Yli 35v. ensimmäisen lapsen äidit

Olisikohan tänne pinoon muita juuri äidiksi ensimmäistä kertaa tulleita yli 35v. äitejä? Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia samanlaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa. Arki on samanlaista toki kuin nuoremmillakin äideillä, mutta huomaan silti usein erilaissa keskusteluryhmissä etsiväni olisiko täällä muita kaltaisiani. Voisin kirjoitella pidemminkin, mutta odottelen tulisiko tänne seuraa

 

Täällä ilmoittautuu yksi "senioriäiti" 39-vee. Esikoinen on nyt aika tarkalleen 2kk vanha pakkaus. Kiva olisi kuulla kokemuksia muiltakin, jotka ovat myöhäisellä iällä asiasta innostuneet!

 

Kiva Naanamar, että löysit tiesit tänne! Meillä on 3kk pian täyttävä vauva eli vielä tosi pieni niin kuin teilläkin Työelämää on takana pitkään ja on tuntunut tosi oudoltakin välillä, että näinkö tässä voi olla kotona. Meillä tämä vauvan saaminen on pitkään odotettua, joten ihanaa on viimein kuitenkin elää tätä vaihetta. Ikä on kyllä jännä juttu, kun koen tulleeni jotenkin "tyttömäisemmän näköiseksi" vauvan saatuani. Voisiko olla, että vauva tuo elämään jotain nuorekasta virtaa. Samalla on pieni haikeuskin siitä, että vauva kasvaa, koska uskon tämän jäävän meillä ainoaksi. Tosi kiitollinen olen, että tämä yksikin pieni meille saatiin. Lapsen kasvua on silti ihanaa seurata, kun vähitellen vauvalle on tullut jokelluksen alkua ja riemukkaita ilmeitä. Mitä teidän vauva-arkeenne kuuluu?

 

Kuulostaa tutulta. Itselläni on koko ajan ollut vahva olo siitä, että nyt on oikea aika tälle asialle ja työelämästä tauon ottaminenkin meni lopulta melko kivuttomasti. Tulokas on ollut suht helppohoitoinen, joten itselläkin on virtaa ja jaksamista sitten riittänyt.

Eipä tämä vanhemmalla iällä mammailu kai sen kummemmin eroa nuorempanakaan mammailusta, mutta pahin hötkyily lienee jäänyt pois. Just nyt ei ole mitenkään kiire minnekään. Tässä iässä ehkä tietty suhteellisuudentaju auttaa vauvanhoidon pyörityksessä: kun on jo käynyt läpi vaikka millaista elämäntilannetta niin tietää, että tästä vaiheesta pitää nauttia, koska se jää lopulta niin lyhyeksi. Muutamat vaatteetkin ovat jo käyneet pieniksi ja tuntuu, ettei kaikkia ihanuuksia edes ehdi pitää...

Meilläkin jo otetaan kontaktia ja seurustellaan. Yritän paljon lauleskella ja lorutella lapselle, kuten oma äitini teki minulle aikoinaan. Kevätvauvan kanssa on sekin ollut mukavaa, että ulkolenkkeily onnistuu niin helposti. Mitä kaikkea puuhailette päivän aikana ja käyttekö paljonkin "ulkomaailmaa" katselemassa?

 

Minulla on sama tunne, että tämä tulokas on ollut aika helppohoitoinen. Ehdin varautua paljon hankalampaankin alkuun, joten tämä on ollut oikein myönteinen yllätys. Erityisesti se, että yösyötön jälkeen vauvan on aika helposti saanut uudestaan unille. Lapsiperheen reipasta meininkiä on sitten iltaisin, kun vauva välillä huutaa tunnin pari, kun alkaa harmittaa se, että alkaa väsyttää. Tämäkin on ilmeisesti ikäkauteen liittyvä juttu.

Olen miettinyt samaa, että nykyisessä elämäntilanteessa osaa jotenkin asettua olemaan tässä ja ymmärtää tämän olevan yksi lyhyt vaihe, joka on arvokas juuri nyt. Yritän estää aikaa karkaamasta elämällä aina kuukauden kerrallaan. Tähän heinäkuuhun olen asennoitunut niin, että vauva on koko tämän kuukauden pieni. Elokuussa voin ajatella vielä samalla tavalla Minullakin iskee haikeus siinä, että osa vaatteista on jäänyt pieniksi. Toisaalta vauvan kasvu on ihanaa myös, kun hän alkaa oppia uusia juttuja. Eilen illalla oli jännä hetki, kun vauva selvästi katsoi silmiin pitkään tarkkaavaisella ilmeellä. Meillä on sellainen leikki, että saavun toisesta huoneesta ja sanon riemukkaasti "äiti tuli", mihin vauva vastaa hihkumalla riemusta. Nämäkin jutut ovat tulleet vasta ihan tässä 3kk iän paikkeilla. Meilläkin on tuota loruttelua ja hauskimpia vaikuttavat olevat kaikkein perinteisimmät ja lyhyet lorut.

Vauva nukkuu rattaissa kerran päivässä ja käymme välillä kärryttelemässä, mutta muuten ollaan aika paljon oltu kotona. Teimme pari kyläreissua yhden yön yli, mutta jotenkin vauva tuntuu reagoivan niihin niin, että kylässä pälyilee hämmentyneenä ympärilleen eikä maito maistu niin hyvin. Eli näköjään vielä kannattaa pitää aika vähissä nämä reissut, mutta ehkä myöhemmin sitten pääsee vähän enemmän liikkumaan. Kiertelin tänään kirppiksellä ja on jotenkin jännä tunne olla nyt sisällä tätä elämänvaihetta, että voi katsella niitä vauvan vaatteita. Hankinkin yhden hatun, jossa on nallenkorvat.. Huomaan, että vaikka rutiineita on alkanut tähän arkeen tulla, niin kaikki on vielä uutta siinä mielessä, että on vaikea hahmottaa, mitä erilaisia vaatteita sitten syksyä ja talvea varten tarvitsee. Mutta sen olen jo huomannut, että kun uudet asiat käytännössä tulevat eteen, niin sitten niihin aina keksii ratkaisun..

 

Mäkin tulin vasta näin "myöhemmällä iällä" äidiksi. Se on ihan sama milloin tulee. Tärkeintä on se rakkaus mitä osaa antaa, oli se kuka vaan. Ei tietenkään osaa verrata hirveästi kun esikoinen on ainut mutta suht helppohoitoista täällä meilläkin on ollut.

Yritän pysyä mukana nuorten jutuissa enkä sammaloitua. Aina on uutta opittavaa. Mutta tuo nyt on vielä kaukana tulevaisuudessa kun poika on vasta 11kk

 

Niinpä, minäkin pyrin ymmärtämään nuorten asioita sitten joskus, vaikka itse olenkin vähän yli viisikymppinen. Teini-ikä ja vaihdevuosi-ikä osuvat sitten juurikin samoihin aikoihin todennäköisesti, mutta kaikesta selvitään Ihmiset kuitenkin reagoivat yksilöllisesti näihin asioihin, joten ehkei edes mitään suurta mullistusta ole tulossa.