jatkuvaa äännähtelyä ettei varmasti äippä pysty nukkumaan yöllä taikka päivällä, kun kokoajan kuulostaa siltä että NYT se taas herää/ heräsi ja haluaa ruokaa.
Kai se tästä, sanokaa että kyllä se tästä tasaantuu!

Kiitos kaikille tissikommenteista, katotaan onko eri syöttökertatekniikoilla vaikutusta. Ja huomenna neuvolassa voisi varmaan vielä kysäistä mikä on ohje sieltä päin. Myös tuohon nukkumattomuuteen... Ehkä ne voisi siellä neuvolassa päivittää tuon meidän vauvaversion tai jotain....

Tänään käytiin ekaa kertaa haistelemassa ulkoilmaa, 10min lenkki vaunuissa, silloin oli muuten ihan hiljaa vaikka silmiä ei ummistanutkaan ennenkuin loppumetreillä. Kotiin sänkyyn- ja parin minuutin sisällä taas ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!

Mutta arvatkaas, juuri nyt neiti nukkuu! Toivottavasti myös yöllä. Jotenkin se itku on raastavampaa kuunnella yöllä. Ja silloin kun mies yrittää hiljentää ja on selvästi kärttyinen kun on niin väsynyt, itku tulee itsellekin kun muka haluaisi itse tyynnytellä (ihan yhtälailla itsellä menee hermo kun ei hiljene ja miehen sylissä yleensä rauhoittuu paljon nopeammin!) vaikka tietää että mies hoitaa homman hyvin. Silti joku suojeluvaisto iskee päälle ja se hankala olo kun ei voi itse tehdä mitään.

Jaahas, voisin katsoa hetken telkkua ja miettiä uskaltaako herättää typyä syömään; ehkä nukkuisi enemmän yöllä jos ei nyt saa, ehkä taas menee vain sekaisin tai niin yliväsyneeksi ettei mistään tule mitään? Katellaan...

 

Voi minimi puit täydellisesti sanoiksi ensimmäisen kahden kuukauden tunteet ja ajatukset pikkuvauva-arjesta ainakin minun osaltani! Juuri tuollaista se oli sekä iloineen että suruineen, ahdistuksineen ja pelkoineen... Mutta voin luvata että viimeistään kun vauva täyttää maagiset 3 kuukautta asiat TODELLAKIN alkavat helpottaa ja huomaat, että päivä päivältä asiat sujuvat paremmin ja alat nauttia vauvastasi! Tsemppiä ja voimia sulle!

 

Voi minimi, kuulostaapa ikävältä... Hurjasti voimia!!! Lapsen itkun edessä on kyllä tosiaan ihan voimaton, kun ei voi tietää mikä auttaisi. Varsinkin myöhään illalla/yöllä kun itsekin on väsynyt niin se on tosi raskasta. Mä oon koittanut ajatella noitten iltaitkujen kanssa sitä, miten ihanaa on että meitä on miehen kanssa kaksi jakamassa sitä avuttomuuden tunnetta. Meidän poika ei onneksi itke päivällä eikä ainakaan toistaiseksi myöskään yöllä, joten pääsemme kyllä paljon helpommalla kuin te... Voimia!

 

Hip hei kaverit! Olen se minäkin vielä olemassa - hyvässä ruumiin ja sielun voimissani. En vain ole malttanut käyttää vapaahetkiäni netissä pyörimiseen, mutta pikku hiljaa taidan malttaa taas näihin piireihin. Joten ei muuta kuin nimi listan jatkoksi.

Meille syntyi siis 25.11.2007 poika, 49 cm, 3430 g. Tänään neuvolassa pituutta oli 56 cm ja painoa 5470 g. Maitoa siis riittää... Itse asiassa vieläkin on melkoista ylituotantoa, mutta parempi näin päin.

En vielä ehtinyt lukemaan kuulumisianne, mutta teen sen lähipäivinä ja palailen sitten tarkemmin keskustelun aiheisiin. Siihen asti...

...Tsemmpiä arkeen!

Nefer + poika, sunnuntaina 8 vkoa

 

HEI kaikki! Ai kun kiva oli löytää tämmöinen ketju, olin jo laittamassa omaa kun huomasin...täällä yksi kolmevitonen 4,5 kk pojan äiti ilmoittautuisi joukkoonne iloiseen. Itse "uraputkesta" vauvaelämään pötkähtäneenä olen yllättynyt miten paljon sitä voikaan sydämensä menettää pikku tilliäiselle, vaikka en koskaan ennen ollutkaan mikään vauvaihminen! Ja sitä myöten tuleekin kysymykseni, että kuinkas te yli kolmikymppiset olette töihinpaluunne järjestelemässä? Itsellä koittaisi äitiysloman jälkeen töihin meno, mistä välillä tuntuu että sydän särkyy jo etukäteen mutta minkäs teet :/

 

Ja vielä kysymys imetyksestä, loppuuko toi sattuminen joskus, siis imiessä kun koskee? Kovasti olen yrittänyt katsoa että ottaisi kunnon otteen mutta etenkin oikea nänni on toispuoleinen imetyksen jälkeen; en keksi keinoa millä asentoa enää saisi korjattua. Ja taas typy hermostuu kun yritän korjailla asentoa ja joutuu etsimään nännin uudelleen...

Miten hoitelitte maidonnousun yhetydessä kipeitä rintoja? Kuumaa, kylmää? Pumppu?

Tutin käyttö???

Tulipas pitkä ja ongelmallinen kysely, olen vähän vielä eksyksissä...

Tämä vastaus tulee ehkä sinulle hiukan myöhään, mutta ehkä auttaa jotain toista. Mietin itse aivan samaa, kun vauva syntyi. Ihmettelin, että kuinka jotkut voivat puhua nauttivansa imetyksestä, kun minulle se oli aivan tuskaa kipeiden rintojen ja nänninpäiden kanssa. Mutta siis kyllä se kipu katosi ja helpottui ajan kanssa.

Minulla auttoi, kun pidin tukevia ja hyvin istuvia imetysliivejä myös öisin. En ole koskaan aiemmin nukkunut liivit päällä, joten aluksi oli hiukan opettelemista siinäkin. Käytin apuna myös lämmitettyä kaurapussia ja rintapumppua, Avent Isis oli mielestäni aivan loistava kapine.

Jotkut varoittavat, että rintapumppua käytettäessä maidon nousu vain kiihtyy, mutta minun tilanteeseen se auttoi. Sain kipua ja kuumotusta pois rinnoista ja vauvakin pystyi paremmin juomaan, kun ei ollut aivan niin pinkeä rinta.

Minä en ollut huomannutkaan aiemmin tällaista pinoa. Täällä 35v. 7 kk vauvan äiti.

Itse olen tyytyväinen tämän ikäisenä äitinä. Monesta asiasta ajattelee hyvin maalaisjärjellä, eikä hätkähdä pienistä.

Meillä vauva nukkuu nykyään koko yön, joten väsymys on siltä osin taakse jäänyttä elämää, kunhan vain malttaisi mennä nukkumaan iltaisin Mutta silloin ensimmäiset kuukaudet vauvan syntymän jälkeen olin aivan poikki, kun unet jäivät vähiin, enkä osannut nukkua päivisin.

Olen myös yrittäjä, niinkuin joku muukin täällä. Siitäkin olisi mukava vaihtaa kokemuksia, että kuinka hoidatte tämän asian yhdistämisen.

 

kiitos meme! Mites se toinen rinta silloin kun toisesta antaa useamman kerran peräkkäin, vähempituottoinenkin kun täyttyy ja kipeytyy sitten -> voisko sitä pumpata? En löytänyt tuolta imetyksentukisivuilta ylituotannosta juttua...
Toisaalta hassua että useammin tyhjennettynä rauhoittuu maidontulo, voisi toisaalta ajatella että sitä enemmän tuottaa mitä enemmän tyhjää. kun tuota olen juuri pohtinut pitääkö imettää/pumpata mahd. harvoin vai usein ja pitkään vai vain vähän kerralla. .

Jatkan vielä tästä aiheesta hiukan, kun se vielä hetki sitten kosketti läheltä. Minä luin samoja tekstejä, että ei pidä liikaa/ollenkaan pumpata, että maidon tuotanto tasaantuu vauvalle sopivaksi. Olin sitten kotona neljän seinän sisällä miehen jo mentyä töihin rinnat niin kipeinä, että jo pelkkä sängyssä kääntyminen sattui ja selällään nukkuminen oli ainut vaihtoehto.

Minulla tilanne helpottui, vasta kun pumppasin välillä rintoja. Mutta olemme yksilöitä, joten toisilla auttaa toiset jutut.

 

Hei taas! Ja kiitos Lauralein vastauksesta, on tosiaan hyvä pitää mielessä sekin, että tässä hetkessähän sitä eletään ja siitä on lupa nauttia just nyt . Ja tosiaan kun miettii meidän ikäpolven lapsuutta niin äitiyslomathan oli sen 3kk...meidänkin äiti on kertonut, miten pahalta tuntui meidät hoitoon jättää mutta ei mulle siitä kyllä traumaa jäänyt .

Minimi, mulla kanssa imetyksessä "eriparitissit" ja tilanteesta riippuen välillä arvostanut enemmän sitä laiskempaa ja välillä tuottoisempaa. Alussa se ylituotanto oli hankalampaa, vauva ei tykännyt ja tosiaan se imuote oli ihan hakusessa niin kauan kun ne tissit oli pinkeät kuin keilapallot. Ja sit tietysti nännit rikki...mulla se Lansinoh auttoi ja sitä rintakumia käytin pahimmassa olossa. Mutta siitäpä se sitten lähti sujumaan ja sittemmin olen oikein tykännyt imettää! Eipä olis ikinä uskonut...

Ai joo ja siitä pumppailusta: kuten Joninalla, mullakin se auttoi. Pelkäsin samaa (että pieksän oikeat maitosuihkut aikaiseksi) mutta ei mulla niin käynyt, tosin mä en pumpannut mitenkään kauheita määriä ja tissejä tyhjiksi, sen verran vain että helpotti.

 

Jonina Minä olen myös yrittäjä. Ennen vauvaa, joka nyt 1v5kk, tein töitä 7 päivää viikossa 7-12 h päivässä. Lomia ei hurjasti ollut , ehkä noin 10 pv/vuosi. Vauvan synnyttyä olin ensimmäisen vuoden kotona ,mutta tein töitä vain n. 3h/pv 6 päivänä viikossa. Kaksi viikkoa vauvan syntymän jälkeen aloin töitä tehdä. Viikonloppuina pystyin olemaan töissä pitkien päikkärien aikana ja ti-pe illat olin tuon 3 h töissä, jolloin mieheni oli tytön kanssa. Lypsin maidot ennen töihin lähtöä kaappiin ja pullosta isiltä tyttö joi maidon tosi hyvin ,vaikka muuten imetin. Nyt olen täissä vähän enemmän ,mutta sekin ajoittuu viikonlopulle ,joten tyttö isin kanssa. Olihan se hurjaa lähteä heti töihin ,vaikka aika oli noin lyhyt ,mutta ei oikein ollut vaihtoehtoja. Minulla on ratsastukoulu ,johon saan kunnallisen lomittajan hoitamaan hevosten perushoidot eli käyn vain opetustehtävät hoitamassa. No nyt kyllä jo muutakin, kun työtekijä 5 pv viikossa. Pian taas lomittajalle käyttöä ,kun uusi vauva syntyy elokuussa ,mutta sairaslomalle joudun tod.näk. jäämään aikaisemmin. Nyt on kyllä ollut niin upea huomata ,että on muutakin elämää kuin työ. Ja eikä kukaan ole korvaamaton. Valintoja on joutunut tekemää. Olen mm. rakkaat kilpahevoseni myynnyt ,kun aika ei enää kilpailemiseen juuri nyt riitä. Mutta ehkäpä taas joskus. Nyt on lasten vuoro! Miten sinä Jonina olet sovittanut yhteen yrityksen ja vauvan?

Se hyvä puoli tässä minun tilanteessa on ,että lapset saa olla kotona kouluikään asti. Nytkin tyttö on ollut jo paljon mukana tallilla ja innoissaan seuraa, kun ruokin hevosia. Minun vanhemmat ovat eläkkeellä ja asuvat 5 km päässä ,joten hekin hoitavat tyttöä enemmän kuin mielellään.

 

Poni06 No nyt ymmärrän sun nimimerkin paremmin Minulla arki menee sillä tapaa, että neljänä päivänä viikossa tulee hoitaja kotiin noin 5 tunniksi ja sen ajan käytän työhommien tekoon. Minulla on 8 hlöa töissä, joten jo heidän takia etukäteissuunnittelu on tärkeää. Tiesin toki tilanteen jo ennen kuin vauva syntyi ja olin etsinyt ja palkannut hoitajan jo ennen vauvan syntymää. Vauva on meille myös todella haluttu ja kauan odotettu. Pystyn osittain tekemän töitä myös kotoa, mutta mieluiten keskitän sitten kotonaoloajan vain vauvaan. Tämä järjestely on toiminut meillä hyvin, vaikka vaatii tietynlaita asennetta ja hiukan tasapainoilua. Mies on normaalissa päivätyössä ja minä ikään kuin vastaan vauvan hoidosta. Toki yhdessä hoidetaan vapaapäivinä jne. Se, mihin ei pidä takertua on muiden ihmisten kommentit (joita saattaa kuulla monenlaista). He eivät kuitenkaan oikeasti tiedä, millaista meidän arkemme on. Meillä on siis vain yksi lapsi.

Syksystä olen miettinyt päiväkotia, vauveli on silloin noin 1v3kk. Eli pienihän se on silloin vieläkin. Olin synnytyksen jälkeen poissa totaalisesti työelämästä noin 3 kk, sitten palasin töihin edellä kuvatulla työajalla. Kokopäivätöitä ei onneksi tarvitse tehdä.

Sen tiedän, että jos olisin työntekijänä jossain, pitäisin kunnon äitiys- yms. lomat.

Meidn perheelle tämä järjestely sopii hyvin. Plussapuolia on esim. koti on arkisin kunnossa (minulla sisäinen pakko järjestellä joka ilta/aamu), vauvalla on aina sama hyvä hoitaja, minulla on ns. omaa aikaa eli pääsen hoitamaan omat asiani vaivattomasti, nautin suunnattomasti kotona olemisesta. Vapaapäivinä usein vaan "nyhjään" kotona vauvan kanssa omissa oloissa ja nautin kotipuuhailuista. Hoitajalla on selkeät, vauvan tarpeiden mukaan joustavat rytmit ja tuntuu että se rytmitys auttaa myös viikonloppuisin. Vielä syyspuolella minulla kävi siivooja joka toinen viikko. Se maksoi jonkun verran, mutta oli kyllä muuten aivan loistava juttu.

 

Huhhuh... Sohaisin varsinaiseen herhiläispesään tuolla Lokavauvoissa, kun uskaltauduin kyseenalaistamaan kiinteiden syöttämisen huomattavasti suositusikää nuoremmille vauvoille. Siellähän siis nyt ovat vauvat n. 2-4-kuisia, mutta soseralli on pyörinyt jo kuukauden päivät. Ahdisti tuo sen verran, että pakko oli keskustelu siitä avata. Välillä siis tosiaan sieppaa se ihmisten pohjaton yksinkertaisuus.

... Tällä en siis arvostele teitä, fiksummat sisareni. Tässä pinossa mulla on täysi luottamus siihen, että teillä kaikilla on ihan oikeasti legitiimit syyt ruokkia lastanne just niinkuin teette ja että teillä on tiedollista ja elämänkokemuksellista perspektiiviä tehdä hyviä valintoja tässäkin asiassa. Vähän vaan surettaa se miten selvästi tässä hyvinkoulutetut ja hyvinvoivat ihmiset kasvattavat uutta hyvinkoulutettua ja hyvinvoivaa sukupolvea, kun taas ne muut... Noin niinkuin yhteiskunnalliselta kannalta siis. Mutta ehkäpä se on väistämätöntä?

That said, olen kyllä tosi kiitollinen tästä meidän nettiyhteisöstä, iloinen että homma pysyy aktiivisena ja toivotan uudet sydämellisesti tervetulleiksi!

Työhönpaluuta mietitään täälläkin, suurella ahdistuksella. En siis missään tapauksessa halua mennä takaisin samaan työhön. Inhosin sitä (tietotekniikan bisneskonsultointia) jo valmiiksi, ja nyt sen tyhjyys, tarpeettomuus ja elämää ryöväävä olemus iskevät naamalle kaksin verroin. Ei halua sinne!! Taloudelliset realiteetit on kuitenkin sensuuntaiset, että en varmaan voi kotona olla kolmea vuotta. Olen sitten miettinyt, että menisin johonkin osa-aikaisesti tai tekisin freelance-hommia kotoa käsin. Niinkin epätoivoiselta on välillä tuntunut, että olen vakavissani miettinyt sellaista varsin epäeettistä ratkaisua kuin irtisanoutumista ja tahallista työttömyyttä. Hirveä karenssihan siitä rapsahtaisi, mutta sitten saisin ansiosidonnaista varmaan saman verran kuin nyt ä-päivärahaa. Mulla on niin sekava koulutustausta, että en varmaan ihan heti joutuisi töihinohjatuksi... Moraalitonta varmaan edes miettiä tällaista, mutta musta on niin ihanaa olla lapsen kanssa kotona, että se panee pohtimaan kaikkia vaihtoehtoja. Kun ei niillä tuilla tässä kaupungissa elä.

Ginnifer & Ellen kohta 3kk

 

Kiitos kaikille noista imetyskommenteista. Ajankohtainenhan se on vielä kauan... Pari päivä jaksoin miettiä mistä tissistä ja miten, sittemmin olen syötellyt aika lailla vuorotellen eikä pumppaamaankaan ole joutunut parin päivään. Siis tasoittunee tuo homma, toki toinen on ihan eri paria edelleen mutta ei niin tuhannen täynnä jokatoinen tunti kuin vko sitten.
Sen sijaan olen päivisin yrittänyt jättää rintakumia pois ja ehkä sen seurauksena nänneihin alkanut taas sattumaan enemmän, itkua väänsin eilen ja päädyin käyttämään kumia taas enemmän. Yöllä on jotenkin tosi hankala löytää edes kumin kanssa asentoa (kyljellään) missä ei sattuis niin nänneihin kuin omaan selkäänkin. Selkävaivaa ei olekaan ollut hetkeen, nyt taas iiiihan jumissa, ärrrrrsyttävää.

Itkuisuun meillä siis paheni tossa männä viikolla (kattoiko joku viimeisimmän uutisvuodon..?), pari päivää oli ihan helvettiä kun lapsonen itki jokaisen syötön jälkeen ihan raivona, mikään ei auttanut. Jopa vaunuissa ulkona huusi sen puoli tuntia ennenkuin nukahti raasu.
Nyt taas muutama pv ollut parempi, Relatippoja saanut, en tiedä onko sillä tai mun syömisellä mitään merkitystä, mutta nyt itku on enemmän märinää ja lyhytkestoisempaa, sellaista käsittääkseni normaalia: illalla enemmän jne. Toivottavasti se parin päivän jatkuva itku hereillä ollessa ei ole meidän tulevaisuus, se on ihan kauheeta kun ei toista voi auttaa!

Oletteko huomanneet vaikuttaako joku syömänne ruoka vauvan mahaan?

Ainiin, onko jollain muulla napasientä tai napatyrää? Meillä se kummallinen ylimääräinen kökkö navassa on kuulemma napasientä ja jo melkein häipynyt. Mutta lisäksi selvä aukko navan alla, kuulemma menee vuoden ikään itsestään kiinni, onko kokemusta? Mulla kokemuksia vain koirien napatyristä...

Mulla ei töihinpaluu onneksi ole vielä lähelläkään, stressataan sitä sitten myöhemmin. Mutta yrittäjä olen minäkin, vaikkakin osayrittäjä eli osakeyhtiö toisen kanssa ja sijainen hommissa norm. äitiys- ja vanhampainvapaan ajan ainakin. Sen jälkeen on varmaan pakko mennä töihin ihan senkin takia ettei kaikki hommat unohdu, mutta myös rahan takia ja sitten myös tuon että en kehtaa olla pois. Eihän sen niin pitäisi mennä, mutta väkisin ajattelee mitä se toinenon mieltä, toinen osakas tietty lapseton hieman vanhempi nainen. Sijaisesta toki paljon myös kiinni miten pitkään voi poissa olla.
Mutta kun töihin taas joutuu, se on melkoisen kiireistä ja ennen äitiyslomille jäämistä olin tyyliin aina ylitöissä ja paljon päiviä ettei ehdi syödä tai vessassa käydä, ahistaa jo valmiiksi. Pakko saada jotenkin järjesteltyä että töistä pääsee sitten lähtemään kun aika on, eikä veny joka päivä parilla tunnilla.
Sitä odotan kauhulla, miten järjestetään jos ja kun lapsi sairastuu, hommista en voi jäädä pois samana päivänä ainakaan, ja sijaisia meille on tosi vaikea saada. Mies se sitten tod.näk. joutuu aina ottamaan vapaata. Mies on myös halukas jäämään kotiin mun vanh.vapaan jälkeen eikä halua että lasta laitetaan tarhaan ainakaan alle 3-vuotiaana. Itse olen ollut hoidossa tuolta 3kk asti eikä mielestäni traumoja ole jäänyt... Mutta onhan se varmasti hyvä jos vain kotona VOI olla pidempään!

Ginnifer, nää palstat on juu aika hauskoja, tai ärsyttäviä tai mitä vaan, mä olen tuolla joulukuisissa myös sohinut kerran jos toisenkin kun on ihmetyttänyt vouhkaaminen siitä ja tästä asiasta. Ja saanut sitten vähän satikutia...

Nyt pitää mennä, :wave:

 

Heipä hei!

Juu, arvatkaa vaan, montako kertaa oon aikonut tulla tänne kirjoittelemaan tai sitten jopa kolme sanaa saanut kirjoitettuakin, mutta sitten on taas kutsu käynyt. Nyt päätin, että tulen ekaksi tähän koneelle ja jätän vaikka muut jutut sitten tekemättä (paitsi syömisen).

Kiva, kun täällä on vipinää hiljaisen alun jälkeen. Paitsi toisaalta en nyt ehtinyt lukea kaikkia juttuja, mutta kirjoittelen ainakin meidän arjesta jotain.

Päivä..ja yörytmistä..

Meidän neiti(nyt siis 2kk+) on sellainen toivoton iltavirkku, että turha haaveilla mistään kahdenkeskisestä ilta-ajasta(siis miehen kanssa). Nukahtaa siis yöunille n. 11 aikaan. Yö mennään parilla syötöllä yleensä n. 3-4 aikaan ja 7-8 aikaan. Välillä on nukuttu yhteen putkeen 6-7 asti. Noustaan 9-10 aikoihin. Päiväunet n. 11-14..15. Ja sitten ei nukutakaan ennen yöunia lukuunottamatta joitakin puolen tunnin tirsoja jossain välissä. Se on tosi rasittavaa, koska neiti on selvästi väsynyt (ihmekös tuo), mutta ei suostu nukkumaan kunnon unia, vaikka kaikkea mahdollista on kokeiltu.
Illalla sitten kiukutellaan enemmän ja vähemmän. Tuo Minimin kertoma huuto on siis meillekin ihan tuttua. Nyt se on kyllä vähentynyt. Neuvolassa arvelivat koliikkimaiseksi ja ollaan annettu rela-tippoja ja Cuplatonia, jotka on auttaneet ehkä hiukan, mutta ikä on tainnut auttaa kuitenkin eniten. Minäkin yritin rajoittaa syömisiäni (kaalit, sipulit jne), mutta ei siitä minusta juuri apua ollut.
Voimia Minimille!! Minä itkin vauvan kanssa yhdessä ja mies yritti auttaa tilannetta kanniskelemalla vauvaa ympäri kämppää. Mutta kyllä se helpottaa, usko pois.
Mulla meni tuo nännien aristus aika nopeasti pois, kun vaan sinnittelin ilman rintakumia.
Siitä vielä, että jälkeenpäin ajateltuna koin aika rankan babybluesin. Itkin paljon, koin vauvan jotenkin vieraaksi ja itseni avuttomaksi. Olin tosi väsynyt ja synnytys kummitteli mielessä, vaikkei ollut erityisen vaikea. Pahinta vaihetta kesti ehkä muutaman viikon. Nyt kuitenkin olo on onneksi ihan toisenlainen.

Lauralein ja vaavi ovat jo aloittaneet harrastukset
Meillä varmaankin olisi tilausta samanmoisille myös, kun meidänkin neiti selvästi kaipaa jo ohjelmaa. En ole vaan saanut aikaiseksi ilmoittautua mihinkään :ashamed:
Ollaan toistaiseksi siis leikitty ja lauleskeltu kotosalla. Onneksi on työn puolesta takataskussa aika paljon laululeikkejä yms.
Muuten ollaan liikuttu kyllä kaupungilla, mummulla ja kavereilla. Oon huomannut, että aika nopeasti alkaa seinät ahdistaa, mutta pari kertaa viikossa, kun johonkin pääsee, niin jo helpottaa.
Nyt tosin meillä molemmilla on pikkuisen nuhaa ja yskää, joten nyt oon sitten ruoskinut itseäni, että ollaanko oltu liikaa menossa/väärissä paikoissa/liian vähissä vaatteisssa :headwall:

Töihinpaluusta mulla on suunnitelmana, että raahaudumme molemmat mun työpaikalle syksyllä -09. Toinen tienaamaan ja toinen kuluttamaan ne rahat eli asiakkaaksi. Tyttö on silloin vajaa 2 v.
Mun kokemuksen mukaan se on loistava ikä aloittaa päivähoito, koska lapset on silloin yleensä tosi reippaita ja löytyy myös intoa(joskus liiaksikin asti) opetella itse tekemään asioita.
Toinenkin meillä on haaveissa, mutta katsotaan nyt mihin se sitten ajoittuu ja kuinka sotkee kuvioita, mutta varmaankin on pakko käydä välillä vähän tienaamassa. Meillä ei ole nyt ehkäisyä käytössä, mutta eipä ole paljon s-elämääkään (kts. edellä). Mulla on kyllä Cerazette-resepti valmiina.

Nyt on mentävä syömään
Voikaa hyvin!
Koitan taas palata pian..

 

Moi! Koitanpa minäkin paljonko tässä ehtii kirjoittaa ennenkuin vaunuista kuuluu kutsuhuuto

Ginnifer, kävin vilkaisemassa tuota keskustelua, ja tosiaan aikalailla takajaloilleen taisivat monet nousta sun sosekommentista... Jotenkin tuntuu että täällä palstalla (siis ei meidän pinossa, mutta mitä oon jotain muita keskusteluja seurannut) on joskus aikamoinen "kilpailumeininki" siis tyyliin kenellä syödään jo soseita ja kuka jo kääntyy missäkin iässä... Paras mihin olen törmännyt on ehkä se, kun joku kehui että 6,5 kuukauden ikäinen sanoi ensimmäisen sanansa! Joillakin tuo "tuhdimman" ruuan antaminen taitaa olla myös enempi itsekkäistä syistä aloitettua, siis että lapsi esim. nukkuisi pitempään. Hauska kommentti oli siellä mainitsemassasi pinossa kun joku sanoi että on niin rankkaa kun ei saa nukkua itse kuin 4-5 tunnin pätkiä... mulle ainakin tuollainen pätkä on jo luksusta! (okei, kyseessä oli useamman lapsen äiti mutta sitä suuremmalla syyllä luulisi tietävän mitä vauva-aika on...)

Noh, tällaiset palstat on kyllä omiaan keräämään kaikenlaista porukkaa ja kun äipät vielä hormonipöllyissään ottavat kierroksia niin senhän tietää mitä siitä tulee

Sinänsä tuosta kiinteiden aloittamisesta: mä oon ajatellut nyt tässä lähiaikoina, siis jo ennen puolen vuoden ikää, maistattaa pojalla jotakin, mutta en sitä varten että saisi mahansa paremmin täyteen tms. vaan että saa kokeilla miltä ruoka tuntuu suussa. Puolivuotiaana sitten ilmeisesti jo ihan oikeasti tarvitsee muutakin ruokaa kuin äidinmaitoa (tai meillähän poika saa joskus korvikettakin), joten silloin sitten isommalla arsenaalilla otetaan soseet käyttöön. Myönnän kyllä olevani niin laiskakin että venytän tuota soserallin aloittamista mahdollisimman myöhään

Töihin palaamisesta: mä oon päättänyt jäädä joksikin aikaa hoitovapaalle joten palaan töihin varmaan vuoden 2009 alussa. Mun työ on ihan ok eikä liian "aikaavievää", joten ihan hyvillä fiiliksillä palaan silloin. Kuitenkaan niin innokas en ole ettenkö malttaisi olla kotonakin pojan kanssa tuon muutaman kuukauden minkä talous sallii.

Me ollaan aloiteltu vähän harrastuksia myös. Ollaan käyty semmoisessa vauvakerhossa, samoin jumppa ja uinti ovat tulleet ohjelmaan! Poika nauttii varsinkin uinnista tosi kovasti. 2-3 kertaa viikossa on joku tuollainen "meno", joten kuitenkin paljon ollaan kotonakin keskenämme.

Ai niin, meidän iltahuudot on rauhoittuneet, tai ainakin tosi paljon parempaan suuntaan mennään. Ei ole tarvinnut kiikuttaa lasta edestakaisin, vieressä köllöttely on riittänyt siihen että jannu nukahtaa. (tosin edelleen vasta klo 23 maissa joten Dana, ei meilläkään miehen kanssa kovin paljon yhteistä aikaa ole) Ollaan ajateltu kuitenkin nyt pitää periaatteena ettei lähdetä enää siihen kanniskelu/ympäri kämppää keikuttelu- hommaan koska äkkiähän se lapsi oppii että kiljumalla saa sellaisen hauskan palvelun. Kuitenkaan kun mitään kipuja tai muuta "oikeaa" hätää pojalla ei tunnu olevan, niin yritetään opettaa nukahtamaan muuten kuin tanssimalla hänen pillinsä mukaan... Saa nyt sitten nähdä miten tämä tästä etenee.

Taisi tulla minultakin melkoinen romaani, taitaa olla aika lopetella

 

meidän tyti nukkuu, tänään ihan saavutus! Eli koko päivä ollut taas hulinaa, tyttö ei ole suostunut nukkumaan kuin joitain puolen tunnin pätkiä, pisin aika oli ulkolenkin aikaan 1,5h. Ja tietty sitten itkua senkin edestä, ihan poikki toinen mutta vaikka sylissä on ihan tasaraha, sänkyyn laitettaessa 5min:ssa huuto. Taitaa vähän vedättää meitä nyt, mutta en millään usko että noin pientä voi vielä alkaa väkisin missään pitämään, ei voi kuin toivoa että joskus (PIAN!) tulisi joku järkevä rytmi meilläkin kehiin.
Jaa niin, Dana olikin vastaavasta juuri laittanut että yritys on päästä eroon kantelusta; paniikki iskee täällä, kuinkakohan pienenä tosiaan tuommoinen oppii "huonoille tavoille" eli juoksuttaa meitä ja muka tarvitsee tissiä ihan koko ajan??
Dana missä olette vieressä pötkötelleet; onko vauva omassa sängyssä vai miten?
Sitäkin olen miettinyt kun joskus öisin jätän viereeni enkä siirrä takaisin omaan sänkyyn (koska nukahdan tiheiden syöttövälien takia imetykseen ja jos on kovasti huutanut illalla tai alkuyöstä, en edes uskalla siirtää ettei VAIN ala taas huutamaan...), että näinkö oppii karttamaan omaa sänkyään?

Onko teillä kantoliinoja käytössä? Millaisia sidontoja?
Sain piiiiiiitkän liinan lainaan ja olen kantoliinakanavan ohjeiden mukaan yrittänyt sitä pari päivää värkätä, mutta ei tyttö suostu olemaan mun tekeleissä! Ehkä vain harjoituksen puutetta, liian ahdas tms huono asento, mutta helpottaisi kyllä kovin jos saisi kanneltua muuten kuin kaksin käsin.

Nyt kyllä itse äkkiä pesulle ja nukkumaan, kohta kuiteskin alkaa alkuyön show |O

 

Iltaa taas! Sympatiat teille kaikille valvojille siellä, minua ei valvota vauva vaan ensimmäistä kertaa elämässä iskenyt unettomuus! Onkohan nää jotain hormonijuttuja? Pitäis sen pedin jo houkutella mutta ei väsytä ei...

Kiinteiden alotuksesta: minä myös mietin sitä, että pitäiskö se maistattaminen aloitella ennen 6kk rajaa että olisi lapsi sitten vähän "tottunut" muihin makuihin kun aika on. Mutta meillä neuvolan täti sanoi, että rintamaitoa syöneet lapset helpommin suostuu syömään muuta ruokaa, sen tissimaidon maku kun vaihtelee sen mukaan mitä itse syö. Korvike taas maistuu aina samalle. Niin että ajattelin odottaa sen 6kk sitten, eihän tuohon pitkä aika ole.

Minimi: Ei ne ihan pienet hoppuuttaa osaa eikä opi varmasti "huonoille tavoille". Se rytmikin muuttuu ennen 3kk vielä varmaan moneen kertaan, meillä ainakin. Ja mulla oli alussa käytössä kantoliina, pidin sitä ns. "kehtosidontaa". Nyt se on ollut vähän käyttämättömänä, mutta silloin alussa oli tosi kätsy!

 

Jonina Teillähän on hyvät järjestelyt ,jotta voit yrityksesi hoitaa. Minä myös koen ,että sitä jaksaa/haluaa olla kaiken muun ajan tytön kanssa paremmin. Ei ole tarvetta omalle ajalle. No kerran tyttö on ollut yön mummolla ,kun joulun alla olimme pikkujoulussa.

Samoilla linjoilla Klytaimnestran kanssa tuosta kantamisesta yleensä ja syliin nukuttamisesta. Meillä vieläkin tyttö nukahtaa syliin ja ikää 1v5kk. Tänään sikäli haikein mielin nukutin ,kun maidon tarjotis eka kertaa nokkamukista. Imetys siis tänään loppui. Vauvana oli Ergon repussa ,kun tarvin kahta kättä kotitöihin. En tiedä onko meidän tyttö oppinut tuohon syliin nukahtamaan ,mutta minusta siinä on niin kiva pikkuinen nukuttaa ,että ei oikein muutakaan tapaa halua käyttää. Sitten kesällä, kun vauva syntyy niin voipi olla ,että saa isin syli kelvata, jos imetän vauvelia.

Kiinteitä meillä aloitettin maistelee 5 kk iässä. Kyllä tuntui silloinkin ,että ei noin pieni osaa vielä moisia sössöjä syödä. No 6 kk iässä voitiin puhua oikein syömisestä ,kun kerralla saattoi mennä puolikin purkkia. Eipä noiden kiinteiden kanssa hoppua ole ,jos ei mitään muuta syytä ole aloittaa esim. refliksi vaivaa.

Nyt nukkumaan. Öitä :wave:

 

Minimi: teidän vauva on tosiaan niin pieni ettei vielä varmasti osaa hyppyyttää vanhempiaan, vaan hänen rytminsä on tosiaan vielä hakusessa ja siksi teettää töitä. Pienethän tietenkin tarvitsevat syliä, lohtua ja läheisyyttä, joten ei varmasti opi "huonoille tavoille" vaikka syliin nukutattekin. Johonkinhan se lapsi on saatava nukkumaan :hug:

Minä siis kirjoittelin tuosta kanniskelusta eroon yrittämistä. En toki tarkoita että meilläkään lasta huudatettaisiin yksin omassa sängyssään vaan tietenkin otetaan syliin jos ei tunnu rauhoittuvan. Pienihän tuo 4kk ikäinenkin vielä on. Meillä vaan tulee ainakin minulla jo fyysisen suorituskyvyn rajat vastaan, kun ukko painaa yli 8 kiloa niin en kertakaikkiaan jaksa kantaa häntä edestakaisin esim. kolmea tuntia illassa :ashamed:

Nyt meillä on siis muutamana iltana toiminut se, että imetän makuullaan mun ja miehen sängyssä ja poika nukahtaa siihen. Tai saattaa jäädä vielä rinnasta irrotettuaan hereille mutta on rauhallinen, joten jään sitten viereen köllöttämään ja pitämään vaikka kädestä kiinni niin kauan että vauva nukahtaa kunnolla. Joskus saattaa onnistua tässä vaiheessa omaan sänkyyn siirtäminen, mutta tavallisesti siirretään sinne sitten kun itse mennään nukkumaan, eli aika pian tuon nukahtamisen jälkeen

Yleensä ei tuohonkaan kerrasta nukahda, vaan saatan jo ehtiä lähteä pois kun vauva vielä herää. Sitten kun jo tietää ettei hänellä voi olla enää nälkä, vaan kyse on vain siitä ettei meinaa saada unenpäästä kiinni, niin vieressä köllöttäjäksi kelpaa yhtä hyvin isi.

Mutta tosiaankin, jos ei tuo systeemi jonain iltana toimi niin kyllä hyssytellään sylissäkin, sillä kuten sanottua hirmu pienihän tuo poitsu vielä on eikä varmastikaan osaa tietoisesti vielä temppuilla.

Nyt kun illat venyy tuonne klo 23 saakka, niin heppu sitten nukkuukin aamulla pitempään... nyt vasta huutelee tuolta sängystä, joten taidanpa lähteä katsomaan. Mukavaa päivää kaikille ja tsemppiä vauva-arkeen!

 

Me ollaan nukutettu tyttö alusta asti omaan sänkyyyn, mutta pinnasänky on ilman toista laitaa ihan kiinni meidän sängyssä, joten on aika helppo siirrellä vauvaa syömään ja takaisin. Ihan aluksi kokeilin äippäpakkauksen laatikkoa sängyssä, mutta en laiskuuttani jaksanut nostella vauvaa laidan yli, joten vuorasin pinnasänkyä tyynyillä yms. vähän pienemmäksi ja vauva nukkuu nyt siinä. Iltaisin "unimaidon" jälkeen siinä vieressä pitää meilläkin makoilla välillä tosi pitkäänkin, että neiti nukahtaa. Joskun joutuu antaan uudenkin unimaidon, kun aikaa kuluu niin paljon. Tissille ei yleensä nukahda tai ainakin havahtuu, kun röyhtäyttää. Yöllä nukahtaa yleensä nopeammin. Sekin sama homma kuin Emmalla, että usein, jos on sattunutkin nukahtamaan "ajoissa" niin herää kyllä vielä kerran. Lohduttaa kuulla, ettei meidän neiti ole planeetan ainoa iltakukkuja.

Ootteko muut hurahtaneet nettishoppailuun?
Mä en ole pysynyt vastustaan kiusausta, vaan pakettia on tullut mm. Tanskasta House of kids:iltä ja Sisukas.net:istä. Nytkin yhtä odottelen..
Kyllä mä aina keksin keinot rahani tuhlata, vaikken niin paljon kaupungille pääsekään
Noh, kyllä joku järki on onneksi päässä pysynyt, koska onhan nuo vaatteet aika paljon kalliimpia, kuin esim. Lindexillä, mutta on ne sit ihaniakin..

Jaahas, pyykkipäivä.
Morjens :wave:

 

Moikkis,

Onkos kellään kokemusta seurakunnan perhekerhoista? Meille tuli kutsu teemalla "Ensi kertaa äidiksi" (tai itse asiassa se tuli Ellenille, mutta kai minä saisin mennä mukaan.. ) ja kun se on sopivaan aikaan niin harkitsen menemistä. Eli onko noissa kovastikin uskonnollista sisältöä? En ole ateisti ja kirkkoon kuulutaan, mutta uskonasioiden tiimoilta en voi sietää minkäänlaista tyrkytystä. Mietin siis, että tuleeko siellä vaivaannuttavia hetkiä?

Yökukkumisesta: hieman hymyilytti nuo "vasta 11:lta" kommentit... Mä olen tässä viime päivinä iloinnut siitä, että unen pää on lapselle löytynyt jo siihen aikaan. No, kyllä me sitten nukutaan aamustakin pitkään; Ellen nousee tyypillisesti 11:n maissa, minä puoli tuntia aikaisemmin. Sitä ennen on useampi tunti torkahdeltu ja tissitelty peiton alla. Ihan on kyllä tainnut tyttö periä äitinsä rytmit, sillä juuri mikään ei ole ihanampaa kuin herätä aamulla ja jäädä fiilistelemään peiton alle ilman välitöntä nousemisen pakkoa! Päiväunet meillä sitten onkin aivan kateissa. Nyt on mennyt jo pidempään niin, että ne ovat max. puolen tunnin tirsoja, joko ulkona tai sylissä (tai sekä että ). Vaunujen nukahtamistaikakaan ei enää toimi vaan ensin täytyy saada pällistellä maailmaa - jotenkin luulin että sen aika olisi tullut vasta myöhemmin.

Kantoliinasta: Alkuun ei sujunut juuri ollenkaan, ja olin siitä tosi pettynyt. Mutta ihan tässä viimeisen viikon, kahden aikana se onkin yhtäkkiä alkanut neitiä miellyttää. Tulin siihen tulokseen, että se vaadittava sammakkoasento löytyi meillä ilmeisesti jotenkin myöhään, ja siksi ei se liinassa olo ollut aluksi mukavaa. Käytössä siis se sidonta missä liina laitetaan ristiin sekä edessä että takana. Nyt ollaan oltu pari kertaa liikkeellä kokonaan ilman vaunuja; tänään jopa ihan tuolla keskustassa. Hyvin meni ja äitikin jaksoi kävellä molempiin suuntiin ja vielä ruokaostoksetkin kantaa! Vähitellen oppii sen sidonnankin oikean kireyden, mikä vaikuttaa tosi paljon kantamismukavuuteen, ja varmaan lapsenkin.

Muutakin kommentoitavaa oli, mutta kutsu käy. Jatkan tuonnempana!

 

Nonnih, täällä jälleen! Ei tosin tullut päikkäreitä, vaikka pimeässä peiton alla imeteltiin. Juuri kun ote alkoi kirvota ja uni voittaa, niin eikös turahtanut kunnon kakkoset...Nyt tässä sitten sylitellään ja kohta uusi yritys, nyt varmaan suoraan yöunille (ottaa siis meillä monta tuntia ja imetystä ).

Klytaimnestra (kunnon asennetta muuten tuossa sun nikissä!), mullakin pientä unettomuuden tapaista havaittavissa. Tai lähinnä nukahtamisvaikeutta. Normaalisti nukun hyvin ihan missä vaan olosuhteissa, kunhan pääsen vaakatasoon, mutta nyt sitten makailen niitä näitä mietiskellen ja nukkumattia odotellen. En kyllä vielä tunne itseäni mitenkään ylettömän uupuneeksi, eli ehkäpä tämä ei mikään ongelma vielä olekaan. Toivottavasti korjaantuu ajan myötä!

Kiinteistä, olen ymmärtänyt, että jos täysimetys toimii, niin kiinteitä voi aloitella hyvinkin hitaasti ja jopa myöhemminkin kuin 6kk:n iässä. Tai siis että ravinnon saannin kannalta ihan vuoden ikäänkin asti se voi olla maistelua eikä kiinteitä ole pakko mennä hirveitä määriä. Varmasti lapset ovat tosi yksilöllisiä tuossa - kaverini pääsi aloittamaan kiinteät kunnolla vasta yhdeksänkuisena kun lapsi ei niitä kertakaikkiaan huolinut. Ilmeisesti ideaalia olisi, että motorisessa kehityksessä on saavutettu kyky siirtää kielellä ruokaa suun etuosasta taakse, osataan istua ja mahdollisesti pinsettiote, jolloin voi mennä suoraan sormiruokaan. Meillä ei mikään kiire kiinteisiin ole, mutta "esivalmennusta" tapahtuu niin, että vauva on mukana aikuisten ruokahetkissä, ja tarjoan aina omaa ruokaani haisteltavaksi. Joku kaunis päivä keväällä hän sitten kiinnostuu myös maistamaan, ja silloin on oikea aika aloittaa kiinteät.

Joo... äitipä ottaa nyt vähän kiinteitä runebergintortun muodossa.

 

Iltaa taas! Juu sama juttu mulla siis kuin sulla Ginnifer tuon nukahtamisen kanssa! Kyllä mä sit nukun kun nukahdan mutta tosiaan, välillä pötköttelen niitä näitä miettien yön selkään...

Pitäisköhän se kantoliina kaivaa uudestansa esiin paussin jälkeen? Mites te jotka käytätte, pystyykö tuommoista vajaa viisikuista edes kantamaan semmoisessa ohuemmasta materiaalista tehdyssä liinassa vai pitäisikö sen olla jotakin "tukevampaa" kangasta? Tai ehkä mä vaan sidoin sen liian löysälle, mutta viimeksi kun kokeilin niin tuntui jotenkin lerpsulle koko viritys.

Kiinteistä vielä: minä olen kans poikaa pitänyt katselemassa kun syödään, selvästi se siitä kiinnostunut on ainakin! Tai ainaskin se näyttää olevan maailman hassuin näky kun äiti syö . Ja ah ja voih, nyt tekee sit minunkin mieli runebergintorttua...