"Ylimääräisten" alkioiden kohtalo mietityttää

Oletteko ajatelleet mitä teette mahdollisesti "ylimääräisiksi" jääville pakastusalkioille?

Mua ahdistaa ja on aina tässä vuosien varrella ahdistanut tämä asia. Meillä on ivf-hoidolla saadut kaksoset ja sitten jäi pakkaseen alkioita kahteen erään. Pitkään mietin mitä näiden kanssa tulisi tehdä ja kun en muutakaan voinut niin kävin siirrättämässä yhden alkion yli vuosi sitten. Yksi vain siksi, että kaksosten todennäköisyys oli liian suuri ja kun kaksosraskaus oli vaikea ja synnytys käynnistyi 2 kk ennenaikojaan niin uskalsin siirrättää vain yhden. Pakkaseen tuolloin jäi sitten vielä yksi erä pakkasalkioita.

No, raskaus lähti hyvin käyntiin mutta sen sujuminen oli takkuista. Oli monenlaista vaivaa: mm. raskausdiabetes, maksa- ja sappiarvot koholla, kovat rytmihäiriöt sekä kaikkia muita lievempiä vaivoja. Terve lapsi kuitenkin syntyi ja aivan ihana pallero onkin.

Nyt kuitenkin tuntuu, että meidän lapset olisi tässä kun on vielä yksi luomulapsikin näiden ivf-lasten joukossa eli neljä lasta yhteensä.

Mitä te muut olette tehneet tai aiotte tehdä "ylimääräisille" alkioille?

Mulla niin pistää rintaankin tuo sana "ylimääräinen". :'( Eihän kukaan ihminen ole ylimääräinen vai katsotteko että alkio on jo ihminen? Tästäkin on varmaan monia eri mielipiteitä ja kuulisin niitä mielellään.

 

Voisikohan alkioita lahjoittaa? Lahjoitetuista sukusoluista ainakin on huutava pula hedelmöityshoitolain muutoksen jälkeen. Vai tuntuisiko pahalta, jos jossain kasvaisi teidän lastenne täyssisarus? Voisiko asiaa ajatella, että se ei olisi alkiot luovuttaneelta pariskunnalta pois - vaan rikkaus, kun heidän lapsillaan olisi lisää "sisaruksia".

Jos tällaiseen epäitsekkääseen ja humaaniin ratkaisuun päätyisitte, saattaisitte antaa monta vuotta kipeästi kaivatun onnen sellaiselle pariskunnalle, jonka omat sukusolut eivät toimi.

Nim. Tahtomattaan lapseton, 43v

 

Jos me joskus päästään tohon pisteeseen, ni luovutetaan "ylimääräiset" tieteelle, että niistä on sitten apua lapsettomuustutkimuksissa tulevaisuudessa. Ei tarvi sit tulevaisuudessa miettiä, onko jossain oma biologinen lapsi.

 

Me olemme samalla kannalla omien alkioidemme kanssa kuin Finttu. Nyt yksi matkailee kyydissä, joten jos tämän kanssa kaikki menee hyvin, niin varmaan vielä sitten ainakin toista yritetään. Mutta itse olemme myös tosiaan miettineet, että sitten jossain vaiheessa alkiomme luovutetaan tieteelle ja tutkimuksille. Tällöin uskon niistä myös olevan hyötyä tulevaisuudessa lapsettomille, tutkimusten valossa.

 

Me saimme kolmannen lapsemme hoitojen avulla (kaksi ekaa luomua) ja tuoresiirrosta tuli heti plussa. Pakkasessa on 3 alkiota kahdessa erässä.

Minä olen tätä kysymystä kuumeisesti pohtinut, alkuun vauvan kanssa olimme tosi väsyneitä ja tuntui ettei enää ikinä... Omissa pohdinnoissani päädyin siihen, että ainoastaan alkion luovutus pariskunnalle olisi etiikkani mukaista. Hoidoissa ollessa en niin konkreettisesti ajatellut, että alkio olisi ihminen, mutta kun suloinen vauvamme oli syntynyt, aloin ajattelemaan, että jokainen alkio on yhtä oikea ihminen kuin vauvammekin, kunnes toisin todistetaan (eli ei selviä sulatuksesta tai raskaus ei ala). Siis alkiolle tulisi ainakin antaa mahdollisuus.
Väsymyksen ja oman terveyteni horjuttaessa jaksamistani, ajattelin, ettei ole kenenkään etu, jos väkisellä haemme alkiot kotiin.
Vaikka pariskunnalle alkion luovutus on vaikeaa meille vanhemmille henkisesti, se antaa kuitenkin alkiolle mahdollisuuden. Siis lapsen etu ratkaisee pohdinnoissani.
Tieteelle en minä pystyisi lastani antamaan. Käsittääkseni alkioita käytetään myös muidenkin asioiden tutkimuksessa eikä vain lapsettomuuden.
Roskiin heittäminen tuntuisi kamalalta tuhlaukselta rankkojen hoitojen jälkeen. Ja muutenkin ajatuksissani se vastaa lähes aborttia, kun taas pariskunnalle luovutus vastaa adoptiota. Jonkun pariskunnan elämän lahjoitettu alkio voi positiivisesti muuttaa.

Minulla raskaudet ja synnytykset ovat menneet hyvin, vaikka terveys välillä on heikompi muuten. Nyt vauvamme ei ole enää oikeastaan vauva vaan kävellen touhottaa jo omiaan isompien perässä ja vauvakuume on alkanut heräillä. Olen varma, että mies ei ikinä olisi suostunut ajattelemaan neljättä lasta ellei alkioita olisi pakkasessa ja hän tietäisi vanhanaikaista etiikkaani. Suunnittelemme siis, että haemme pakkasukon jossain vaiheessa. Sitä en kyllä sitten tiedä, kuinka käy, jos heti ekasta onnistuisi. Neljä lasta on jo aika paljon, mutta kuusi lasta... Jos nimittäin kaikista alkaisi raskaus. Haluaisin nimittäin pyytää siirtämään molemmat yhteen olkeen pakastetut, ettei roskiin menisi yksikään. Voi tietysti olla, että eivät suostuisikaan siihen, vaikka raskaudet menneetkin minulla hyvin. Kyllä sitä yhtäkin hukkaan mennyttä surisin. Luulenpa, että todellinen kysymys on sitten hoitojen alussa, että riittäävätkö alkiot siihen neljänteen lapseen... Toiveet ja haaveet, kun ovat siinä vaiheessa korkealla. Uuteen punktioon emme lähde nimenomaan tämän "ylimääräisten" ongelman tähden: mieluummin nämä kolme lasta kuin mahdollisesti vaikka kahdeksan!

 

Meillä on nyt 8vkon vanha IVF-prinsessa ja pakkasessa on yhdessä oljessa 4 alkiota.. En tiedä haluanko toista lasta, kun loppuraskauden sain "panikoida" verenvuotojen takia ja vauva syntyikin sitte suunnitellulla sektiolla jo rv 35+6.. Jos siihen päädyn, että ei enempää, niin annan alkiot tutkimustarkoituksiin, koska en pysty luovuttamaan alkioita lapsettomalle pariskunnalla,vaikka tiedänki miltä lapsettomuus tuntuu, miten paljon pulaa alkioista on ja miten sitä kärsii kun sitä lasta ei kuulu. En vaan pystyisi elämään tiedon kanssa, että jossai voi olla "mun lapsi".. Ja itse siis kärsin 7v. lapsettomuudesta ennen tuota pientä ihanaa IVF-prinsessaa. Lääkärit eivät edes uskoneet, että koskaan lasta saan, mutta onneks olivat väärässä.