Ylipainoinen äiti "pelkää" lapsestaan tulevan lihava lapsi. Onko muita?

Otsikko on huono, mutten osannut muotoilla sitä kunnolla.

Siis olen itse AINA saanut kuulla olevani ylipainoinen, vaikka tosiasiassa ylipainoa on ollut muutama kilo. Siis kuulin siitä joka helvatan kouluterkkarin tarkastuksessa. Nyt meillä on 2-vuotias tytär ja pelkään, että hän joutuu samaan rumbaan. Itselleni on kouluterkkarin tarkastuksista jäänyt pahat traumat ja inhoan edelleen vaakaan nousemista esim. työterveystarkastuksessa ja inhosin sitä joka ikinen kerta raskausajan seurannassa käydessäni.

Jakaako kukaan muu samoja ajatuksia?

 

jaan ajatuksesi. Tai no en ole vielä hirveästi kerennyt pelkäämään tyttäreni 1v7kk tulevia ylikiloja, mutta molempien sukujen puolelta herkkyys lihomiseen on vahva. Myös minun kouluterkkani oli tosi kova huomauttelemaan laihduttamisesta. Yläasteella olin n.160cm pitkä ja painoin 60kg ja terkka huomautteli, että 10 kiloa pitäs saada pois. Siis kuitenkin 15-16-vuotiaalle kouluaineissa perfektionistille tuo oli miun mielestä aika lujasti sanottu. No, en onnistunut sitä toteuttamaan, mutta enhän tuolloin ollut kyllä lihava, vaikken BMI:n alarajallakaan ollut. Toivottavasti nykyiset kouluterkat on fiksumpia lihavuusasioissa ohjaamisen kanssa.
Oman tyttäreni kanssa olen yrittänyt toteuttaa sitä linjaa, että makeaan tottuisi mahdollisimman myöhään ja järkevästi. Siis en kiellä häneltä kaikkea makeaa, mutta en anna, ellei itse pyydä. Karkkia, jäätelöä, limua ei ole vielä maistanutkaan. Makean syönti on yleensä kahvikesteillä, joissa on saanut täytekakkua tai keksiä tai palan pullaa. Niitä hän osaa pyytää, mutta karkkipussin rapina ei aiheuta hänessä mitään mielenkiintoa, vielä. Haluaisin opettaa hänelle terveellisen ruokavalion ja herkuttelun elämän kohokohtiin kuuluvana lisänä, ei jokapäiväisenä arkijuttuna. Sokeri on minulle aiheuttanut jonkinlaisen riippuvuuden ja sitä en halua siirtää hänelle. Niin rakas vihollinen on se sokeri.

 

No, en sinänsä jaa pelkoasi tuosta lapsen lihomisesta, mutta eiköhän aika monella äidillä ole lapsuudestaan joku trauma, jonka toteutumista pelkää oman lapsensa kohdalla. Olkoon se sitten koulukiusaaminen, syömishäiriö, lihavuus tai turvattomuuden tunne. Sitä samaa ei halua omalle lapselleen ja onhan se hyvä, että asian tiedostaa ja yrittää välttää sitä. Eli jos et asiaa tiedostaisi ja syytäisit lapsellesi mielinmäärin herkkuja, voisit todella siirtää omat huonot kokemuksesi myös lapsellesi, mutta sinä et niin tee, vaan annat terveellistä hyvää ruokaa lapsellesi, ja muistat myös kannustaa lasta, niin että tämä saa hyvän, terveen itsetunnon. Hyvän itsetunnon omaava ihminen voi olla tyytyväinen itseensä, oli tämän paino mikä tahansa. Koita rauhoittaa omat pelkosi, et voi tehdä kuin parhaasi, mutta jos alat hössöttämään ja tarkkailemaan lapsen kiloja ja syömisiä, niin silloinhan teet ihan samaa lapsellesi, mitä terveydenhoitaja teki sinulle. :hug: Toivottavasti ymmärsit mitä halusin sanoa. =)