Ystävä vai roskasäkki?

Eräs ystäväni tuntuu pitävän minua vaan roskasäkkinä. Aina vaan valittaa ja valittaa omasta elämästään, ei koskaan, EI KOSKAAN, kysy, mitä minulle esim. kuuluu!!!

Aina vaan soittelee omista asioistaan. Ei varmaan koskaan ole edes tarkoituksena soittaa ja kysellä, mitä meidän perheelle kuuluu ja miten on mennyt. Ja sitten kun koitan kertoa omista asioistani, hän vaan hymähtää, on hetken hiljaa ja alkaa uudestaan vatvomaan omaa, vaikeaa elämäänsä!
Joista muutamat asiat hän on itse aiheuttanut itselleen. Ja syyttää aina vain muita, mitä hänelle on tapahtunut.

ONKO TÄMÄ OIKEIN???

Ei minusta, vai mitä mieltä olette te? Muilla samoja kokemuksia? Miten olette edenneet "ystävänne" kanssa?

Tekisi niin mieli katkaista välit tuollaisen ystävän kanssa!

 

Mun mielestä ystävyyteen kuuluu avoimuus ja molemminpuolinen kunnioitus. Eli puhu ystävällesi tästä sua ärsyttävästä asiasta suoraan ja katso reaktio.Kerro mikä sua loukkaa. Älä tyydy asemaasi roskiksena (mä kutsun tota kaatopaikaksi).
Kyllä ystäville pitää voida puhua suoraan Kaikesta. Joskus tulee erimielisyyksiä, mutta ne voi usein sopia ja antaa anteeksi, jos sitä itse haluaa. Aina ei ystävyys kestä, mutta onko se sitten sen arvoistakaan?
Tsemppiä!

 

Olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Otin ihmiseen etäisyyttä koska oma elämän tilanne oli vaikea, ja tiemme erkanivat lopullisesti. Asiaan liittyi kolmasosapuoli minun sukulaiseni, joka hämmensi soppaa ja puhui mielipiteitäni omalla suullaan. Ja ystäväni puhui minulle suunsa puhtaaksi, lähinnä haukkui elämäni. Hän on nykyään kuulemma todella katkera, loukattu. Itse olen päässyt tämän asian yli, ja ns. kolmannen osapuolen kanssa olemme tehneet sovinnon. Veri on vettä sakeampaa

 

Nojoo. Täällä ei sitten olla enään missään yhteyksissä toisiin. Tämä "ystävä" ilmeisesti otti asian niin, että häntä on loukattu ja hänelle on tehty vääryyttä. Eräät ihmiset kuulemma kutsuvat tällaista lajia sosiopaateiksi. En sitten tiedä.

Mutta tässä sitä nyt ollaan, ja täytyy kyllä myöntää, että suuri taakka tippui harteiltani. En tietenkään toivo tälle ihmiselle mitään pahaa, päinvastoin. Mutta en hänen tilanteessaan alkaisi myöskään ihmettelemään, miksei niitä ystäviä enään ole. Jos jokaista kohtaan käyttäytyy samalla lailla, kuin minun kanssani.

Anteeksi jos tekstini on sekavaa, mutta ajatukset juoksee sormia nopeampaa