""yöhoito"" 3kk

Olenko ylisuojeleva friikkiäiti, kun minusta tuntuu pahalta ajatukselta sellainen, että joku ""vieras"" hoitaisi yhden yösyötön 3kk vauvaltamme sillä aikaa kun vanhemmat ovat tuulettumassa? Ainoastaan kerran on isä ollut hoitamassa yöllä vauvaa, ja silloin hän ei saanut vauvaa takaisin nukkumaan syötön jälkeen. (vauva on imetetty ja tuolloin söi pullosta, pullon toki huolii ihan hyvin)

Tästä on tullut jo riitaa miehen kanssa, hänen mielestään ""joskus on tultava se päivä""...ja syyttää minua siitä, etten voi jättää vauvaa anopin hoidettavaksi. Emme ole juurikaan olleet kahdestaan missään vauvan syntymän jälkeen, ja haluan kyllä miehen kanssa tuulettumaan,mutta haluaisin tulla takaisin ennen kuin vauva herää yöllä ensimmäisen kerran syömään, miehen mieleen tämä ei ole

Olenko ylisuojelevainen vauvaani kohtaan?
Jotenkin vaan tuntuu pahalta se ajatus, että vauva yöllä herää ja hoitamassa onkin joku aika outo. Anoppi hoiti vauvaa ja tutustui enemmän silloin kun tämä oli pienempi, nyt ei ole ollut tekemisissä ainakaan kuukauteen.

 

ole ylisuojeleva. Olet normaali äiti, joka on vielä kiinni vauvassa ja hyvä niin, saat ollakin. Lähdin vauvani luota ensimmäisen kerran, kun pikkuinen oli 6kk. Lähdin kahville turvallisin mielin, sillä mieheni hoiti vauvaa. En olisi jättänyt kellekkään muulle. Vauvani vierasti voimakkaasti muita kuin vanhempiaan. Ja mitä sitten vaikka joku pitäisi sinua friikkinä. Itse tiedät parhaiten mikä sopiii sinulle ja vauvallesi. Miehen kyllä pitäisi jaksaa odottaa sen aikaa. Me teimme kaikkea yhdessä perheenä eikä vauva ""häirinnyt"" elämää. Riippuu tietysti vauvasta, nukkuuko hyvin jne. Joka tapauksessa jos jätät vauvasi vastoin omaa tahtoasi, sinun iltasi ainakin on pilalla. Luultavasti myös miehesi...

 

Älä hätäile! Et ole mielestäni ylihuolehtivainen. On ihan luonnollista, että noinkin pienen vauvan äiti ei ole vielä valmis olemaan vauvasta kauheasti erossa. Ja onhan se tukalaakin, jos imetyskertoja jää paljon väliin, kun maidon tuotanto vaan pyörii.

Meidän vauva oli 7 kk, kun oli ensimmäistä kertaa yökylässä. Menimme tosin yöllä mökille takaisin, mutta yösyöttö jäi väliin. Kaikki aikanaan, kyllä se ahdistus helpottaa ajan myötä ja kun vauvan hoitoon jättäminen tuntuu luonnolliselta on kaikilla osapuolilla mukavampaa. Ja miehelle terveiset, että kyllä se aika teillekin tulee, varmasti!

Meillä lapsi on ollut jo monesti yökylässä ja nyt se sujuu hyvin ilman äidin ahdistusta. Nyt kuitenkin hieman on suru, kun laitettiin lapsi (1,5 v) nukkumaan omaan huoneeseen. Yhyy...mutta toisaalta on kiva nukkua miehen vieressä rauhassa. Kai se on se henkinen napanuora mikä pitää katkaista

 

Mielestäni olet ylisuojelevainen, tai lähinnä mustasukkainen vauvasta.

Eipä noin pieni paljon välitä kuka hoitaa, pääasia että saa ruokaa ja rakkautta. Äidit itse luulevat olevansa jotenkin korvaamattomia, mutta valitettavasti näin ei ole... sitten tietysti jossain vaiheessa he ovat, koska lapsi ei ole koskaan ollut äidistä erossa!

Kannattaisi myös ajatella miestäsi, hänelle tämä on isompi harmi kuin vauvalle. Enemmän vauva varmasti kärsii siitä että riitelette tästä asiasta!!!

 

Meidän vesseli jo kohta vuoden eikä ""tuulettumassa"" olla käyty viel kertaakaan. Kylhän se ois tietysti mukava lähtee, mut en minäkään oikein raaski jättää meidän pikkuista.

 

Täh, mustasukkainen?Oudosti sanottu...Onko tuo mikään ihme jos ei raaski jättää VAIN 3 kk vauvaa yökylään??Meillä 5 kk vauva,en raaskisi vielä jättää yökylään kun heräilee usein yöllä.Tietty toisilla varmaan helpompaa jos vauva nukkuu hyvin yöllä niin mikäpä siinä sitten.Mutta 3 kk on kyllä vielä niin pieni ettei ihme jos äiti ei halua olla erossa,varsinkin jos tietää että vauva öisin kaipaa äitiään viereen.

 

Hei,

Mielestäni tunteesi ovat täysin luonnollisia ja niitä on hyvä kuunnella ja seurata. Tuollaiset kommentit kuin mitä Janella oli, ovat aivan p.......stä. Ikävää,, että miehesi ei ymmärrä eikä kunnioita tunteitasi. Tottakai tulee aika, jolloin olet valmis jättämään vauvasi hoitoon, mutta ei Sinua pidä syyllistää ja soimata jos et nyt tällä hetkellä siihen ole vielä valmis.

Itsellänikin on 3 kk:n vauva ja koen, että tässä vaiheessa, varsinkin kun vauva on täysimetyksessä, yhteiselomme on niin symbioottista kuin voi olla. En itsekään jättäisi lastani kenellekään paitsi miehelleni. Välillä ajattelen, että olisi mukava lähteä ""baanalle"" miehen kanssa tai yksin, mutta vielä ei menokenkä purista niin paljon, että haluaisin vauvastani eroon. Ehtii sitä vielä myöhemminkin. Onneksi mieheni ymmärtää ja tukee minua tässä asiassa 100%.

 

Mielestäni sinä olet joku hirvee teiniäippä jolla on vaavi ollu jo viikon ikäisenä hoidossa kun on pitänyt päästä Baariin !!!
Vai vielä mustasukkainen HAH !!

Täysin normaalia että on 3 kk ikäisessä kiinni,mies se on täysi tampio jos ei sellaista älyä,meillä 1/2 VUOTTA eikä ole vielä ollut yökylässä !!!..

Suunnitelmissa kyllä kesällä lähteä terassilla käymään jos silloin
jo raskisi jättää..katsellaan.

 

Ja sitten vielä ihmetellään miksi niin monet eroaa. Onpa täällä kiukkuista porukkaa. Ehkä ""tuulettumaan pääsy"" auttaisi? Se, että on pari tuntia kotoa poissa ja vauvaa hoitaa esim oma äiti, ei kai tee kenestäkään vastuutonta ja huonoa.

 

Tottakai tuli kommentti, että vaan teiniäidit haikeilee tuulettumaan;D

No minä teiniäitinä voin kertoa, että lapseni oli 2kk ensimmäisen kerran yöhoidossa äidilläni, tuttu ja turvallinen mummi kenellä käymme monesti viikossa ja olemme aina lähes koko päivän. Kaikki meni loistavasti. Yritimme samaa vauvan ollessa vähän reilu 3kk, vaan eipä onnistunutkaan; alko kamala huuto ja ikenien kiristys kun pääsimme ovesta ulos, joten ei kun takaisin. Sen jälkeen emme ole yrittäneetkään, menisimme kyllä mutten halua edes kokeilla koska en voisi illasta nauttia jos miettisin itkeekö poju siellä nyt.
Mutta anopille..No, pidän anopistani kovasti mutta me emme käy hänen luonaan kuin kerran,kahdesti kuussa. Meillä on hyvin erilaiset käsitykset vauvan hoidosta ja vauvan tarpeista, hän kun on hoitanut vauvojaan entisessä Neuvostoliitossa. Aion jättää pienen hänen hoiviinsa vasta isompana, ja mies on samaa mieltä. Tällöin käymme ensin usein, että mummi tulee tutuksi.
Jos olisin juomassa, niin en kyllä yöllä palaisi vauvaa hoitamaan. Jos et juo, niin mikäs siinä.

Niin, ja meillä kyllä parisuhde voi koko ajan vaan paremmin vaikka emme tuulettumaan lähdekkään. Emme me tarvitse siihen parisuhteen hoitoon vapaailtoja émmekä mitään ravintolaillallisia. Jotkut tarvitsee, mutta onneksi olemme oppineet hoitamaan parisuhdettamme ihan ""kotikonstein""

 

Minun piti hoitaa tyttäreni tyttöä kun oli 3:kk ikäinen. Tyttäreni oli wappuna kaverinsa kanssa viettämässä iltaa.
Vauvan piti olla yötä mutta, hän oksensi kaiken maidon joka oli korviketta, hän oli pelkällä rintamaidolla ja olin hoitanut vauvaa pieniä hetkiä tyttäreni kotona ja antanut silloinkin korviketta eikä mitään ongelmia ollut.
Vauvan yökkäili tosi paljon ja todellakin oksensi kaiken maidon. Soitin tyttärelleni, etten uskaltanut pitää yötä. Hän tulikin heti hakemaan vauvan kotiin. Oli vielä kotonakin yökkäillyt.
Mahtoiko olla ikävä äitiä???

Seuraavan kerran tyttö oli täällä mummilassa 7:kk iässä ja sitten ei ollut mitään ongelmia. Ja sen jälkeen kerran pari kuukaudessa ja yhden yön kerrallaan.

 

Kyllä 3kk on niin pieni vielä, että minun mielestäni on ihan turha sellaista viedä muille hoitoon. Kuinka häviävän lyhyt aika tuo vauva-aika onkaan verrattuna elämääsi?

Vauva tarvitsee omia läheisiä ihmisiään, äitiään ja isäänsä. Kyllä tulee aika kun hänet voi vanhempana viedä hoitoon muillekin, JOS haluaa.

Ällöttää nämä äidit jotka eivät halua että vauva muuttaa heidän elämäänsä mitenkään, vaan pitää saada kaikki: vauva ja yhä vaan mennä kuten ennenkin. Koittakaa ymmärtää, että vauva on vedenjakaja; Ei ole paluuta entiseen elämään vauvan jälkeen. Jos ei sitä ymmärrä JA hyväksy, ei ole kypsä äidiksi. Tai isäksi.

Kukin taas tietty tavallaan, mutta säälittää nämä vauvat kyllä.

 

Mielestäni tämä Janenkin kommentti oli ihan tervetullut. juuri tuota kaikkeahan pohdinkin, enkä mitenkään kirjoittanut tänne siksi että haluaisin kuulla pelkästään olevani oikeilla jäljillä.

Emme kuitenkaan ole juurikaan riidelleet asiasta, itse olen ollut vähän epävarma edes riitelemään aiheesta. Kun olen tosiaan miettinyt, teenkö vauvalle jotenkin ""karhunpalveluksen"" jos en häntä raaskii ""ikinä"" jättää toisten hoiviin.

Tuohon, etteikö vauva välittäisi kuka häntä hoitaa, on kyllä sanottava jyrkkä eriävä mielipide ainakin meidän vauvan kohdalta. EN ole m itenkään halunnut tehdä itsestäni korvaamatonta, päinvastoin, nauttisin suunnattomasti jos voisin hyvillä mielin jättää vauvan hoitoon. Isäkin on ollut aika paljon vauvan kanssa, vaihtelevalla menestyksellä - se yksi yökerta meni tosiaan ihan päin pöpelikköä (silloinkin minulla kyllä oli herkistynyt olo asian suhteen, en kuitenkaan sitä kertonut miehelleni). Mutta siis vauva tosiaan vierastaakin jo hieman. Eikä ole kyse siitä, etteikö olisi nähnyt muita kuin äitiään...

Toivoinkin mielipiteitä, ja niitä sain. Siis sen suhteen että kyllä sitä myöhemminkin ehtii, ja ehkä voin hyvällä omallatunnolla kuunnella äidinvaistoani. Tuulettumista kaipaamme kipeästi, ja sen aiomme toteuttaa, mutta minä ainakin haluan tulla ajoissa kotiin...

Tulipas sekavaa tektstiä, väsy painaa. Joka tapauksessa, kiitos kaikille mielipiteistä. Selvensivät paljon sumuista päätäni...välillä on semmoinen olo, että onko ihan kahjo, kun ei oikein ole ketään keltä kysyä kokemuksia tai mielipiteitä, yksin vaan puntaroi Milloin Mitäkin..
(keskustelu jatkukoon...jos on jatkuakseen ap. kiittää ja poistuu

 

Tarkennuksena vielä, että anoppi kyllä tulee meille kotiin hoitamaan pikkuista, ei siis joudu vieraassa paikassa heräämään. Kokemus vain siitä, kun isä, joka on kuitenkin tuttu, hoiti yöllä vauvaa, oli niin huono...ja tosiaan itse kun mietin omalle kohdalleni asiaa, että heräisin yöllä ja mieheni ja vauvani tilalla olisi jotain vieraita ihmisiä, kyllä varmaan aika outo olo tulisi siitä. Muttamutta. Joo.

 

Mun tyttö on yli 8kk enkä vielä ole raaskinut neitiä jättää toisen hoitoon yöksi. Toisaalta tällä hetkellä tyttö syö 2 kertaa tissiä yön aikana. Pulloa en ole yli 1/2 vuoteen edes tarjonnut...

Eikös sitä sanota, että niin monta tuntia kun ikäkuukausia ja niin monta yötä kun on ikävuosia, siis hoitoon jättämistä...

Tästä mä ainakin pidan toistaiseksi kiinni. Tosin anoppi olisi ottanut 6kk ikäisen VIIKOKSI hoitoon, mutta en antanut (ylläri ylläri).

Tehkää kuten kaveri teki; menkää treffeille, ensin hyvälle lounaalle ja sitten leffaan. Kotiin ennen yötä (Vaikka neljän tai viiden leffaan tms)

 

piti jonkun superäidin sitten kommentoida niinkin, että ihmiset eivät tajua että elämä muuttuu kun tulee vauva. Tottakai se elämä muuttuu, mutta tarkoittaako se todella sitä, että kun on yhden illan ulkona ei ole valmis äidiksi? Sitäkö se silloin tarkoittaa, ettei muuta halua kuin mennä miten huvittaa?
Itse nautin suunnattomasti vauvastani ja kotona olemisesta enkä silti tuntenut hetkeäkään huonoa omaatuntoa siitä että olin illan ulkona. Aamulla hakiessamme vauvaa oli mummi hyvän tuulinen (tosin valvoi kauheasti kun pelkäsi ettei herää vauvan itkuun ) ja vauva oli nukkunut koko yön ja oli aamulla kuin naantalin aurinko.

On sääli, ettei kaikilla ole näin hyvää hoitopaikkaa, saatika sitten hoitopaikkaa ollenkaan. Se taas on jokaisen oma asia koska jättää vauvan hoitoon, ja tämäkin on hyvin tapauskohtaista koska niin on hyvä tehdä.

 

huh,huh mitä tekstiä taas...enpä usko että mitään hirveitä traumoja tälle 3kk vauvalle jää vaikka hoitoon menisikin.

meidä vauva on ollut kerran ""yöhoidossa"".olin selvinpäin nukuin vaan eri huoneessa että olisin itse saanut nukuttua.elikkä anoppi hoiti yösyötöt..vauvaani en anna yöhoitoon koska ei ole tarvis.olen käynyt ulkona ystävien kanssa selvinpäin (ollut yöstä pois 3 tuntia,vauva ei ole sinä aikana herännyt) niin että siskoni on ollut meillä sitten sen aikaa.

en kuitenkaan luule olevani korvaamaton vauvalleni mutta vauva on MINULLE korvaamaton.

 

Näissä asioissa on hyvä kuunnella itseään ja luottaa siihen äidinvaistoon. Jokainen äiti kuitenkin tuntee vauvansa parhaiten ja vaistoaa, miten ero vauvaan vaikuttaa. Minä ainakin olen pyrkinyt siihen, että kuuntelen itseäni enkä taivu muiden painostukseen.

Ihmetyttää suuresti nämä puheet mustasukkaisuudesta. Siis mitä ihmettä??? Enkä voi ymmärtää, miksi joillekin on kamalan tärkeää todistella, ettei äiti ole vauvalle korvaamaton. Minun mielestäni on.

 

Olen vähän alle 3kk ikäisen vauvan äiti. Ennen raskautta mennä viiletin lähestulkoon joka vikonloppu milloin missäkin, join ja poltin, enkä mitenkään vähää.... Sitten mieheni halusi alkaa yrittämään lasta. Poltin ja join siihen asti kunnes kuukautiset olivat pari päivää myöhässä. Testin tein ja kun se plussaa kerran näytti, lensi röökit roskikseen ja alkoholit muiden suihin!


Kävin pari kertaa kuskina baareissa mutta koska olo oli aika karmea niin sekin sitten jäi. Aloin odottaa oikeasti vauvaamme, tein itselleni selväksi että tupakkaan en koske eikä alko tulisi kuuloonkaan.

Nyt olen siis ollut jo aika pitkän aikaa ""baareitta"" ja elänyt elämää lapsen ehdoilla. Myönnän että nykyisin minulla on alkanut haluttaa tupakkaa ja joskus olisi kiva juoda ihan alkohollinen saunaolut tai jopa jossain vaiheessa lähteä baariinkin. Silti mielessäni liikkuu vain lapsen paras! En tiedä miksi mutta en minäkään voisi jättää lastani toisten hoiviin yöksi! Hän on vielä kaiken lisäksi rintaruokinnalla ja pulloa ei oikein tahdo huolia, eli ei se vielä olisi edes mahdollista.

Mitä jos lapsi heräisi kuten joskus satunnaisesti käy, ennen aikojaan ja alkaisi vaatia rintaa??? Siiinäpä sitä sitten oltaisiin, äiti pienessä sievässä baarissa ja hoitaja tuskailisi huutavan vauvan kanssa, ja lapsi parka vain haluiaisi ruokansa kuten aina ennenkin on sen saanut! En voisi ottaa omalle tunnolleni tuollaista... Pieni ihminen joka ei vielä ymmärrä miksi tällaista tapahtuu itkisi vain kauhuissaan vieraan ihmisen hoivissa....... Hirvittää koko ajatus!

Mies on meillä huokaillut välissä että olisihan se kiva käydä baareissa, mutta hänkin sanoo heti perään että ehtiihän sitä sitten joskus myöhemminkin ja meillä on vaikka loppuelämä aikaa siihen, kun taas vauva on vauva vain hetkisen! Mieluummin hän hoitelee vauvaamme ja vietämme rauhallisia koti-iltoja keskenämme. Suunitelmissa tosin on että kesän päälle käydään viihteellä, muttta sinne on vielä pitkä aika. Niin ja mikäli vauva syö edelleen vain rintaa, niin....


Ap voisi sanoa miehelleen että, mikä kiire valmiissa maailmassa, vauva-aika on vain pieni pätkä elämää kun taas baareihin pääsee ihan vaikka koko loppuelämän, siihen ei tule aikarajaa vastaan! Edes kuukausi-pari aina eteenpäin tekee jo ihmeitä! eikö?

 

Uskalla nyt ihmeessä jättää se vauvan anopin hoitoon, onhan hän hoitanut miehesikin. Etkö ajattele, että lapsella on oltava molemmat vanhemmat tyytyväisiä. Muuten lapsesta tulee riitakapula ja kohta teille ero. Ajattelet liian lyhytnäköisesti.

 

Siis jos muutaman kuukauden ikäisen vauvan äiti ei halua jättää lastaan yöhoitoon, hän on ""mustasukkainen"" ja ""omistushaluinen"", ja vauvalle on muka aivan sama kuka häntä hoitaa ja vauvalle ei saa äiti olla liian tärkeä. KAIKKEA SITÄ KUULEE KUN VANHAKSI ELÄÄ. Hyvät Jane ja Pia, minä todella toivon että olisitte käyttäneet ehkäisyä.

 

Niinpä, kyllä äiti on varmasti korvaamaton. Meidän vauva on joutunut kärsimään tosi kovia, joutui heti synnyttyään olemaan yöt erossa äidistä, kun vauva joutui sairaalaan. Huomasin silloin heti että vauva kärsi ilman minua niiin kovasti, että isona siitä tulee varmasti joku traumatisoitunut kriminaali, alkoholisti vähintään. Niinpä olen sitten antanut vauvani jäädä kerran yökylään anopille ja pari kertaa isän kanssa yöksi kahdestaan, koska mitäpä se tuon alkuelämän suuren tuskan päälle enää haittaa....

En minunkaan tarvitse mennä enää niinkuin ennen vauvaa, mutta kerran 3 kk:ssa on jo aika harvoin entiseen verrattuna

No, huomenna tämä tyttö lähtee taas baariin ja vauva jää iskän kanssa kahdestaan, kärvistelkää te muut sillä aikaa siellä vauvaidylleissänne

 

miks ihmeessä äiti ei menny vauvan kanssa sairaalaan?? no on varmasti joutunut kärsimään kovia!

 

Meidän lapset ovat olleet jo ihan pienestä saakka hoidossa aina silloin tällöin, että olemme voineet hoitaa parisuhdetta aina välillä. Kyllä äiti on liikaa sidoksissa lapseen, jos ei malta edes anopille jättää hoitoon. Selvästi tässä perheessä on jo kriisi meneillään, eikä kestä kauan ennenkuin mies on vieraissa. Sitten ihmetellään ja syytellään miestä!!!! Haloo järki käteen. Se lapsi pärjää ihan hyvin yön pari eikä tule mitään traumoja. Enemmänkin tulee traumoja lapselle, jonka vanhemmat on riidoissa. Jos et nyt päästä irti lapsesta niin koska tulee se aika????

 

No kun aina äidit eivät sinne pääse, jos synnytät esim. eri sairaalassa tms. Eikä siitä todellakaan vauva traumoja saa. Ymmärtkö muuten sarkasmia ollenkaan?

Silti olen sitä mieltä että 3kk ikäisen voi todellakin jättää yöhoitoon eikä siitä ongelmia tule.